Sadas kerta

Otsikon mukaisesti tämä on sadas perhokalastusblogini julkaisu. Blogi tuli pistettyä pystyyn joulukuussa 2007, joten lähes juttu per viikko-tahdilla on tullut kirjoiteltua. Toki aktiivisempikin voisi aina olla, mutta hyvä näinkin. Lähes kaikista perhokalastusreissuista on kuitenkin tullut blogiin rustailtua, blogin alkuperäinen tarkoitus olikin juuri kalapäiväkirjan siirtäminen nettiin.

Vuosikymmenen viimeinen vuosi on päivää vaille paketissa, joten on aika tehdä lyhyt yhteenveto perhokalastusvuodesta 2009.

Pohjoisen reissut
Finnmarkissa vietetty aika on ollut lähes poikkeuksetta vuoden ehdottomia kohokohtia, niin nytkin. Tällä kertaa tein kaksi viikon reissua, jotka ajoittuivat heinäkuun alkuun ja loppuun. Ensimmäisen reissun avauskala oli heti 66cm taimen, muutenkin tämän vuoden reissut olivat kaikkinensa todella onnistuneita.

Tänä vuonna tuli keskityttyä tavallista enemmän harjusten kalastamiseen, kun aiemmat reissut ovat perinteisesti olleet hyvin taimenpainotteisia. Harjuksenkalastus olikin parhaillaan aivan loistavaa, ja päälle kilon kaloja kävi haavissa kääntymässä melkoinen määrä.


Unohtaa ei sovi myöskään hauskoja hetkiä kranttujen pupataimenten kanssa, siiankalastukseen tuli keskityttyä lähinnä Gievdneguoikalla, missä varsinkin ensimmäisellä reissulla touhu oli totutun helppoa aiheuttaen taas melko nopean tympääntymisen.

Vaikka molemmat reissut ajoittuivat heinäkuuhun, olivat ne säiden puolesta täysin päinvastaiset. Ensimmäisellä reissulla ilmat olivat todella kylmät hyytävän pohjoistuulen kera. Kuitenkin tällöinkin oli runsaita päivänkorentokuoritumisia, mitkä mahdollistivat hienoja pintaperhohetkiä harjusten ja taimenten parissa. Hyttysistä ei ollut vaivaa..

Jälkimmäisellä reissulla kelit olivat taasen lähes helteisiä, vedet todella alhaalla ja lämpimiä. Hyttysarmeijat häärivät jakuvasti kimpussa, mutta kalastuksen laatu pysyi todella hyvänä. Välittömästi toisen reissun jälkeen alkoi heti tehdä mieli takaisin, odottavan aika on aina pitkä..



Kilpakalastus
Kuluvana vuonna päätin kokeilla aiempien joukkuekisakokemusten jälkeen SM-karsintarumbaa. Ensimmäisen kisakauden tavoitteena oli SM-finaalipaikka, mikä jäi lopulta niukimmalla mahdollisella tavalla saavuttamatta.

Jyräänjoen kisasta tulleen voiton lisäksi omista karsinnoistani ei löytynyt toista piikkiä. Muista neljästä menneenä vuonna käydystä kisasta tuli kustakin 1000-1375 rankingpistettä, joten ne olivat melko tasapaksua suorittamista.

Kilpakalastuksessa jää usein jossiteltavaa, huomasin itsekin "syyllistyneeni" siihen, kun mietin kisoissa tippuneita kaloja, jotka olisivat tuoneet finaalipaikan. Nälkää jäi kuitenkin paljon, joten ensi vuonna lähdetään taas kisoihin uudella innolla.

Itse pidin kovasti kilpailujen ilmapiiristä, mukavan seuran lisäksi väitän saaneeni kisoista myös hyvää oppia oman kalastuksen kehittämiseen. Järvikalastusta pitää harjoitella tulevia koitoksia silmälläpitäen huomattavasti enemmän. Loppuvuodesta liityin Keski-Suomen Perhokalastajiin, joten ensi vuonna kulunee ilta jos toinenkin Kuusikkolammella, sekä Vaajakoskelle avautuneella uudella lampikohteella.

Muut reissut
Tänä vuonna kevätkalastus oli totutun vaihtelevaa, väliin aina hieman parempia reissuja, väliin taas heikompia. Sumarikausi jäi toisen kerran peräkkäin itseltäni aivan torsoksi. Keski-Suomen koskien kalastelu jäi kuluvana vuonna todella vähälle. Yksi melko onnistunut Äsyn reissu tuli tehtyä Juhannuksen jälkeen. Pintaperhokalastus oli hyvää, mutta kalojen tartuttamisen kanssa ilmeni ihmeellisiä ongelmia. Syyskesällä tuli tehtyä pari Kapeenkosken reissua, mukavampaa kalastelua oli kuitenkin Muuramenjoella kevätkesällä kirjolohien, taimenten ja harjusten parissa.


Vääksyn päässä tuli vietettyä normaalia vähemmän aikaa, jokunen reissu tuli kuitenkin heitettyä Sysmään, Päijänteelle, lähijoelle sekä Hammolle. Järvikeikkoja istutuspaikkoihin tuli tehtyä kokonaista kolme, joista pari tarjosi varsin mielenkiintoista ongintaa. Kaikenkaikkiaan kesällä kalastus tuntui kulkevan muutenkin varsin mallikkaasti, kun taas keväällä ja syksyllä kalantulo oli totutun vaihtelevaa.

Kalastusvuodesta 2009 jäi lopulta hyvä maku suuhun. Hienoja hetkiä oli taas runsaasti, joita kelpaa talven mittaan kertailla seuraavan kauden kujeita miettiessä. Myös uusia hyviä kalakavereita tuli lisää reissujen myötä. Nyt onkin aika suunnata kohti tulevan vuosikymmenen perhokalastushetkiä!

Hyvää Joulua kaikille blogin lukijoille!

Jäätävää touhua

Tulimme Hannun kanssa molemmat viikonlopuksi Vääksyyn, joten olihan se jonnekin lähdettävä siimoja liottamaan. Kohteeksi valitsimme Vuolenkosken, jossa emme olleet aikaisemmin käyneetkään.

Melko toivottomalta tuntui perholla paiskoa leveää ja tasaista virtaa, lisäksi vaparenkaat olivat jatkuvasti jäässä. Paikka vaikutti selvästi enemmän virvelimestalta, tai sitten olisi tarvittu venettä. Pekka ja Tapanikin tulivat poikkeamaan paikalle, muitakin kalamiehiä oli kohta rannat täynnä. Pian rannalla sojotti useita tahnaonkia, Hannu sotki siimansakin yhteen ootto-onkeen.

Reilu pari tuntia kylmässä viimassa kököttämistä riitti tällä kertaa. Kalahavainnot jäivät reissulla yhteen pintakäyntiin. Kukaan muukaan ei näyttänyt kalaa saavan, paikalta oli kuitenkin aiemmin kuluvalla viikolla nostettu kolmen kilon taimen.

Takaisin ajaessa sanoin Hannulle, että tänne tarvitsee tuskin enää tulla. Tulin kuitenkin takaisin nopeammin kuin kuvittelinkaan..Vääksyn saapuessani huomasin, että Scierran kelalaukussa oli pelkät varapuolat, eikä itse kelaa näkynyt missään. Oli tainnut siis jäädä auton katolle lähtöä tehdessä. Ei muuta kuin ajamaan takaisin kelaa etsimään. Tuli käytyä läpi parkkipaikka ja hiekkatien penkat kilometrin matkalta, sekä pälyiltyä autoa ajaessa tien penkereitä. Eipä löytynyt. Samalla meni käytännössä uusi airflon vitosuppoava siima. Veronpalautuksina tulleille parille satalappuselle tulee siis käyttöä.

Spigotti sauhuamaan

Jostain syystä tällaisella laiskalla pehonsitojalla sidontainspiraatio tarvitsee aina jonkun sytykkeen. Tällä kertaa se syttyi, kun hankin parisataa volframikuulaa ja kymmenen rasiaa uusia Knapekkeja. Viime päivinä onkin rasioiden täyttäminen saatu hyvälle alulle kuulapupien, leechien, kakshäkiläisten ja larvojen merkeissä.


Tarkoituksena olisi täyttää talven aikana rasiat sarjoilla luottoperhoja, kokeilut tehdään sitten myöhemmin, jos aikaa ja innostusta riittää. Yleensä olen nimittäin kesällä törmännyt tilanteeseen, että talvella sidotut ns. luottoperhot loppuvat rasiasta alkuunsa, ja kesken kauden joutuu sitten tirisemään jatkuvasti sidontapenkin ääressä. Jos nyt kerrankin valmistautuisi uuteen kauteen kunnolla perhojen osalta.

Urakkaa kyllä riittää vielä, sillä larvoille, pupille, nymfeille, leecheille ja streamereille on vielä rasioissa tilaa yllinkyllin. Mutta onpahan saatu homma aluille.

Pisto Päijänteelle

Jos eilinen keli oli synkän harmaa, niin tänään se oli kyllä jotain ihan muuta. Puolenpäivän jälkeen mulkoillessani ulos lähes keväisen aurinkoiseen keliin, syntyi ajatus lähteä pikaiseen kopaisemaan Päijänteen siikapaikkoja ennen Jyväskylään lähtöä.


Ensimmäisellä paikalla pikkusillan luona oli valmiiksi pari pilkkijää, jotka ihmettelivät kun tapahtumia ei ollut. Aiemmin syksyllä miehet olivat saaneet paikalta siikoja ja pari taimenta. Pian myös Pentti tuli paikalle, joka kertoi myös aiemmin kuluvana vuonna saaneensa perholla siikojen lisäksi kyseisestä spotista jokusen taimenen.

Tänään ei reilun tunnin aikana kopaisemassani parissa paikassa näkynyt siikoja eikä taimenia. Tosin yhden varovaisen pintakäynnin bongasin, ja ison sillan viereisellä laiturilla oli siian suomuja. Joku oli siis onnistunut.

Karkuutuksia ja harmaata keliä

Osaa kyllä olla harmaata aikaa Suomen marraskuu, varsinkin kun lunta ei ole maassa ja synkistä pilvistä tihkuttaa vettä tasaiseen tahtiin. Kalakelinä tämänpäiväinen oli kuitenkin ihan hyvä, kun ilmakin oli usean asteen plussan puolella. Kohteeksi valitsimme Pekan kanssa Sysmän puolen Tainionvirran, josta Pekka oli rauhoituksen jälkeisenä päivänä pari kirjolohta saanut. Kaloja oli siis jäänyt vielä jokeen kesän istutuksista.

Taisi olla aamulla kolmas heitto Rännikoskella, kun pieneen mustaan leechiin tälläsi kirjolohi, joka kuitenkin lopulta karkasi kun olin kaivamassa haavia selästä. Rännikoskella ei sen jälkeen ihmeempiä tapahtumia ollut, joten menimme seuraavaksi ylös Kaartinkoskelle. Kosken niskalla näin pintakäynnin, perhot perään ja kala kiinni. Nätti kille oli jo haavimisetäisyydellä, kun valkoinen leech irtosi suupielestä. Kala jäi paikoilleen, joten huitaisin vielä haavilla perään, taisin tosin vain tuupata kalalle pyrstöstä lisävauhtia. Ei ollut Sipposen ruokapöytään tarkoitettu tämäkään kala..

Sitten olikin aika käydä paistamassa makkarat ja lämmittelemässä nuotion äärellä.


Lopuksi kalastelimme vielä Rännikoskella ja padon alla. Rännikoskella näkyi jokunen pintakäynti, tuttu perhomies näistä yhden killen narauttikin. Pekka puolestaan katkotti siimat kirjolohen kanssa, eipä näyttänyt tulevan meillä tänään kalat haaviin asti.. Padon alta Pekka koukutti vielä yhden pienen hauen.

Kaikinpuolin ihan mukava päivä, vaikkei saalista haavin asti nyt tullutkaan. Perhoja vaihtaessa joutui tänään tosissaan pähkäilemään, mitä sitä siiman päähän sitoo. Sen verran tyhjäksi ovat päässet rasiat menemään, että talvella on urakkaa ihan riittämiin niitä täyttäessä..

Katseet ensi kauteen

Kuluva viikko on mennyt pitkälti ensi kauden kujeita suunniteltaessa. Vaikka rauhoitus loppuu kohtapuolin, niin suunnitelmissa ei ole rynnätä koskille heti 16. päivästä lähtien. Ehkä vielä pari reissua, ja kalastusvuosi 2009 on paketissa.

Kilpaaperholla.netissä alkuviikosta julkaistu ensi vuoden alkukarsintojen lista vei ajatukset jälleen kisahommiin. Tarkoitus olisi ensi vuonna kiertää karsintoja hieman enemmän, ja katsoa sitten syksyllä uudestaan kisahommien jatko. Alustavaa listaakin olen kyhäillyt jo arvontaan, toukokuun loppu -ja kesäkuun alkupuoliskoilla olisi näillä näkymin tulossa omaan kalenteriin melko monta kisaa, jos arpa osuu kohdalle. Harmittavasti Muuramenjoen ja Jyräänjoen kisat osuvat samalle päivälle, olisi tehnyt mieli hakea nimittäin kumpaankin. Tosin nuo ovat sen verran suosittuja kisoja, että molempiin olisi tuskin kuitenkaan päässyt.

Kisasuunnittelusta inspiroituneena sidoin eilen ensimmäiset perhot varmaan pariin kuukauteen. Tosin montaakaan perhoa en jaksanut vääntää, muutama järvileechi, larva ja kuulapupa. Sidontasessio stoppasi lyhyeen, kun 8/0 sidontalanka loppui. Taitaa olla korkea aika päivittää taas perhonsidontakalustoa..


Kaapista löytyi kuitenkin paksumpaa vaijeria, joten aloin äsken kyhäillä streamereita. Tavoitteenani on pelkistää streamerit mahdollisimman yksinkertaisiksi, nyt väsäilin ensi kesän yökalastukseen hahmoperhoja, joihin käytin pelkästään tummanruskeasta peruukista saksittua antronmaista materiaalia. No, pari tinselisäiettä toki myös molemmilla kyljillä. Saa nähdä, ansaitseeko paikkaansa rasiassa, jotain jäykempää materiaalia olisi toki voinut alussiipeen lisätä, jottei siipi kiertyisi jatkuvasti koukunmutkaan..

Viikonloppu Merikarvianjoella

Perjantai-iltapäivällä olin jo valmistautunut lähtemään viikonlopuksi Vääksyyn, kunnes suunnitelmat muuttuivat Kivimäen Villen puhelinsoiton myötä. Ville houkutteli lähtemään mukaan Ääneseudun Perhokalastajien seurareissulle Merikarvianjoelle. Kuluva syksy on mennyt niin vähillä kalastuksilla, ettei innokkuutta lähtöön tarvinnut juurikaan miettiä..

Reissu ei ollut mitään jatkuvaa hampaat irvessä kalastusta, vaan molempina päivinä kalasteltiin muutama tunti. Lauantai-ilta kului saunoessa hienossa Riverside Saarikosken mökissä, jossa olisi mahtunut seitsemän henkilön lisäksi majoittumaan helposti toinenkin mokoma lisää. Samalla tuli luonnollisesti otettua muutamat ohrajuomat ja savustettua Lankoskelta otettuja ruokakaloja. Kylilläkin tuli käytyä, joten sunnuntaiaamuna ei porukka kyennyt nousemaan kalalle aivan kukonlaulun aikaan.. Mökin seinälle oli täytetty komeita kaloja, joista suuri rautu herätti erityisesti ihailua.


Mukavaa oli olla myös kalassa joella, kun homma sujui rennonletkeällä otteella. Merikarvian koskista kävimme Lankoskella, Holmalla, Stäävitillä sekä mökin vieressä virranneella koskenpätkällä. Heittelin itse molempina päivinä lähinnä pieniä leechejä lasisiimalla. Käytin haavissa yhteensä 8 killeä ja 2 harjusta, joista toinen lähenteli neljääkymmentä senttiä. Kaloista yksi otti nymfiin, ja kaikki muut pieneen oranssiin leechiin, vaikka uitin perukkeessa jatkuvasti kolmea perhoa.

Joen kirjolohet olivat pääosin pieniä tapauksia, sillä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta saamamme kirjolohet olivat 0,5-0,8 kilon painoisia. Itse vein yhden sunnuntaiaamulla tulleen vajaan parin kilon killen Jyväskylään ruokakalaksi. Kuneliuksen Joonas sai sunnuntaina Stäävitiltä reissun suurimman kalan, noin kolmekiloisen kirjolohen.

Kiitoksia Ääneseudun porukalle mukavasta viikonlopusta. Joku reissu tulee varmaan vielä loppuvuonna tehtyä, mutta nyt pitäisi pääpaino keskittää kauden aikana tyhjentyneiden rasioiden täyttämiseen.

Risulammen karsinta 11.10.2009

Eilen oli sitten aika lopetella kisakausi, tai oikeastaan aloittaa uusi, sillä syyskarsinnathan lasketaan tietysti 2010 ranking-pisteisiin. Ajellessamme Jyväskylästä Risulammelle Kokkilan Arton, Hiltusen Jyrkin ja Pirkkalaisen Jannen kanssa mietimme, olisiko koko järvi yleensäkään sulana. Pakkasta oli nimittäin useampi aste, ja tien vieressä olleet pienemmät lätäköt olivat riitteen peitossa. Kisaamaan kuitenkin päästiin, vaikka todella kylmää aamulla olikin.

Arpa heitti minut B-ryhmään, ja taisteluparikseni sain Pirkkalaisen Jannen. Kisa noudatteli edellisvuodelta tuttua kaavaa: A-ryhmän ensimmäiseltä jaksolta kaloja nousi paljon, jonka jälkeen homma hiljeni. Alla pari kuvaa Jannen ja Jyrkin ensimmäisen jakson väsytyksistä, molemmat mittauttivat 5 kirjolohta jaksolta.



Laitetaan sitten vielä koontia oman kilpailuni kulusta:

1. Jakso, pooli 5

Kisatärinä päällä ykkösjaksolla, mikä näkyi kyllä tekemisessäkin. A-ryhmän suollon jälkeen meininki hiljeni huomattavasti, sillä vain kolme kalastajaa B-ryhmästä saivat kalaa aloitusjaksolta. Itse karkuutin 2 kalaa, ensimmäisen kanssa lähtivät aluksi siimat kohmeisista käsistä, kun sain siimat uudelleen tiukoille, pääsi kala muutaman sekunnin päästä irti. Tämä jakso jäi todella korpeamaan, edes toinen karkuutetuista kaloista olisi pitänyt ehdottomasti saada ylös.

2. Jakso, pooli 7

Aurinko alkoi möllöttämään kirkkaalta taivaalta, mikä näkyi myös kalojen aktiivisuudessa. Tai oikeammin sen puutteessa. Melko alussa tartutin pieneen mustaan kuulapääleechiin kirjolohen, jolle mitattiin pituutta 'huimat' 42cm. Tämä jäikin koko B-ryhmän ainoaksi kalaksi kakkosjaksolta, joten jaksovoitto plakkariin. Jaksolla oli muitakin kontakteja kaloihin, sekä intterillä uitettuihin leecheihin että kolmosuppoavalla lillutettuihin boobyihin, mutta eivät tarttuneet.

3. Jakso, pooli 9

Tältä jaksolta ei jäänyt paljon kerrottavaa, ei piston pistoa koko aikana. En tosin tiedä, oliko koko ryhmän ainut kalatapahtuma jakson aikana Hytösen Harrin saama hauki, sillä kukaan B-ryhmästä ei saanut kalaa. Noin viisitoista sekuntia loppuvihellyksen jälkeen Metson Petterille otti sitten kirjolohi kiinni siimoja takaisin kelatessa. Kalaahan ei tietenkään hyväksytty enää kisaan, mutta siitä huolimatta pinkkipipoa nauratti.


4. Jakso, pooli 10

Taas todella hiljainen jakso B-ryhmällä, sillä jakson ainoan kalan sai Maneliuksen Petri aivan viime minuuteilla. Itsellenikin tarjoutui mahdollisuus kalaan, kun sain tärpit peräkkäisillä heitoilla. Eivät vaan tarttuneet, vaikka jälkimmäinen veto oli jo melko luja riuhtaisu.

Loppusijoitukseni oli 10. josta ei ensi vuoden finaalia varten hyötyä ole, sillä rankingpisteitä tulee vain 1250. Paljon jäi taas hampaankoloon, yksikin 1. tai 4. jakson tapahtumista/karkuutuksista ylös, niin olisin ollut kolmas tai neljäs. Mutta tämä menee taas jossitteluksi.

Kisan voitti ylivoimaisella suorituksella hurjassa vireessä oleva Kokkilan Arto, joka repi kalaa joka jaksolta. A- ja B-ryhmien välinen kalajakauma oli varsin mielenkiintoinen, sillä laskujeni mukaan B-ryhmä sai vain 7 kalaa kun A-ryhmällä vastaava luku oli varmaan lähempänä viittäkymmentä. Aloitusjakson lisäksi A-ryhmäläiset saivat enemmän kalaa muiltakin jaksoilta. Ehkä emme B-ryhmässä vain osanneet onkia.. :)

Sija	Kilpailija	Pisteet
1	Kokkila Arto	2000
2	Kivistö Vihtori	1917
3	Manelius Petri	1833
4	Hiltunen Jyrki	1750
5	Pirkkalainen Janne	1667
6	Heikkinen Jari	1583
7	Laitinen Jarno	1500
8	Mäkipää Tero	1417
9	Tiainen Joni	1333
10	Sipponen Pietari	1250
11	Hytönen Harri	1167
12	Ollikainen Juha-Pekka	1083
13	Palmroth Markus	1000
14	Viljanen Leo	917
15	Tandefelt Markus	833
16	von Hertzen Olli	0
16	Hellsten Atte	0
16	Kiuru Mikael	0
16	Koivula Ismo	0
16	Lähteenmäki Antti	0
16	Metso Petteri	0
16	Penttinen Juha	0
16	Räty Ilkka	0
16	Virolainen Petri	0

Evon steelheadit

Kuten eilisessä jutussa tuli todettua, syksyinen kirjolohenkalastus on oikullista puuhaa. Sitä se oli myös tänäänkin, kun vietimme Erämiehen Jannen ja Asikaisen Pekan kanssa päivän Evon Niemisjärvillä kirjolohia kiusaten.


Aloitimme kalastelun yhdeksän aikoihin aamulla, ja ensimmäiset kolme tuntia järvet tuntuivat kuin kaivolta. Missään päin järviä ei kaloja tuntunut nousevan, eikä meilläkään ollut juuri tapahtumia Jannen muutamaa tärppiä lukuunottamatta. Alkoi jo hiipiä eilisen päivän jälkeen epätoivo puseroon, kunnes ylimmäisen järven takapäässä vapa sitten vihdoin taipui. Yleensä Evon järvien istukkaat ovat melko pieniä, mutta tämä pieneen mustaan leechiin napannut kala oli melkoinen porsas, painoltaan reippaasti päälle kaksi kiloa.


Kun alkuun oli päästy, niin tapahtumia alkoi sitten vihdoin tulemaan. Järven päästä Janne oli karkuuttanut yhden kalan, hetken kuluttua itselleni kävi samoin, kun kille päätti ottaa haavin lähellä spurtinpoikasen ja irtosi. Kohta oranssia boobya kuitenkin vietiin jälleen ja haavi heilahti, taas vastapeluri oli päälle kahden kilon porsas. Pari tärppiä oli vielä heti tämän jälkeen. Jannekin katkotti ensin piuhat tärpistä, jonka jälkeen onnistui lopulta saamaan yhden kalan ylös asti. Pekka oli myös karkuuttanut kalan, joka oli vetänyt siimat kaislikkoon.

Lopuksi sain vielä oranssilla boobylla kolmannen killen, joka oli sekin noin parikiloinen. Kiintiö oli täynnä ja pussissa möllötti melkoinen kilomäärä kirjolohta. Yhden kalan meinasin viedä huomenna mukanani Jyväskylään, yksi menee äidille ja kolmannen annoin Pekalle.


Yhteenvetona reissusta voisi sanoa, että johan oli kaksijakoinen päivä. Kalastimmeko ensin väärässä paikassa, vai alkoiko ottijakso todellakin vasta puolen päivän jälkeen? Yhtä kaikki, uusi Sonik toimi loistavasti kalojen kanssa, tarvittavaa pehmeyttä löytyy pitämään kalat rauhallisina ja perukkeet ehjinä.. Kaikki kalat ottivat todella hitaaseen uittoon fast interillä.


Seuraavan kerta tositoimissa on sitten ensi viikonlopun Risulammen karsinnassa, missä kalat tulevat olemaan samaa kaliiberia kuin tänäänkin. Katsotaan, miten käy..

Rauhallista menoa Rautjärvellä

Ruijan reissun jälkeen kalastelut ovat jääneet todella vähälle, elo- ja syyskuun aikana kävin yhteensä vain kolme kertaa liottelemassa siimoja. Viimeisestä kalastuskerrasta oli tänään kulunut jo neljä viikkoa, kun viime viikonlopuksi suunnitellut keikatkin siirtyivät laivareissun myötä.

Tänään lähdimme Topiaksen ja Matiaksen kanssa Rautjärvelle syyskirjolohta huiputtamaan, samalla oli tarkoituksena testata #6-7 Sonikkia tositoimissa. Mallikkaasti tuo Sonikki toimikin, varsinkin vitosuppoavan siiman kanssa.

Kirjolohen järvikalastus syksyllä on mukavan rauhoittavaa puuhaa, niin nytkin. Kuulaan kirpeässä syyskelissä perhon heittäminen on kieltämättä terapeuttista touhua. Tosin eipä olisi haitannut, vaikka kalat olisivat tuota rauhaa hieman häirinneet. Todella hiljaista nimittäin oli. Heti alkuun sain pari tärppiä vitosuppoavalla uitettuihin boobyihin, ja kohta yksi kala kävi hetken potkuttelemassa siiman päässä, irroten kuitenkin nopeasti. Siihen tapahtumat sitten loppuivatkin. Kukaan paikalla olleista kalastajista ei onnistunut saamaan kirjolohia. Syyskirjolohi osaa olla todella oikukas sille päälle sattuessaan.

Huomenna olisi tarkoitus mennä Evolle perhoja uittamaan, järvisettejä kun on tarkoitus päästä hieman treenaamaan ennen ensi viikonlopun Risulammen karsintaa.

Uusia leluja

Vaikka sitä kasvaakin lapsesta pojaksi ja pikkuhiljaa pojasta mieheksi, niin lelujen tarve ei häviä mihinkään, ne vain muuttuvat hieman erilaisiksi.. En ole esim. perhovapoja vähään aikaan ostellut, mutta nyt päätin hankkia itselleni synttärilahjaksi uutta välineistöä kaappia täyttämään. Näyttää siltä, että perhokalastus on vienyt myös Huovisen velloset Matiaksen ja Topiaksen mukanaan, joten hekin päättivät hommata uusia välineitä ensimmäisten perhosettejensä lisäksi.

Niinpä teimme siis kimppatilauksen Garry Evansilta Englannista. Itse ostin hinta-laatusuhteeltaan paljon kehuttuja Sonikin SK3-vapoja kaksin kappalein, #6-7 9'6 kepin järvikisailuihin ja streamertouhuihin sekä #3-4 8' tikun kevyeen pinturikalastukseen ja pienemmille virroille. Lisäksi hommasin raskaampaan vapaan siimoiksi Airflon 40+ narut fast intterinä ja vitosuppoavana.

Kapeenkoskella murjotun Scierra IC3-kelan tilalle ostin uuden samanlaisen, muutenkin alhaiseen hintaan sai vielä vapaavalintaisen Airflon Ridge Linen kellusiiman kaupan päälle (vaikka sivuilla puhutaankin Scierran narusta..). Otin sen #7 kellusiimana, joten uuteen keppiin alkaa olla siimat valmiina. Edellisen kelan jäljiltä tuohon Scierran rullaan on nyt yhteensä 8 puolaa, joissa kuudessa onkin jo siimat.

Täytyy antaa pointsit Garryn palvelulle, Topiaksen tilaamia aurinkolaseja ei löytynyt varastosta, joten tilaukseen laitettiin ilmaiseksi mukaan vastaavanlaiset. Muutenkin hinnat ovat kohdallaan Suomeen toimitettuna.



Tänään kävin pihalla testaamassa tuota raskaampaa vapaa airflon upposiimoilla, ja tuntui kyllä poistuvan siima melkoisen mallikkaasti. Tosin meikäläisen heittotaidoilla ei tuota melkein 40 metristä siimaa sentään kokonaan saanut pihalle, mutta tarpeeksi pitkälle kuitenkin. Tämän viikon hoidan opiskelut Vääksystä käsin, joten huomenna täytyy käydä Vesijärven rannalla testaamassa uusia leluja veden äärellä. Uusien välineiden ulkoiluttaminen kalavesillä siirtyy ensi viikon loppupuolelle, jolloin ainakin raskaampaa vapaa täytyy käyttää tositoimissa Risulammen karsintaa varten..

Kapeenkoski 4.-6.9

Lahden Perhokalastajien syysreissu Kapeelle sinetöi itseltäni tämän vuoden jokikalastukset ehkä jo kokonaan. Jyväskylään muuton jälkeen en enää luonnollisesti ole kovin aktiivisesti pystynyt ottamaan osaa seuran toimintaan, mutta pitihän sitä LPk:n 30v. juhlareissulle lähteä.

Kalastus ei ollut missään vaiheessa helppoa, vaikka kaloja oli selvästikin joessa melko runsaasti. Huonolla ottipäällä vaan olivat, tällejä ja parin potkun konktakteja oli porukalla paljon, mutta ylös asti tulleita kaloja vähemmän. Ruokakaloiksi otetuilla istukkailla oli mahat täysin tyhjinä, taisivat olla jo kutuun valmistautumassa ja siten heikommalla syönnillä.



Itselläni perjantai-illan, lauantain ja sunnuntaiaamun kalastuksen saldoksi jäi pari rasvaevällistä n. 40cm taimenta, yksi 45cm eväleikattu, 6kpl 25-40cm harjuksia sekä iso kasa alamittaisia taimenia, joita koskessa tuntui olevan todella runsaasti. Lisäksi särkikaloista mainittakoon koskesta nymfiin iskeneet lähes kilon säyne ja lahna. Muutama parempi taimen tuli myös tiputettua. Larvat ja kuulapäänymfit toimivat perhoista parhaiten, paras ottipaikka taisi olla Kärmekari, itse Kapeenkoskelta tuli yllättävän vähän kaloja. Paikallinen uistinmies sai lauantaina Makasiininkoskesta 62cm evällisen taimenen, sekä karkuutti Kärmekarilta vielä isomman. Näytti tuntevan kosken melko läpikotaisin.







Mielenkiintoisena kokemuksena pääsimme Jannen kanssa kalastamaan lauantaina alueen läpi drifting boatilla. Hienosti pystyi kosket kopaisemaan läpi parin tunnin aikana paatin kyydissä. Kaloihin oli veneessä kelluessakin hyvin kontakteja, mutta otit streameriin jäivät vain hypyiksi ja tälleiksi. Ylös saimme ainoastaan alamittataimenia. Mukavaa kuitenkin oli, kiitokset Aimolle!



Seurareissuilla kalastukseen keskittyminen vaihtelee perinteisesti eri henkilöiden osalta melkoisesti, niin nytkin. Erityisesti eräs metsäkanalinnun kaima keskittyi perjantain ja lauantain hommaamaan käsiin sopivaa tärinää larvojen uitossa tarvittavia mikroväristyksiä varten, sunnuntaiaamuna täsmäkalastaja ehti sitten jo joellekin.. :)



Itse keskityin välineiden hajottamiseen, omien ja muiden.. Lauantaina heitin Sepon Sagella pinturia, kun vapa yht'äkkiä meni liitoksesta poikki perus rullausheitossa. Ottihan tuo päähän, kun muiden välineitä särkee. Onneksi takuu korvaa, mutta Sagellahan se ei tunnetusti kaikkein nopeinta ole. Tänään aamulla puolestani liukastuin rantakivillä, ja kaatuessani murjoin Scierran IC3- kelan koko painollani lujaa kiveen. Solmuunhan tuo kela meni, lisäksi hieman halkesi yhdestä kohtaa. Täytynee tilata uusi samanlainen, kun ei ole kallis ja olen ollut tosi tyytyväinen kelan toimintaan muuten. Onpahan ainakin varapuolia kaapissa tarpeeksi, kun uuden hommaa.. Välinehankintoja on edessä muitakin, suunnitelmissa on hankkia ainakin uusi vapa ja siimoja järvihommiin jo ennen lokakuista Risulammen karsintaa.

Yö Kapeenkoskella

Eilen illalla lähdimme Pölkin Esan ja Törmälän Ramin kanssa heittämään yölupaa (18-06) Kapeenkoskelle. Kylläpä oli koski eri näköinen, kun ainoalla käyntikerrallani -06 keväällä, vesi oli nyt varmasti yli metrin matalampana, kuin tuolloin.



Edellisen luvan heittäneiden kalastajien kommentit eivät kovin hyvää kalantuloa lupailleet. Melko hiljaista pitelikin, Esa koukutti alussa yhden nelikymppisen ja Rami tiputti hieman isomman. Itselläni oli jälleen jotenkin veto pois kalastuksesta. Välillä istuttiin tulilla Kivimäen Villen ja Hirvasen Mikon kera, jotka olivat jokusen kalan saaneetkin. Ennen hämärän tuloa Esa koukutti vielä noin nelivitosen taimenen, itsellänikin oli yhden alamittaisen lisäksi kaksi muutaman potkun kontaktia parempaan kalaan. Hämärällä/pimeällä ei jaksanut enää heittää, yhtenä syynä koskien niskoilla kymmenittäin lentäneet lepakot.. Jotenkin tuntui hieman tyhmältä maksaa 25€ näin lyhyestä kalastusrupeamasta, Esa lähti kotiin, Ramin kanssa jäimme laavulle nukkumaan.

Aamulla valoisan tultua kalastelimme vielä reilun tunnin setin Kärmekarilla, ennen kuin lupa loppui. Rami tartuttikin heti taimenen, joka oli sama kala kuin Esan eilen saama. Nyt yön jälkeen koski oli selvästi hieman herännyt, koukutin larvoilla ensin yhden alamitan, sitten parempi kala otti kiinni, rojautti syöksyn päätteeksi ilmaan ja irtosi. Tämän jälkeen vapauttelin vielä yhden noin nelikymppisen eväleikatun kalan. Kohta lupa loppui ja ei muuta kuin himaan pötköttämään.


Jätkät ja reissun linssilude


Parin viikon päästä on edessä Kapeenkosken seurareissu, tilanne näyttää sikäli hyvältä, että vesi on mukavalla kalastuskorkeudella (=matalalla). Kun vesi vielä jäähtyy, niin luulisi kalojenkin aktivoituvan paremmin. Seurareissua edeltävän ajan taidan käyttää perhonsidontaan, ellei jotain pikakopaisua tule sitten tehtyä.

Kisaturistina SM-finaalissa

Niin siinä sitten kävi kuten aikaisemmin ennakoin, eli SM-finaalista tuli itselleni turistireissu. Normaalista poiketen tänä vuonna ei tullut ainoatakaan peruutusta, joten tipuin ensimmäisenä ulos finaalista. 3375 pistettä eivät siis riittäneet finaalipaikkaan. No, ensimmäinen kisailukausi on nyt ohi, ensi vuonna entistä kovemmalla höyryllä takaisin. Toki laitoin syyskarsintalapunkin vetämään, johon raksitin Risulammen kisan. Risulammella on tullut blankattua koko kisa kahtena edellisenä vuotena, ensin 2007 Vekara Openissa ja sitten viime vuoden karsinnassa. Ei kahta ilman kolmatta? ;)

Ensimmäisen päivän vietin Suurella Kangaslammella kilpailua seuraten. Kaloja tuntui ensimmäisellä jaksolla nousevan hieman sieltä täältä, toisella jaksolla kalantulo painottui selvästi uloimpaan poukamaan. Kolmatta jaksoa ei sitten tullutkaan niin tiiviisti seurattua, Hiltusen Mikan ja kumppaneiden kanssa käytiin leirintäalueen terassilla ja aika meni enemmän tarinoimiseen kuin kisan seurantaan. Kolme jaksovoittoa järveltä olivat jäätävä suoritus Kokkilan Artolta, eikä Ylösen Ollikaan jäänyt finaalin ensikertalaisena paljoa pahemmaksi päivän viidellä jaksopisteellään.



Sunnuntaina sain sitten valvojan pestin Vaikkojoen poolille 12, josta oli ensimmäisenä päivänä mittautettu yksi hyväksytty kisakala, lisäksi molemmat poolin kalastaneet käyttivät haavissa yhden ulkopuolelta kiinni olleen kirjolohen. Ensimmäisellä jaksolla Vappulan Antti mittautti poolista hyvissä ajoin pari kirjolohta, toisen koskesta ja toisen poolin alaosan suvannosta/loppuliu'usta. Antin leechiä puri lisäksi 71cm hauki. Alapuolisesta poolista myös kisojen myötä MM-joukkueen varamieheksi noussut Hiltusen Jyrki kiikutti kaksi kirjolohta mittaukseen, joista toisen aivan kolmen tunnin jakson loppuminuuteilla.





Päätösjaksolle sainkin sitten valvottavaksi Kokkilan Arton, jolla oli mahdollisuus sinetöidä suomenmestaruus itselleen kyseiseltä poolilta. Sen Arto tekikin mittauttaen noin puoli tuntia ennen jakson loppua 48cm kirjolohen loppuliu'usta. Arto kajautti kalan haaviamisen jälkeen ilmoille komean intiaanihuudon, taisipa siinä valvojaltakin päästä pieni riemunkiljahdus :)



Koko viikonlopun teki tietysti mieli päästä itse kalaan, mutta mukavaa oli kilpailuja seuratakin. Järvellä olosuhteet olivat kaikille tasaiset, mutta jokipoolit olivat kilpailussa valitettavan epätasaisia. Kisaa edeltävänä päivänä suoritettu taimenistutus ei onnistunut odotetulla tavalla, sillä taimenia istutettiin jokeen 200kg ja kilpailussa niitä mitattiin ainoastaan kolme. Tämän takia ns. 'taimenpoolit' 1-4 antoivat kilpailijoille pelkkiä blankkeja koko finaalin ajan. Kiitoksia kilpailijoille, järjestäjille ja muille paikalla olijoille mukavasta seurasta. Kilpailun tulokset löytyvät pk.netin tulospalvelusta. Alla vielä kuva perhokalastuksen suomenmestarista vuosimallia 2009:



Perhokalastusvuosi 2009 on nyt vääjäämättä kääntymässä itselläni ehtoopuolelle. Toki reissuja tulee vielä useampi tehtyä, mutta sama haikea fiilis on päällä niin kuin usein muulloinkin tähän aikaan vuodesta. Uutta pohjoisen reissuakin on alkanut odottamaan jo nyt, vaikkei edellisestäkään ole kuin reilu pari viikkoa aikaa. Velipojat tosin suuntaavat loppuviikosta Ruijaan, mutta itse en tällä kertaa pääse mukaan opiskelujen pukatessa päälle.

Ilta Muuramenjoella

Ruijan reissun jälkeen iski tuttu kalastuskrapula ehkä vielä normaalia kovempana. Kun vielä vedet ovat kaikkialla lämpimiä ja alhaalla, ei kalastus ole juuri houkuttanut. Tänään kuitenkin raahasin itseni Muuramenjoelle muutaman tunnin iltasessiota kalastamaan. Luvanmyyntipaikkakin Muuramenjoelle näkyy muuttuneen, nykyään lupia saa aivan joen tuntumassa sijaitsevasta kukkakaupasta.



Illan kalastuksessa oli koko ajan puolitehoinen olo, jotenkin ei vieläkään oikein innostanut täysillä koko touhu. Keli ei ollut sentään enää paahtavan kuuma, vaan kuurosateisen utuinen. Heti kalastuksen alussa nymfiin tarrasi reilun puolenkilon hauki, enpä ole tuossa kohdassa niitä ennen tavannut.. Melkein heti perään kovasta koskesta nappasi mustaan leechiin kille, joka kuitenkin veti sivuperukkeen tukkiin ja katkaisi perukkeen. Sama juttu kävi noin tuntia myöhemmin palokunnan suvannon yläpuolen virtapätkällä. Hyvänkokoinen pirteämpi kille kiinni keskiperhossa, joka onnistui kuitenkin sotkemaan sekä ylä- että alaperhon kiviin ja katkaisi sivuperukkeen.

Kaloja kyllä oli, mutta todella pasiivisella otilla. Bongasin palolaitoksen yläpuolelta yhden kirjolohen, jolle sai uittaa eri perhoja vartin päin näköä, ennen kuin kala hyväksyi pinkin larvan. Tämäkin tosin karkasi. Jatkoin kalojen bongailua parin 30-35cm harjuksen merkeissä. Näillekin sai uitella perhoja melkoisen kauan, ennen kuin kävivät lopulta vapautettavana.

Kivisillan alta tartutin sitten pinkkiin larvaan kalan, joka tuli heti pintaan, muutama potku ja suora veto haaviin. Ihmettelin kalan laiskuutta, sillä kirjolohi oli kuitenkin melko iso. Syykin selvisi, sillä kalalta puuttui pyrstö lähes kokonaan. Olipahan karu ilmestys.. En tiedä miltä kalat maistuvat näin lämpimällä vedellä, mutta eipä tuollaista kalaa tehnyt mieli takaisinkaan laskea. Kalaa peratessa innostuin jo hetken, kun näin mahalaukun olevan tupaten täynnä. Mutta mitäs sieltä löytyikään, neljä isoa kiveä! Eivät tosiaan olleet mitään normi pikkukiviä, ihmettelin jo, miten kala saa nieltyä noin isoja kiviä.. Olipahan melkoinen pudotus maanpinnalle Ruijan reissun kalojen jälkeen...



Palolaitoksen yläpuolelta tartutin larvaan pirteämmän killen, joka sekin irtosi haavin lähellä. Johan oli, viidestä kiinni olleesta killestä vain yksi ylös. Tosin samat oli sävelet myös toisella paikalla olleella perhomiehellä, joka karkuuttanut kolme killeä saamatta yhtään haaviin asti. Heittelin vielä hetken pinturia saaden pari harjusta, ennen kuin lähdin ajelemaan takaisin kotiin.

Finaaliin ei ole normaalista poiketen tullut edes sitä yhtä tarvittavaa peruutusta, joten näyttää siltä, että oma kisa sujuu kisakatsomon puolella. No, paikan päälle mennään joka tapauksessa kalakamojen kera, eihän sitä koskaan tiedä..