torstai 10. heinäkuuta 2008

Pyörähdys paikallisella


Aamulla suunnattiin Pekan kanssa auton nokka koskelle päin, lähijoella kun ei ole pariin viikkoon tullutkaan käytyä. Ensimmäiseksi suuntasimme joen alajuoksulle, missä ei olekaan tullut käytyä pariin kuukauteen. Joki olikin täällä varsin erinäköinen kun toukokuun alussa viimeksi paikalla käytyäni, vesi oli selvästi kirkkaampaa ja alempana. Montaa minuuttia en kerinnyt tihkusateisessa aamussa heittämään, kun kaunis yli nelikymppinen taimen tarttui perhoon, ja lähti rivakasti alavirtaan. Muutama kuva ja takaisin uimaan. Pekka sai pienemmän melkein heti perään. Alempaa sain vielä tujakan tällin, saattoi olla kille, mitä tännekin oli kuulemma toukokuun lopulla pantu.


Tämä alue on varsin nopeasti kalastettu, joten siirryimme takaisin ylemmäs tutummille paikoille. Mitään ihmeellistä emme tavoittaneet, pienenpuoleisia taimenia vain. Killenkalastus suvannoissakaan ei tuottanut nyt tulosta, Pekalla kävi tosin yksi kilpertti hetken aikaa pyristelemässä siiman päässä. Haukiputki puolestaan jatkui taas pienellä puikkarilla, sekös pisti hymyn jälleen naamalle.. Tämä jäi melko varmasti viimeiseksi kalareissuksi ennen pohjoiseen lähtöä. Ensi viikko sujuukin sitten pitkälti reissuvalmisteluita tehden. Eilen tutkin Finnmarkin karttoja, ja bongasin lupaavan näköisen alueen parin-kolmen päivän "tutkimusretkelle".

tiistai 8. heinäkuuta 2008

MP:t Rautjärveltä

Pekan kanssa päätettiin vaihteeksi käydä koittamassa killeä järveltä, joten suuntasimme Heinolaan Rautjärvelle heittämään kuuden tunnin luvan. Mutta vaikeaa on killen kalastus toisinaan, syönti tuntui olevan täysin jumissa. Reissun saldona oli yksi pieni hauenpulikka, pari hentoista tärppiä ja yksi hetken nymfissä kiinni ollut kille. Varsin masentava reissu kaiken kaikkiaan, kun loppureissusta olokin alkoi jo olla heikomman puoleinen.

Nyt ei enää varmasti paljoa tule käytyä kalassa ennen pohjoiseen lähtöä, ensi viikko täytyy ainakin pyhittää kokonaan reissuvalmisteluille, eikä höntyillä kalaan ennen vuoden kohokohtaa.

lauantai 5. heinäkuuta 2008

Keskiseen tutustumassa

Jannen kanssa oli sovittu Keskisen reissu, ja sinne lähdettiinkin perjantai-aamulla ajelemaan. Koskessa oli vettä melkoisesti, ja kun se muutenkin on melko massiivinen, niin kalapaikkana Keskinen on täysin erilainen kuin mitä olen normaalisti tottunut tahkoamaan. Keli oli tosi helteinen, joten päätimme ottaa päivän rennommin ja keskittyä yö- ja aamukalastukseen.

Pitihän päivälläkin kuitenkin paikat katsastaa läpi. Molemmilla oli aluksi tärpit, ja melko nopeasti sain kauniin noin nelikymppisen taimenen kakshäkiläisellä kosken loppuosasta. Eipä silloin tullut mieleen, että tuo kala jäisi reissun suurimmaksi..


Illalla ja yöllä vesiperhosia kuoriutui ihan mukavasti, pikkukalaakin tuntui koskessa olevan. Olin odottanut lämpimän päivän aikana kunnon pupahätsiä, mitä ei kuitenkaan tullut. Edes yhtään pikkukala-ajoa emme nähneet. Yhden ainoan kalan näin kaksi kertaa ottavan pinnasta pupia. Pommitin sitä ensin vapaasti uitetuilla ja viistävillä pupilla pintakalvosta ja pinnan alla, sitten pinturilla mutta ei.. Kun aloin roimimaan kalaa larvoilla päin näköä, se vihdoin tarttui kiinni, mutta karkasi tultuaan pintaan räpiköimään. Koko illan ja aamuyön aikana saimme ainoastaan joitain alamittaisia taimenia larvoilla.

Lopulta ennen nukkumaanmenoa sain muutaman kalan nousemaan tinseliin, eivät vaan tarttuneet. Koski tuntui jokseenkin kuolleelta, yksi kaveri sai tosin pitkillä heitoilla keskikuohuihin tarjotulla räsäsellä pari nättiä kalaa. Katkesi siinä yön rytäkässä vapakin, oli osunut hetkeä aiemmin rullauksessa puuhun, ja napsahti takaheitossa poikki n.15cm kärjestä. Pahaan paikkaan tuli katekaminen ennen Lapin reissua.

Aamupäivällä kalastin vielä puolisen tuntia ennen luvan loppumista. Kun vaihdoin tinslein ahvenzonkeriin, niin tapahtumia alkoi tulla. Yksi mittakala kävi hetken aikaa räpistelemässä zonkerissa, ja pari pulskaa kolmevitosta kävi vapautettavana. Lupakin loppui, joten oli aika lähteä takaisin.


Melkoisen vaikeaa kalastus tosiaan oli, koski sinällään oli maukkaan näköinen, mutta vettä oli kyllä omaan makuuni hieman liikaa. No, sellaista se kalastus joskus on, eikä sitä isoa taimenta noin vain oteta. Yrittämisen puutteesta ei meitä voi ainakaan syyttää.

tiistai 1. heinäkuuta 2008

Päijänteen siian perässä

Yksi tämän vuoden tavoitteista oli tutustua päijänteeseen perhovavan kanssa todenteolla. Ja paskanmarjat, tähän asti olen käynyt ainoastaan yhden keväisen parituntisen heittämässä Päijänteellä, niin ne lupaukset unohtuu.. Tänään oli kuitenkin niin kaunis keli, että oli pakko käydä kokeilemassa, varsinkin kun huhut kertoivat paikalta äskettäin perholla saaduista siioista.


Olin heitellyt vartin verran nymfejä paikalla, ja usko alkoi jo loppua touhuun, kuoriutuvia isoja päivänkorentajakaan ei käynyt kukaan pinnalta napsimassa. Jotenkin tällaisella massiivisella järvellä ei usko kalantuloon kestä kauaa, jos ei mitään tapahtumia ole. Silloin juuri vapa taipui, ja siiman päässä tuntui varsin painavat räpistelyt. Kohta sain kalan pintaan, siikahan siinä ja varsin komean kokoinen vielä! Kala junnasi varsin sinnikkäästi, mutta lopulta se oli melkein haavin ulottuvissa, komea kala, varmasti lähempänä kiloa kuin puolta kiloa. Silloin kala sukelsi vielä viimeisen kerran pohjan terväreunaisiin kiviin, ja 0,14mm tipetti napsahti poikki, voi helvetti!

Tapahtuma antoi kuitenkin uskoa roimasti lisää touhuun. Paikansin vielä nätin pintovan siian, joka lopulta hyväksyi pienen mustan nymfin aina pinnan alta uitettuna, valitettavasti kontakti jäi lyhyeksi. Tämän siian jahtaaminen oli varsin hauskaa, siitä onkin pitkä aika, kun kädet on viimeksi tärisseet pinturia perukkeeseen sidottaessa.. Osa pintovista kaloista näytti olevan ahvenia, yhden parikymmensenttisen pikkusiian onnistuin höynäyttämään nymfillä.

Vaikka ylöstulleella saaliilla ei voikaan retostella, oli tämä reissu ehkä hauskinta kalastusta pitkään aikaan. Vielä se isompikin siika päijänteestä perholla otetaan, ehkä jo huomenna.. Perjantaiksi suunnataankin sitten Jannen kanssa Keskiselle, tänään tuli puheeksi, että lupa olisi sinne vielä vapaana ja mikäs siinä, lähdetään mukaan.