Vuoden 2008 ottiperhot, osa 3

Pistetään näkyville vielä viimeiset kuluneen kauden luottoperhot. Tällä kertaa esittelyssä pari pinturia, sekä booby.



Caddis on pitkäaikainen luottopinturini, eikä se asema muuttunut tänäkään vuonna. Pinturikalastusta ei tänäkään vuonna liikaa tullut harrastettua, mutta caddis toimi niin taimenille, harreille kuin kirjolohillekin. Ehkä mieliinpainuvin caddiskokemus menneeltä suvelta oli Ruijan pikkujoelta, jossa näin niskalla pari tuikkia. Kaksi heittoa caddiksella, ja molemmat tuikkijat kävivät haavissa pirteän taistelun jälkeen.



Pinkki creplamurkku on ollut aina ehdottomia suosikkipintureitani, tänäkin vuonna useampi kala hairahtui siihen. Pistetään tähän kuitenkin pinkki cdc-pinturi, jota aloin käyttämään vasta menneenä kesänä. Tämä oli vuoden paras harjuspinturi, erehtyipä päijänteestäkin yksi yllätysharjus . Nopea kyhättävä, kuvan perho on käynyt useamman harrin suussa, ja näin jo melkoisesti osumaa ottanut.



Itse aloin käyttämään boobyja vasta tänä vuonna, hyvällä menestyksellä. Kauden ensimmäinen mittataimen erehtyi mustaan boobyyn maaliskuun alussa, joka loi luottamusta perhoon. Mustasta boobysta tulikin kauden paras kirjolohiperhoni. Myös valkoinen ja oranssi booby toimi hyvin. Mielenkiintoisena seikkana voisi mainita, että booby-leech litkalla kalastaessa lähes jokainen kala (pääosin killejä) valitsi boobyn. Hauetkin tuntuivat hermostuvan herkästi mulkosilmiin. Kuvan booby on melkoinen karvaturri, mutta hoikka kokonaan siivetön booby ohuella pyrstöllä toimi ehkä jopa paremmin. Ei vain ollut rasiassa enää yhtään jäljellä kuvaa varten.

Siinäpä viimeinen satsi menneen kauden ottiperhoja. Ensi kauden ottipelien sidonta pitäisi pikkuhiljaa aloittaa, täytyy tunnustaa, että viime aikoina sidontapenkki on ollut melko koskemattomana. Varmaan sitä joku paineenpäästelyreissu tulee vielä tämän vuoden puolella tehtyä, mutta jotenkin tuntuu nyt olevan takki hieman tyhjänä. Edes rauhoituksen loppuminen ei innosta samalla tavalla kuin yleensä, voikin hyvin olla, että rauhoituksen jälkeiset viikonloput sujuvat muissa merkeissä, kun joenrannoilla palellen. Kemijoella viime kuussa kahlatessa palellutin itseni niin, ettei heti innosta mennä hyiseen veteen jäpittämään. No, ensi vuonna siten taas uusin kujein!

Vuoden 2008 ottiperhot, osa 2

Streamereiden jälkeen on aika tarkastella menneen kauden toimivimpia pupia, larvoja ja nymfejä. Nämä ovat niitä perhoja, jotka kuitenkin roikkuvat suurimman osan kalastusajasta siiman päässä. Pupahätsikalastus on mielestäni ehkä hienointa mahdollista perhokalastusta, vaikka kunnon hätsingeille osuukin suhteellisen harvoin. Mutta nyt pidemmittä puheitta niiden perhojen pariin..



Monivuotinen luottomallini, vihreä kuulapääpupa oranssilla perällä, osoitti jälleen tänäkin vuonna tehokkuutensa. Yleensä olen sitonut perhon fluorinvihreällä kierteellä, mutta kuvan mallissa kierre on kuparilankaa. Toimi jälleen niin harjuksille, taimenille, siioille, kirjolohille kuin puronieriöillekin. Toimii sekä larvastelemalla uitettuna, että hätsien aikaan pinnassa vapaasti uittamalla tai viistättämällä. Tämäkin Kautokeinolvan taimen erehtyi kuvan pupamalliin.




Fluorinvihreä silkkipupa (kuvassa näyttää tosin enemmänkin keltaiselta..) on luottokone Ruijan pupahätseihin. Jostain syystä tämä malli ei ole ikinä oikein toiminut etelä/keskisuomessa, mutta Ruijassa se on usein ollut vaikeiden pupahätsien pelastaja. Malli on hyvin yksinkertainen: Runko fluorinvihreää silkkiä lakattuna, kuparikierre ja pää jäniksenkarvaa. Velipoika on saanut Ruijasta tällä mallilla kolme yli kahden kilon taimenta, joista kaksi tänä vuonna. Perho osoitti jälleen tehonsa erityisesti Cabardaksen viimeisen yön pupahätsissä, jolloin muut paikalla olleet perhomiehet pyytivät lähes tyhjää. Nämäkin Ruijan reissun viimeisen yön ruokakalat erehtyivät silkkipupaan.



Tämä kuulapäänymfi ansaitsi paikkansa perhorasiasta pysyvästi kuluneen kesän aikana. Helmiäisfläsäkauluksinen erittäin yksinkertainen nymfi toimi sekä mustalla että jäniksenkarvarungolla todella hyvin. Tämä oli Ruijassa paras siika - ja harjusperho, mutta toimi hyvin myös kirjolohille. Vähäkalaisissa joukkue-SM kisoissa lähes kaikki kirjolohitapahtumani (yksi ylös, kaksi siimankatkotusta) tulivat tällä perholla. Pohjoisen reissun harvat raututapahtumat tulivat myös tähän perhoon. Yksinkertainen on kaunista, kuten näistäkin perhoista huomaa.




Todella yksinkertainen perus vinyl rib-larva, vai onko tämä nyt sitten enemmänkin pupaa jäljittelevä.. Itse ainankin teen larvastusperhot mahdollisimman yksinkertaisiksi, koska hävikki on kuitenkin melkoinen. Tähän perhoon hakkasi harrien ja siikojen lisäksi muutama hyvä taimen, mm. puolimetrinen Riekon rasvaevällinen ja tämä Pikefossenin asukki. Myös piuhat katkesivat pariin otteeseen, taimenten rynnätessä kovaan koskeen vinyl rib-larva suupielissään.

Vuoden 2008 ottiperhot, osa 1

Mennyt kalastuskausi alkaa olla omalta osaltani jo aikalailla ohi, vaikka rauhoituksen jälkeen tulee ehkä jossain vielä käytyäkin. Nyt onkin aika palautella mieleen kauden aikana parhaiten kalaa antaneita perhoja. Yleensä tietyt luottomallit pelaavat vuodesta toiseen, mutta joka vuosi putkahtaa esiin myös yllättäjiä. Muistellaanpa ensiksi kuluneen vuoden tehokkaimpia streamerimalleja.

Streamerit



Mikäs se pahan tappaisi - tinselillä tuli jälleen lähes puolet kauden mittataimenista. Varsinkin loppukeväästä perho oli edelleen aivan lyömätön. Kuvan perho on varsin tuuhea kovaan virtaan tehty malli puppelityyliin sidotun opossumipään kera. Suurin tinselin pettämä taimen tälle kaudelle oli n. 55cm huopanalainen. Mieleenpainuvin kokemus oli kuitenkin Pikefossenilla tullut jäätävä tälli, valitettavasti kosketus otukseen jäi lyhytaikaiseksi, kun perhosiimat ja jaloissa olevat löysät lähtivät tärpin jälkeen käsistä. Kautokeinoelvan harjukset ovat myös persoja kalaravinnolle, +40cm harjukset paukauttivat kiinni jopa 15cm tinseleihin.



Toisen kuvan malli on pohjoisen reissulle tehtyjä matukastreamareita. Tässä on haettu hieman mutujäljitelmää, sillä ne ovat Ruijassa taimenten tärkeä ravintokohde. Tässäkin pää on tehty opossumista, johon tykästyin materiaalina keväämmällä. Muddlerpäiden teon sotkuisuus ei houkutellut, ja opossumipäät ovat myös todella eläviä vedessä. Matukatyyliin sidottujen perhojen uinti, erityisesti pyrstön vispaus, miellyttää omaa silmääni. Samaa mieltä olivat Ruijan taimenet, jotka hakkasivat ahkerasti kiinni matukoihin. Myös samaan tyyliin sidotut oliivit zonkerit pelasivat Ruijassa hyvin. Taimenten lisäksi näihin paukahti viiden kilon poranokka Kautokeinoelvalta.

Siinäpä streamerosio, palataan seuraavaksi astialle pupien, nymfien ja larvojen merkeissä.