tiistai 31. heinäkuuta 2012

Finnmark 2012: Taimenjoki 26.-28.7

To 26.7

Torstaina löimme aamusella leirin kasaan ja samalla porukkamme hajaantui. Vili sekä Jussi suuntasivat loppureissuksi onkimaan lohia, Jussipekka puolestaan lähti tässä vaiheessa takaisin Suomeen. Kävimmekin heittämässä Jussipekan Enontekiölle jossa pyörähdimme samalla kaupassa.

Takaisin ajettuamme suuntasimme Aten ja Toukon kanssa reissun viimeiseksi kolmeksi päiväksi Taimenjoelle. Saatuamme leirin kasaan Atte ja Touko jäivät vielä syömään ja telttaan makoilemaan, itse suuntasin suoraan ongelle. Porukkaa näytti jokivarressa olevan melkoisen paljon, mutta siihen oli nyt vain sopeuduttava. Kalastelin streamerilla ja larvoilla koskea leiristä alaspäin ja taimenenpätkää kävi vapautettavana tasaiseen tahtiin.


Kosken alaosiin päästessäni heittelin sinne isoa kultaista tinseliä ja silloin tärähti ja lujaa. Kookas taimen otti perhon, suuri pyrstö mouhosi pinnassa ja vettä lensi ympäriinsä. Riemua kesti kuitenkin vain muutama sekunti, kun taimen irtosi. Isoa kalaa tarjottiin siis heti kättelyssä, vaan eipä noussut ylös asti.

Kävin leirissä syömässä lihapullapastaa, jonka jälkeen menin motivaatiomontulle tarkkailemaan tilannetta. Päikkäriä kuoriutui ja kalaa kävi pinnassa yhtenään. Laitoin yläperhoksi  Foamipupan ja alle Parachute adamsin. Tartutinkin näillä melkein putkeen viisi noin nelikymppistä äkäistä taimenta, joista neljä tuli ylös asti. Hetken päästä Parachute Admsiin nousi kala, joka veteli siimoja jo hieman rivakammin. Jouduin könyämään niskalle asti tämän taimenen kanssa, josta viimein sain sen haaviin. Haavitessani kalaa liukastuin ja löin vapani pohjakiviin. Naarmuja tuli aihioon, muttei näyttänyt menneen kuitenkaan poikki. Kolkkasin tämän 46cm taimenen ruokakalaksi ja vein sen leiriin maakuoppaan savupönttöä odottamaan.


Hetken leirissä oleiltuani otin sekä streamervapani että pupakalastukseen tarkoitetun nelosen keppini matkaan ja talsin niskalle. Niskalla kävi joitain hyvänkokoisia siikoja pinnassa, mutta nyt oli taimenet mielessä, joten en kiinnittänyt niihin sen kummempaa huomiota.


Kymmenen jälkeen viritin pupasetit ja valmistauduin kalastamaan pupapeilejä. Ensimmäisellä heitolla kuitenkin nelosen kepin kärki lensi jokeen, vapa oli ottanut haavimisrytäkässä sen verran osumaa, että katkesi heti seuraavalla heitolla. Onneksi Flextecin takuu pelaa todella mallikkaasti ja uusi osa on jo tätä kirjoittaessa postissa.

Vaihdoin fast inter-siimalla varustettuun seiskan keppiini kuuden metrin perukkeen ja päähän kaksi foamipupaa, jotta ne menisivät tarpeeksi pinnassa. Toista kevyempää vapaa kun en jaksanut enää lähteä leiristä hakemaan. Taimenet iskivät todella hyvin kiinni pupiin. Osa oli tuttua pätkää, mutta tuollaisia +- 40cm kalojakin tuli todella paljon. Välillä tällejä oli joka heitolla ja kalojen pilkutus oli todella hienoa. Pinnassa ei näkynyt mitään älytöntä lätinää, mutta kalat ottivat silti äkäisesti kiinni.


Puolenyön jälkeen tapahtumat hieman harvenivat. Jokusia neljänkympin kaloja kävi kuitenkin vapautettavana, ennen kuin foamipupaan täräytti kaunis 47cm taimen. Kolkkasin kalan meille savupönttöön aiemmin otetun taimenen seuraksi.


Välillä istuskelin muiden kalastajien kanssa alas jutustelemaan. Kun aloin taas heittämään, niin pupaan täräytti isompi taimen todella lujaa ja lähti raivokkaaseen pakosyöksyyn. Jaloissa ollut siima tökki hieman sormien läpi kiitäessä ja lujaa mennyt taimen sai poikkastua 0,19mm kärjen. Kieltämättä harmitti, vaihdoinkin perukkeen suosiolla 0,21mm paksuiseksi. Myös Atte ja Touko tulivat tässä vaiheessa paikalle. Attekin tartutti paikasta hyvänkokoisen taimenen, joka veteli ylävirtaan aina pohjasiimoille asti. Lopulta kala sai kuitenkin poikkastua pinturikalastuksen jäljiltä jääneen 0,17mm perukkeen kiertäessään kiven taakse. Atte tiputti pupasta vielä toisenkin nätin kalan ennen kuin poistui paikalta.

Jäin vielä paikalle heittämään pupaa, sillä kaloja kävi yhä läsäyttelemässä niiden perässä. Lopulta paremman oloinen kala kelpuutti foamipupan ja huusin Toukon paikalle. Kala otti ensin yhden pidemmän pakosyöksyn, loppuväsytys oli asemasotaa kalan juroessa syvällä montussa tulematta lainkaan pintaan. Lopulta taimen väsyi ja koukkasin hyvässä kunnossa olleen hienon 55cm taimenen haaviin. Olin ottanut meille aiemmin jo kaksi ruokakalaa, joten vapautin taimenen muutamien kuvien jälkeen.


Touko karkuutti vielä pupasta pari kalaa, jonka jälkeen kävimme vielä heittämässä alemman pätkän. Alkuillasta karannut möykky ei ollut nyt yhteistyöhaluinen, Touko tiputti hypystä aivan läheltä yhden noin kilon kalan. Muulta porukalta tulleiden viestien mukaan Jussi oli onnistunut narauttamaan parin kilon titin heti elämänsä ensimmäisellä lohiluvallaan.

Pe 27.7

Herättyämme ja syötyämme "aamupalan" (aamu oli jo kaukana takana) suuntasimme ensiksi koskijakson alapätkälle. Mielessäni pyöri taas eilen karkuutettu möykky. Menimme Toukon kanssa heittämään alaosaa ja Atte jäi ylemmäs pinturia viskomaan.

Montaa heittoa ei tarvinnut tehdä kun tinseliin tuli luja tälli, pintaan suuret pyörteet, mutta kala ei jäänyt kuitenkaan kiinni. Tinseli oli aivan sotkussa, siellä se iso kala vielä oli.. Touko käytti ylhäällä yhtä noin nelikymppistä taimenta.


Tämän jälkeen Hannu saapui paikalle, kerroin hänelle isosta karkuutetusta kalasta, jota Hannu lähtikin heti vaappuineen metsästämään. Kala oli ottanut miltei heti velipojallekin kiinni, mutta irronnut jälleen muutaman sekunnin jälkeen. Hannu oli nähnyt taimenen ja arveli kyseessä olevan selkeästi päälle 60cm kalan. Käväisin tämän jälkeen niskan tienoilla, jossa oli porukkaa useamman leirin verran. Niinpä päätimmekin Toukon kanssa mennä illaksi onkimaan toisille paikoille, jossa saisi olla enemmän rauhassa.

Ongimme Toukon kanssa alempana sijaitsevaa koskijaksoa. Pientä taimenta riitti ja Touko taisi karkuuttaa jonkun hieman paremman kalan. Yleensä anteliaat niskat olivat nyt kuitenkin yllättävän hiljaisia.


Koskesta zonkeriin nappasi 45cm mittainen taimen, joka sai nyt kelvata ruokakalaksi. Touko sai myös hieman alempaa samanlaisen kalan.


Heittelin streameriä alemman kosken niskan murtumakohtaan, kun näin kookkaan selän pyörähtävän pinnassa ja vapa taipui. Hyvänkokoinen taimen vilkkui jo mielessä, vaikka kala tuntui todella laiskalta siiman päässä. Haavimistilanteessa totuus sitten paljastui: "Voi v**tu, parin kilon hauki!". Laskin hauen takaisin uimaan ja jatkoin onkimista.

Sain alempaa vielä usempia ihan hyvänkokoisia taimenia kiinni, jotka jostain syystä kaikki irtosivat. Kaloja karkaili sekä streamereistä että pupista. Pienempien lisäksi sain pupalla sentään jokusen päälle 40cm taimenen ylöskin asti. Päätimme vielä mennä ylös katsomaan pupapeilien meininkiä.

Atte ja Hannu olivatkin jo paikalla, hätsiä ei kuulemma oikein ollut ja kaloja näkyi nihkeästi. Heittelimme silti peileihin pupaa puolentoista tunnin ajan, vaikkei pintaläsäytyksiä juuri näkynyt. Tällejä tuli ihan mukavasti, mutta tartutuksien kanssa oli nyt suuria ongelmia. Yhden päälle nelikymppisen kalan kuitenkin vapauttelin vielä pienempien lisäksi. Välillä alempaa kuului äänekästä kiroamista, Touko oli karkuuttanut kolme hyvänkokoista kalaa aivan putkeen. Kaiken kaikkiaan varsin karkuutusten sävyttämä päivä. Kävimme vielä alempana isomusta koittamassa, ei ollut enää otillaan.

La 28.7

Viimeinen reissupäivä valkeni sateisena ja todella tuulisena. Aiempina päivinä penkkojen varrella olleet useat leirit olivat hävinneet paikalta ja olimme nyt joella aivan yksin. Muiden vielä nukkuessa hipsin yksin alavirtaan isomusta moikkaamaan.

Paikalle tullessani kyseinen kala rojautti ilmeisesti pikkukalojen perässä komeasti ilmaan. Tuon kokoisen kalan hypyn näkeminen nosti sykettä kummasti. Heittelin tinseliä kalan olinpaikkaan, josta se jälleen kerran jysäytti lujaa perhoon. Innostuin jo kalan jääneen kunnolla kiinni, kun se lähti todella lujaa alavirtaan pakosyöksyyn. Riemu jäi kuitenkin jälleen lyhyeksi kalan irrotessa jo noin 10m vedon jälkeen. Tässä vaiheessa alkoi jo tuntua siltä, ettei kyseisen taimenen kyljessä taida Sipposen nimeä lukea. Olin nimittäin jokaisena kolmena reissupäivänä saanut tämän möykyn siiman päähän ja velipoikakin oli sen kertaalleen karkuuttanut. Ihmetytti kyllä, miten noin raivokkaasti perhoon tällännyt taimen ei jäänyt kertaakaan kunnolla kiinni.

Hipsin niskalle, josta lähdin koluamaan koskea alavirtaan päin streamereiden kanssa. Alkuun oli hiljaista, mutta sitten kovan virran reunasta tälläsi oliivin zonkeriin pirteä taimen, joka mukavan väännön jälkeen paljastui kaunisväriseksi 49cm kalaksi. Kalautin taimenen viimeiseksi reissun päällä syötäväksi ruokakalaksi ja menin leirille pitämään taukoa.


Menin leiripoolille syömään ja samalla virtaa tarkkailemaan. Juttelin myös hyvän aikaa paikalla piipahtaneen norskin kanssa. Viimeisenä reissuiltana on aina tietynlainen haikea fiilis, yhtä pupahätsiä vielä odottelin. Atte oli tällä välin larvastellut pienempien lisäksi yhden 47cm taimenen sekä tiputtanut toisen isomman alavirtaan juoksuttaneen kalan. Kävin vielä alhaalla möykyn ovikelloa soittamassa, mutta kukaan ei tällä kertaa vastannut.


Hipsin pupapeileihin kymmenen jälkeen odottamaan hätsiä. Elämää ei juuri näkynyt, vaikka pikkutaimenet tälläsivätkin välillä äkäisesti pinnassa viistävään foamipupaan. Niskalla streameriä heittäessäni perhon perään tuli isot pyörteet, mutta kala ei kuitenkaan iskenyt perhoon kiinni.

Atte ja Toukokin saapuivat pupapeileihin, mutta kunnon hätsiä ei näyttänyt tulevan. Pienempiä taimenia kävi vapautettavana ja Touko oli jälleen jonkun hieman paremman kalan tiputtanut pupasta.

Yhden jälkeen lähdin pois ylhäältä, söin leirissä hieman evästä ja päätin viimeisenä oljenkortena katsastaa motivaatiomontun pupasetit. Täällähän oli täysi pupalätinä päällä, useampia kaloja pinnassa yhtä aikaa! Sain kaikki ylempänä rikkonaisemman virran alueella pupia syöneet taimenet ongittua näytille foamipupalla. Näistä osa oli pieniä ja neljä pituudeltaan 40-43cm, yksi oli vetänyt perhot niin syvälle kiduksiin, että se oli pakko kolkata. Vielä kuolleenakin väkäsetöntä koukkua oli todella vaikea irrottaa kalan kiduksista, niin tiukasti se oli kiinni.

Tästä alkoi sitten hermoja raastava vaihe, joka muistutti miksi paikkaa kutsutaan motivaatiomontuksi (kaloja näkiessä saa motivaatiota ongintaan, mutta niiden koukuttaminen on vaikeaa). Taimenia pintoi alempana sileässä virrassa vaikka kuinka paljon, mutta ne eivät kelpuuttaneet tarjoilujani. Joukossa oli ainakin kolme paremmankokoista kala. Yhden nelikymppisen sain puolivahingossa tartutettua. Muuten meinasi hermot mennä, kun kaloja läsäytteli milloin perhosiiman ja milloin perhojen vieressä, muttei perhojen perässä.

Viimein pommitettuani varmaankin tunnin kolmea parempaa kalaa yksi niistä hyväksyi foamipupani. Kello oli jo kolme ja pupahätsi lopuillaan, tähän kalaan olisi hyvä päättää reissu. Kala ui poolia eestaas junnaten syvällä ja tulematta pintaan koko väsytyksen aikana. Viimein sain taimenen pintaan ja haaviin, todellä nätti punapilkkuinen 52cm pohjoisen asukki. Kala antoi melkoisen onnistumisen tunteen tiukan yrityksen jälkeen. Hannu oli toivonut yhtä kalaa anopilleen Ouluun vietäväksi, joten tämä kala sai kelvata siihen. Avasin tämän ja aiemmin perhot kiduksiin nielleen kalan, molemmilla vatsalaukku pullollaan vihreää pupaa.




Muut olivat jo nukkumassa, itse istahdin vielä taskumasan kanssa hetkeksi rannalle fiilistelemään. Toki kävin vielä alaosan isomukselle muutaman heiton viskomassa ilman vastakaikua. Oli aika nostaa hattua joelle, ottaa muutama tunti unta palloon ja lähteä kohti etelää.

Kyseessä on oikukas joki joka tarvitsee usein tuntea suhteellisen tarkasti päästäkseen hyviin tuloksiin. Ensi kertaa paikalle mennessä ei todellakaan kannata odottaa liikoja, paikka vaatii nimittäin melkoisesti opiskelua ja paikallistuntemustakin. Nyt joki palkitsi kalastajan mielestäni hyvällä tapahtumamäärällä, vaikkeivät pupahätsit vielä aivan parhaimmillaan olleetkaan.

Finnmark 2012: Kautokeinoelva 24.-25.7

Ti 24.7

Patikoituamme päivän pusikosta pois siirsimme leirimme Pikefossenille. Pikeltä oli tarkoitus tehdä seuraavien päivien aikoja pistoja eri paikkoihin Kautokeinoelvalle. Saatuamme leirin kasaan ajelimme ensimmäiseksi yöksi eteenpäin Masin alueelle, jossa Kautokeinoelva sekä Masijoki yhtyvät.

Kyseinen paikka on usein varsin hyvää taimenmestaa, joten harjusten suoltamisen jälkeen odotukset olivat nytkin varsin korkealla. Aloittelin nymfaamalla Masijoen laskukohtaa, heti ensimmäiseksi kalaksi tärähti Elvalle varsin hyvänkokoinen 48cm harjus. Näitä kaloja oli kuitenkin edellisinä päivinä ongittu toisesta suunnasta jo aivan kylliksi, taimenta teki mieli. Virranreunasta nousi paljon pienempää harria ja siikaa. Kävelin ylemmäs niskalle, jossa Jussi olikin jo heittämässä.


Jussi oli heti alkuun koukuttanut streamerillä nelikymppisen taimenen. Itse heitin virtaa läpi streamerillä, mutten saanut pistoakaan. Välillä piti vaihtaa nymfisetteihin ja onkia harreja sekä siikoja, jotta sai tapahtumia. Talsimme Aten kanssa alemman kosken niskalle, jossa yksi taimen hyppi ja kävi pinnassa. Viistätin foamipupaa kalan olinpaikalle ja kohta reissun ensimmäinen taimeneni tälläsi siihen kiinni. Taimenella oli mittaa 42cm ja kalautin sen ruokakalaksi.


Masin alueella tuntui kuitenkin olevan melkoisen kuollutta. Koukuttelin vielä pienempiä taimenia, harjuksia ja siikoja, mutta paremmista taimenista ei näkynyt evääkään. Leiriin tullessamme kävimme vielä heittämässä Pikefossenin alusen. Hiljaista oli sielläkin, vain harjukset hakkasivat streamereihin. Ruokakalaksi ottamaani taimenta paistaessa onnistuin vielä polttamaan ihoni, kun kuumaa rasvaa lensi pannulta käsille.


Ke 25.7

Maanantaiaamu alkoi kylpemisellä. Hyttysarmeija ja kylmä vesi eivät olleet houkuttelevin yhdistelmä, mutta pakko se oli pesulla käydä. Sen verran mielenkiintoinen tuoksu lähti jo kaiken hikoilun jälkeen vaatteista ja itse ukosta.


Pesulla käynnin jälkeen lähdin talsimaan rautupaikalle. Paikalle päästyäni ensimmäinen rautu kelpuutti nymfin jo toisella heitolla. Mielessä kävi, että näitähän alkaa tulemaan solkenaan. Eipä niitä kuitenkaan ihan solkenaan tullut, parin tunnin rupeaman aikana sain yhteensä neljä reilu 30cm rautua, joista kolme otin mukaan pannulla paistettavaksi. Hieman isompikin rautu oli hetken aikaa kiinni, mutta se onnistui rimpuilemaan itsensä irti.



Illaksi suuntasimme koko porukalla Gievdneguoikalle. Aloitin onkimalla tutut siikapaikat. Siikaa oli tuttuun tyyliin paljon, mutta koko oli vain hieman normaalia pienempää. Sain ainoastaan pari hieman päälle puolen kilon siikaa, muu kala oli 30-35cm silppua.

Saavuimme yläkoskelle Jussin kanssa, vastarannalla Touko, Vili ja Jussipekka paiskoivatkin streameriä virtaan. Pian Touko tartutti kookkaan oloisen taimenen streameriin loppuliu'usta. Kala veti heti reilusti pohjasiimoja ulos Toukon huutaessa: "Vedä vedä, kyllä mulla siimaa riittää!". Arvelimme kalan jo melko isoksi, mutta kyseessä olikin erittäin vihainen ja pullea puolimetrinen taimen. Hieno kala silti. Myös Vili koukutti vastarannalta elämänsä ensimmäiset perholla saamansa mittataimenet ja oli syystäkin tyytyväisen oloinen.


Keskikosken yläosista Atte oli saanut larvalla 43cm taimenen ja karkuuttanut toisen isomman samasta paikkaa, jonka kanssa telmiessä oli vapakin raksahtanut poikki. Rupesin itsekin onkimaan keskikoskea, ja sainkin tunnin sisään melko hyvin taimenkontakteja. Ylös asti sain 3kpl +- 40cm kaloja ja larvasta karkuutin hieman isomman taimenen, joka irtosi kolmannella ilmaloikalla.

Virvelillä lyijypainojen kanssa pupaa viskonut Hannu oli saanut hökötykseensä ottamaan komean taimenen ja harmitteli sen karkuuttamista. Loppuyö oli sitten hiljaista, vain pikkutaimenet ja siiat häiritsivät perhojen uittoa. Paikalla oli porukkaa todella reilusti. Jotenkin alkoi tuntumaan siltä, ettei Kautokeinoelvaa tarvitsisi tällä reissulla enempää onkia. Vaikka Gievdneguoikka antoikin Pikeä ja Masin aluetta paremmin taimenkontakteja, ei joki ollut selvästikään parhaimmillaan. Pinta-aktiivisuuttakaan ei ollut ja pupahätsi jäi toteutumatta.

Illasta ajelimme Pikelle ja savustelimme ruokakaloiksi otetut taimenet. Nuotiolla istuskellessamme läppä lensi tuttuun tyyliin. Erityisesti nauratti Toukon jutut edellisvuonna Olkkakoskella nähdystä miehestä, joka oli heittänyt kahdenkäden vavalla Klinkhämeriä, mikä "ei ollut kellunut enää ainakaan vuoteen". Kyseinen kaveri oli vieläpä kahlannut rinkka selässä koskessa ilman kahluuhousuja. Vähän väliä koskessa kumossa ollut mies oli kuulemma tietysti heittänyt kaikki saamansa 20cm harjukset pussin pohjalle. Monenlaista sissiä sitä kalavesillä liikkuu!


Finnmark 2012: Harjusjoki 21.-23.7

Tämän vuoden Finnmarkin reissu starttasi perjantaina 20.7, kun lähdimme Jussin ja Aten kanssa ajelemaan kohti pohjoista. Jussipekka, Vili ja Touko ajelivat perästä ja noukkivat vielä seuraavana aamuna Rovaniemeltä veljeni Hannun kyytiin. Selkävaivoista kärsinyt velipoika kalasti nyt käytännössä ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen. Meitä oli siis melko iso porukka mukana, mutta osa porukasta kalasti koko ajan eri paikoissa. Hannu onki pääasiassa Kautokeinoelvaa ja Jussi sekä Vili kävivät loppureissusta lohiongella. Jussipekka puolestaan oli reissussa muutaman päivän muita lyhyemmän aikaa.

Yövyimme ensimmäisen yön Ounasjoella Jussin ja Aten mökillä. Kävimme myös suoristelemassa siimoja reilun tunnin ajan, tuloksena muutama pikkuharri ja lohenpoikanen. Saunan jälkeen oli aika mennä unten maille ja lähteä seuraavana aamuna kohti Finnmarkia.

La 21.7

Hoidimme aamusta desinfiointiasiat Kautokeinossa ja heitimme Hannun Elvaa onkimaan. Sitten olikin aika suunnata patikalle kohti Harjusjokea. Lämpötila näytti +6 astetta ja vettä satoi, joten ilma ei ollut paras mahdollinen. Vaelluskelinä kuitenkin mielestäni selkeästi esimerkiksi hellekeliä parempi, itikatkaan eivät juuri vaivanneet.

Pitkän etenemisen jälkeen saavuimme vihdoin iltakahdeksalta leiripaikalle. Rinkka lensi nopeasti maahan ja teltat nousivat pystyyn. Kun leiri oli saatu pystyyn, niin Trangialla nopeasti vielä apetta naamaan, sitten välineitä kasaamaan ja ongelle. Itse suuntasin ensin leirin yläpuoliseen loppuliukuun, taisi olla kolmas heitto nymfeillä kun reissun avauskalana noussut 47cm harjus taivutti vapaa.


Harjusta nousi tasaisen hyvin läpi illan leirin lähistöltä. Itse tiputtelin pari isompaa kalaa ja näytti jo siltä, että puolen metrin raja jää ensimmäisenä päivänä rikkomatta, kun suurin mitattu harjukseni oli siinä vaiheessa 49cm pitkä. Loppuillasta sain kuitenkin puoli metriä rikki ja olo hieman helpottui. Naureskelin itsekseni, että kaikesta sitä täälläkin ottaa painetta. Tuntui nimittäin jostain syystä siltä, että 50cm olisi saatava heti ensimmäisenä iltana rikki.

Muu porukka paranteli harjusenkkojaan ja ilmeet olivat aika maireita. Jussi ja Atte saivat molemmat puoli metriä rikki, Vili puolestaan sai elämänsä ensimmäiset harjukset, joista suurin 48cm. Jussipekalla taisi jäädä puolen metrin raja sentin päähän ja Toukolla kahden sentin päähän. Touko oli jo edellisinä vuosina kiertänyt eri maiden tunturivesiä ympäriinsä ilman puolen metrin rikkoontumista, joten lupasin viedä seuraavana päivänä jätkät sellaiseen paikkaan, mistä rajan pitäisi paukkua rikki.

Illan päätteeksi kalautin yhden nelivitosen harrin kylmäksi ja paistoin sen Trangialla ruokakalaksi. Mieltä lämmitti vielä Hannulta tullut tekstiviesti, veljeni pitkä kalastustauko oli päättynyt Kautokeinoelvalta nousseella 63cm taimenella.



Su 22.7

Sunnuntaiaamuna herättyämme tarkoituksena oli jakaa porukka kahtia ja suunnata kahteen eri paikkaan. Itse lähdin Toukon ja Jussipekan kanssa etsimään jätkille niitä ensimmäisiä +50cm harreja ja tottakai itsekin tavoittelemaan kyseisiä eväkkäitä.

Kävin kuitenkin päivän aluksi koukuttelemassa leirin loppuliu'usta päivän aloituskalat, joista suurin harjus  oli mukavat 52cm pitkä.

Tämän jälkeen lähdimme talsimaan leiristä päiväreissulle. Kävelimme alkumatkan yhdessä, jonka jälkeen jatkoimme Toukon ja Jussipekan kanssa vielä pidemmälle.


Reilun parin tunnin kävelyn jälkeen saavuimme määränpäähän ja pienen paikan ihmettelyn jälkeen rupesimme onkimaan. Kaksi ensimmäistä harjustani venyttivät molemmat mittanauhan päälle puoleen metriin, joten huidoin jätkät paikalle onkimaan ja siirryin itse hieman alemmas.


Pian Touko tartuttikin paikasta harjuksen, mutta tämä kala jäi vielä sentin tavoitellusta puolen metrin rajasta. Siirryin itse kalastelemaan koskialuetta josta nousi paljon erikokoista harria, suurimmat jälleen hieman päälle 50cm. Touko lähti alavirtaan ja Jussipekka ylävirtaan. Pian Jussipekka käveli alaspäin kookas harjus kädessään, joka oli päätynyt ruokakalaksi. Puoli metriä oli mennyt rikki tällä 52cm harjuksella.


Olin  onkinut alkupäivän nymfeillä, mutta kun aurinko pilkahti ja loppuliu'ussa alkoi näkymään pintakäyntejä niin vaihdoin pintureihin. Siiman päähän päätyivät luottopinturini Caddis sekä Pinkki murkku. Harjukset söivät puolen tunnin ajan hurjasti pinnasta, välillä tärppejä tuli pintureihin joka heitolla. Koukuttelinkin pintureilla tässä ajassa kymmenkunta harjusta puolen metrin molemmin puolin, suurin mittaamani taisi olla 53cm. Melkoinen pinturisessio!

Touko käveli pian alhaalta naama maireana. Syykin selvisi, kun kauan tavoiteltu puolen metrin raja oli mennyt rikki 52cm harjuksella. Kala oli tullut tuplatärpistä, jonka toinen harjuskin oli ollut 48cm mittainen. Kalautin yhden nelivitosen harrin ruokalaksi, jonka paistoimme pannulla Jussipekan aiemmin ottaman harjuksen kanssa. Jätkistä huomasi, että puolen metrin ylitykset olivat vieneet pahimmat piiskauspaineet pois. Ruokatauko venähtikin lopulta parin tunnin mittaiseksi.



Jatkoin kalastusta ensin koukuttelemalla pintureilla muutamat nätit harjukset. Tämän jälkeen suuntasin alemmas loppuliukuun, josta sain nymfeillä ja larvoilla pienempien lisäksi muutaman 51-53cm harrin. Jätkät koukuttelivat myös hyvää tahtia kaloja. Lopulta kalastelimme kosken ylämonttuja, joista nousi myös hyviä kaloja, suurimmat niukasti yli puolen metrin.

Erästä syvää monttua ronkkiessani tärähti sitten paremman tuntuinen harri kiinni kuulapää Red Tagiin. Kovan virran reunassa oli täysi työ pitää kala aisoissa, joen vesi oli nyt todella kylmää ja kalat kovia vääntäjiä. Lopulta kala veti siimat kivenkoloon, kirosin jo menetettyä kalaa ja meinasin vetää piuhat poikki. Kahlasin kuitenkin paikkaan potkimaan jaloillani pohjassa kiinni olevia perhoja, kalahan oli vielä kiinni! Väsytys siis jatkui ja kohta haavissa lepäsi komea harjus, jolle mittasimme pituutta mukavat 54cm.


Pian tämän jälkeen lähdimme patikoimaan takaisin leiriin. Kävely otti melko koville ja olimmekin kaikki rättiväsyneitä leiriin tultuamme. Hieman ennen leiriin tuloa näimme melko kookkaan hopeanharmaan tuuheahäntäisen eläimen, jolla oli musta läikkä keskellä. Jätkät epäilivät elukkaa ketuksi, mutta noin isoja ja tuon värisiä kettuja en kyllä ole ikinä nähnyt. Lieneekö ollut sitten susi?

Leiriin päästyämme keräsimme vielä nuotiotarpeet ja teimme ruokaa. Toinen porukkakin tuli lopulta pitkän patikan päätteeksi leiriin. Harjusten lisäksi Jussi oli saanut pari nelikymppistä taimenta, myös Vili oli saanut puolen metrin rajan rikki komealla harjuksella.


Ma 23.7

Maanantaiaamuna ennen päiväreissulle lähtöä kävin jälleen leirin loppuliu'ussa onkimassa päivän aloitusharjukset, joista suurin rikkoi taas puolen metrin rajan. Sen jälkeen lähdimme taas Toukon ja Jussipekan kanssa päiväreissulle, muu porukka jäi onkimaan leirin lähivesiä.

Kävelyn jälkeen kalastelimme ensin koskiosuutta. Mitään kovin mainittavaa täältä ei noussut, pienempää 40cm molemmin puolin harjusta sekä jokusia siikoja. Ylempänä suvannolla kävi kuitenkin parempia kaloja pinnassa. Koukuttelin pinturilla ensin 49cm harjuksen ja hieman ylempää Jussipekka haavitsi 51cm pinturiharrin.


Jatkoin matkaa ylemmäs, missä kova koski laski todella syvään ja laajaan monttuun. Heti ensiheitolla larvaan iski todella kookas harjus kiinni. Kala ryntäsi alapuoliseen syvään monttuun, jossa se möyri useiden metrien syvyydessä eikä suostunut millään pintaan. Välillä sain kalan näyttäytymään pinnassa, mutta se sukelsi aina uudestaan alas. Lopulta usean minuutin väännön jälkeen 0,19mm piuha meni keskiperhon kohdalta solmusta poikki. Minulla ei ole ollut tapana kolkata täältä ruokakaloiksi isoja harjuksia. Nyt kuitenkin suoraan sanottuna vitutti niin paljon ennätysharrin tiputus, että kolkkasin meille pari seuraavaksi tullutta harria ruokakaloiksi. Suurempi näistä rikkoi puolen metrin rajan.


Jäin hakkaamaan sitkeästi ison kalan monttua, vaikka se hiljeni muutaman kalan jälkeen selkeästi. Touko kävi ylempänä ongella ja tuli alas suu maireana. Mies oli osunut hätsille ja parannellut harrienkkansa 54 senttiin. Kaloja oli käynyt pinnassa ja Toukolla oli kuulemma ollut niin kiire, ettei ollut malttanut hakea parinkymmenen metrin päässä ollutta pinturivapaansa vaan koukutellut kalat pienellä zonkerilla. Kun harjus on oikeasti syönnillään, niin se ei tunetusti ole järin valikoiva ravintonsa suhteen. Seuraavaksi pidimme ruokatauon Toukon kokatessa aiemmin kolkkaamani harjukset.


Ruokatauon jälkeen kävin heittämässä pinturilla alasuvannolla, jossa ei tosin nyt pintakäyntejä näkynyt. Yksi 49cm kala nousi kuitenkin sokkona heitettyyn Caddikseen. Tämän jälkeen taivalsin ylemmäs paikoille, joissa en ollut ennen kalastanutkaan. Mestat suorastaan haisivat isolle harjukselle ja kyllä niitä tulikin hävyttömän hyvin.

Uusi paikka antoi aina useita hyviä harjuksia putkeen ennen kuin ottitahti alkoi hiljenemään. Alla pari väsytyskuvaa jätkien väännöistä.



Itselleni osui myös yksi tuplatärppi, kun kaksi hyvänkokoista harjusta temmelsi siiman päässä. Toinen kala oli kiinni ylä- ja toinen alaperhossa, joten kalojen ylösotossa oli melkoista taiteilua. Lopulta sain kuitenkin molemmat harjukset haaviin. Sisarukset olivat kumpikin tasan 50cm mittaisia. Siis metri harjusta yhdellä heitolla!


Näimme ylempänä vielä yhden melko vaatimattoman näköisen nivan, jonka päätimme vielä kopaista. Täältäkin löytyi paljon kalaa. Toukon vapa taipui vastarannalla tasaiseen tahtiin ja itse nymfasin alueelta puolisen tusinaa harjusta, jotka olivat kaikki isokokoisia. Viimeinen harri näytti haavissa niin isolta, että oli pakko kaivaa taskusta mittanauha esille josko enkat paukkuisivat. 55cm ei vieläkään mennyt aivan rikki, mutta kala oli kuitenkin selkeästi päälle 54cm ja hyvässä lihassa. Tämän kalan jälkeen ilmeisesti väsytyksissä kiviin hangannut french leader meni heitossa poikki, joten kävelin alemmas  pinturivapani luokse.


Koukuttelin pinturilla sokkona vielä yhden harjuksen, jonka jälkeen aloitimme patikan takaisin leiriin. Seuraavana aamuna lähtisimme sitten kävelemään rinkkojen kanssa takaisin sivistyksen pariin. Leirin vieressä jätkät olivat saaneet taas ihan mukavasti kalaa ja ainakin Jussi oli rikkonut puolen metrin rajan. Harjusjoki tarjosi parastaan, kolmen päivän jälkeen kaikki olivat varmasti saaneet jo kyllikseen harjuksen kalastuksesta ja loppureissun kohdekalat vaihtuivat pilkukkaampiin eväkkäisiin.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Finnmarkin kuvat


Finnmark on taas nähty ja koettu tälle vuodelle. Hieno reissu jälleen mukavassa seurassa. Hyviä kaloja tuli ja vielä parempia meni. Isoimmathan ne tuppaavat aina karkaamaan..?

Lisäilen myöhemmin reissurapsaa luultavasti kolmessa eri osassa. Ensin pitää kuitenkin pestä sekä kuivatella reissukamat ja keskiviikkona pitäisi olla jo takaisin töissä. Tässä kuitenkin näin ensialkuun melko kattava kuvakollaasi reissusta. Kuvia pääsee tarkastelemaan täältä.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Rankkasade jota ei tullut

Kaveri soitteli iltapäivällä houkutellen piipahtamaan onkireissulla. En ollut kovin innokas lähtemään mukaan, sillä kaikki sääennusteet näyttivät ukkosta ja rankkasadetta kyseisen kosken alueelle.

Lopulta kuitenkin lähdin matkaan. Ainut rankkasade tulikin sitten automatkalla, sillä kalastamamme lyhyehkön session aikana satoi vain muutama hassu pisara vettä.

Otin reissulle mukaan pelkän streamerikepin ja tinselirasian, sillä ajattelin vettä olevan sen verran reilusti, ettei pikkuperhoilla onkiminen olisi järin mielekästä. Kookas taimen kävikin pyörähtämässä kolme kertaa kultatinselin perässä kuitenkaan tarttumatta. Sain kuitenkin yhden komean taimenen ikään kuin "vahingossa". Kala nimittäin otti, kun siimat roikkuivat alavirrassa ja tähysin jo ylävirtaan aloittaakseni uutta heittoa.


Tämä oli sitten viimeinen kalakeikka ennen Finnmarkin reissua. Huomenna piipahdan vielä päivän-parin verran Vääksyssä, perjantaina päästään vihdoin matkalle kohti pohjoista.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Loman aloittajaiset

Kesäloma alkoi tänään, sen kunniaksi tuli töiden jälkeen lähdettyä pikaisen mielijohteen seurauksena ongelle.

Koskelle saapuessani huomasin veden olevan melkein tulvakorkeudessa ja voimakkaasti värjäytynyttä, viime aikojen rankkasateet olivat siis tehneet tehtävänsä. Pikkuperhoilla onkiminen tuntui toivottamalta värjäytyneessä vedessä joka meni yhtenä massana uomaa alaspäin. Niinpä otin nopeasti streamerisetin käyttöön ja aloin heittämään kultatinseliä.

Kovin montaa heittoa en ehtinyt tinseliä viskoa kun kosken kuohuista tärähti kiinni hyvänkokoinen taimen. Paikassa ei päässyt kunnolla kalan perään, joten vaihtoehdoksi ei jäänyt kun laittaa liinat kiinni ja pistää kunnolla painetta kalalle, eiköhän 0,35mm piuhat ja streamerkoukku kestäisi. Kestivähän ne, mutta kun pysäyttelin alavirtaan pyrkinyttä kalaa, niin vapa sanoi räks! Rikkinäisellä vavallakin sain kuitenkin tämän upean pilkkukyljen kiskottua puoliväkisin haaviin.

Vavankatkoja

Streamervavan katkettua heittelin vielä nelosen larvakepillä tinseliä parin tunnin ajan kosken kuohuihin. Yhden hyvänkokoisen taimenen vielä karkuutin, joka otti perhon komealla loikalla ja oli jo hetken päästä parikymmentä metriä alempana pinnassa meuhaamassa.

Lopettelin reissun jo vajaan kolmen tunnin kalastuksen jälkeen, kun vettä oli tosiaan jo liikaa mielekkääseen onkimiseen. Rikkoutuneesta vavasta huolimatta reissusta jäi hyvä mieli. Loppukuu menee sitten lomaillessa, viikon päästä suuntana Finnmark.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Aina ei voi voittaa


Alkuillasta lähdimme kaverin kanssa ajelemaan kohti Kurenkoskea tarkoituksena viettää kesäyö tällä pienimuotoisella koskipaikalla onkien.

Paikalle saapuessamme kaikki näytti vielä hyvältä, kelikin oli mukavan aurinkoinen ja mielessä pyöri jo yölliset hyönteiskuoriutumiset. Jonkin aikaa kalasteltuamme olimme käyttäneet ylhäällä muutaman pikkutaimenen ja yksi vauraampikin tavoitteli perhoa.

Tämän jälkeen ukkonen rupesi jyrisemään lähistöllä. Pian vettä satoi jo kaatamalla ja ukkonen pauhasi aivan vieressä. Pidimme laavulla hetken sadetta ja tulimme siihen johtopäätökseen, ettei kaatosade todennäköisesti hetkeen taukoaisi. Oikein viisas mies olisi tietysti tarkistanut paikkakunnan sääennusteen etukäteen netistä. Reissu loppui siis lyhyeen, pakkasimme kamat ja lähdimme ajelemaan takaisin Jyväskylään.

Hetken ajettuamme sade sitten taukosi, tulipahan naureskeltua automatkalla koko hommalle. Välillä siis näinkin, ehkä paikalla tulee vielä käytyä toiste paremmalla onnella.

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Joki ja perhot kuivana


Eilisilta sekä yö tuli vietettyä joella ja tänään iltapäivällä vielä jatkettiin lyhyen session merkeissä. Mielessä pyöri yölliset pupahätsit, jotka kuitenkin loppujen lopuksi jäivät melkoisen torsoksi.

Joen vesi oli laskenut ja lämmennyt selkeästi sitten kesäkuun. Hieman yllättävästi parhaimmat tapahtumat tulivatkin pintaperhoilla. Mikäs siinä, olivat nimittäin käytännössä vuoden ensimmäisiä pinturikaloja. Koko kesä on tullut ongittua lähinnä french leaderilla, jonka kanssa vaihto pintureihin ei onnistukaan ihan yhtä helposti kuin normiperukkeilla. Nymfeillä ja larvoilla nousi kyllä nytkin alamittaista silppua mielin määrin, mutta parempia kaloja ei oikein tahtonut löytyä.

Pintureihin puri muutama nätti harjus sekä alamittaisten lisäksi yksi taimen, joka olisi juuri lakisääteisen mitan täyttänyt. Huomattavasti kookkaampikin taimen kävi tosin läsäyttämässä näyttävästi Caddikseen jäämättä kuitenkaan kunnolla kiinni. Kalastusaikaan nähden tapahtumia parempien kalojen kanssa tuli kuitenkin melko niukasti.


Parin viikon päästä on aika suunnata kohti Finnmarkin vesiä Kojamorallin poppoon kera. Eiköhän sitä ennen tule kuitenkin liotettua vielä kerran tai pari perhoja kotimaan virtavesilläkin.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Pilvetön taivas


Tänään aurinko porotti jo melko kuumasti täysin pilvettömältä taivaalta. Tällainen ei tunnetusti ole kesällä mikään paras kalailma, varsinkaan kun viikolla ei ole aikaa jäädä yökalaan. Nyt kalastamani kosken vesikin oli jo selkeästi laskenut edellisvisiitistä ja näppituntumalla mitattuna myös lämmennyt.

Mitään varsinaisia kehukaloja ei tällä visiitillä näkynyt. Alamittaisten lisäksi kuitenkin jokunen "peruskala" kävi  puremassa nymfejä muutaman tunnin piston aikana.  Kaiken kaikkiaan ihan mukava hermojenlepuuttelutuokio näin keskellä viikkoa.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Erilaisia täplätakkeja

Keski-Suomen reittikoskilla on tällä hetkellä melko otollinen tilanne. Vettä on hyvin eikä se ole lämmennyt vielä liikaa, joten laadukasta kalastusta lienee tiedossa pitkälle heinäkuulle. Monelta eri koskelta onkin kuuleman mukaan noussut melko hyvin isompiakin taimenia, tuolla veden määrällä lienee oma osuutensa asiaan.

Vietimme eilisen illan kaverin kanssa yhdellä tällaisella reittikoskella. Kalastus ei ollut mitään tykitystä, mutta jokusen harjuksen ja pienempien taimenien lisäksi onnistuimme molemmat käyttämään hienot larvaan purreet taimenet haavissa.

Taimenien lisäksi itseäni säikäytti myös kultatinseliin iskenyt kala, jota luulin aluksi kyllä taimeneksi. No, 76cm haukihan sieltä lopulta nousi. Onneksi näitä täplätakkeja voi hyvällä omallatunnolla ottaa myös ruokakaloiksi. Nahattomat haukifileet odottelevatkin jääkaapissa pannulla paistamista ison voimäärän kera.