Kisatreeniä Äsyllä

Ensi viikon loppupuolella järjestettävien SM-finaalien jokiosuus käydään Äyskoskella, jonka loppukesän/alkusyksyn kalastuksesta itselläni ei ole aiemmilta vuosilta mitään kokemusta. Treenireissu oli siis tarpeen ja suuntasimme eilen Juhon ja Esan kanssa onkimaan yhden luvan Äsylle.

Paikalla oli jonkin verran muitakin kilpailijoita treenaamassa, eivätkä uutiset kalantulon suhteen todellakaan lupailleet mitään järin ihmeellistä kalajuhlaa.. Ongimme iltakuudesta tehokkaan parin tunnin session, jonka aikana Juho onnistui koukuttamaan nätin 54cm taimenen ja Esa pienehkön harjuksen. Itselläni oli vain yksi muutaman potkun kontakti kookkaampaan kalaan. Vaikeaa tuntui olevan muillakin kalastajilla.

Hämärän hetki olisi varmasti ollut taimenten kannalta otollisinta aikaa, mutta jätimme sen onkimatta, sillä kilpailussakaan ei tuohon aikaan kalasteta. Sen sijaan saunoimme muutaman oluen kera ennen pään painamista tyynyyn.

Seuraava päivä ei alkanut kalantulon suhteen juurikaan ruusuisemmin. Lopulta onnistuimme jätkien kanssa jokainen käyttämään sentään useampia mukavan kokoisia harjuksia haavissa. Esan isoin harjus venytti mittanauhan 51 senttiin, minun ja Juhon suurimmat harrit olivat molemmat puolestaan 47cm mittaisia.

Treenireissun perusteella voi ennakoida finaalien jokiosuudesta vaikeaa, sen verran hiljaista lopulta kaikilla paikalla treenanneilla piteli. Blänkkijaksoja tulee joeltakin varmasti melko paljon. Tietysti vajaa kaksi viikkoa voi vielä muuttaa tilannetta suuntaan tai toiseen..

Jotain ihan muuta

Otto soitteli illalla kysyen piipahtamaan kalalle erääseen ei-lohikalapitoiseen paikkaan. Ihan virkistävää touhua tavoitella perholla pitkästä aikaa muita kuin rasvaevällisiä kaloja.

Seurareissu Keskisenkoskelle

Keski-Suomen Perhokalastajien seurareissulle Keskisenkoskelle osallistui tällä kertaa seitsemän henkilöä. Saavuimme paikalle lauantaina puolenpäivän aikaan (paitsi Tapsa, joka aloitteli koskella jo kolmatta päiväänsä..) ja laitoimme kamat läjään mökkiin sekä tupaan. Edellisen käyntikertani jälkeen koski oli kunnostettu ja se olikin saanut mukavasti uutta ilmettä. Kalastajan näkökulmasta koski oli nyt mielestäni monimuotoisempi ongittava ja varsinkin alakoski oli selkeästi mielenkiintoisempi. Kahlaamisen kanssa sai olla tarkkana, sillä kosken uudet teräväreunaiset kivet hakivat vielä paikkaansa ja pyörivät välillä jalkojen alla.

Aloitin kalastuksen kopaisemalla niskan pinturilla mökin puolelta. Pinturiin nousi ainoastaan pari pikkutaimenta, joten ei muuta kuin veneellä toiselle puolelle ja nymfisetti käyttöön. Tartutinkin melko nopeasti niskan murtumakohdan alapuolelta nymfiin pirteän kalan, joka haavissa käytyään paljastui kauniiksi 49cm rasvaevälliseksi taimeneksi. Hyvä aloitus!

Yläkosken ronkkiminen ei tuonut yhtä lyhyttä kontaktia enempää tapahtumia, joten tallustelin alakoskelle. Kunnostus oli silminnähden tehnyt paikalle hyvää, rannassa matalampaa kivettyä poikasaluetta ja syvemmässä uomassakin oli nyt enemmän ilmettä kiveyksen myötä.

Kauaa ei tarvinnut alakosken kodan tuntumassa nymfejä uittaa, kun 50cm vanhempi istukas rimpuili siiman päässä ja päätyi ruokakalaksi. Tuokion kuluttua perhoja vietiin jälleen ja vapauttelin 47cm istukastaimenen takaisin elementtiinsä. Taaskaan ei kestänyt kauaa kun uusi tärppi tuli, tällä kertaa siimat lähtivät lujalla vauhdilla alavirtaan aina pohjille asti ja seurasin kalaa loppuliukuun. Kuvittelin jo väsyttäväni +60cm taimenta, kunnes totuus selvisi: laihahko n. 50cm istukastaimen oli ottanut päätyperhon, siima oli kierähtänyt kalan ympäri ja keskiperhona ollut larva tarttui selkäevään kiinni. Vedenpaine hämäsi, kun kala oli sekä suusta että selkäevästä kiinni ja tuli ylös poikittain..

Tämän jälkeen soudin veneellä mökille syömään, ruokatauon jälkeen suuntasimme Ramin kanssa taas vastarannalle. Rami jäi yläkoskelle ja itse kävelin alakoskelle. Katselin alakoskelta kun Rami väsytteli ylempää n. 50cm istukasta. Hetki tämän jälkeen omiakin perhoja vietiin taas ja vapauttelin n. 45-50cm eväleikatun taimenen. Alakosken loppupäästä tartutin myöhemmin vielä näköhavainnon perusteella päälle puolimetrisen kalan, joka hyppäsi otin jälkeen ilmaan. Väänsin kalaa jo hyvän aikaa, kunnes siima katkesi lenkkisolmun lenkin päästä. Kävelin takaisin veneen luo yläkosken niskalle, josta koukuttelin vielä yhden reilu 40cm istukkaan.

Illan ongin mökin puolen rantaa, josta tuli muutamia alamittaisia ja rasvaevällinen n. 40cm taimen. Kalastuksen lopeteltuani huomasin mökiltä Ramin kyykkivän niskakivillä haaviinsa katsellen. Menin paikan päälle seuraamaan miehen touhuja, haavissa ollut kala oli nätti niskalta kuulapäätä purrut 50cm taimen.

Ilta kului sitten makkaranpaistossa ja hieman Islayn savua siemaillen, kunnes painoimme päät tyynyyn.

Aamun valostuessa heräsimme jälleen ongelle. Alamittaiset purivat perhoa ahkeraan, mutta isommat pitivät nyt jostain syystä suut supussa. Rami ja Jari onnistuivat kuitenkin koukuttamaan yhdet mittakalat mieheen. Aamuyhdeksän aikoihin heitin kalavehkeet pois päältä ja siirryin nuotiolle partaa pärisyttämään ja makkaraa grillaamaan. En jaksanut raahautua enää takaisin kalaan. Jari oli tiputtanut kaksi hyvänkokoista kalaa skaterista ja Jukka onnistui onkimaan yhden mittakalan ylös reissun lopuksi.

Erikoista reissussa oli se, ettemme saaneet ensimmäistäkään harjusta, minne lie ovat sitten meneet? Kunnostetusta Keskisestä jäi kuitenkin kaiken kaikkiaan positiivinen kuva. Seuraava kalareissu on edessä viikon päästä jolloin suuntaamme Äyskoskelle treenaamaan SM-finaalin jokiosuutta varten.

Kermankoskeen tutustumassa

Liljeroosin Jari kyseli viikko takaperin halukkuutta lähteä Kermankoskelle, enkä epäröinyt hypätä mukaan. Kermankoski onkin kalapaikkana kiinnostanut jo pidempään, tänä kesänä Rysän kertomat jutut hyvistä kalansaaliista lisäsivät kiinnostusta entisestään.

Lähdimme ajamaan Jyväskylästä Heinävedelle päin iltapäivästä, perille päästyämme haimme kalaluvat ja veimme kamamme noin kilometrin päässä itse koskesta sijainneeseen majoituspaikkaamme. Kalalle pääsimme seitsemän aikoihin illalla, ensin Jari näytti todella kirkasvetisen kosken ottipaikkoja. Itse koskihan ei ole pitkä, mutta mukavan monimuotoista vettä mahtuu tuon parinsadan metrin matkalle melko hyvin.

Aloitin itse kalastuksen nymfiseteillä pikku-uomasta, josta tavoitin jokusen pienemmän taimenen. Tämän jälkeen kahlasin keskelle koskea ja ongin aina loppuliukuun saakka, pienempien taimenten lisäksi karkuutin loppuliu'usta paremman tuntuisen kalan lyhyen väännön jälkeen. Illan jo hämärtyessä siirryin kalastamaan pääuoman rantaa, josta tartutinkin hieman paremman oloisen kalan pt-nymfiin, joka paljastui mukavan väännön jälkeen silmämitalla mitattuna noin nelivitoseksi taimeneksi.

Karkuutin heti perään samasta montusta aavistuksen pienemmän kalan, jonka jälkeen sain illan hämärtyessä siltojen välistä vielä yhden nelikymppisen taimenen. Tämän jälkeen kellon ollessa hieman yli kymmenen lopetin kalastuksen. Syy tähän oli yksinkertainen: lepakoita lenteli sen verran tiheään, että yksi siiven hipaisu poskeen riitti. Vastenmielisiä elukoita nuo nahkarotat.. Jari oli myös käyttänyt pienempien kalojen lisäksi pari reilu nelikymppistä vapautettavana, joten lähdimme ihan hyvin mielin majoitukseen ottamaan hetkeksi unta palloon.

Heräilimme hyvissä ajoin aamuneljältä aamukahvin keittoon ja viiden aikoihin aloittelimme jo kalastuksen. Itse suuntasin niskalle, joka olikin todella komean näköinen auringon noustessa aamu-usvassa.

Kalastelin niskan aluetta nymfeillä noin tunnin ja sainkin paljon taimenia, olivat vain pieniä. Yksi nelikymppinen sentään joukossa.. Jari oli saanut pääuomasta myös jonkun noin nelikymppisen kalan ja käytti myöhemmin pikku-uomasta myös vajaa viisikymppistä taimenta ylhäällä.

Itse siirryin onkimaan kosken alaosia tutuin sävelin, tukku pieniä taimenia kävi käsissä vapautettavana, suurin äkäinen ~40cm hyppykone. Tämän jälkeen siirryin onkimaan loppuliukua, josta tarttui yllärinä nymfiin kiinni +40cm harjus. Aamun päätteeksi kävin lirkkimässä vielä pääuoman parkkipaikan reunalta. Pienempien taimenten lisäksi tartutin eilisiltaisesta ottipaikasta nymfiin pirteän kalan. Vaihteeksi vaivauduin jopa mittaamaan kyseisen taimenen ennen vapautusta, tulos 43cm.

Mukavan aamukalastustuokion jälkeen kävimme majoituksessa syömässä ja levyttämässä hetken ennen viimeistä kalastusrupeamaa. Nyt oli keskipäivä ja aurinko möllötti pilvettömältä taivaalta. Onnistuimme koukuttamaan ainoastaan pienempiä taimenia, joten pakkasimme kimpsut kasaan hyvissä ajoin ennen luvan loppumista ja lähdimme takaisin Jyväskylään.

Kerma oli ehdottoman mielenkiintoinen tuttavuus, vaikkemme mitään isomuksia nyt tavoittaneetkaan. Kirkas vesi, vahvat kalat, monimuotoinen koski ja järkevät kalastusjärjestelyt takaavat sen, että täällä tulee varmasti vierailtua toistekin.

Muuramenjoki 9.8

Muuramenjoella ei ole tullut tänä kesänä pyörähdettyä kertaakaan, joten pitihän asia vihdoin ja viimein korjata. Varasimmekin tiistaina koko ns. iltapäivävuoron luvat Juhon, Esan, Joonaksen ja Antin kanssa.

Saavuimme Juhon kanssa ensimmäisinä paikalle hieman ennen neljää. Vettä näytti virtaavan joessa mukavasti, mutta se oli myös sen verran värjäytynyttä, että näkyvän kalan kalastuksen pystyi unohtamaan. Kalastus lähti kulkemaan mukavasti, kun käytin heti alussa melko matalasta koskesta larvaan napanneen killen haavissa. Tämän jälkeen tiputinkin sitten illan aikana pikkuperhoista neljä kirjolohta putkeen, yhden kanssa meni perukkeet poikki kun laitoin liinat kiinni kalan rynnätessä rauhoitusalueen rajalta koskeen ja muut irtosivat muuten vain. Juho puolestaan käytti kolme kirjolohta haavissa ja Esa kaksi, Antin perhoja puri pari harjusta.

Karkuutusputki jäi korpeamaan ja otinkin loppuillan tavoitteeksi kopata yhden ruokakalan vielä haaviin asti. Homma näytti menevän reisille kun omat setit menivät sotkuun hämärän jo hiipiessä, enkä jaksanut tehdä enää uusia. Lainasin pinturilla heittäneen Juhon nymfisettiä, jolla sain kuin sainkin reissun lopuksi orastavan karkuutusputken poikki Palokunnan suvannosta purreen killen muodossa.

Iltavisiitti Kapeelle

KSPK:n jäseniin kuuluva Sami lähetteli jokin aika sitten sähköpostia, josko lähtisin hieman opastamaan häntä eri perhokalastustekniikoiden syövereihin Kapeenkoskelle. Tottahan tuo passasi, Sami varaili luvat ja tuli alkuillasta hakemaan minua kohti Kapeenkoskea. Esa kertoilikin etukäteen, että Kapeella virtailisi paljon värjäytynyttä vettä, joten helppoa kalastus ei tulisi olemaan. Vesi oli todellakin 70cm normaalia korkeammalla ja kummallisen sameaa, kuten kuulemma läpi kesän. Mistä lie johtuu?

Kalastelimme kolmen tunnin rupeaman seitsemästä iltakymmeneen. Kävimme tänä aikana läpi hieman eri tekniikoiden jippoja lähinnä larvasteluun ja streamerkalastukseen liittyen. Aluksi kopaisimme Luijan niskan, missä Samilla kävikin heti alussa kala hetken aikaa potkuttelemassa siiman päässä. Luijalla oli pari muutakin kalastajaa ja koski oli tällä vesitilanteella yhtä ryöppyä, joten siirryimme loppuajaksi Kärmekoskelle, jossa kalastus onnistui sentään hieman paremmin. Kärmekoskelta sain larvastelemalla pari eväleikattua mittakalaa ja karkuutin yhden. Viimeisen 47cm vanhan istukkaan otin matkaan ruokakalaksi. Samillakin oli larvastelemalla lopussa kala hetken kiinni, mutta onni ei ollut tällä kertaa matkassa.

Veden ollessa näin korkealla ja värjäytynyttä kalastus ei mielestäni ole Kapeenkoskella mitenkään parhaimmillaan. Hyvin kalastettavat potentiaaliset kalan paikat kun ovat melko vähissä. Mukavaa oli kuitenkin olla kolmen viikon tauon jälkeen kalassa, toivottavasti Samillekin jäi reissusta jotain uusia oppeja matkaan.

Ensi viikolla olisi tarkoitus joku ilta pyörähtää Muuramenjoella ja parin viikon päästä olisi Keskisenkosken seurareissun vuoro. Loppukuusta varasimme puolestaan luvat Äyskoskelle SM-finaalin treenireissua varten. Tänä vuonna on tullut ongittua todella vähän Keski-Suomen koskilla tai ylipäätään nymfikalastus/larvastustekniikoilla, joten muutama jokireissu ennen finaalia onkin todella tarpeen.