Keskiseen tutustumassa
Jannen kanssa oli sovittu Keskisen reissu, ja sinne lähdettiinkin perjantai-aamulla ajelemaan. Koskessa oli vettä melkoisesti, ja kun se muutenkin on melko massiivinen, niin kalapaikkana Keskinen on täysin erilainen kuin mitä olen normaalisti tottunut tahkoamaan. Keli oli tosi helteinen, joten päätimme ottaa päivän rennommin ja keskittyä yö- ja aamukalastukseen.
Pitihän päivälläkin kuitenkin paikat katsastaa läpi. Molemmilla oli aluksi tärpit, ja melko nopeasti sain kauniin noin nelikymppisen taimenen kakshäkiläisellä kosken loppuosasta. Eipä silloin tullut mieleen, että tuo kala jäisi reissun suurimmaksi..
Illalla ja yöllä vesiperhosia kuoriutui ihan mukavasti, pikkukalaakin tuntui koskessa olevan. Olin odottanut lämpimän päivän aikana kunnon pupahätsiä, mitä ei kuitenkaan tullut. Edes yhtään pikkukala-ajoa emme nähneet. Yhden ainoan kalan näin kaksi kertaa ottavan pinnasta pupia. Pommitin sitä ensin vapaasti uitetuilla ja viistävillä pupilla pintakalvosta ja pinnan alla, sitten pinturilla mutta ei.. Kun aloin roimimaan kalaa larvoilla päin näköä, se vihdoin tarttui kiinni, mutta karkasi tultuaan pintaan räpiköimään. Koko illan ja aamuyön aikana saimme ainoastaan joitain alamittaisia taimenia larvoilla.
Lopulta ennen nukkumaanmenoa sain muutaman kalan nousemaan tinseliin, eivät vaan tarttuneet. Koski tuntui jokseenkin kuolleelta, yksi kaveri sai tosin pitkillä heitoilla keskikuohuihin tarjotulla räsäsellä pari nättiä kalaa. Katkesi siinä yön rytäkässä vapakin, oli osunut hetkeä aiemmin rullauksessa puuhun, ja napsahti takaheitossa poikki n.15cm kärjestä. Pahaan paikkaan tuli katekaminen ennen Lapin reissua.
Aamupäivällä kalastin vielä puolisen tuntia ennen luvan loppumista. Kun vaihdoin tinslein ahvenzonkeriin, niin tapahtumia alkoi tulla. Yksi mittakala kävi hetken aikaa räpistelemässä zonkerissa, ja pari pulskaa kolmevitosta kävi vapautettavana. Lupakin loppui, joten oli aika lähteä takaisin.
Melkoisen vaikeaa kalastus tosiaan oli, koski sinällään oli maukkaan näköinen, mutta vettä oli kyllä omaan makuuni hieman liikaa. No, sellaista se kalastus joskus on, eikä sitä isoa taimenta noin vain oteta. Yrittämisen puutteesta ei meitä voi ainakaan syyttää.
Pitihän päivälläkin kuitenkin paikat katsastaa läpi. Molemmilla oli aluksi tärpit, ja melko nopeasti sain kauniin noin nelikymppisen taimenen kakshäkiläisellä kosken loppuosasta. Eipä silloin tullut mieleen, että tuo kala jäisi reissun suurimmaksi..
Illalla ja yöllä vesiperhosia kuoriutui ihan mukavasti, pikkukalaakin tuntui koskessa olevan. Olin odottanut lämpimän päivän aikana kunnon pupahätsiä, mitä ei kuitenkaan tullut. Edes yhtään pikkukala-ajoa emme nähneet. Yhden ainoan kalan näin kaksi kertaa ottavan pinnasta pupia. Pommitin sitä ensin vapaasti uitetuilla ja viistävillä pupilla pintakalvosta ja pinnan alla, sitten pinturilla mutta ei.. Kun aloin roimimaan kalaa larvoilla päin näköä, se vihdoin tarttui kiinni, mutta karkasi tultuaan pintaan räpiköimään. Koko illan ja aamuyön aikana saimme ainoastaan joitain alamittaisia taimenia larvoilla.
Lopulta ennen nukkumaanmenoa sain muutaman kalan nousemaan tinseliin, eivät vaan tarttuneet. Koski tuntui jokseenkin kuolleelta, yksi kaveri sai tosin pitkillä heitoilla keskikuohuihin tarjotulla räsäsellä pari nättiä kalaa. Katkesi siinä yön rytäkässä vapakin, oli osunut hetkeä aiemmin rullauksessa puuhun, ja napsahti takaheitossa poikki n.15cm kärjestä. Pahaan paikkaan tuli katekaminen ennen Lapin reissua.
Aamupäivällä kalastin vielä puolisen tuntia ennen luvan loppumista. Kun vaihdoin tinslein ahvenzonkeriin, niin tapahtumia alkoi tulla. Yksi mittakala kävi hetken aikaa räpistelemässä zonkerissa, ja pari pulskaa kolmevitosta kävi vapautettavana. Lupakin loppui, joten oli aika lähteä takaisin.
Melkoisen vaikeaa kalastus tosiaan oli, koski sinällään oli maukkaan näköinen, mutta vettä oli kyllä omaan makuuni hieman liikaa. No, sellaista se kalastus joskus on, eikä sitä isoa taimenta noin vain oteta. Yrittämisen puutteesta ei meitä voi ainakaan syyttää.
Kommentit