2014

Vuosi on jälleen vierähtänyt ja on aika niputtaa kohtuullisen onnistunut ja kalaisa perhokalastusvuosi 2014 pakettiin.

Kuluneen vuoden ensimmäinen kalareissu tuli heitettyä 4.1 ja viimeinen puolestaan 23.11. Perhokalastuspäivien lukumäärä oli menneenä vuonna melko normaali. Kalastuspäivät tosin jakautuivat ryppäittäin, esimerkiksi heinäkuun kesälomalla tuli ongittua todella paljon, välillä kalakamat taasen pölyttyivät kaapissa pitkäänkin. Omien perhokalastuspäivien määrä tuntuu pyörivän vuosittain tasaisesti 50-60 päivän tuntumassa. Hieman suurempaan määrän pitäisi kyllä pyrkiä, 10-20 vuosittaista kalastuspäivää lisää olisi jo hyvä. Alla vielä luettelo kuuden edellisen vuoden perhokalastuspäivieni määrästä.

2008: 54 perhokalastuspäivää
2009: 52
2010: 47
2011: 58
2012: 62
2013: 50
2014: 57

Kilpaperhokalastus

Sain menneen vuoden finaalipaikan varmistettua jo 2013 syyskarsinnoissa, joten kevätkarsintoihin en satsannut tänä vuonna normaaliin tapaan. Liekkilammella alkukeväästä pidettyjen seurakisojen jälkeen osallistuin kuitenkin vielä muutamaan kevätkarsintaan. Lestijärven Valkeisella ongin kohtuullisen tasaiset kolme jaksoa, sijoitus 6./40. Seuraavat kaksi kisaa Hammonjoella ja Ahvenlammella lähtivät hienosti käyntiin ja pääsin molemmissa kisoissa viimeiselle jaksolle johtoasemasta. Vikat jaksot menivät kuitenkin sekä Hammolla että Ahvenlammella reisille, sijoitus Hammolla 4./16 ja Ahvenlammella 7./38. Kävin vielä Muuramenjoen karsinnan, joka meni täysin penkin alle (14./16) ja teki samalla ikävän näköisen särön edellisyksystä alkaneeseen tasaisen hyvään kisasarjaan.

Vuoden päätapahtuma oli Konneveden koskilla ja Keuruun Valkeisjärvellä järjestetty SM-finaali. Tänä vuonna seuramme järjesti finaalin Haapamäen Kalatirrien avustuksella, mikä toi kisaan valmistautumiseen täysin erilaisen mausteen kuin aikaisempina vuosina. Järjestelyissä oli todellakin melkoinen savotta, mitä ei ainakaan helpottanut se, että lähes kaikki seuramme kilpailijat onkivat kisapaikan finaaliin. Erityisesti kisaa edeltävä viikko meni lähes täysin järjestelyiden parissa ja perjantai-illalla kymmenen aikoihin ihmettelin, että tässähän pitää vielä myös onkia. Kisat vietiin kuitenkin onnistuneesti ja kunnialla läpi. Olemme jo monesti aiemmin kiittäneet kaikkia finaalin vapaaehtoisia valvojia ja toimitsijoita, mutta teenpä sen vielä kerran. Kaikkien panosta tarvittiin kisojen onnistumiseen.

Itse kilpailu meni omalta osaltani aika kaksijakoisesti. Sekä joella että järvellä puolet jaksoista sujui oikein hyvin ja puolet taasen selvästi huonommin. Joella onnistuin etukäteen ajatellen paremmilla pooleillani hienosti, mutta niistä heikkoimmista olisi pitänyt kaivaa ehdottomasti enemmän kaloja. Loppusijoitus oli samankaltainen kuin parissa edellisessä finaalissani, eli 16./40. Yllätyksekseni kolme peräkkäistä finaalisijoitusta puolenvälin paremmalle puolelle toivat rankingissa maajoukkuepaikan lokakuussa 2015 Italiassa kilpailtaviin EM-kilpailuihin. Kannatti painaa viimeinen jakso loppuun saakka!

SM-finaalin kisavesiä Konneveden Siikakoskella

Finaalin jälkeen käytiin joukkuekilpailut Vekaranjärven Risu- ja Ahvenlammella. Kisat menivät seuraltamme lähes nappiin, sillä kakkos- ja kolmosjoukkueemme ottivat kaksoisvoiton ja me jäimme ykkösjoukkueen kanssa neljänneksi tasapisteissä kolmanneksi sijoittuneen KSPK:n kanssa. Oman joukkueemme osalta kisan voisi sanoa olleen todella epäonninen, sillä hävisimme käytännössä joka jaksolla senttipeleissä kaikille muille saman kalamäärän joukkueille. Yksikin sijoituspiste vähemmän olisi tuonut FFC JKL:lle kolmoisvoiton, mikä olisi ollut kieltämättä makea pokata.

Kilpailin syys-lokakuussa vielä neljän syyskarsinnan rupeaman, tavoitteena ensi vuoden finaalipaikan varmistaminen. Kakkurinjärvellä en ollut kovin tyytyväinen omaan kalastukseeni, sillä tiputin aivan liikaa kaloja. Sijoitus (2./24) kuitenkin miellytti. Seuraavana päivänä käyty Yläisen Torisevan kilpailu meni kalastuksellisesti kohtuullisesti. Sijoitus (6./20) olisi voinut olla paremmalla senttipelituurilla hieman korkeampikin. Julkujärven kilpailu oli tänä syksynä kalallisesti todella nihkeä, eikä ensimmäisen jakson jaksovoitto kahden blänkin kera riittänyt varmistamaan finaalipaikkaa (sijoitus 9./28). Viimeinen syyskarsinta Havulammella oli puolestaan erittäin kalaisa ja meni omalta osaltani lähes täysin nappiin. Kilpailusta irtosi voitto viidellä jaksopisteellä ja yhteensä 57 kirjolohella, joista 43 tuli ensimmäisellä jaksolla. Loppujen lopuksi syyskisoista tuli finaalipaikka ensi vuodelle 3917 ranking-pisteellä, joten ei voi muuta kuin olla tyytyväinen. Missä ikinä se ensi vuoden finaali sitten kilpaillaankaan..

Kuoppalan Juho vääntää kalaa Kaukaloon Kakkurinjärvellä

Lampikalastus

Lappalaisen Tuomas Liekkilammilla

Lampikalastukseni ajoittuu perinteisesti keväälle sekä syksylle ja reissujen rooli on usein enemmän tai vähemmän kisoihin valmistautumisessa. Tänä keväänä en käynyt ainoatakaan bänkkikisaa, mutta lampikalassa tuli kuitenkin pyörähdettyä useampaan otteeseen.

Kevään reissut suuntautuivat Liekkilammille, Evon Syväjärvelle, Raudanjärvelle ja Havulammelle. Toki myös alkukevään Muuramenjoen alasuvannon piiskaamiset menevät sinällään lähes lampikalastuksesta. Kevään reissut olivat pääosin hyviä ja kaloja tuli enemmän ja vähemmän. Vanhojen kalojen kalastaminen heti jäidenlähdön jälkeen on hauskaa puuhaa, monesti liitsirasian saa unohtaa ja kaivaa rasioista pienempiä syöttejä kirjolohien päänmenoksi.

Huhtikuun jälkipuoliskon keikalla liitseihin ei tullut vetoakaan, mutta pikkuperhoilla nousi kymmenkunta vanhaa kirjolohta.

Syksyllä lampikalastukset puolestaan keskittyivät pitkälti kisoihin, Syyskuun puolivälistä lokakuun alkuun ongin kuutena päivänä kilpaa seisovassa vedessä. Kilpailujen lisäksi heitin vain pari lampikeikkaa Havulammelle ja Liekkilammille. Loppusyksyn kalastus jäi vähille osin myös alaselän oireiden takia.

Vuoden viimeisiä lampikaloja Liekkilammilta

Etelä- ja Keski-Suomen jokikalastukset

Virtaavan veden kauteni alkoi menneenä vuonna jo tammikuun alkupäivinä parilla Viitasaaren kulmille suunnatulla reissulla. Taimenia nousi näillä keikoilla vuodenaika huomioonottaen todella hyvin. Toki suurin osa oli sitä perinteistä reilu 40cm eväleikattua istaria. Toisella reissulla taisin käyttää haavissa 15 taimenta, joista vain yhdellä oli rasvaevä tallella.

Tammikuun alkupäivien kaloja

Seuraavan kerran kävin jokikalassa maaliskuun puolivälin jälkeen Muuramenjoen avauduttua. Muuramenjoelle tuli heitettyä alkukeväästä useampi reissu, jotka olivat lähinnä alasuvannon heittelyä järvitekniikoilla. Kirjolohia nousi joka kerralla hyvin, sainpa yllärinä myös yhden komean rasvaevällisen taimenen. Kävimme myös tekemässä Rysän kanssa perinteisen epäonnistuneen sumarireissun Tarvaalaan. Reissun ainoat kalat tulivat normaaliin tyyliin kohottelemalla.

Muuramenjoen alkukevättä

Muuramenjoen pilkkukylki omassa elementissään

Toukokuussa kävin jokikalassa niin Könkköjoella, Muuramenjoella, Purkkaripurolla, Kärnänkoskella kuin Vilppulankoskellakin. Reissut keskittyivät pääosin nymfikalastukseen ja olivat kaikki hyviä. Varsinkin Vilppulankoski tuntui olevan tupaten täynnä taimenta, istareiden joukossa myös muutamia nättejä evällisiä kaloja.

Könkköjoen luomua

Kärnän alaosia

Vilppulankoskea

Vilppulankosken nymfitaimen

Kesäkuulla omat koskikalastukseni jäivät puolestaan todella vähälle. Alkukuusta piipahdin Muuramella ja Könkköjoella, mutta kuun jälkipuoliskolla en kalastanut yhtä kisaa lukuunottamatta ollenkaan. Loman alkaessa heinäkuun alussa kalastuspoltteet taas nousivat. Konneveden Taikinaisella heitetyn vuorokauden tuloksena oli kasa komeita +- 50cm harjuksia sekä tukku taimenia. Hannun kanssa kävimme myös Herraskoskella, joka yllätti sekin positiivisesti. Taimenia nousi mukavasti, joukossa myös jokunen komea evällinen täplätakki. Säyneitä tuntui Herrasella riittävän enemmän kuin tarpeeksi. Ennen pohjoisen reissua kävin vielä onkimassa mukavan kesäpäivän Hammolla.

Säyneet ovat yleisiä sivusaaliita Keski-Suomen koskilla

Perinteinen Hammonjoen asukki

Takinaisen komea päälle puolimetrinen harjus

Pohjoisen reissun jälkeen tuli pidettyä muutama viikko taukoa kalastuksesta, osasyynsä oli myös hellejakson lämmittämillä jokivesillä. Elokuun puolivälissä vedenlämmön jo laskettua kävimme treenaamassa finaalia varten Kellankoskella ja Karinkoskella. Varsinkin Kellankoski on todella komea koski onkia, jossa tuntuu liikkuvan myös isompia kaloja. Suurin ylös asti saamani taimen oli 60cm kala, mutta siiman päässä oli vielä isompia pilkkukylkiä. Finaalin jälkeisenä viikonloppuna kävin vielä lopettamassa rauhoitusta edeltävän virtavesikauden Muuramenjoella kirjolohia nymfaten.

Alkusyksyn nymfikille

Rauhoituksen jälkeen kävin kahtena viikonloppuna kalassa, molemmilla kerroilla kohteena oli Muuramenjoen alasuvanto. Kirjolohia nousi molemmilla kerroilla mukavasti, avausviikonloppuna totuttuun tapaan selkeästi enemmän.

Jyrki kaivaa haavista tuplia

Finnmarkin reissu

Pohjoisen reissu suuntautui tänä vuonna taas Finnmarkiin. Lähdimme reissuun Strandmanin Juhon ja Villen kanssa, suunnitelmana oli kalastaa kahdeksan päivää yhteensä neljällä eri joella.

Ensimmäiset pari päivää ongimme harjusta, joka on takuuvarma tapa poistaa reissun aluksi pahimmat täpinät. Parin päivän jälkeen olimme saaneet Juhon kanssa jo tarpeeksi harjusten väsyttelystä, vaikka Villellä olisi vielä riittänyt intoa harrin onkimiseen. Yli 50cm kaloja nousi jälleen hyvä määrä, suurin harjus oli tällä kertaa 55cm.

Perinteinen reilu puolimetrinen pohjoisen harri

Tuumaustauko

Seuraavat neljä päivää ongimme taimenta ja siikaa kahdella eri joella lähempänä teitä. Taimenia tuli nyt yllättävänkin hyvin, vaikkei esimerkiksi pupahätseistä ollut tietoakaan. Mitään jättejä ei tosin siiman päässä ollut, mutta perinteisiä 1-1,5kg taimenia tuli välillä oikein mukavasti. Sivusaaliina Kautokeinoelvalta nousi siikoja riesaksi asti. Vesi oli nyt sen verran lämmintä, että siikoja oli kovemmissa kuohuissakin.

Foliosiiat hiillosta odottamassa

Ruokakala

Reissun lopuksi kävimme vielä onkimassa kahden luvan verran lohta. Homma onnistui pienien alkuvaikeuksien jälkeen hyvin ja kolmeen pekkaan saamiemme lohien määrä nousi kolmannelle kymmenelle. Vaikkei minulla olekaan lohenkalastuskokemusta kuin näiden kahden luvan verran, niin reissun jälkeen kaikki lajin ympärillä oleva mystiikka ja asioiden ylianalysoiminen (= liian vaikeaksi tekeminen) pisti kieltämättä hymyilyttämään.

Lohien onkiminen nymfeillä oli hauskaa kun tapahtumia tuli hyvin, tosin pari lupaa riitti tällä kertaa ihan mainiosti. Mikäli kaloja ei olisi näkynyt tai kuulunut, niin tärppiholistisena kalastajana olisin tuskin jaksanut edes heittää kahta lupaa. Varmasti käyn vielä joskus toistekin lohiongella, mutta varsinaista lohimiestä meikäläisestä ei kyllä saa kirveelläkään. Kyllä syönnöstävien kalojen onkiminen on itselleni se juttu.

Yksi nymfilohista

Ensi vuoden ajatuksia

Tulevana vuotena kalahommat sujunevat pääosin tuttujen kaavojen mukaan, toki tavoitteissa olisi päästä mahdollisimman usein ongelle. Alkuvuodesta kalenterissa on muutama luentovierailu eri perhoseuroihin, mitkä ovat ihan mukavaa vaihtelua talviviikonlopuille. Pohjoisen reissu jäänee hyvin todennäköisesti väliin tulevalta vuodelta. Syynä ovat Italian EM-kisojen vievät lomaviikot ja ajatuksissa olisi pyörähtää jo heinäkuussa ottamassa hieman ennakkotuntumaa paikallisiin vesiin. Etelä-Euroopan kalastus kun on itselleni vielä täysin uutta.

Blogin aktiivinen päivittäminen jäänee tulevaisuudessa selvästi vähemmälle. Loppukesästä siirsin kalapäiväkirjan muualle, kun tietyssä vaiheessa eri paikkauteluihin ja kaikkeen muuhun eri kanavien kautta tulleeseen palautteeseen vastaaminen alkoi tuntua lähinnä yrityksen asiakaspalvelun pyörittämiseltä. Muistakin aiheista olen kirjoitellut vuosien varrella jo sen verran paljon, että omat jutut tuntuvat välillä kiertävän samaa kehää. Johan tässä on tullutkin päivteltyä blogia  enemmän tai vähemmän aktiivisesti yli seitsemän vuoden ajan. Muutama juttuaihe on toki päässä pyörinyt, mutta motivaatio on hieman lopahtanut. Jatkossa blogijuttuja ilmestyy siis juuri silloin, kun koen jonkin aiheen jutun arvoiseksi ja kirjoitusmotivaatiota riittää.

Kireitä siimoja kaikille lukijoille vuodelle 2015!

Arkistojen kätköistä - Perhokalastuksen slangi

Viikonloppuna käsiini osui kymmenen vuotta vanha lukion äidinkielen teksti, jonka tehtävänantona oli määritellä slangi sekä analysoida omavalintaisen aihepiirin slangisanastoa. Aiheeksi olin tietysti valinnut perhokalastuksen slangin. Jotenkin vanhaa tekstiä lukiessani alkoi edelleen hymyilyttää, ulkopuolisten on vieläkin lähes mahdotonta ymmärtää meidän perhokalastajien kieltä. Julkaisen tässä postauksessa kyseisen analyysin sellaisenaan muutamalla kuvalla höystettynä. Slangianalyysi on kirjoitettu lukuvuonna 2004-2005, jolloin en liene ollut edes tietoinen, että mitä sana "blogi" tarkoittaa.

Pietari Sipponen 2.vsk

Slangin määritelmä

Slangi määritellään kieleksi, joka rakentuu uusista ja nopeasti vanhentuvista sanoista. Slangia käyttävät erityisesti nuoret sekä erilaiset sosiaali- ja ammattiryhmät sisäiseen viestintäänsä. Yksi kielimuodon erityispiirteistä on se, että sillä pyritään pitämään muut ryhmän viestinnän ulkopuolella. Jos henkilö silloin tällöin maustaa puhettaan slangisanoilla, se ei tee hänen puheestaan vielä slangia. Slangi on ryhmän oma ilmaisukieli, jonka avulla erottaudutaan muista ja ilmaistaan kuuluvuutta johonkin kiinteään ryhmään.

Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä ja slangisanoissa tämä pitää paikkansa. Slangissa on paljon lainasanoja, ja näiden lainasanojen lainalähtöisyys on usein tarkoituksellisen silmiinpistävä. Suosituimmista aiheista, kuten esimerkiksi alkoholin juomisesta, on keksitty lukuisia aihetta kuvaavia slangisanoja. Usein slangia puhumalla ilmaistaan kuuluvuus johonkin muuhun kuin vallitsevaan yhteiskuntajärjestelmään. Slangi voikin toimia kanavana sovinnaisuuden rajojen kokeilemiseen ja uuden etsimiseen.

Perhokalastuksen slangi

Perhokalastusta harrastavat henkilöt käyttävät rakkaaseen harrastukseensa liittyvistä asioista termistöä, joka voi olla vaikeata ymmärtää henkilöille, jotka eivät lajia tunne. Perhokalastajat ovat antaneet lukuisia erilaisia nimityksiä niin saaliskaloilleen, kalastusvälineilleen kuin erilaisille tapahtumille ja sattumuksillekin. Usein nämä nimitykset heijastavat kalastajan asennetta nimettyyn kohteeseen. Perhokalastajien harrastukseensa liittyen antamien nimityksien ja sanontojen voidaankin perustellusti sanoa muodostavan kokonaisen lajikohtaisen slangin.

Kalojen nimitykset

Ehkä eniten lajiin liittyviä slanginimiä on annettu perhokalastajien saaliskaloille. Nämä kaloille annetut nimitykset heijastavat usein kalastajan asennetta kyseistä kalaa kohtaan. Yleensä varsinkin vanhemman polven perhokalastajien mielestä saalistaan kunnioittava kalastaja ei kutsu saalistaan mitä kummallisimmilla slangisanoilla.

Kirjolohi on kala, jolla on annettu lukuisia slanginimityksiä. Kirre, kille, kirjo, kilpuri, kirbeli, evämakkara, jokibroileri, kirri, kirjosieppo ja mäskisäkki ovat vain osa nimistöstä, joilla perhokalastajien kuulee kirjolohia nimittävän. Osasta näistä nimityksistä paistaa halveksunta tai ainakin vähättely lajia kohtaan saaliskalana. Osa on taas ns. tuttavallisia nimityksiä kalalle, joka on varsinkin etelän urbaaneilla alueilla eläville perhokalastajille pääasiallinen saaliskala. Kirjolohi on Suomen vesistöissä lähes aina pyyntikokoisena istutettu kala, ja sen takia on usean perhokalastajan mielestä vain jokibroileri, evämakkara tai mäskisäkki. Edellämainittuja nimityksiä kuulee usein käytettävän myös pyyntikokoisena istutetuista taimenista. Näillä nimillä halveksutaan pyyntikokoisina istutettuja kaloja ja korostetaan luonnossa syntyneiden ja eläneiden kalojen paremmuutta.

Evämakkara, jokibroileri vai kirjolohi? (Kuva: Jyrki Hiltunen)

Perhokalastajien yleisimmälle tavoitekalalle, taimenelle, on annettu myös liuta slanginimiä. Tane, tanttu, tammuliini, täplätakki, tauno, tamaani, tanteroinen ja taneli ovat yleisimmästä päästä. Meritaimenta kutsutaan lähes poikkeuksetta mertsariksi. Näitä tuttavallisilta kuulostavia nimityksiä käytetään yleisimmin istutetuista taimenista. Luonnossa syntyneitä taimenia arvostetaan usein niin korkealla, että niistä puhutaan oikeilla nimillä. Esimerkiksi Kuusamon Kitka- Oulanka- ja Kuusinkijokeen vaellukselle nousevia taimenia kutsutaan yleensä vain kolmella eri nimellä. Yleensä näitä kaloja kutsutaan taimeniksi, mutta usein koiraskalan kohdalla käytetään lisänimitystä kojamo, naaraskalan kutsumanimen ollessa marjas. Nämä nimitykset pätevät myös meriloheen ja niiden katsotaan olevan saalista kunnioittavia.

Täplätakki

Hauki on perhokalastajalle usein epämieluisa saaliskala. Monet perhokalastajat ovat kuvitelleet väsyttävänsä elämänsä taimenta, kunnes pitkän taistelun jälkeen on petytty kalan paljastuessa haueksi. Jotkut ajattelevat koskipaikoissa elelevien haukien myös verottavan liikaa vesistöjen arvokalakantoja. Tästä syystä hauesta keksityt slangisanat ovat usein myös lajia jollain tavalla halveksuvia tai vähätteleviä. Osa niistä myös kuvaa hauen petomaisuutta ja varsin julmannäköistä ulkomuotoa. Perhokalastajien käyttämiä nimityksiä hauesta ovat mm. luupää, pitkänokka, krokotiili, jänkäkoira, poranokka, maastotakkinen taimen, vihernieriä, limatuubi, siimaleikkuri ja jokirosvo. 

Muista saaliskaloista lohelle on annettu kohtuullisen vähän lajia kuvaavia slanginimityksiä. Tämä saattaa johtua suuresta loheen kohdistuvasta kunnioituksesta, monet ajattelevat sen olevan kalojen kuningas. Lohta kuvaavia slangi-ilmaisuja ovat laksi ja lohnake. Pieniä lohia kutsutaan titeiksi tai kosseiksi, keskikokoisia puolestaan  jaloiksi. Järvilohta kuulee hyvin usein kutsuttavan järväriksi. Myös harjukselle on keksitty vähänlaisesti slanginimityksiä, vaikka se onkin perhokalastajien suosima saaliskala. Harri esiintyy harjuksen toisena nimenä useissa kalakirjoissakin, joten sitä ei voine sanoa slangisanaksi. Joskus harjusta kuuluu nimitettävän hartsaksi. Muista tärkeistä saaliskaloista siialla ja nieriällä eli raudulla on hyvin vähänlaisesti slanginimityksiä. Vesistöön istutetun kalan yleisnimitykseksi on puolestaan vakiintunut istari.

Perhokalastusvälineiden slangi

Myös perhokalastusvälineille on annettu moninaisia slangi-ilmauksia. Vapaa kutsutaan usein tikuksi, kepiksi tai pahlaksi. Perhosiimaa kuulee puolestaan nimitettävän liinaksi tai naruksi. Perhoperukkeen kärjen siimaa, johon perho sidotaan kutsutaan latvaksi, kärjeksi, piuhaksi tai sen ollessa huomattavan paksua vaijeriksi. Uppoavaa perhosiimaa sanotaan synkäksi siimaksi. Kalan tainnutuskalikkaa kutsutaan papiksi, se siunaa kalalle viimeisen tuomion. Perhoista käytettäviä slangisanoja ovat hörhö ja suti. Näitä käytetään erityisesti silloin, kun perho on hieman epämääräinen karvasuttura. Pintaperhojen yleisiä kutsumanimiä ovat pinturi ja pintis. Streamereita eli kalanpoikasjäljitelmiä sanootaan striimuiksi tai termereiksi.

Eri kalastajatyypit

Jotkut perhokalastajat suhtautuvat vieläkin koskilla virvelillä kalastaviin henkilöihin hieman ennakkoluuloisesti. Tätä kuvastaa virvelikalastajille annettu nimitys lusikanpaiskoja. Toinen virvelillä kalastavia henkilöitä kuvaava sana on virppamies. Heti tankkiauton istutusvierailun jälkeen koskelle istutettuja kaloja kalastamaan ryntääviä henkilöitä kuvataan vähättelevällä ja hieman humoristisella termillä tankkimasa. Kaikki saaliskalansa, myös alamittaiset, tappavaa henkilöä kutsutaan ryöstökalastajaksi tai ämpärintäyttäjäksi.

Lusikanpaiskoja, virppamies?

Paikat

Etelä-Suomen humuspitoisissa vesissä kalastavat henkilöt vähättelevät usein kalapaikkojaan kutsumalla niitä paskaviemäreiksi tai kuraojiksi. Jos koskella on vielä yksinomaan pyyntikokoisena istutettua saaliskalaa, saatetaan sitä kutsua bordelliksi. Tämä nimitys kuvaa sitä, kuinka maksamalla tietyn määrän kalastusluvasta on tiedossa kohtuullisen varmaa lihaa istutetun kalan muodossa, mutta sen ei koeta kuitenkaan olevan kovinkaan laadukasta. Samaa nimitystä kuulee käytettävän myös parista kohteesta, joissa kaikki saaliskalat on sääntöjen mukaan laskettava takaisin ja ne kiertävät usean eri kalamiehen siiman päässä. Kaikki edellämainitut nimitykset korostavat perhokalastajien kaipuuta luonnonkalojen asuttamille erämaisille ja kirkasvetisille virroille.

Tapahtumat

Perhokalastaessa sattuville tapahtumille on myös annettu lukuisia eri nimityksiä. Hetkeä, jolloin kala ottaa perhoon kuvaavat sanat otti, tälli, tärppi, kopaus, nykäys, veto, imu ja nyky. Kalan päästessä irti perhokalastajat kuvaavat tapahtunutta ilmaisuilla karkuutus, tiputus, pudotus, kämmäys tai sitten kala vain yksinkertaisesti otti hatkat. Kalan rantauttamista tai haaviin ottamista kutsutaan suoraan englannista johdetulla sanalla ländäys. Jos kalareissulla ei tule ylös yhtään merkittävää kalaa, kutsutaan tapahtunutta termeillä vetää munat pataan, vetää mp:t tai blänkätä. Jos perhokalastaja puolestaan saa jatkuvasti kalaa, niin silloin hän röytää. Kalan tappamista kutsutaan kolkkaamiseksi tai papittamiseksi.

Juho röytää

Slangin käytöstä perhokalastuksessa

Slangin käyttö perhokalastuksessa on yleisintä nuorten kalastajien keskuudessa, kun taas vanhemmat perhokalastajat saattavat kokea slangi-ilmausten halventavan lajia ja antavan sille epämääräisen kuvan. Tämä tulee esiin lainauksessa Jouko Kedon artikkelista "Mikä on kirre?" (Perhokalastus 4/1999). Kedon tekstissä mainitsema oppimestari on kirjailija Juhani Aho, jonka intohimona oli taimenen perhokalastus Viitasaaren Huopanankoskella.

"Entä mitä tapahtuu sille kielelliselle perinnölle, jonka siirrämme tuleville polville? Vääntäytyykö oppimestarimme lyhyt runonsäe: 'Täss on kala kaverille, lohi lahjalle luvattu, tavotettu teevonilla, hopealla Huopanasta' muotoon: ' Täss on sulle mäskisäkki, järväri jonka lupasin, tavotettu kirrehörhöllä, ruskealla runkkukoskesta'"

Lähteet:
Kaarina Karttunen: Stadi on hervoton pleisi
Perhokalastus 4/1999

Arvosana: 9+

Opettajan kommentit

- Käsittelet aihetta asiantuntevasti, hyvä. Ehkä slangin sananmuodostustapoja voisi myös tutkia.
- Perhokalastuksen sanaston erittely on erinomaista. Teillähän on aivan oma kieli.
- Hyvä asiatyyli, muutamia kielivirheitä
- Looginen rakenne
- Tekstistäsi puuttuu yläotsikko ja alaotsikoiden alla pitää olla ainakin kaksi kappaletta.

Vuoden 2014 parhaat kirjolohiperhot

Yksi kalastusvuosi on jälleen paketissa, ainakin kirjolohen onkimisen osalta. Pidin jälleen vuoden aikana perinteistä tukkimiehen kirjanpitoa eri perhoilla nousseista kirjolohimääristä. Killeä tuli tänäkin vuonna kalastettua suhteellisen paljon, suurimmaksi osaksi järvillä, mutta myös useilla jokireissuilla.

Kuten olen jo aiemmissa listauksissani todennut, niin näitä listoja ei kannata ottaa kovin vakavana ohjenuorana mihinkään suuntaan. Muuttujia on niin paljon. Hauskahan sitä on kuitenkin seurata, että millä perhoilla on kulloinkin tullut kalastettua ja saatua kirjolohia.

Kerrankin listaan tuli myös vaihtelua, sillä jokaisena edellisenä vuonna musta leech on antanut eniten kirjolohia ja oranssi leech toiseksi eniten. Nyt ei näin ollut, sillä valkoisella leechillä tuli vuoden aikana selvästi eniten kirjolohia. Oranssi leech puolestaan menetti vuoden aikana asemansa "ykkösketjun" perukkeessa ja mahtui hädintuskin vuoden killeperhojen kärkikymmenikköön.

Yhteensä kärkikymmenikköön mahtui viisi eriväristä leechiä, kolme nymfiä ja kaksi boobya. Alla vielä lista kymmenestä kuluvana vuonna eniten kirjolohta antaneesta perhostani.

1. Valkoinen Leech (62 kirjolohta)

2. Musta Leech (38 kirjolohta)

3. Musta Härpäke (29 kirjolohta)

4. Pinkki Leech (24 kirjolohta)

5. Musta Nymfi (15 kirjolohta)

6. Valkoinen Härpäke (13 kirjolohta)

7. Diawl Bach (10 kirjolohta)

 7. Oliivi Leech (10 kirjolohta)

9. Oranssi Leech (9 kirjolohta)

10. Hares Ear (8 kirjolohta)

Talvikauden avaus

Rauhoitus loppui ja talvikausi aloiteltiin tuttuun tapaan Muuramenjoella. Alasuvanto on hyvä talvikalastuspaikka ja aamupäivä kuluikin mukavasti järviseteillä kirjolohia onkien. Muuramenjoen kalastuskohteelle on perustettu myös oma Facebook-sivu, jonne päivitellään jatkossa joen kalastuskuulumisia.

1423 perhoa jakoon

Edellisessä postauksessa ilmoitin antavani sata rasiasta poistettua perhoa hyvillä perusteilla jollekin nuorelle perhokalastajalle. Sähköposteja alkoi samointein tulvia varsin runsaasti, vieläpä hyvin perusteltuja sellaisia. Ongelmaksi koitui, etten osannut millään valkata viesteistä "parhaita" perusteluja ja kaikille hyvin tarpeensa perustelluille teki mieli laittaa postissa setti perhoja.

Niinpä kysyinkin seuramme FFC JKL:n jäseniltä, että olisiko heillä halua laittaa omia laatikossa lojuvia tai vähemmälle käytölle jääneitä perhojaan mukaan. Löytyihän niitä, Jyväskylän lähellä asuvista jäsenistämme useat joko toivat minulle lisää perhoja tai kävin hakemassa heiltä täytettä lahjoituspottiin. Kauempana asuvat jäsenemme puolestaan postittivat jakoon meneviä perhojaan minulle. Karsin vielä itsekin rasiasta reilusti perhoja pottiin alkuperäisten lisäksi.

Yhteensä pottiin tuli peräti 1423 perhoa, lajittelin niistä tänään settejä jokaiselle hyvin perustellun s-postin lähettäneelle nuorelle. Tällaisia perusteltuja s-postiviestejä tuli kaikkiaan 16, joten jokaiselle lähtee huomenaamulla postiin noin 90 perhoa (lukuunottamatta nuorta, joka toivoi erikseen vain tietyn määrän nymfejä malliksi).

Jakoon menee:

- 748 nymfiä/larvaa
- 480 liitsiä
- 52 pintaperhoa
- 60 streameria
- 83 boobya/blobia

748 nymfiä ja larvaa

480 liitsin kasa

83 boobya ja blobia

52 pinturia

60 streamerin rykelmä

Lopuksi vielä ote jokaisesta viestistä, jotka palkittiin perholähetyksellä:

"Olen 15 vuotias poika ja aloitin perhokalastuksen kesällä, mutta perhorasiani on aika tyhjillään. Perhon sidontaa olen aloitellut nyt rauhoituksien aikaan mutta ei se minulta ruvennut luonnistumaan. Ostin perhonsidonta pakkauksen paikallisesta kalastusliikkeestä 95e ja käytin siihen noin puolen vuoden säästöt."

"Luin blogitekstisi ja heräsi heti kiinnostus perhoistasi. Kuvassa ne näyttivät kivannäkösiltä ja toimivilta. Olen 17 vuotias perhokalastaja ja perhosi tulisivat todella käyttöön! Oon lukenut blogiasi jo heti perhokalastuksen alkutaipaleelta asti ja pidän kirjoituksistasi , olen monta vinkkiä poiminut juuri sinulta!"

"Olen 14 vuotias poika haapavedeltä ja olen todella innokas perhokalastaja,Olen harrastanut perhokalastusta 2 vuotta ja minulla olisi käyttöä nuille perhoille,koska minä olin kalareissulla viime kesänä ja kaikki minun perhoni tippuivat koskeen siinä oli about 200 perhoa ja se oli suuri menetys.Minun perho tilanne on tällä hetkellä todella huono joten tarvitsisin nuo perhot"

"Moro! Oon kohta 16v täyttävä, tämän kesän perhostelua harrastanut kaveri. Perhonsidontaakin on tullut vähän harjoiteltua. Nyt kun olet luopumassa noista sinun ylimääräisistä perhoista niin ottaisin ne ilomielin vastaan. Saisin niistä hyvin pakkeja täyteen ja voisin käyttää niitä malleina sidontaa harjoitellessa. Ja tosiaan tämän menneen kesän olen vasta perhokalastusta harrastanut, vaihtelevin tuloksin.:D Kipinä lajiin on kuitenkin jäänyt ja pysyvästi."

"Olen 16 vuotias vapaa-ajan kalastaja. Aloitin perhokalastuksen neljäntoista vanhana. Perhoja olenyrittänyt sitoa, lähinnä larvoja. En oikein luota omiin risukasoihin:D Niinpä aattelin kokeilla arpaonnea. Jospa sitä joskus pääsis koskemaan punalihaiseen kalaan. Unelma olis luonnontaimen. Vanhemmilta tukea kalastukseen ei juuri tule ja omista tienesteistä laitan rahani osittain kalastukseen."

"Olen 14 vuotias perhokalastusta harrastava nuori ja olisin kiinnostunut perhoista, joita on tuolla palstalla tyrkyllä. Perhot tulisi lähettää juuri minulle, koska omat sidontavälineeni ovat vielä kovin vajavaiset, perhovalikoimani on määrällisesti ja mallillisesti hyvin suppea ja olen kalastustekniikallisesti jumiutunut ronkkimaan liitseillä kosken tunnetuimpia monttuja. Tällä tekniikalla olen saavuttanut kalamäärällisesti äärimmäisen huonoja tuloksia. Aina hehkutetaan, kuinka se kalan saanti ei ole niin merkityksellinen asia reissulla, vaan luonnon rauhasta nauttiminen yms. Kyllä jokainen kalamies kuitenkin varmaan tietää, että toistuvat tapahtumat siiman päässä ovat aika tärkeä osa reissua. Kun putkessa alkaa olla melkein kaksinumeroinen määrä kalattomia reissuja alkaa jo kädet tärisemään ja motivaatio herätä aikaisin koskelle laskee. Ja yritä nyt siellä nauttia luonnon rauhasta, kun gorilla möllöttää selässä."

"Olen 14v todella innokas perhokalastaja mutta perholla kalastelen enemmän sitten kesällä! Talvella sitoilen perhoja.Mutta olisin kiinnostunut noista yli jäämistä perhoista nimittäin perhoista on puutetta viime reissujen jälkee koska niitä yleensä kiven pohjiin jää kiinni ja olisi kiva saaha rasiaan taas täytettä"

"Olen 15v nuori perhokalastaja! Olen sitonut jonkin verran itse mutta rasiat tarvitsisivat silti täytettä. Olen lukenut blogiasi ja varsinkin Muuramenjoen osalta. Kummisedän kanssa olisi tarkoitus tulla siellä pyörähtämään ensi vuonna! Olen kotoisin konnevedeltä ja olen käynyt etenkin hannulankoskessa kalastamassa Ja sinne jäänyt perhoja pohjaan. Panostin kaikki kesätyörahani uusin kahluuvarusteisiin joten sidonta materiaaleihin eikä perhoihin ole jäänyt varaa. Olisin hyvin kiitollinen saadessassi rasian täytettä ja vielä sinulta jonka blogia on tullut seurailtua!  ja näistä olisi hyvä ottaa vähän mallia ja motivaatiota sidontaan ja tarvikkeiden hankintaa ( jos vaikka joululahjaksi jotain saisi"

"Olen 16 vuotias lukiolaispoika ja aloitin perhokalastuksen tänä heinäkuussa.perhokalastukseen jäi heti koukkuun ja kalalle oli aina päästävä. Kuljin viikoittain mopolla 25km päähän harjusta kalastamaan, reissuja oli paljon mutta kaloja ei tullut paljon, ehkä yks kala per reissu, mutta kaverit sai silti. Yksi reissu meni perhovapa poikki ja jouduin kalastaa rikkinäisellä vavalla loppukauden.perhoja mulla on, mutta ei niillä kalaa tullu, siksi haluaisin näitä todella hyvännäköisiä perhoja. Opiskelian rahoilla ei oikein rahat riitä mihinkään. Ja plussana on vielä väkäsettömät koukut, koska olen vapauttanut kaikki kalat aina."

"Oon tämmönen 17-vuotias nuori miehenalku Oulun suunnilta ja olis kiinnostusta nuihin perhoihin! :) jos koko satsi tulee kerralla mulle ni osa varmaan tulis omaan rasiaan, osa perhopenkin viereen malliksi (parin kk sidontakokemus) ja loput jakaisin alueen nuorten perhokalastajien kesken, erityisesti heille joilla ei oo omia sidontavarusteita. Perhoista olisi siis hyötyä itselle ja vähintään 15 muulle henkilölle eikä kaikki menisi yhden rasiaan, jossa varmasti osa päätyisi vain pölyttymään! :)"

"Näin blogissasi perhojen jako ilmotuksen. Sidon itse perhoni, mutta olisi tosi hienoa saada vaikka 10-15kpl, esim. nymffejä malleiksi ja myös käyttöön. Noinkin hyvin pärjäävien kilpakalastajien perhot kiinnostaa tosi paljon.Tänä kesänä junnu SM-kisoista 5. sija, ja ensi vuonna viisi sijaa ylempänä! :D"

"Olen 16-vuotias poika, aloitin perhokalastuksen tänä kesänä. Perhokalastus on mielestäni aivan mahtava harrastus, ja mikä parasta, asun noin 20 metrin päässä purosta jossa voin käydä vaikka joka päivä narraamassa kalaa. Nämä perhot olisivat minulle hyödyllisiä, sillä täällä ei ole kovin monta kauppaa mikä perhoja myisi, ja ne jotka myyvät ovat melko kalliita. Olen myös aloittanut perhonsidonnan, mutta en ole siinä vielä erityisen hyvä."

Kirjeet nimiä vaille valmiina postiin

"Alotin viimekesänä perhostamisen ja tykästyin lajiin toden teolla. Minulla ei oo kovin montaa perhoa, koska ei oikee oo rahaa ostaa niitä, eikä ole vielä paljoa kokemusta eri perhoista. Joitain perhoja sain serkulta, joka ei niitä tarvinu. Eli perhot tulis tosi tarpeeseen ja kovaan käyttöön :) Ois mukava ku sais nämä nii pääsis entistä paremmin lajiin mukaan, varsinkin kun mökkijärvellä, ja lähistölla olevilla joilla ja koskilla on larvat ja nymfit toiminut parhaiten, kun ei oikein muilla ole päässyt kokeilemaan, koska muita perhoja ei oikeen ole.. :( Olisin tosi kiitollinen jos mulle sattuu tuleen tämä perhosetti!"

"Moikka tääl kirjottelee 13 vuotias perhokalastaja Vantaalta.Perhovehkeet ostettiin kesällä,joten ollaan ''aloittelijoita'.Perhoja meillä ei ole paljoa , joten mulle ja mun puolveljelle ne tulisi tarpeen.Rahat eivät riitä perhoihin kun on muitakin rahan menoja.Kovia ollaan perhokalastaa , mutta perhoja ei niinkään ole.Tästä setistä ois meille paljon hyötyä, kun säästyisi paljon rahaa.puolveljeni on 8 vuotias innokas kalamies,joten nämä perhot kyllä auttaisi minua jä häntä."

"Lueskelin illan ratoksi blogiasi ja huomasin jutun jossa lahjoitat vanhoja perhoja niitä kipeimmin tarvitsevalle. Olen 17-vuotias aloitteleva kalamies. Kalastelin aluksi ostoperhoilla ja sitten ostimme isoveljen kanssa yhteiset sidonta vermeet. Kauaa ei sitä riemua kestänyt kun isoveli muutti pois kotoa ja muuttopäivänä sain ihastella vierestä kun marabou ja tinselipussit toisensa jälkeen pöllähtelivät velipojan muuttolaatikkoon. Perhorasiassani komeilee muutama itse sitomani räpellys, kutsun niitä "yleisperhoiksi" koska niistä ei saa hyvällä mielikuvituksellakaan kuviteltua mitään koskenpohjassa elävää eliötä :D Senverran telineisiin jäi sidontaharrastukseni. Uusia sidonta vehkeitä en saa ostettua ennen ensikesää, kiitos valtion runsaille opintotuille"

"Täällä kuluvana kesänä perhostuksen aloittanut 11v poika Lieksasta. Ensimmäisen perhovavan ja perhoja sain äitini työkaverilta, joka myös linkitti minulle tämän ilmoituksen. Olisin erittäin erittäin kiitollinen jos "voittaisin". Vanhempani ovat eronneet, eikä heillä ole juuri varaa tukea uutta harrastustani. Mielelläni noita uittaisin Ruunaan koskilla!"

Kuten näkyy, niin näillä nuorilla perhot pääsevät varmasti parempaan käyttöön kuin meidän askeissa tai kaapeissa joutilaana lojuessa. Toivottavasti lahjoittamamme perhot tuovat paljon iloa uusille omistajilleen!

Rasioiden syyssiivous

Rasioiden siivouksen myötä poistin askeista noin sata perhoa, jotta uusille olisi taas tilaa. Perhot ovat pääosin sellaisia, jotka ovat seisoneet rasiassa käyttämättöminä pitkään ja pääsevät toivottavasti jatkossa parempaan kotiin. Osa perhoista on käytettyjä, eivätkä enää uutta vastaavassa kunnossa. Esimerkiksi koukun kärki on joissain perhossa ottanut hieman osumaa, tai niissä näkyy muuten vain käytön jälkiä. Kaikki ovat kuitenkin kalastuskunnossa viimeistään pienen timanttiviilakäsittelyn jälkeen.

Perhoja lienee yhteensä satakunta, joista noin puolet ovat larvoja sekä nymfejä, loput puolestaan streamereita, kirjolohiperhoja ja pintureita. Valtaosa perhoista on sidottu väkäsettömiin koukkuihin, mutta jokunen vanha väkäsellinenkin perho joukosta löytyy.

Kaikki jakoon menevät perhot

Jakoon meneviä nymfejä ja larvoja

Myymään en näitä ala, enkä toisaalta viitsi käyttökelpoisia perhoja roskiinkaan heittää. Niinpä ajattelin lahjoittaa perhot jollekin nuorelle perhokalastajalle, jotta ne menisivät käyttöön.

Jos olet alle 18-vuotias perhokalastaja ja tarvitset lisää perhoja, niin lähetä sähköpostilla perusteluita, että miksi juuri sinä tarvitsisit nämä perhot. Sähköpostia voi laittaa osoitteeseen pietarisipponen(ät)gmail.com. Tämän viikon lopulla valitsen sähköpostin, jossa on mielestäni parhaat perusteet ja postitan perhot kyseiselle henkilölle (Edit 9.11: Perhoja lisätty ja voittajat valittu, lisää infoa tulossa lähiaikoina. Sähköposteja ei kannata enää laittaa). Lisään myös tämän tekstin loppuun "voittajan" nimen ja perustelut. Vastailen kaikkiin sähköpostiviesteihin kootusti viikonvaihteessa.

Kirjolohen lampikalastus

Kirjolohen perhokalastus seisovassa vedessä on kasvattanut suosiotaan viime vuosina. Nykyään tarkoitukseen sopivia istutuslampia löytyykin maastamme jo hyvin. Samalla myös seisovan veden kalastustekniikat ja tietotaito ovat kehittyneet. Moni tosin karsastaa yhä kalastusta tällaisilla istarilammilla, vaikka ne tarjoavatkin mieleenpainuvia elämyksiä aivan siinä missä koskikohteetkin. Minulta kysytään monesti kirjolohen lampikalastukseen liittyvistä asioista, joten valoitan aihetta nyt myös blogijutun muodossa.

Tässä jutussa keskityn rannalta tapahtuvaan kirjolohen lampikalastukseen, eli ns. bänkkikalastukseen. Suurin osa maamme lampikohteista ovat kohtuullisen pienimuotoisia ja soveltuvat näin ollen parhaiten rannalta kalastamiseen. Perhokisoissa kalastetaan monesti juuri kirjolohta rannalta, kisaamisen saralla se taitaakin olla henkilökohtaisesti vahvin osa-alueeni.

Lampikalastus on usein parhaimmillaan aikaisin keväällä heti jäiden sulettua sekä syksyllä virtavesien rauhoituksen aikoihin. Tämä avaa perhokalastajalle hyvät mahdollisuudet laajentaa kalastuskautta jokisesongin ulkopuolelle, sillä lampikalastuksen parhaat ajanjaksot osuvat yleensä juuri kevättulvien sekä virtavesien syysrauhoituksen kohdalle.

Niin kutsuttujen pullalohien lampikalastusta ei pidetä aina kovin suuressa arvossa. Lampikalastuksen kautta voi kuitenkin omalta osaltaan pienentää painetta uhanalaisen järvitaimenen virtavesikalastukselta ja ruokakalatkin voi halutessaan ottaa hyvällä omallatunnolla matkaan. Istutettu kirjolohi ei myöskään ole aina helppo kala onkia. Välillä perhoja, siimoja ja uittotekniikoita saa vaihdella paljonkin ennen kuin löytää kulloisenakin päivänä toimivat metkut.

Välineet

Lampikalastuksessa käytettävä välineistö poikkeaa hieman perinteisestä sisävesien jokikalastuksessa käytettävästä arsenaalista. Käyn seuraavassa lampikalastajan perusvälineistöä läpi.

Vavat

Lampikalastusta voi harrastaa vaikka perinteisellä #5 luokan ysijalkaisella vavalla ja kellusiimalla. Mikäli haluaa syventyä aiheeseen enemmän, niin välineistöä on kuitenkin syytä päivittää. Itse heitän lammella lähes poikkeuksetta #7 luokan kymppijalkaisilla vavoilla. Takaheittotila on usein kortilla ja heittopituuksista on hyötyä, hieman raskaammalla ja pidemmällä vavalla ala- ja rullausheitotkin saa lingottua pidemmälle.

#7 luokan kymppijalkainen vapa ja erilaiset intterisiimat ovat kirjolohen lampikalastajan välineistön kivijalkoja

Perhosiimat

Lampikalastajalla olisi hyvä olla ainakin muutama eri nopeudella uppoava siima. Liitsejä heitettäessä erilaiset intterisiimat (slow inter, mid inter, fast inter) ovat useimmiten käyttökelpoisimpia. Matalissa paikoissa hitaalla uitolla käytän yleensä slow interiä, nopeammalla uitolla tai hieman syvemmissä paikoissa heitän liitsejä puolestaan fast interillä. Mikäli käytän liitsilitkan päässä boobya, niin silloin käytössä on lähes aina fast inter. Pelkkää boobylitkaa heitettäessä kolmosuppo on taasen hyvä valinta. Kellusiimalle on puolestaan käyttöä erilaisilla nymfeillä ja muilla pikkuperhoilla kalastettaessa sekä tietysti pinturikalastuksessa.

Kolmosuppoavaa synkempiä siimoja en rannalta kalastettaessa juurikaan käytä. Suomalaiset lampikohteet ovat useimmiten rantojen läheltä kohtuullisen matalia, eikä synkille naruille ole juuri tarvetta. Nopeasti uppoavat siimat sekä lenkillä uppoavat ns. sweep-siimat ovat ainakin itselläni käytössä lähinnä liitoankkurin kanssa veneestä kalastettaessa. Uppoavista siimoista käytän lähes yksinomaan Airflon Sixth Sensejä luokassa 7/8, joka on kohtuullisen edullinen, venymätön ja helppo siima heittää.

Perukesiimat ja muu välineistö

Perukkeena käytän #10 ja sitä isommilla perhoilla ongittaessa lähes poikkeuksetta 0,25mm fluorocarbonia. Liitseillä tai boobyilla heittäessä voi huoletta käyttää kohtuu vahvoja perukkeita, jotka keräävät vähemmän siimasotkuja eivätkä katkea kirjolohien kanssa temmeltäessä. Lenkkisolmuun sidottuna liitsit uivat kyllä hyvin hieman paksummillakin piuhoilla. Pienillä nymfeillä, miniliitseillä ja pintureilla ongittaessa perukkeen paksuutta on sitten syytä ohentaa jonnekin 0,18mm kieppeille. Heitän järvellä lähes aina kolmea perhoa perhovälien ollessa 1,2-1,5 metrin luokkaa.

Muista välineistä oleellisia ovat kalojen koukkimista pusikkoisilta rannoilta helpottava pitkävartinen haavi ja kalastusmukavuutta parantava siimakori. Myös vavankantoteline on hyödyllinen apuväline varsinkin silloin, kun lampipäivää varten on kasattu useita vapoja eri nopeudella uppoavilla siimoilla ja erilaisilla perhoilla.

Vavankantoteline valmiudessa

Vuodenajat

Lampikalastajan kausi kestää kevään jäiden sulamisesta aina siihen saakka, kunnes järvet saavat taas loppusyksystä uuden jääpeitteen. Eri vuodenajoilla on kuitenkin omat erityispiirteensä.

Kevät

Kuten jo aiemmin totesin, niin kevät on kirjolohen lampikalastajan parasta aikaa. Kun lammet vapautuvat jääpeitteestään, niin kirjolohet ovat yleensä kaikista aktiivisimmillaan. Moneen kohteeseen istutetaan talvikaudella runsaasti pilkkikaloja ja mikäli avovesikauden alussa laitetaan vielä uutta kalaa, niin ne aktivoivat usein myös vanhat istukkaat. Keväällä kirjolohet löytää usein matalasta auringon lämmittämästä vedestä joskus suurinakin parvina. Kevään edistyessä ja vesien lämmetessä kalantulo yleensä hieman heikkenee ja kirjolohet siirtyvät rantamatalasta syvemmälle, josta ne eivät ole aivan yhtä helppoja tavoittaa rannalta käsin.

Jäät ovat juuri lähtemässä ja kirjolohi ottaa hanakasti perhoon

Kesä

Kesän hellejaksot ovat ehkä kaikkein vaikenta aikaa lampikalastajalle, kun kalat saattavat möllöttävät flegmaattisina lammen syvänteiden viileämmässä vedessä. Joskus tyyninä kesäiltoina kalat innostuvat kuitenkin pintomaan aktiivisesti, jolloin pintaperho- ja nymfikalastus saattaa olla todella hyvääkin. Henkilökohtaisesti kalastan kuitenkin kesällä enemmän virtavesillä kuin kirjolohilammilla.

Syksy

Syksyä kohti mentäessä ja vesien viiletessä lampikalastus jälleen paranee. Usvaiset syysaamut ovatkin puitteiltaan ehkä hienoimpia hetkiä onkia kirjolohta lammelta. Syksyllä kalantulo on omien kokemusteni mukaan usein parasta syyskuun jälkimmäisellä puoliskolla, riippuen tietysti vesien lämmöstä. Syyskirjolohi on kuitenkin oikullisempi ongittava ja ottijaksot ovat usein kevättä lyhyempiä. Varsinkin loppusyksystä päivän tapahtumat saattavat tulla muutamissa lyhyissä ryppäissä ja muulloin pitelee hiljaista. Kirjolohet ovat myös usein tarkempia niille tarjotuista syöteistä ja oikean perhomallin, uiton tai värin löytäminen saattaa pelastaa päivän. Kausi jatkuu kuitenkin aina jäidentuloon saakka.

Lampikalastuskausi jatkuu myöhäissyksyyn saakka

Ottipaikat

Kirjolohia kannattaa etsiä lammilta yleensä tuulen puoleiselta rannalta, jonne kalat usein ravinnon perässä kulkeutuvat. Mikäli tuuli on pysynyt saman suuntaisena pidemmän aikaa, niin iso osa lammen kaloista saattaa olla pakkaantunut hyvinkin pieneen tilaan. Tällaista pakkaantumista tapahtuu erityisesti keväisin.

Lumpeikkojen reunat sekä lahdenpohjukat ja poukamat ovat myös potentiaalisia ottipaikkoja. Mikäli syvemmän penkan reuna sijaitsee heittokantaman säteellä, niin se kannattaa kalastaa erityisellä huolellisuudella. Usein vielä niin, että perhojen annetaan olla kauemmin penkan reunan tasalla. Myös isompien puiden aluset kannattaa heittää, sillä suojan lisäksi niistä tippuu usein veteen erinäistä
kalalle kelpaavaa ravintoa.

Kalojen ollessa vähänkään aktviisella päällä ne paljastavat monesti olinpaikkansa pintakäyntien perusteella. Tosin kirjolohet kiertävät myös usein lampea ympäri eivätkä möllötä paikallaan kuten virtavesien montuissa. Rantaviivan suuntaisia heittoja ei ole syytä unohtaa, sillä kalat uivat välillä todella lähellä rantapenkkoja. Pienemmillä lammilla kalat saattavat siirtyä varsinkin kovemman kalastuspaineen aikaan melko nopeastikin keskemmälle lampea. Tällaisissa tilanteissa heittopituudet nousevat arvoonsa.

Yhdessä paikassa ei kannata jumittaa liian kauaa, kaloja joutuu usein hieman etsimään. Edellisenä päivänä nipun kaloja antanut paikka saattaa olla seuraavana päivänä aivan hiljainen.

Perhot

Lampikalastajan perhorasia sisältää liitsejä, boobyja ja blobeja useissa eri kokoluokissa ja värivaihtoehdoissa. Kirjolohet oppivat paikoittain melko nopeasti luonnonravinnolle, joten myös luonnollisemmille perhoille kuten nymfeille, buzzereille ja pintureille on aikansa ja paikkansa.

Kirjolohen lampikalastajan perusperhoja

Järviliitsit

Erilaiset liitsit ovat kirjolohen lampikalastajan perhorasian peruskauraa. Järviliitsien ei tarvitse olla raskaasti painotettuja jokiperhojen tapaan, sillä perhojen uintisyvyys määritetään pitkälti siimavalinnan ja uittonopeuden kautta. Pieni kuula liitsin edessä antaa kuitenkin perholle houkuttelevan nykivän uintiliikkeen. Kuulan ei järviperhoissa tarvitse välttämättä olla wolframia. Onkin makuasia, että käyttääkö järviperhoissa messinki- vai volsukuulia. Itse käytän molempia, päätyperhossa on usein volsukuula, jotta peruke oikenisi hieman paremmin ja päätyperho uisi hieman alempana vajotusten aikana.

Järvikalastajan liitsiaskissa on syytä olla useita eri kokoja välillä #6-14. Keväällä kylmän veden aikaan isot liitsit toimivat usein hyvin, joskus taas vaikealla otilla pikkuruisilla ja ohuilla nymfimäisillä miniliitseillä pääsee parhaimpaan tulokseen. Järviliitsit voi muutenkin sitoa hieman jokiliitsejä harvemmiksi ja pyrstöt pidemmiksi, mikä edesauttaa perhon elävyyttä seisovassa vedessä.

Jokaisella perhokalastajalla on omat luottovärinsä. Jonkinlaisena perussääntönä voisi sanoa oranssin ja pinkin toimivan parhaiten tuoreelle kalalle, valkoisen kylmemmän veden aikaan, oliivin vanhemmille kaloille ja mustan olevan lähes kaikkialla toimiva yleisväri. Tätä ei kuitenkaan kannata ottaa minään yleispätevänä ohjenuorana. Luotto eri värisiin perhoihin riippuu hyvin paljon kalastajan omista tottumuksista.

Boobyt

Foamisilmäiset boobyt ovat seisovan veden kalastukseen kehitettyjä perhoja, jotka toimivat toisinaan erittäin hyvin upposiimoilla uitettuna. Boobyt ovatkin ajoittain teholtaan liitsejä parempia. Omien kokemusteni mukaan ne ovat parhaimmillaan kylmän veden aikaan sekä silloin, kun kalat ovat saaneet jo hieman nenilleen, eivätkä ota enää yhtä helposti liitseihin.

Boobyilla on se erikoispiirrre, että niitä voidaan uittaa erittäin hitaasti. Tämä on mahdollista, koska perhot eivät vajoa uittotaukojen aikana kohti pohjaa. Silmien koosta riippuen boobyt nousevat uittotaukojen aikana joko ylöspäin tai jäävät lillumaan paikoilleen ns. suspendereina. Siimaan kohdistuvan vedon aikana perhot sitten jälleen sukeltavat. Paikallaan leijaileva booby saa usein passiivisemmankin kalan hermostumaan. Boobya voidaan käyttää joko päätyperhona liitsilitkan perässä, tai sitten kalastaa puhtaalla kolmen boobyn litkalla ja hieman nopeammin uppoavalla siimalla. Puhtaalla boobylitkalla kalastettaessa käytän itse päätyperhona olevassa boobyssa hieman isompia silmiä, jolloin se nousee uittotauon aikana muita perhoja ylemmäs.

Uiton aikana kalat usein maiskuttelevat varovasti boobya ennen kunnon ottia. Tällainen kala kyllä useimmiten ottaa boobyn kunnolla, kun jatkaa uittoa kärsivällisesti pysäytysten kera. Boobyjen koko- ja väriasioissa pätevät samat seikat kuin liitsienkin kanssa.

Kirjolohi on hyväksynyt hitaasti uitetun boobyn

Blobit ja sparklerit

Tuuhean pallomaisia ja lyhytpyrstöisiä blobeja käytetään erityisesti tuoreiden istukkaiden kalastamisessa. Blobeja uitetaan normaalisti nopeasti, jolloin ne saavat tuuhean profiilinsa ansiosta melua aikaan ja kalat saattavat sinkoilla niitä kohti hyvinkin aggressiivisesti. Blobien voi myös antaa pikkuhiljaa vajota paikallaan, jolloin otti usein tulee. Itse en ole ikinä ollut innokkain blobien käyttäjä, vaikka joskus sellainen yläperhona killuukin. Moni tuttu käyttää niitä paljon enemmän ja varsin hyvällä menestyksellä.

Yläperhoina voi myös käyttää erilaisia kimaltelevia flashabousta tai muusta kuidusta tehtyjä sparklereita. Tämmöinen värikäs ja kimaltava perho toiminee ns. houkutuslevynä kiinnittäen kalan huomion, vaikka itse otti saattaakin tulla alempana roikkuviin hieman luonnollisemman värisiin perhoihin. Sidon yleensä sparklerit ilman painotusta ja käytän niitä nimenomaan yläperhoina. Nyrkkisääntönä voisikin sanoa, että litkan kevyin perho kannattaa sitoa yläperhoksi ja painavin puolestaan alaperhoksi.

Nymfit ja buzzerit

Kirjolohetkaan eivät ole aina värikkäiden liitsien ja muiden ärsytysperhojen perään, vaan luonnollisemmat pikkuperhot toimivat ajoittain paremmin. Nymfeistä järvikalastukseen soveltuvat loistavasti erilaiset hares earit, diawl bachit sekä mustat nymfit. Nymfit voi sitoa joko pienellä kuulalla tai ilman, itse käytän normaalisti ainakin päätyperhossa pientä kuulaa. Myös erilaiset surviaissääsken toukkia jäljittelevät buzzerit ovat toimivia perhoja varsinkin alkukaudesta surviaissääskien massakuoriutumisten aikaan.

Uitan nymfejä ja buzzereita lähes aina kellusiimalla. Uittonopeus on useimmiten hidasta. Joskus perhojen uittaminen tarpeeksi hitaasti vaatii jopa melkoisesti malttia. Tärpit ovat useimmiten melkoisen varovaisia ja ne pystyy havaitsemaan parhaiten pinnalla kelluvan siiman pienistä liikeistä sekä värähdyksistä. Mikäli ärsykeperhoihin ei tule tapahtumia, mutta lammen pinta täyttyy varovaisista tuikeista, niin on syytä harkita nymfisetteihin siirtymistä. Monista kirjolohilammista löytyy myös siikaa, jotka ovat todennäköisimpiä sivusaaliita juuri nymfiseteillä onkiessa.

Siika on mieluinen sivusaalis kirjolohta ongittaessa

Pintaperhot ja kalvoroikkujat

Pintaperhoillekin on oma paikkansa lampikalastajan rasiassa. Täytyy tosin myöntää, että viime aikoina olen käyttänyt niitä melkoisen vähän. Kesäillan pinturihätseissä toimivat usein peruskokoiset #10-14 pintaperhot, mutta syksyn kaksisiipisten kuoriutumisessa perhojen mallia ja kokoa on syytä muuttaa. Tällöin on syytä kaivaa ohuet perukkeet esiin ja heittää pieniä #16-22 kalvoroikkujia. Valikoivien kirjolohien kalastus pienillä emergenteillä on erittäin hauskaa puuhaa silloin kun olosuhteet sattuvat kohdalleen.

Uittotekniikat

Siimavalintojen ja perhojen lisäksi myös uittotekniikat näyttelevät merkittävää roolia lampikalastuksessa onnistumisessa. Uittotekniikat voi jakaa karkeasti pelkästään hitaaseen ja nopeaan uittoon, mutta erilaisia uittotapoja on useita.

Siiman strippaus

Kaikkien tuntema "perusuitto", jossa siimaa nypytetään vapaalla kädellä sisään halutun mittaisin vedoin. Tällä tavalla uitettaessa perhot uivat hieman nykivästi, eikä liike ole jatkuvaa. Vetojen pituutta ja nopeutta voi vaihdella tilanteen mukaan. Nopea uitto toimii usein aktiiviselle kalalle, kun taas ottien muuttuessa varovaisiksi on uittoa syytä hidastaa. Monesti kalamiesten näkee onkivan jatkuvasti samalla monotonisella uitolla. Uittonopeutta, vetojen pituutta ja vajotusaikaa kannattaa kuitenkin vaihdella jopa saman uiton aikana. Usein juuri vajotukset tai uittonopeuden muutokset saavat perhoja seuraavan kalan ottamaan kiinni.

Rolypoly

Rolypoly on uittotekniikka, jossa vapa laitetaan kainaloon ja molemmat kädet ovat vapaina siiman uittamiseen. Siimaa siis vedetään kaksin käsin sisään. Tämä tekniikka mahdollistaa perhojen erittäin nopean uiton. Toisaalta sillä voi myös uittaa perhoja todella hitaasti molempien käsien peukaloilla ja etusormilla nyhräten, joten tekniikka on todella monikäyttöinen. Uittoliike on taukoja lukuunottamatta jatkuvaa, eikä perhoja ole pakko uittaa nykivästi.

Rolypoly on monikäyttöisyytensä vuoksi yksi ehdottomia suosikkiuittotekniikoitani. Kalojen tartuttamisen kanssa pitää tosin olla kärsivällinen. Kun kirjolohi ottaa kiinni, niin vapaa ei kannata hamuta heti kainalosta takaisin käteen. Tällöin kala saa usein hieman löysää juuri kriittisellä hetkellä ja irtoaa. Siimasta vetoa on syytä jatkaa niin kauan, kunnes kala on varmasti tarttunut kunnolla. Kala siis tartutetaan siimasta vetämällä ja vasta sitten otetaan vapa käteen.

Hand twist

Hand twistissä siimaa keritään etu- ja pikkusormien välille ranteella kääntelemällä. Tekniikkaa käytettäessä perhot uivat jatkuvalla liikkeellä pienten nykäysten kera. Tätä tekniikkaa käytän eniten pikkuperhoilla ongittaessa, mutta se soveltuu hyvin myös liitseillä kalastamiseen. Erittäin nopeaan uittoon hand twist ei sovellu.

Kalojen tartuttaminen

Lampikalastuksessa tärppien havainnointi nousee tärkeään asemaan. Kovissa tärpeissä kala usein tartuttaa itse itsensä, teki kalamies mitä hyvänsä. Mitään riuhtaisumaisia vastaiskuja ei kirjolohen lampikalastuksessa kannata tehdä. Tuloksena on tällöin liian usein joko siiman katkottaminen vastapallotärpissä tai perhon repiminen pois kalan suusta. Yleensä pelkkä rauhallinen siiman kiristäminen ja vavan nostaminen pystyyn riittää kirjolohen tartuttamiseksi.

Huonommalla otilla kalat usein mutustelevat perhoa ennen varsinaista ottia. Pienestä vedosta ei kannata tällöin vielä tehdä vastaiskua, vaan kala yleensä ottaa perhon kunnolla parin hennon töytäisyn jälkeen. Mikäli kala lähtee heti otin jälkeen uimaan suoraan kalastajaa kohti, niin silloin lähes ainoa mahdollisuus on lappaa siimaa lujaa sisään ja peruuttaa samalla taka-askelia. Muuten kalan menettäminen on erittäin todennäköistä siiman löystymisen myötä.

Lampikalastus on oiva tapa kauniin syyspäivän viettoon

Suosittelen kaikkia tutustamaan tarkemmin kirjolohen lampikalastuksen maailmaan. Ennakkotieto auttaa aina, mutta loppujen lopuksi asioita oppii vain käymällä kalassa mahdollisimman usein. Kautta on vielä jäljellä ennen jäiden tuloa, joten ei muuta kun kamppeet kasaan ja lammelle!