Kalastukset pakettiin

Juhannuksen vietosta tuli tilastotappioina murtunut vasen peukalo ja kädessä seuraavat kolme viikkoa pysyvä kipsi. Kipsauksen jälkeen katsotaan vielä, että täytyykö sormi leikata, joka tapauksessa ainakin seuraavaksi kolmeksi viikoksi voi kalastukset unohtaa.

Kyllähän tuo miestä syö, kun näin tapahtuu juuri parhaan kalastuskauden aikana. Huomiseksi olisi ollut luvat varattuna Äyskoskelle, mutta taitaa jäädä Äsyn pupahätsit tältä kesältä väliin. Onneksi kipsin saa pois juuri ennen pohjoisen reissua, joten jos leikkaustarvetta ei ole, niin Ruijan reissu kyllä onnistuu.

Sormia on kyllä itseltäni murtunut ennenkin ja aiemmin olen myös kalastellut murtuneiden sormien kanssa (mm. joukkue-SM 2004 vasen käsi kipsissä), mutta kun peukalo murtuu, niin ei tuolla kädellä pysty tekemään oikein mitään kalastukseen liittyvää. Vähään aikaan ei siis ole tiedossa blogimerkintöjä kalareissuista.

Vuoden valoisin yö

Niin ne ainakin väittivät, että eilinen päivä olisi ollut vuoden pisin. Päivä alkaa siis jälleen pikkuhiljaa lyhenemään.. Lähdimme Kettusen Antin kanssa viettämään tuota ainakin teoriassa vuoden valoisinta yötä Survosenkoskelle. Kuten Palsankoskella, niin myös täällä vierailin viimeksi vuonna 2001. Vanhojen muisteluiden verestelyä oli siis luvassa.. Luvanostopaikan etsimisessä oli hieman hakemista, mutta lopulta saimme luvat kouraan ja välineiden virittelyn jälkeen kalastus alkoi noin iltaseitsemältä. Keli oli hieno, vesitilanne otollinen ja koski näytti kaikin puolin mukavalta kalastaa.

Kalastelin ensin yläkosken yläosan monttuja larvastamalla, jonka jälkeen siirryin niskalle. Niskalta nousi puolessa tunnissa kolme kirjolohta, jotka kaikki ottivat kasin koukkuun sidottuun oranssikuulaiseen flashback kakshäkiläiseen. Suurimman hieman alta puolentoista kilon kalan otin ruokakalaksi. Koskeen ei oltu enää tänä vuonna istutettu taimenia, vaan pyyntikokoisten kalojen istutukset tehdään nykyään kirjolohella. Ylös otetun kalan mahasta löytyi pupia, yöllä sitten selvisi, että kirjolohet todellakin syövät täällä niitä suuremmissa määrän..

Lappalaisen Tuomaskin saapui paikalle ja aikaa meni jonkin verran hänen ja luvanvalvojan kanssa turinoidessa. Seuraavaksi suuntasin kosken loppuliukuun, jossa Tuomas jo kalastelikin ja väsytteli ensimmäistä kirjolohtaan.

Loppuliukua larvastamalla käytimme vielä molemmat haavissa yhdet kalat, ottiperhona jälleen tuo sama flashback-kakshäkiläinen. Sitten varsinaisen yläkosken kimppuun, jonka kiventakusista tarrasi kaksi killeä kiinni, joista toinen tosin irtosi ennen haavia. Heitimme vielä Antin kanssa hetken aikaa loppuliukua, ennen kuin suuntasimme kohti alempaa Myllykoskea.

Kävin Myllykosken tinselillä läpi taimenen toivossa ilman sen suurempia tapahtumia, loppuliu'ussa oli yksi hauelta haiskahtava tärppi. Tosin virvelimies oli aiemmin illalla vetäissyt samasta paikasta kuhan. Sitten taukoa makkaranpaiston kera, jonka jälkeen suuntasimme taas yläkoskelle.

Puolen yön jälkeen yläkosken loppuliu'ussa alkoi kuoriutumaan pupia, mikä aktivoi kalatkin niiden perään. Pupakuoriutumista jatkui melko pitkään ja kalastus oli hauskaa, vaikka omien tapahtumien ylössaantiprosentti jäikin heikonpuoleiseksi.

Kirjolohet tuntuivat lyövän pinnassa viistätetyistä pupista jatkuvasti ohi, tai sitten kontaktit jäivät vain lyhyeen tukistukseen. Seitsemän kalaa tartutin kuitenkin vihreään foamipupaan ja pinkkiin murkkuun, mutta näistäkin vain kolme tuli haaviin asti. Lisäksi yksi kirjolohi veti pupan koukun suoraksi suoraan vastapalloon tulleesta kovasta tällistä. Kirjolohien joukossa näytti olevan myös joitain harjuksia, yksi karkuuttamani kala näyttikin mielestäni suhteellisen hyvänkokoiselta harrilta. Yhden pupakaloista otin ruokakalaksi, eikä tullut yllätyksenä, että tälläkin kirjolohella oli ruokatorvessa vihreitä pupia.

Anttikin onnistui kovan yrittämisen jälkeen tartuttamaan loppuliu'usta pupa/pinturisettiin peräti tuplatärpin, joista toinen kirjolohi tosin irtosi niin kuin hieman isommilla kaloilla on tuplatärpeissä tapana. Aika meni kuin siivillä ja kello olikin jo lähemmäs kolme kun lopettelimme kalastuksen tältä erää.

Oli kyllä kieltämättä ehkä vuoden tähän asti hauskinta kirjolohenkalastusta. Samalla jälleen hyvää treeniä pupakalastusta ajatellen, toivottavasti viikon päästä Äyskoskella taimenet ja harjukset aktivoituvat myös pupien perään.

Iltakalassa Multialla

Eilen päivällä Otto pirautteli ja kysyi halukkuutta lähtemään kalastamaan yölupaa Muuramenjoelle. Suunnitelmani lähteä sataman yöhön muuttuivat, sillä kyllähän kalastus aina muut riennot voittaa. Muuramenjoella oli kiintiö jo täynnä yöluvalle, joten jouduimme pähkäilemään uutta kohdetta. Pienen miettimisen jälkeen Otto ehdotti Palsankoskea. Olin vieraillut paikalla kerran lähemmäs kymmenen vuotta takaperin, jolloin jäi kuva luonnonkauniista ja pienimuotoisesta tummavetisestä istaripaikasta, jonne paikalliset rynnivät joukolla istutusten jälkeen.

Perille päästyämme tunnelma hieman latistui välittömästi, sillä parkkipaikalla könötti ainakin kymmenen autoa! Seitsemän jälkeen ilalla aloittelimme kalastusta, parkkipaikan välisuvanto oli niin miehitetty, että etsimme hieman rauhaa kalastamalla alempia koskia. Näiltä koskilta löytyi pieniä, todella mustanpuhuvia taimenia. Mielestäni kalat vaikuttivat olemukseltaan hyvinkin luonnonkaloilta, eipä Palsankosken istutusrekisteristä ainakaan löydy merkintöjä taimenten poikasistutuksista.

Reilun tunnin kalastussession jälkeen välisuvannossakin alkoi olla jo tilaa. Kävin suvannon läpi, mutta hiljaista oli. Viimein keskimmäisen kosken niskan kiven edestä tarttui pirteä kirjolohi kiinni, joka päätyi haaviin ja ruokakalaksi. Taisi olla hieman vanhempia istukkaita, sillä mahasta löytyi sulaneita kalanpoikasia. Kun kerran pönökuva tuli otettua, niin laitetaan näytille vaikkei kala itsessään peruskilleä kummoisempi ollutkaan.

Kalastelimme seuraavaksi alinta koskea, josta löytyi taas noita tummanpuhuvia pikkutaimenia. Lopuksi ongimme vielä ensimmäisen kosken loppuliukua, jossa jokunen pintakäynti näkyi, mutta hiljaista oli. Kuuden tunnin iltakalastuksen jälkeen kamat kasaan ja kohti Jyväskylää.

Alue on itsessään varsinkin alaosilta ihan luonnonkaunis ja jopa erämainen, mutta väen paljous ja pyyntikokoisiin istukkaisiin perustuva kalasto ei oikein houkuttele. Samalta etäisyydeltä Jyväskylästä löytyy kyllä mielekkäämpiäkin kohteita, joten tuskin tulee ainakaan lähitulevaisuudessa Palsankoskelle palattua.

Uutta ilmettä

Tulipahan innostuttua kikkailemaan Bloggerin uusien ulkoasumallien kanssa, blogille muotoutui lopulta tällainen uusi ilme reilun tunnin kokeilujen jälkeen. Vanha ulkoasu olikin ollut esillä jo pari vuotta putkeen, joten hieman vaihtelua tähän väliin.

Ruijan reissu toteutuu näillä näkymin puolentoista viikon mittaisena heinä/elokuun vaihteessa. Suunnitelmien etenemisestä sain myös hieman inspiraatiota rasioiden täyttämiselle reissua silmälläpitäen. Foamista/chenillestä väännettyjä laiskan miehen minuuttipupia sekä oranssikuulaisia flashback-kakshäkiläisiä on eilisen ja tämän päivän aikana kuoriutunut sidontapenkistä yhteensä kolmisenkymmentä.

Reissukuume alkaa jälleen nousemaan, ja odottavan aika on tunnetusti pitkä..

Mikä on kun ei taidot riitä?

Ylläoleva otsikko kertoo kaiken oleellisen omasta kisakaudestani, joka kiteytyi surkuhupaisalla tavalla Hammonjoen karsintaan. Paikat ovat tuttuja ja tiistain treeni sujui mukavasti, joten odotin hyvää sijoitusta. Vaan kuinkas sitten kävikään...

1. Jakso, pooli 4
Arpa heitti a-ryhmään ja Pohjolan J-P:n taistelupariksi. Ensimmäisenä vuorossa ns. peltopooli. Blänkit tuli, vaikka useita nieriätapahtumia oli, bongasin myös pari killeä, joista toinen kävi maistelemassa perhoa. Käytin toki lohikaloja haavissa, mutta alamittaiset harjukset ja pieni taimenenpenikka eivät auttaneet. Sama kuin Ahvenlammella, ensimmäinen jakso pilasi kisan heti. Fiilikset eivät olleet kummoiset jatkaa kisaa, kun tiesi jo etukäteen kisan olevan blänkin myötä siinä. J-P sai poolista jälkeeni 3 nieriää.

2. Jakso, pooli 5
Pääosin matala pooli, joka ennakkokaavailuideni mukaan tulisi olemaan myös suhteellisen vaikea. Noin 10 min. jälkeen pinturilla 24cm nieriä mittaukseen, jakson puolivälissä sain poolin syvimmästä montusta terhakan 41cm killen kaukaloon. Loppujaksosta vielä yksi pieni nieriä. Tämä pooli meni ihan OK, jaksosijoitukseksi 2. J-P valitettavasti blänkkäsi poolin jälkeeni, joten molempien kisa oli taputeltu hyvien sijoitusten suhteen jo puolessavälissä..

3. Jakso, pooli 2
Perinteisesti hyvä nieriäpooli, J-P kalasti biitin ensin mittauttaen 4 puronieriää. Nieriää poolissa oli ja paljon, eivät vaan meinanneet perhana pysyä kiinni. Reilun puolen tunnin jälkeen tuloskortti näytti vielä tyhjää, vaikka tapahtumia oli jatkuvasti. Toisella puolituntisella sain sentään kolme puronieriää ongittua kaukaloon, mutta noilla tapahtumamäärällä olisi voinut hyvinkin saada kaksinumeroisen luvun kaloja.

4. jakso, pooli 7
J-P kalasti taas poolin ensin saaden jakson lopulla yhden nieriän. Eipä tästäkään jaksosta paljoa kerrottavaa jäänyt, tapahtumia oli, mutta ei ylös asti. Jakson lopulla yksi nieriä härnäsi minua varmaan 10min. nousten pinturiin ainakin viidesti kuitenkaan tarttumatta. Ai miten niin vastaiskussa vikaa? Kilpailu loppui siis yhtä huonosti kuin mitä se oli alkanutkin, blänkit.

Eipä koko kisakaudesta jäänyt seliteltävää, finaalipaikka ei ollut lähelläkään. Kaiken kruunasi tämänpäiväinen kilpailu, jossa sijoitun 16 kilpailijan joukossa toiseksi viimeiseksi. Ja Hammolla! No, ensi vuonna uusin kujein, on tämänvuotisistakin kisoista kaikesta huolimatta tarttunut paksuun pääkoppaan oppeja ja hauskoja hetkiä. Syksyllä olisi vielä edessä ns. opintomatka Tsekkeihin Hanak Openiin. Sinne lähden siis nimenomaan oppireissulle.

Erämiehen Jannen näytti tänään voittamalla kilpailun, että kyllä paikallisetkin voivat pärjätä Hammolla. Jannen 8 puronieriää vitospoolista oli mielestäni lisäksi selkeästi kisan kovin yksittäinen suoritus. Auramaan Kalle täydensi Hammon mitalivärisuoransa hopealla.

Kisan kärki:
1. Janne Erämies
2. Kalle Auramaa
3. Jukka Levänen
4. Jani Huhtaniska
5. Tapio Penttilä

Kilpailuna Hammon kisa oli taas viimevuotisen vähempikalaisen taiston jälkeen parempi. Laskeskelin kisalapuista kaloja tulleen yhteensä 150, joista ehkä hieman toistakymmentä oli killejä ja loput puronieriöitä. Kaloja nousi siis hyvin, ainakin osaaville.. No, nyt voi ottaa ajatukset pois kisailusta ja siirtää ne noin 1000km pohjoiseen. Finnmarkin reissun/reissujen ajankohta ja suunnitelmat ovat vielä nimittäin pahasti vaiheessa.

Hammonjoki 8.6.2010

Iltapäivästä suuntasin Volvon Nokan kohti Hammonjokea, perinteisen hupikalastuksen lisäksi tarkoitus oli tietysti käydä aluetta läpi viikonlopun kisaa ajatellen.

Ennen kyseinen puro oli ehdoton vakikohteeni, mutta viimeisen viiden vuoden aikana olen tehnyt Hammolle vain satunnaisia visiittejä. Varsinkin yläosa on kyllä muuttunut sitten oman Hammon "aktiiviaikani". Hienoa laavua, puuliiteriä ja puuceetä löytyy, kun ennen oli vain vanha huonossa kunnossa oleva tulipaikka. Toki polutkin ovat nykyään enemmän tallattuja, nytkin alueella oli joukko paikallisia mopopoikia perhoa heittämässä. Valitettavasti myös vanha mato-ongintaperinne tuntuu olevan hammolla yhä voimissaan, sillä bongasin päivän aikana purosta ainakin 5 ongenkohoa.

Purokalastus oli aluksi hieman hakusessa, sillä säikytin ison määrän nieriöitä, vaikkei vesi aivan kirkasta ollutkaan. Kalastelin koko kalastusalueen läpi, mihin kului noin kahdeksan tuntia. Kaikkiaan vapautettavana kävi alun kolmattakymmentä puronieriää, muutamia alamittaisia harjuksia sekä hammon kalaksi varsin komeankokoinen taimen. Myös pari kirjolohta bongasin, joista toinen kävikin hieman perhoja maistelemassa. Kalat eivät todellakaan tulleet kovin tasaisesti pitkin aluetta, vaan tietyillä alueilla tuntui olevan huomattavasti vähemmän kaloja kuin toisilla. Kisaa ajatellen tämä hieman huolestuttaa, mutta pooleja on tietysti mahdollisuus vielä tasoittaa kirjolohien kisaistutuksella. Itse tulen ainakin tekemään osani, että nuo kalat leviteltäisiin alueelle järkevästi.


Perhoina toimivat tänään niin pinturit, nymfit, kuulapupat kuin pienet leechitkin. Ja vielä loppuun muistutus Hammolla lähiaikoina vieraileville, älkää jättäkö hyttysmyrkkyä kotiin. Joku nimeltämainitsematon henkilö nimittäin teki tänään tuon virheen..

Ahvenlammen karsinta 6.6.2010

Varuskunnan majoituksessa nukutun yön jälkeen oli viikonlopun toisen karsintakisan vuoro. Ahvenlampi oli viime vuonna mukava kilpailu, mielestäni kisana paras tähän mennessä käymistäni järvikarsinnoista. Mitään kummoisia odotuksia oman sijoituksen suhteen ei alkukauden järvikarsintojen jälkeen tosin ollut.

1. Jakso
Metson Petterin kanssa ensimmäisellä jaksolla veneessä. Säätäminen alkoi jo ennen jakson alkua, kun veneen tulppa hajosi ja vettä alkoi suihkuta veneeseen sisään. Jakson alussa sain heti tärpin, kun perhot putosivat veteen. Peten kanssa meillä oli lisääkin tapahtumia, eivät vain tarttuneet kunnolla. Jaksoa kuvaa hyvin episodi, joka alkoi siitä kun Pete tartutti kalan. Kala irtosi, jonka jälkeen se syöksyi minun perhojeni kimppuun kuitenkaan tarttumatta. Samassa veneestä tippui airo veteen, yritin hamuta sitä käteen, minkä seurauksena vene kallistui ja hörppäsi reilusti vettä. Ei ollut veneen kaatuminenkaan kaukana.. No, airo saatiin ongittua ja kalastus jatkui. Aivan jakson lopussa hamusin kännykkää taskustani tarkistaakseni jäljellä olevan ajan. Samassa veneen lähellä olleisiin perhoihini tarttui kala, joka kuitenkin irtosi heti, kun siimakäsi oli ihan muualla mitä olisi pitänyt. Täysin pieleen mennyt jakso ja molemmille blänkit. Noista tapahtumista olisi kyllä pitänyt saada merkintöjä tuloskorttiin. Kivistön Vihtori vei B-ryhmän jaksovoiton kuudella kalalla.

2. Jakso
Venekaverina Vappulan Antti. Ensimmäisellä pitkällä driftillä saimme hyvin kosketuksia kaloihin. Antti sai ylös neljä kalaa, itse sain kaksi. Jälkimmäisellä driftillä Antti sai ensin kalan, jonka jälkeen tartutin villisti hyppivän kirjolohen. Kämmäsin sitten haavimisen lahjakkaasti, kun yläperho jäi havakseen kiinni ja kala katkaisi perukkeen. Antti voitti tämän B-ryhmän jakson viidellä kalallaan.

3. Jakso
Viimeisellä jaksolla venekaveriksi tuli Penttisen Juha. Kalastelimme suurimman osan jaksosta muista veneistä erillään järven peräpäädyssä. Tapahtumia tuli harvakseltaan, mutta ne tulivat tällä kertaa hyvällä prosentilla ylös. Jakson loputtua omassa tuloskortissa kolme kirjolohta, Juhalla yksi. Lisäksi yksi veneen viereen seurannut kala kävi maistelemassa perhoja. Jaksovoitto meni jälleen Vikille neljällä kalalla. Tämä oli oikeastaan ainoa kuluvan vuoden karsintojen järvijaksoista, jonka voi sanoa menneen hyvin.

Lopullinen sijoitukseni oli eilisen tapaan kisan keskikastissa (19/37). Ensimmäiseltä jaksolta olisi pitänyt onnistua saamaan kaloja ylös ja sijoitus olisi voinut olla kohtuullinen. No, kisa eteni tällä kertaa sentään nousujohteisesti. Kaikki kalani sain kolmosuppoavalla siimalla, kaksi tuli mustalla leechillä, kaksi mustalla boobylla ja yksi oranssilla leechillä. Haaviamisessa kämmätty kala oli myös kiinni oranssissa leechissä.

Kilpailun tulokset:

1	Kivistö Vihtori	2000 (4 jaksopistettä!)
2	Vappula Antti	1946
3	Levänen Jukka	1892
4	Ilves Markku	1838
5	Tandefelt Markus	1784
6	Lähteenmäki Antti	1730
7	Laitinen Jarno	1676
8	Pirkkalainen Janne	1622
9	Helenius Mika	1568
10	Ristolainen Ville	1514
11	Manelius Petri	1459
12	Paimander Jan	1405
13	Rosenström Juhani	1351
14	Ollikainen Juha-Pekka	1297
15	Kiuru Mikael	1243
16	Siltanen Juuso	1189
17	Ijäs Saku	1135
18	Pölkki Esa	1081
19	Sipponen Pietari	1027
20	Räty Ilkka	973
21	Viista Juha	919
22	Tiainen Joni	865
23	Kunelius Joonas	811
24	Koivula Ismo	757
25	Virolainen Petri	703
26	Metso Petteri	649
27	Hytönen Harri	595
28	Erämies Janne	541
29	Penttinen Juha	486
30	Lindfors Timo	432
31	Palmroth Markus	378
32	Ylönen Olli	324
33	Mäkipää Tero	270
34	Törmälä Rami	216
35	Viljanen Leo	162
36	Heikkinen Janne	108
37	Paananen Jani	54

Viikonlopun kisoista ei siis tullut helpotusta finaalipaikan metsästykseen. Jos Hammonjoelta ei tule ensi viikonloppuna hyviä pisteitä, niin Puruvedelle tuskin enää lähden. Nukarin kisan peruutin muuttuneen ajankohdan vuoksi jo huhtikuussa. Vaikka kuluva kisakausi onkin sujunut mollivoittoisesti, niin oppia on tullut kyllä rutkasti varsinkin näistä järvikisoista.

Jyräänjoen karsinta 5.6.2010

Kouvostoliiton alueen kisaviikonloppu starttasi Jyräältä, viime vuonna voitin kyseisen kilpailun, joten odotin tietysti nytkin hyvää sijoitusta. Sain lapun a-ryhmään, taistelupariksi tuli Mäkipään Tero.

Lyhyt tiivistelmä kisasta:

1. Jakso, pooli 6
Ensimmäisenä kalastettavakseni tuli Paaskosken majan sillan ns. "yleisöpooli". Ennen jakson alkua rannassa kävi harjus pinnassa, jonka ongin heti pinturilla. Oli alamittainen. Vaihto streamervapaan ja ensimmäisellä heitolla taimen kaukaloon punaisella tinselillä. Muutama minuutti myöhemmin toinen kala ylös hopeatinselillä, hyvä aloitus! Loppujaksosta olikin sitten enää yksi tälli. Jaksosijoitus 2.

2. Jakso, pooli 3
Penttinen ja Palmroth olivat saaneet kalaa 1. jaksolla tästä Paaskosken alueen alimmasta poolista. Tiesin, että tästä poolista pitäisi saada kalaa, koska kaksi viimeistä pooliani olivat ennalta heikompia. Ensimmäinen puolisko sujui ilman tapahtumia. Kun jaksoa oli parikymmentä minuuttia jäljellä, niin taimen kävi muutaman potkun ajan tinselissä kiinni. Jakson loppuminuuteilla bongasin kalan, joka kävi jatkuvasti pyörähtämässä ja hyppimässä tinselin perässä. Kun Tero huusi viimeisen minuutin olevan menossa, niin kala tarttui kiinni. Veti yllättävän rivakasti alaspäin, ei auttanut kun mennä perässä. Perhosiimakin juuttui rymytessä kivenkoloon, josta repäisin sen pois. Kala tuli vihdoin haaviin, kun aika oli jo täynnä. Haavissa huomasin tämän n. 45cm taimenen olleen kiinni rasvaevästä, lisäksi perhosiima oli katkennut sitä kivistä pois kiskottaessa. Ilo muuttui hetkessä vitutukseksi, blänkit.

3. Jakso, pooli 5
Ei pistoakaan koko jakson aikana. Pooli oli korkean veden vuoksi mielestäni melko vaikea kalastaa, kun kahlaamaankaan ei kalastamallani rannalla juuri pystynyt. Olin hyvin lähellä uintireissua yrittäessäni kahlata viimevuotisille pelipaikoille. Tästä poolista ei tainnut tulla yhtään kalaa kisan aikana.

4. Jakso, pooli 7
Hyvännäköinen pätkä, joka oli kuitenkin lopulta toinen kisan kalattomista pooleista. Larvoilla tuli alamittaisia harjuksia.

Sellainen kisa siis tällä kertaa. Jos viime vuonna arpaonni suosi, niin nyt tuli käteen huonompi poolilappu. Pohjapadon pooleja en päässyt siis kalastamaan. Tänä vuonna Jokelan myllyn pohjapadon poolit oli jaettu keskeltä kahtia, joten molemmat niistä olivat hyviä. Toisaalta se loi myös mielestäni entistä isomman etulyöntiaseman niille kisailijoille, jotka pääsivät kyseisen pooliparin kalastamaan. Poolijaonkin luulisi tasoittuvan, kun nuo alamittaiset harjukset kasvavat yli 30cm mittaisiksi. Niitä tuntui kuitenkin Paaskoskenkin alueella riittävän

Heikkisen Jari voitti kisan hienolla suorituksella. Jari sai kolmelta jaksolta kalaa, vaikka kalasti kaikki jaksot Paaskosken alueella. Ehdottomasti ansaittu voitto siis!

Tulokset:

1	Heikkinen Jari	2000
2	Koivula Ismo	1857
3	Hytönen Harri	1714
4	Viljanen Leo	1571
5	Vappula Antti	1429
6	Penttinen Juha	1286
7	Sipponen Pietari	1143
8	Metso Petteri	1000
9	Palmroth Markus	857
10	Manelius Petri	714
14	Mäkipää Tero	0
14	Helenius Mika	0
14	Räty Ilkka	0
14	Pakkanen Aleksi	0

Loop-cupiin osallistui 4 joukkuetta, joista Metson Peten kanssa olimme toisia. Loop-Cupin finaaliin on siis vielä ihan realistiset mahdollisuudet.

Kuusikkolampi 2.6.2010

Tulipahan viimein hommattua seuran lammellekin kausiosakkuus, kun iltapäivällä Juho soitteli ja pyyteli kalaan Kuusikkolammelle. Iltahan siinä meni hyvinkin nopeasti, toisella meistä kulki tänään kalastus, toisella taas ei.

Alkuun molemmilla oli ihan hyvin tapahtumia leechiseteissä. Juho sai tapahtumat paremmalla prosentilla ylös, itse sain haaviin asti vain yhden kalan. Kaloja kävi hyvin pinnassa ja Juhon saadessa pinturilla ensimmäisen kalan, kävin itsekin hakemassa pintasiiman kehiin.

Itse en saanut kaloja pinturilla, vaihdoin nopeasti takaisin intterisiimaan ja leecheihin, sitten kellusiimaan ja nymfeihin, sitten taas intterisiimaan ja boobyt kiinni, eikä vetoakaan. Samaan aikaan Juho veti pintasiimalla ja pikkunymfeillä tasaisen tappavasti kaloja ylös. Kalastus meni itseltäni hieman kikkailuksi, kun tuntui, että koko ajan on väärät setit siiman päässä ja samaan aikaan kaveri kiskoi kaloja lähes jatkuvasti. Vasta vaihdettuani mustan buzzerin siiman päähän aloin saamaan taas tapahtumia, mutta en onnistunut niitä kunnolla tartuttamaan.

Sellaista siis tänään, kalastusilta oli mukava, vaikka rehellisesti sanottuna kyllähän sitä aina miettii syitä, jos kaveri vetää kaloja noin selvästi enemmän. Lisäksi omien tapahtumien heikko ylössaantiprosentti hiukan hämmästytti. Pitänee käydä Kuusikkolammella useamminkin järvihommiin syventymässä, sillä siihen todellakin on tarvetta. Täytyy muistaa vain jatkossa ottaa hyttysmyrkkyä mukaan.