Jostain kumman syystä innostus perhonsidontaan tuntuu iskevän aina silloin, kun saa käsiinsä uuden satsin perhonsidonta-aiheista kamaa. Ainakin itse joudun usein käymään kaupassa ostamassa kasan uusia materiaaleja, jotta motivaatio spigotin pyörittämiseen löytyy.
Juuri näin kävi eilen, kun piipahdin Ikonin varastolla ostamassa
UV-liimasetin ja satsin kuulia. Pitihän sitä lähteä heti testaamaan mistä tuotteet ovat kotoisin. Olen käyttänyt liimoja pääasiassa painavien larvojen ja nymfien rungoissa. Liimattu perho uppoaa nopeasti, kun mikään osa perhossa ei ime lainkaan vettä. Samalla perho saa virtaviivaisen muodon ja liima antaa rungolle kiiltoa sekä tietysti myös kestävyyttä.
Aiemmin olen käyttänyt liimalarvojen ja nymfien rungoissa uretaaniliimaa, joka on sinällään ihan kelvollista ainetta. Kyseinen liima on kuitenkin melko jähmeää levitettävää. Lisäksi kuivumisaika on pitkähkö, minkä vuoksi liima tuppaa valumaan eivätkä kiilto ja pinnan kovuuskaan täysin miellytä. Tämä uv-liima oli aivan toista maata: helposti levittyvä ja lampulla muutamassa sekunnissa kovaksi sekä kirkkaaksi kuivuva. Vaikuttaa rahan arvoiselta tuotteelta, vaikka liima uv-lampun kera jonkin verran maksaakin.
Alla muutamia testiperhoja:
 |
| Paksuhko liimalarva |
Ensimmäisenä Räsäsen Mikon kehittämästä mallista apinoitu liimahydro, joka on viime vuosina osoittautunut todella tehokkaaksi perhoksi Keski-Suomen koskilla. Yläpuolisen kuvan malli on sidottu normaalia paksummaksi. Tällainen #8-10 koukkuun sidottu lyijyllä vuorattu liimalarva uppoaa todella tehokkaasti ja toimii näin litkassa hyvänä painoperhona korkean veden aikaan. Normaaleissa olosuhteissa käytössä ovat sitten hieman pienemmät ja hoikemmat liimalarvat. Perhon rungon painottamisen jälkeen runko kiedotaan lateksista, värjätään selkäpuoli permanenttitussilla halutun väriseksi ja kyllästetään perho uv-liimalla.
 |
| Liimanymfit |
Seuraavaksi toimiva jiigikoukkuun sidottu liimanymfimalli, jossa siinäkin riittää painoa ja kiiltoa. Tähän perhoon olen kietonut etuosaan paksunevan painotuksen lyijylangasta, ja runko-osa on kierretty tummanruskeasta scud backista.
Painavien nymfien ja larvojen lisäksi olen käyttänyt liimaa muissakin perhoissa. Yhtenä esimerkkinä buzzerit, joiden rungot saavat hyvin kiiltoa ja kestävyyttä ohuesta liimakerroksesta.
 |
| Punaisia liimabuzzereita |
Buzzerit ovat jääneet itselläni kotimaan kalastuksessa luvattoman vähälle käytölle, vaikka olenkin niillä järviltä joitain kirjolohia saanut. Tiedän kyllä perhojen toimivan täälläkin hyvin varsinkin vaikeammille kirjolohille, jotka eivät enää halua purra erilaisiin leecheihin. Yläpuolisessa kuvassa on uv-liimalla kyllästettyjä buzzereita, joiden runko on kierretty punaisesta glo-britesta ja kierteenä toimii stripattu riikinkukon siikanen.
Ehkä paras muistoni buzzerkalastuksesta ulottuu vajaan kolmen vuoden taakse Uuden-Seelannin Lake Rotoairalle. Tuskastelin aluksi nihkeän kalantulon kanssa uittaessani intterisiimalla pikkuliitsejä ja perusnymfejä. Kun vaihdoin kellusiimaan, buzzereihin ja hitaaseen hand twist-uittoon, niin erittäin äkäisiä kirjolohia alkoi nousta hyvää tahtia. Puolen metrin kalatkin vetivät parhaillaan yhdellä syöksyllä toistakymmentä metriä pohjasiimoja ulos. Paras perho oli nimenomaan punainen buzzer.
 |
| Punaiseen buzzeriin erehtynyt kirjolohi Lake Rotoairalta. (Kuva: J-P Pohjola) |
Liimalla läträämisen lisäksi olen toki sitonut muitakin perhoja. Yhtenä työn alla olevana projektina on pienien pintureiden sitominen. Tällä hetkellä pienin kaapista löytyvä pinturikoukku oli #16 kokoa, joten pienempiä täytyy tilata. Valikoivat ja arat kalat kun vaativat välillä todella pieniä pintureita sekä ohuita perukkeita. Suomen peruskoskilla tällaiseen toki törmää varsin harvoin, mutta esimerkiksi Hammonjoen valikoivien harjusten kanssa näitä tilanteita tulee kotimaassakin eteen. Mikäli pinturi on hieman liian iso tai peruke liian paksu, niin kala saattaa työntää nenänsä aivan pinturiin kiinni ja tarkkailla sitä pitkäänkin lopulta kuitenkin hyläten perhon.
 |
| #16 päikkäreitä |
