torstai 28. marraskuuta 2013

Liimaperhoja

Jostain kumman syystä innostus perhonsidontaan tuntuu iskevän aina silloin, kun saa käsiinsä uuden satsin perhonsidonta-aiheista kamaa. Ainakin itse joudun usein käymään kaupassa ostamassa kasan uusia materiaaleja, jotta motivaatio spigotin pyörittämiseen löytyy.

Juuri näin kävi eilen, kun piipahdin Ikonin varastolla ostamassa UV-liimasetin ja satsin kuulia. Pitihän sitä lähteä heti testaamaan mistä tuotteet ovat kotoisin. Olen käyttänyt liimoja pääasiassa painavien larvojen ja nymfien rungoissa. Liimattu perho uppoaa nopeasti, kun mikään osa perhossa ei ime lainkaan vettä. Samalla perho saa virtaviivaisen muodon ja liima antaa rungolle kiiltoa sekä tietysti myös kestävyyttä.

Aiemmin olen käyttänyt liimalarvojen ja nymfien rungoissa uretaaniliimaa, joka on sinällään ihan kelvollista ainetta. Kyseinen liima on kuitenkin melko jähmeää levitettävää. Lisäksi kuivumisaika on pitkähkö, minkä vuoksi liima tuppaa valumaan eivätkä kiilto ja pinnan kovuuskaan täysin miellytä. Tämä uv-liima oli aivan toista maata: helposti levittyvä ja lampulla muutamassa sekunnissa kovaksi sekä kirkkaaksi kuivuva. Vaikuttaa rahan arvoiselta tuotteelta, vaikka liima uv-lampun kera jonkin verran maksaakin.

Alla muutamia testiperhoja:

Paksuhko liimalarva
Ensimmäisenä Räsäsen Mikon kehittämästä mallista apinoitu liimahydro, joka on viime vuosina osoittautunut todella tehokkaaksi perhoksi Keski-Suomen koskilla. Yläpuolisen kuvan malli on sidottu normaalia paksummaksi. Tällainen #8-10 koukkuun sidottu lyijyllä vuorattu liimalarva uppoaa todella tehokkaasti ja toimii näin litkassa hyvänä painoperhona korkean veden aikaan. Normaaleissa olosuhteissa käytössä ovat sitten hieman pienemmät ja hoikemmat liimalarvat. Perhon rungon painottamisen jälkeen runko kiedotaan lateksista, värjätään selkäpuoli permanenttitussilla halutun väriseksi ja kyllästetään perho uv-liimalla.

Liimanymfit
Seuraavaksi toimiva jiigikoukkuun sidottu liimanymfimalli, jossa siinäkin riittää painoa ja kiiltoa. Tähän perhoon olen kietonut etuosaan paksunevan painotuksen lyijylangasta, ja runko-osa on kierretty tummanruskeasta scud backista.

Painavien nymfien ja larvojen lisäksi olen käyttänyt liimaa muissakin perhoissa. Yhtenä esimerkkinä buzzerit, joiden rungot saavat hyvin kiiltoa ja kestävyyttä ohuesta liimakerroksesta.

Punaisia liimabuzzereita
Buzzerit ovat jääneet itselläni kotimaan kalastuksessa luvattoman vähälle käytölle, vaikka olenkin niillä järviltä joitain kirjolohia saanut. Tiedän kyllä perhojen toimivan täälläkin hyvin varsinkin vaikeammille kirjolohille, jotka eivät enää halua purra erilaisiin leecheihin. Yläpuolisessa kuvassa on uv-liimalla kyllästettyjä buzzereita, joiden runko on kierretty punaisesta glo-britesta ja kierteenä toimii stripattu riikinkukon siikanen.

Ehkä paras muistoni buzzerkalastuksesta ulottuu vajaan kolmen vuoden taakse Uuden-Seelannin Lake Rotoairalle. Tuskastelin aluksi nihkeän kalantulon kanssa uittaessani intterisiimalla pikkuliitsejä ja perusnymfejä. Kun vaihdoin kellusiimaan, buzzereihin ja hitaaseen hand twist-uittoon, niin erittäin äkäisiä kirjolohia alkoi nousta hyvää tahtia. Puolen metrin kalatkin vetivät parhaillaan yhdellä syöksyllä toistakymmentä metriä pohjasiimoja ulos. Paras perho oli nimenomaan punainen buzzer.

Punaiseen buzzeriin erehtynyt kirjolohi Lake Rotoairalta. (Kuva: J-P Pohjola)
Liimalla läträämisen lisäksi olen toki sitonut muitakin perhoja. Yhtenä työn alla olevana projektina on pienien pintureiden sitominen. Tällä hetkellä pienin kaapista löytyvä pinturikoukku oli #16 kokoa, joten pienempiä täytyy tilata. Valikoivat ja arat kalat kun vaativat välillä todella pieniä pintureita sekä ohuita perukkeita. Suomen peruskoskilla tällaiseen toki törmää varsin harvoin, mutta esimerkiksi Hammonjoen valikoivien harjusten kanssa näitä tilanteita tulee kotimaassakin eteen. Mikäli pinturi on hieman liian iso tai peruke liian paksu, niin kala saattaa työntää nenänsä aivan pinturiin kiinni ja tarkkailla sitä pitkäänkin lopulta kuitenkin hyläten perhon.

#16 päikkäreitä

torstai 21. marraskuuta 2013

PPK 5/2013


Pohjolan Perhokalastajan kuluvan vuoden viimeinen numero ilmestyi tänään lehtipisteiden hyllyille. Lehti sisältää myös allekirjoittaneen tekemän Kautokeinoelvaa käsittelevän jutun. Lisäksi kyseisestä numerosta löytyy paljon muita mielenkiintoisia artikkeleita, mm. laaja erilaisten indikaattorien käyttöä käsittelevä juttu sekä Suomisen Jarkon seikkaperäinen kisareportaasi Norjan MM-kilpailuista.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Pikkukalajoulut 16.11.2013


Virtavesien rauhoitus päättyi ja vietimme eilen jälleen perinteiset pikkukalajoulut Muuramenjoella. Tänä vuonna kalastusosuuden nimeksi olisi paremminkin sopinut isojen kalojen joulut, sillä keskiviikkona jokeen kipattuun istutuslastiin oli laitettu bonuksena myös selvästi tavanomaisia isompia kirjolohia.

Aamupäivästä näitä isoja emokaloja tulikin useita ja hauskaa oli. Sitten isojen kalojen tulo loppui ja siiman päässä alkoi rimpuilla perinteisiä 1-1,5kg istukkaita. Päästimme kaikki isot emokalat takaisin ja otimme pienempiä ruokakaloiksi, joten siellä niitä emoja edelleen uiskentelee. Otin tällä kertaa McLeanin puntarihaavin matkaan, joten saimme punnattua isommat kalat. Yksi jos toinen ukko saikin paranneltua kirjolohienkkojaan, allekirjoittanut mukaan lukien. Alla pientä kuvakoostetta aamupäivän isommista kaloista.

Kirjolohi 3,3kg
Aapo ja kirjolohi 3,7kg
Kirjolohi 5,0kg
Juho ja kirjolohi 4,8kg
Jyrki ja kirjolohi 3,5kg
Lahna 1,6kg
Rysä ja kirjolohi 4,0kg
Grillasimme perinteisen kaavan mukaisesti keskipäivällä makkarat Jyrkin takapihan kodassa ja kalastusosuuden jälkeen siirryimme Jyväskylään jauhamaan kalajuttuja. Strandmanin veljekset kokkasivat taas maittavan kirjolohiaterian 11 hengen retkueelle matkaan otetuista kaloista. Ilta jatkui sitten melko vauhdikkaissa merkeissä keskustan ravitsemusliikkeessä. Pikkukalajoulujen perinteiden mukaisesti todella hauska päivä ja sopiva sekoitus kalastusta, parranpärinää ja hauskanpitoa.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Sidontapenkin ääressä

Oma kalastuskauteni on nyt väliaikaisesti jäissä, vaikka järvet eivät sitä sananmukaisesti vielä ole. Nyt on kuitenkin sen verran muuta ohjelmaa, että seuraava kalastusreissu ajoittuu perinteisille Muuramenjoen pikkukalajouluille rauhoituksen jälkeen.

Viime päivinä olen viettänyt kuitenkin jonkin verran aikaa sidontapenkin ääressä sekalaisia perhoja kietoen. Alla muutamia kuvia kyseisistä tuotoksista.

Foaminymfi mallia sumari
Furry foam-larvoja
Hieman normaaleista jänönymfeistäni eroavia kokeiluja
Käytän tällaisia painotettuja jokiliitsejä pääasiassa talvella.
Perinteinen kuulapupa hieman normaalista poikkeavalla runkovärityksellä
Ärsykenymfejä talvikalojen kohotteluun
Zonkermalleja ottiväreissä