Eteläsaari Part. 3: Lake Pearson, Lake Lyndon ja Greymouth

Pe 4.3 Lake Pearson

Antoisien Upper Greyn kalapäivien jälkeen oli aika jättää Reefton taakse, sillä alueelle luvattiin sen verran reippaita sateita, ettei kalastus tulisi lähipäivinä olemaan parhaimmillaan. Niinpä päätimmekin ajaa vuoristoon noin kilometrin korkeudella sijaitsevaan Arthur's Passin pikkukylään, josta puolen tunnin ajomatkan päässä olisi useita mielenkiintoisia järviä. Majoituimme Arthur's Pass Alpine Motellissa varsin mukavassa pikkuhuoneistossa oman keittiön ja lämmitettävien sänkyjen (JiiHoo:n reissun kohokohtia) kera. Majoitus kustansi hieman yli 20 euroa yöltä ja maisemat olivat kohdallaan.

Tutustuimme ensin kylään ja kävimme vielä paikallisessa ravintolassa syömässä, ennen kuin suuntasimme J-P:n ja Miksun kanssa lyhyelle iltapistolle kohti Lake Pearsonia. Pearson on alueen järvistä kookkain ja sijaitsee upeissa maisemissa vuorten keskellä. Saavuttuamme rantaan kalastuslupamme tarkistettiin heti paikallisen Fish & Game-vastaavan taholta.

Kalastelimme järven pohjoispäässä, keli oli muuten hieno, mutta kova tuuli hieman haittasi heittämistä. Oma sijaintimme järvellä ei mielestäni ollut tuulensuuntaan nähden aivan paras ratkaisu kalastusta ajatellen. Vajaan tunnin heittelyn jälkeen tartutin oliiviin leechiin pirteästi hyppineen noin kiloisen pulskan taimenen. Tästä jonkun aikaa eteenpäin puolestaan kumijalkaista hares ear-nymfiä vietiin nätin 54cm kirjolohen toimesta, joka väänsi hyvän aikaa ennen antautumistaan. Otin molemmat kalat ruokakaloiksi, olivat muuten ensimmäiset reissulla kolkkaamani kalat. Tämän lyhyen iltakalastussession päätteeksi sain vielä yhden pienen kirjolohen, Miksulla ja J-P:llä oli jokunen tärppi.

Kuva: J-P Pohjola

La 5.3 Lake Pearson & Lake Lyndon

Keli oli huomattavasti edellispäivää kylmempi, kun ajelimme aamupäivällä kohti Lake Pearsonia. Kalastelimme tällä kertaa järven eteläpäätä, jonne kova tuuli puhalsi suoraan. Itselläni moiseen vastatuuleen paiskominen oli melkoisen tuskallista, sillä heittokäteeni oli edellispäivän jälkeen tullut pienoinen tenniskyynärpää, joten Buranan voimalla mentiin.

J-P tartutti syvän reunasta oliiviin buzzeriin hetken kalastuksen jälkeen hieman paremman kalan, joka paljastui lopulta haaviin tultuaan suurieväiseksi 58cm taimeneksi.

Itselläni oli hetken aikaa hyvänkokoisen oloinen kala kiinni, ennen kuin alkoi tulemaan hieman erilaisia tapahtumia.. Pari paikallista virvelimiestä kävelivät minua ja Miksua kohti, kunnes toinen meni aivan Miksun alapuolelle kalaan. Miksu tietysti huomautti asiasta, mistä mies ei lainkaan tykännyt ja pian suukopu oli valmis. Olimme jo Miksun kanssa lähdössä kävelemään pois tilanteesta, kun toinen miehistä alkoi huudella uhkausten sävyttämää tekstiä. Kävelimme takaisin autolle päin ja pysähdyimme J-P:n kohdalle, huomasimme toisen ukon tulevan koko ajan perässämme. Mies oli kuitenkin katumapäällä pyydellen anteeksi ja pahoitellen omaa sekä kaverinsa käytöstä, selittäen heillä olleen vaikeata viime aikoina. Neuvoipa kyseinen äijä siinä samalla meille Lake Lyndonin ottipaikkoja. Kyseinen välikohtaus vei hyytävän kylmän tuulisen kelin kera kalastushalut pois vain parin tunnin onginnan jälkeen, niinpä suuntasimme takaisin majoitukseen.

Alkuillasta perhoja sitoessa Miksu herätteli ajatusta lähteä Lake Lyndonille iltakalaan. Lyndon oli hieman Pearsonia pidemmällä, joten lähtöön oli suhteellisen kiire, jos haluaisimme keritä kunnolla kalastamaan. Keli oli melko järkyttävä, kun lopulta saavuimme Miksun kanssa järven rantaan, hyytävän kylmä tuuli ja lisäksi vettä tuli taivaan täydeltä. Kalaan se kuitenkin oli mentävä.

Heti ensimmäisellä heitolla sain tärpin, toisella tuli suhteellisen pieni kirjolohi ylös ja kolmannella sain rantaan jo noin puolimetrisen suoraan tällistä pohjasiimoille vetäneen kalan. Eikä mennyt kauaa, kun tartutin jälleen yhden reilu kiloisen "turbokillen", jonka otin edellisen seuraksi ruokakalaksi. Kyseisen kalan kanssa olin jo miltei varma, että siiman päässä on tuplat, eipä ole ennen tuon kokoluokan kala vetänyt reippaasti toistakymmentä metriä pohjia ulos.. Noin tunnin kalastuksen jälkeen sormeni olivat niin jäässä, etten pystynyt jatkamaan kalastusta. Tuona aikana olin käyttänyt varmaan toistakymmentä 30-50cm kirjolohta ylhäällä, Miksu väsytteli myös ison joukon kirjolohia. Kylläpä tuntui lätäkössä olevan kalaa.. Isommat kalat tuntuivat ottavan syvemmän veden päältä, jonne ylettyi kahlaamalla juuri heittämään. Pieni oliivi damsel-tyyppinen leech ja kumijalkainen hares ear toimivat selkeästi parhaiten. Tunnin tapahtumarikkaan kalastussession jälkeen lähdimme aivan kylmissämme, mutta silti hymyillen ajamaan majoitusta kohti.

Su 6.3 Lake Lyndon

Aamu oli todella kylmä, ympäröivät vuoret olivatkin saaneet lumipeitteen. Lähdimme aamupäivästä tällä kertaa koko porukalla ajamaan kohti Lake Lyndonia samalla mahtavia maisemia katsellen.

Päivä oli aurinkoinen, muuta muuten yhtä tuulinen ja kylmä kuin edellinenkin. Heti alkuun vapaani taivutti pari todella äkäistä hieman yli puolen metrin kirjolohta. J-P oli hetken kalastuksen jälkeen niin jäässä, ettei pystynyt enää onkimaan vaan meni autoon lämmittelemään. Kalastelimme vajaa kolme tuntia ja tapahtumia oli mukavasti, vaikkei aivan yhtä paljon kuin edellisiltana. Käytin itse hieman toistakymmentä kirjolohta haavissa, jotka käytännössä kaikki ottivat pieneen oliiviin leechiin. Lopussa näppini olivat niin jäässä, että kahdessa peräkkäisessä tärpissä siimat lähtivät käsistä. Oli siis aika lopettaa kalastus.

Kuva: J-P Pohjola

Iltapäivä ja ilta sujui mökissä lepäillen ja seuraavaa päivää suunnitellen. Minun piti joka tapauksessa lähteä tiistaina Christchurchia kohti, sillä lentoni kohti Australiaa lähti aikaisin ke-aamulla. Lopulta päätimme suunnata Greymouthiin, josta jätkien olisi hyvä jatkaa ajamista etelään ja sieltä lähtisi myös busseja Christchurchiin.

Ma 7.3 Greymouth

Aamusta kun jätimme Arthur's Passin taakse, oli keli aurinkoinen ja suhteellisen tyyni, täydellinen järvikalastusta ajatellen. Niinpä tietysti.. Puolenpäivän aikaan saavuimme Greymouthiin, jossa majoituimme merenrannalla Top Ten Holiday Parkissa.

Lähdimme pariksi tunniksi nousuveden aikaan Grey Riverin suulle Kahawaita koittamaan. Hiljaista kuitenkin piteli, eikä Kahawaita näkynyt, J-P onnistui yhden pienen taimenen koukuttamaan. Merimaisemat olivat toki komeita, mutta perhon heittäminen rantaveteen massiivisen joen suulla tuntui hieman epätoivoiselta.

Kävimme kaupassa hakemassa oikein kunnon ruoka- ja juomatarpeet. Nautimmekin ehkä reissun parhaan illallisen muutaman oluen kera, jonka jälkeen istuskeltiin hetki merenrannalla ja höpistiin niitä näitä.

Seuraavana aamuna jätkät tiputtivat minut Christchurchiin, josta jatkoin vielä maailmanympärysmatkaani Austraaliaan ja Arabiemiraatteihin. Kiitokset JiiHoo:lle, J-P:lle ja Miksulle hyvästä matkaseurasta, kuten myös Markukselle ja Mikolle hyödyllisistä vinkeistä ennen matkaa ja matkan aikana. Nyt taas Suomessa ulos katsoessani näen korkeita hankia ja pakkastuulen tuiverrusta. Eiköhän sitä taas parin vuoden sisällä löydä itsensä eteläiseltä pallonpuoliskolta perhovapa kädessä Suomen talvea pakoillen..

Eteläsaari Part. 2: Upper Grey River

Ti 1.3 Upper Grey River

Trevorilta edellisiltana saamiemme vinkkien perusteella päätimme suunnata Upper Grey Riverille. Sääennustus lupaili iltapäivästä alkaen sadetta ja kovaa keliä, mutta Trevor arveli, että aamulla lähtiessämme ehtisimme kalastaa kuitenkin useita tunteja vielä hyvissä olosuhteissa. Noin yhdeksän aikaan aamulla lähdimme ajelemaan jokea kohti Miksun ja J-P:n kanssa, JiiHoo jäi tällä kertaa pitämään välipäivää.

Saavuttuamme hienolle joelle lähdimme J-P:n kanssa tallustelemaan ylävirtaan päin samalla yrittäen bongailla kaloja, Miksu puolestaan lähti alaspäin. Melko nopeasti bongasimme ensimmäisen kalan, joka kävikin tutkimassa J-P:n nymfiä, ennen kuin otti hatkat. Itse pääsin myös heittämään yhdelle hyvänkokoiselle kalalle, mutta tulos oli täsmälleen sama. Kalastelin kuulapäänymfillä ja indikaattorina käytin isoa cicada-pinturia. J-P sai eräästä syvän virran reunasta useita tärppejä, mutta kalat eivät tarttuneet kunnolla.

Olimme olleet joella ehkä pari tuntia, kun heittelin perhojani sokkona eräässä poolissa, koko ajan katseellani tiukasti katsoen indikaattorina toimivaa Cicadaa. Pelästyinkin melkoisesti, kun näin hyvänkokoisen taimenen ahmaisevan cicadan pinnasta, sillä olin koko ajan kuvitellut kalojen ottavan ennemmin kyseisen monsteripinturin alla roikkuvaan nymfiin. Olin väsytellyt tätä mukavankokoista taimenta jo jonkin aikaa, kun se vain yksinkertaisesti irtosi lähelläni. Tilanne otti tietysti päähän, kun otti vielä huomioon edellispäivien vaikean kalastuksen. No, ei auttanut kuin heittää uudestaan. Kaksi heittoa myöhemmin cicadaa vietiin jälleen pärskäysten kera ja siimaa hävisi kelalta. Perhohan toimii! Jouduin könyämään kalan perässä alavirtaan hyvän matkan, ja oman haavini jumiutuminen pidensi myös väsytystä. Lopulta J-P lainasi omaa haaviansa, johon nappasin kalan. Kyllä tuntui messevältä kolmen tyhjän päivän jälkeen! Taimenella oli mittaa 60cm, väsytys oli hieman venynyt, joten kalaa joutui hetken aikaa elvyttelemään ennen vapautusta.

Kuvat: J-P Pohjola

Kalan saannin jälkeen en enää juurikaan kalastanut, vaan katselin lähinnä J-P:n ongintaa. J-P sai samasta paikasta kolmannenkin kalan nousemaan cicadaan, mutta kala ei tarttunut. Iltapäivällä keli muuttui senm verran kovaksi tuulineen ja sateineen, että lähdimme tallustelemaan kohti autoa. Miksu odottelikin jo autolla, hän oli saanut ison kasan pieniä taimenia sekä yhden reilu puolimetrisen. Illalla tuli vettä siihen malliin, että seuraavana päivänä ei varmasti kannattaisi perhovapoja hirveästi ulkoiluttaa.

Ke 2.3

Päivä sujui majoituksessa letkeästi perhoja sitoen ja pyykkäillen. Kaikista penkeistä syntyi muiden perhojen lisäksi tiuhaan tahtiin cicadoita, olihan kyseinen perho näyttänyt eilen toimivuutensa.

Illalla kävimme nopealla ajelulla lähistön joilla, joissa virtasi moninkertainen määrä sameaa vettä edellispäiviin verrattuna. Trevor arveli Upper Greyn olevan seuraavana iltapäivänä kuitenkin kalastuskunnossa, joten huomisen suunnitelmat olivat sitä myöten selvät.

To 3.3 Upper Grey River

Aamulla Upper Greylle ajellessamme muut joet näyttivät jo laskeneen ja kirkastuneen suhteellisen nopeasti. Upper Greylle päästyämme joen vedenväri olikin pienoinen pettymys, sillä se oli vieläkin sameahkoa. Otin samointein Cicadan ja nymfin pois perukkeesta ja laitoin perukkeeseen "kansallisperhomme" tinselin. Muut jatkoivat kuitenkin vielä pikkuperhoilla.

Eräästä virranreunasta sain nopeasti kolme hyvää tälliä tinseliin. Perho siis toimii täälläkin, minkä olin tosin jo aiemmalla Uuden-Seelannin matkallani huomannut. Huikkasin myös Miksulle tinseliin tulleen hyvin tapahtumia, pian hän laittoikin siiman päähän kiiltelevän hopeisen tappajan. Miksu katkotti melkein heti alkuunsa siimat tällistä, meidän paksuimmat mukana olleet perukkeet olivat 0,25mm, mikä ei ollut aivan riittävä streamerkalastuksessa kivisissä koskissa. Eräässä akanvirrassa sama kala kävi neljä kertaa tukistamassa tinseliä, olisi tarttunutkin, mutta tärpissä siimat lähtivät käsistäni. Melkein samassa paikassa perhon vieressä pyörähti todella kookas kylki, ylös asti sain kuitenkin vain yhden hieman alta kiloisen taimenen. Kävelin ylöspäin juttelemaan Miksun kanssa, jolloin hänen mustaan streameriin tärähti kala kiinni. Miksulta lähti vavasta kärkiosa irti kalaa väsytellessä, mutta lopulta sekä kärkirengas että 61cm taimen tulivat turvallisesti ylös.

Menin heittämään hieman Miksun yläpuolelle, kun kovan virran reunasta tärähti ja lujaa. Todella raskaan tuntuinen taimen ui virranreunaa eestaas. Huikkasin Miksulle ison kalan olevan kiinni, jolloin hän juoksi haavin kanssa paikalle. Kala veti alavirtaan ja seurasin perässä. Lopulta sain taimenen melko lähelle ja näin kalan koon, iso pullea koirastaimen, jolla oli tinseli syvällä kurkussa, ei siis mitään hätää. Olin vetämässä taimenta Miksua ja haavia kohti, kunnes kala irtosi, mitä helvettiä?! Tarkistaessani perhoa huomasin, että #4 Knapekin streamerkoukku oli katkennut sellaisessa paikassa, missä sitä ei saisi ikinä tapahtua. Ennätystaimenen menettäminen koukun katkeamisen takia otti rajusti päähän ja painokelvotonta tekstiä pääsi ilmoille.

Miksu jäi heittämään samaa paikkaa katkottaen taas piuhat ison taimenen kanssa. Seuraavat pari tuntia kalastelin ylävirrassa, mutten oikein pystynyt keskittymään kalastukseen kunnolla. Säikähdin jokaista tälliä odottaen koko ajan sitä seuraavaa isoa kalaa. Sain pari noin puolimetristä taimenta, jotka lohduttivat vain vähän, sen verran tuo koukun katkeaminen kaihersi edelleen mieltä.

Lopulta kävelin alaspäin paikkaan, jossa taimen oli koukkuni katkonut. Heittelin jo lähes kosken niskalla, kunnes miltei jaloistani perhoon ampaisi kiinni jälleen todella kookas taimen. Näin valtavan kyljen ja pyrstön kun kala otti perhon, sitten taimen lähti syöksyyn ja katkaisi piuhat. Ei voi olla totta. En pystynyt kuin hiljaa istumaan rannalla ja tuijottamaan jokea apaattisena. Miksu saapui ylävirrasta paikalle, hän oli katkonut siellä jo kolmannen kerran kyseiselle päivälle siimat kookkaan taimenen kanssa. Päätimme yksissä tuumin etsiä JiiHoon alavirrasta ja kysyä paksumpia perukkeita. JiiHoolta löytyi 0,38mm perukesiimaa, jonka nyt ei ainakaan pitäisi katketa. Rasiassani ei ollut enää tinseleitä, joten otin sieltä surffilaudan josta revin selkäfoamit pois. Alempaa perhoon räpsi useita noin puolimetrisiä taimenia muutaman potkun verran, taisi pari kalaa olla hetken kiinnikin irroten hypyssä. Jotenkin vaisto kehotti kävelemään vielä kerran ylävirtaan paikkaan, jossa isot taimenet olivat tänään pitäneet meitä pilkkanaan.

Kävelin tuttuun paikkaan aloittaen heittämisen hieman ylempää, kuin missä aiemmat tapahtumat olivat olleet. Ensimmäinen heitto, pari vetoa siimasta ja perhoa vietiin taas. Nyt tiesin koukun ja perukesiiman kestävän, joten pidin kalaa todella tiukoilla. Jonkun verran jouduin kuitenkin rämpimään sen perässä alavirtaan, ennen kuin taimen solahti haaviin. Onnenhuuto kajahti heti muutaman toiston kera ilmoille. Tuijotin haavissa olevaa kalaa ja otin sen veteen mitattavaksi: 68cm. Pönökuvien ottaminen kalasta itselaukaisulla ei meinannut onnistua, yhdessäkään kuvassa ei näkynyt koko kalaa. Pari kohtalaista kuvaa sain kuitenkin, jonka jälkeen vapautin kalan ja katselin sen lipumista takaisin kohti koskea. Enää ei tehnyt mieli heittää, joten lähdin kävelemään alavirtaan etsimään jätkiä.

Löysin JiiHoon ja J-P:n tutusta paikasta, J-P käytti vähän väliä tinselillä ylhäällä n. 40cm taimenia, mutta isoja kaloja ei paikassa tuntunut juurikaan olevan. Pian lähdimmekin tallustelemaan kohti autoa. Olihan päivä! Tapahtumia oli todella paljon ja kaikki tunnetilat tuli koettua läpi katkerien karkuutuksien aiheuttamasta vitutuksesta viime hetken onnistumisen tuomaan mielihyvään.

Eteläsaari Part. 1: Motueka River ja Larry's Creek

Pe 25.2

Perjantaipäivä kului siirtymiseen Pohjoissaarelta Eteläsaarelle. Lähdimme jo aikaisin aamulla Turangista liikkeelle kohti Wellingtonia, jossa hyppäsimme Eteläsaaren lauttaan. Noin kolmituntisen lauttamatkan aikana tutkailimme kartasta Eteläsaaren kalakohteita ja ihailimme myös komeita merimaisemia.

Saavuttuamme Eteläsaarelle lähdimme ajamaan Pictonista Nelsoniin päin mutkaista ja jyrkkää rannikkotietä, jonka maisemat olivat kokemisen arvoisia. Lopulta saavuimme illalla Motuekan pikkukaupunkiin, jossa nukuimme yön Top Ten Holiday Parkin onnettoman pienessä pikkumökissä, kun isompia ei ollut enää vapaina.

La 26.2 Motueka River

Aamulla kirjauduimme heti ulos majoituspaikastamme, sillä ahtaassa leikkimökissä emme halunneet nukkua enää toista yötä. Kävimme rauhassa syömässä ja ostoksilla, ennen kuin lähdimme ajamaan Motueka Riverin vartta pitkin kohti etelää. Joki näytti tieltä todella houkuttelevalta, joten päätimme yrittää etsiä läheltä jonkun majoituspaikan ja suunnata pikimiten kalalle. Kävimme monessa Bed & Breakfast-paikassa kysymässä majoitusta, mutta kaikki olivat täynnä. Ilmeisesti Christchurchin maanjäristystä oltiin lähdetty joukolla evakkoon tänne asti. Kävimme välillä joen yli menevällä sillalla, josta bongasimme heti ruokailevan taimenen. Lopulta löysimme majoituspaikan erään kodin pihalta olevasta mökista, JiiHoo sai kunnian nukkua pakussa, johon oli takatilaan laitettu patjat. Hieman nauratti isäntäväen nimitys kyseisestä rohjosta: "Hotel in a van"..

Noin kolmen aikaan iltapäivällä pääsimme vihdoin kalaan, JiiHoo ja Miksu lähtivät ylävirtaan ja itse suuntasimme J-P:n kanssa hieman alemmas. Joki oli melko leveä ja pilvisen ilman vuoksi kaloja oli vaikea spotata vaikka vesi olikin kirkasta. Nyt oli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että olisi todella kaivannut kalastusopasta. Kalastelin reilun tunnin indikaattorin ja nymfin kanssa, yhden nätin taimenen sainkin tartutettua nymfiin, mutta kontakti jäi pariin potkuun.

Alempaa löysimme hiljaisesta virrasta erittäin varovaisesti pintovia kaloja, hyvänkokoisten taimenten tuikkirenkaat näyttivät lähinnä salakoiden tuikeilta. Ohuella perukkeella ja #18 rasvatulla pintakalvossa kelluvalla hares earilla sain yhden kalan nousemaan, mutta ei tarttunut. Hetken päästä kala nousi jälleen perhoon, tällä kertaa tunsin raskaat potkut siiman päässä ja veden pinta särkyi pärskeistä, mutta kala irtosi ennen kuin taistelu ehti kunnolla alkaakaan. Myös J-P sai pari hyvää kalaa nousemaan pieneen pintaperhoon, toisen kerran peruke katkesi otista ja jälkimmäisellä kerralla kala irtosi muutaman potkun jälkeen. Hyvänkokoisten arkojen pinnasta syövien taimenten onkiminen pikkuperhoilla oli mielenkiintoista, vaikkemme niitä ylös asti saaneetkaan. Joskus pelkkä kalan ottikin tuo kuitenkin onnistumisen fiiliksen.

Miksu ja JiiHoo olivat saaneet ylempää ylös asti pieniä taimenia, Miksun karkuuttaessa yhden paremman kalan. Olimme ajatelleet ottavamme tänään ruokakalat, mutta niitä ei nyt meille suotu.

Su 27.2 Motueka River

Ennen siirtymistämme kohti länsirannikkoa päätimme onkia vielä yhden iltapäivän Motuekalla. J-P:n kanssa jäimme tällä kertaa ylävirtaan, Miksun ja JiiHoo suuntasivat puolestaan alemmas. Heti alussa bongasimme J-P:n kanssa muutaman taimenen, joita emme kuitenkaan onnistuneet höynäyttämään. Kalat tuntuivat olevan erityisen arkoja ja valikoivia, alhaalla ollut kirkas vesi ja Motuekan paikallisesti melko suuri kalastuspaine lienevät vaikuttaneen kalojen käyttäytymiseen.

Paikat olivat hyvän näköisiä, mutta joitain pikkusinttejä lukuunottamatta emme oikein saaneet kontakteja kaloihin. Lopussa hieman koko touhuun leipääntyneenä laitoin volframikuulaisen harmaan leechin siimaan ja ongin sokeasti erästä loppuliukua, josta sainkin sitten erittäin terävän tukistuksen. Siinäpä ne meikäläisen mainittavat tapahtumat siltä aamupäivältä olivatkin. Miksu ja JiiHoo olivat saaneet alempaa pienempiä kaloja jonkin verran, JiiHoo oli tartuttanut pikkuperhoon myös yhden parikiloisen taimenen, joka kuitenkin irtosi hypyssä.

Iltapäivällä pakkasimme kimpsumme autoon ja lähdimme ajamaan West Coastille kohti Reeftonin kullankaivuukylää. Illalla saavuimme majoituspaikkaamme, Old Breadshop Backpackersiin, jonka ylläpitäjä Trevor on todella mukava ja avulias intohimoinen perhokalastaja. Yövyimme täällä viisi yötä neljän hengen dormissa, joka kustansi ainoastaan noin 10€/yö.

Ma 28.2 Larry's Creek

Päätimme aloittaa West Coastin kalastuksemme Larry's Creekiltä, joka onkin Reeftonin alueen suosituimpia jokia. Samassa paikassa majoittuva Ed oli kalastanut jokea edellispäivänä, kaloja oli näkynyt paljon, muttei tullut ylös asti. J-P oli käynyt joella edellisvuonnakin, paikka oli kuulemma todella hieno ja kaloja näkyi, muttei siiman päässä.

Ajoimme vuokraamallamme Subarulla heikkokuntoista hiekkatietä jokivartta ylöspäin, muutamilta pohjakosketuksilta ei voinut välttyä. Perille päästyämme jaoimme porukan niin, että J-P ja Miksu suuntasivat ylävirtaan ja minä lähdin JiiHoon kanssa tutkimaan alavirran paikkoja. Bongasin miltei heti nätin taimenen, ensimmäinen heittokin onnistui mukavasti, mutta kala lähti silti pakenemaan vauhkona heti perukkeen nähtyään. Larryn vesi oli kirkasta, alhaalla ja kalat todella säikkyjä, joten helppoa päivää ei ollut odotettavissa.

Kävelimme alavirtaan päin, mikä tuntui myös hieman hölmöltä. Ensin menimme aina kaukaa rannasta poolin alaosaan, sitten kävelimme rantaa pitkin ylöspäin yrittäen bongata kaloja. Muutamia kaloja kyllä bongasimme, mutta yleensä vasta sitten, kun ne uivat vauhkona jokea eestaas. Kalat olivat niin säikkyjä, että niiden koukuttaminen tuntui miltei mahdottomalta. Olimme kävelemässä takaisin autolle, kun kahlasin sivu-uomalammikon yli ja bongasin aivan läheltäni kookkaan taimenen. Kala oli todella pitkä ja laiha, vaikutti siltä, että se oli veden laskettua jäänyt sivu-uomaan loukkuun, sillä lammikko oli nyt miltei eristyksissä muusta joesta. Aikana kalalle nymfiä heiteltyäni sen suu avautui, nostin vavan ja tunsin muutaman potkun, jonka jälkeen kala irtosi ja ui sätkyn saaneena sivu-uomalammikkoa ympäriinsä. Vaikka kala oli melko iso, niin moisen vankilaiheliinin haaviaminen olisi kieltämättä tuntunut lähinnä rikolliselta.

Käytännössä kolmas perättäinen mp-päivä oli tosiasia, ei se kalastus Uudessa-Seelannissakaan aina ole saaliin puolesta kuin satukirjoista. J-P ja Miksu olivat nähneet meitä enemmän kaloja, mutta nekin olivat olleet kaikki aivan yhtä vainoharhaisen säikkyjä, eikä siimanpäässä ollut tapahtumia. En varmaankaan ole nähnyt aiemmin missään yhtä arkoja kaloja, kuin nämä Larryn taimenet. JiiHoo niputtikin Larry's Creekin kalastuspäivän osuvasti: "Olo oli kuin posliinilla norsukaupassa".

Pohjoissaari Part. 2: Whakapapa River, Big O ja Kuratau

Ti 22.2 Whakapapa River

Aamulla herätessämme ensimmäisenä oli edessä majoituksen vaihto ja ruokaostokset. Majoituimme nyt Johanneksen kalastusseuran talossa Turangissa, joka oli hinnaltaan puoli-ilmainen majoituksen tasoon nähden. Edellisenä iltana olimme pohtineet melko pitkään seuraavan päivän kalastuskohdetta. Lähistön joet olivat aiemmin kaudella kärsineet pahoista tulvista, mitkä olivat Johanneksen mukaan "huuhtoneet" isommat kalat järviin ainakin Whanganuilla. Lopulta päätimme kalastaa Whakapapa Riveriä, jonne saavuimme iltapäiväksi.

Jiihoo, J-P, Miksu ja Johannes lähtivät kalastamaan sillalta alavirtaan, itse lähdin seikkailemaan yksikseni ylöspäin. Rannat olivat melkoista vitulikkoa ja käveleminen hankalaa, mutta lopulta pääsin hyvännäköisen poolin rantaan. Säikäytin ensialkuun rantamatalasta varsin kookkaan taimenen, näin keskellä jokea toisenkin hyvänkokoisen kalan, jota en kuitenkaan onnistunut yhyttämään. Ongin poolia vihreällä kuulapäällä käyttäen cicadapinturia indikaattorina, onnistuinkin saamaan tällä systeemillä pari taimenta 40cm molemmin puolin. Hieman ylempänä näin herkullisen virranreunan, joka oli kuin tehty larvastukseen. Pian kuulapääpupaa vietiinkin rivakasti välillä ylä- ja välillä alavirtaan komeiden hyppyjen kera. Lopulta virkeä noin 55cm kirjolohi kuitenkin solahti haaviin.

Kalan saatuani yläpuolelleni tupsahti australialainen pariskunta, jotka suuntasivat alapuoliselle poolille heidän kanssa juteltuani. Lähdin kävelemään ylöspäin, kunnes näin ylävirrassa kolme muuta kalastajaa, täällä tuskin kannattaisi enää onkia. Ei auttanut muu kuin suunnata takaisin alavirtaan päin, paikallinen farmari antoi ystävällisesti kyydin takaisin sillalle. En oikein tiennyt mistä pitäisi onkia, joten jäin heittelemään sillan alla olevaan syvään monttuun. Tämä osoittautui varsin hyväksi ratkaisuksi, sillä koukuttelin paikasta neljä äkäistä mukavankokoista kirjolohta, joista kolme tuli haaviin asti.

Kun sillan alunen hiljentyi, yritin mennä alavirtaan, joka oli kuitenkin sellaista läpipääsemätöntä pusikkoa, että luovuin nopeasti aikeistani. Sitten rupesi satamaan, pidättelin sadetta sillan pielessä olleessa vessarakennuksessa. Jätkiä ei vielä näkynyt, joten menin ajankulukseni ronkkimaan heti sillan yläpuolella olevia virranreunoja, joista koukuttelinkin pari äkäistä noin kiloista kirjolohta. Whakapapan kirjolohet olivat todella pulleita ja vahvoja, näidenkin kalojen perässä sai juosta koskea alas. Sain kaikki paitsi yhden päivän kaloistani Pietun Pupalla, johon kalat tuntuivat hakkaavan melkoisen vihaisesti kiinni.

Muu porukka saapui pian sillalle, Johannes oli ronkkinut czech nymphing-tekniikalla alempaa koskien kivenkoloista lähemmäs parikymmentä kalaa. Muilla oli ollut hiljaisempaa, J-P oli kuitenkin jonkun kalan löytänyt.

Ke 23.2 Lake Otamangakau

Edellisiltana olimme J-P:n kanssa päättäneet lähteä uudestaan Big O:lle isoja kaloja etsimään. Johannes lähti veneineen mukaamme, JiiHoo ja Miksu puolestaan jäivät heittämään Tongarirolle.

Heti Otamangakaun rantaan päästyämme bongasimme hyvänkokoisen pintakäynnin, jollaisia ei muutamaa päivää aiemmin ollut juuri näkynyt. Olimme palauttaneet jo ponttooniveneet, joten yhden piti heittää aina rannalta. Otin ensimmäisen rantavuoron J-P:n ja Johanneksen kalastaessa veneestä. Montaa heittoa en ehtinyt heittää, kun kookas vana seurasi perhojani, mutta tärppiä ei kuitenkaan tullut. Siihen ne havainnot isoista kaloista rannalta jäivätkin, pikkusilppua tuli taas yllinkyllin. Parin tunnin päästä veneporukka saapui noutamaan minua. J-P ja Johannes olivat löytäneet rannan läheltä isoja kruisailevia kaloja, J-P oli karkuuttanut yhden ison kirjolohen ja haavinut toisen hieman pienemmän. J-P jäi nyt rannalle heittämään ja siirryin itse Johanneksen kanssa veneeseen. Isoja kaloja ei enää näkynyt pinnassa, joten päätimme vaihtaa suunnitelmaa. Ennen siirtymistämme katselimme kun J-P väsytteli rannalta onkien 56cm kirjolohen.

Johannes suuntasi veneen nokan parkkipaikalta katsoen oikeanpuoliseen lahdukkaan, jossa isot kalat kuulemma usein pyörivät ruohomättäiden ympäristössä. Johannes lähti kalastamaan paikkaa indikaattorin alla killuvalla nymfillä, jota vain pidettiin paikallaan ja heiteltiin välillä uuteen paikkaan (ns. blonking-tyyli). Itse hieman naureskelin moiselle onginnalle ja heittelin nymfejä ja leechejä intterisiimalla. Pian Johannes karkuutti nymfistä hyvänkokoisen kalan, jonka jälkeen hän käytti ylhäällä nätin n. 60cm kirjolohen. Mielenkiinto tekniikkaa kohtaan alkoi nousemaan, mutta pitäydyin edelleen "aktiivikalastuksessa". Ei mennyt kauaa, kun Johanneksen vapa niiasi syvään ja kookas kirjolohi ponkaisi ilmaan. Isot Big O:n kalat sukeltavat usein suoraan pohjan ruohomättäisiin ja karkaavat, mutta moottoriveneellä pystyi menemään väsyttäessä pikkuhiljaa keskemmälle järveä ja pois ruohojen läheisyydestä. Värikkäiden väsytysvaiheiden jälkeen Johanneksen haavissa lepäsi hieno reilusti päälle kolmen kilon kirjolohi. Tässä vaiheessa oli pakko pummia Johannekselta indikaattoriperho sekä koko ajan ottiperhona toiminut oliivi mustakuulainen nymfi.

Ensimmäisellä driftillä indikaattori sukelsi pari kertaa, mutta en saanut tartutettua kumpaakaan kalaa. Johanneksen mukaan minulla oli liian paljon siimaa indikaattorin alla, lyhensin sen noin metriin ja seuraavalla driftillä tartutinkin todella räväkkäliikkeisen kirjolohen. Vahvan kalan kanssa joutui vääntämään useamman minuutin, kunnes pullea 2,6kg kirjolohi solahti haaviin ja pääsi pian vapauteen. Vihdoinkin kunnon kala Big O:lta! Lähdimme hakemaan J-P:n rannalta ja suuntasimme samaan paikkaan. J-P sai myös ongittua indikaattoritekniikalla melkein heti hyvän kirjolohen. Pian tämän jälkeen lähdimmekin ajelemaan onnistuneen päivän päätteeksi takaisin majoitusta kohti.

Kävimme kaupassa ja joimme muutamat oluet kämpillä, kunnes Miksu ja JiiHoo saapuivat paikalle Tongarirolta. Jätkät olivat nähneet paljon isoja taimenia, jotka eivät taaskaan olleet vähää välittäneet perhoista. Pieniä kirjolohia oli tullut ylös asti. Miksu ja JiiHoo halusivat luonnollisesti myös isompia kaloja, joten sovimme heidän suuntaavan seuraavana päivänä Big O:lle, J-P:n kanssa lähtisimme puolestaan tutkimaan toista läheistä järveä, Lake Kuratauta.

To 24.2 Lake Kuratau / Kuratau River

Saavuimme J-P:n kanssa keskikokoiselle Lake Kurataulle noin yhdentoista aikaan ja päätimme suunnata autotien vastapuoliselle rannalle. Aikamme rämmittyämme ja kelluvien kivien(!) täyttämään vesipassiin pudottuamme saavuimme vihdoin järvenrantaan.

Rannalta pystyi kahlaamaan noin parikymmentä metriä, pikkukirjolohia tuntui löytyvän vähän sieltä sun täältä, mutta isompia näkyi vain pinnassa keskellä järveä. Ehkä tunnin kalastelun jälkeen J-P tartutti kuitenkin hieman paremman kalan, joka katkoi syöksyyn lähtiessään tapsit. Hetken päästä tartutin itsekin hyvänkokoisen kirjolohen aivan maksimiheitolla. Olin jo ottanut haavin käteen, kun kala irtosi lähelläni. Ei mennyt kauaa, kun pitkän heiton jälkeen perhoa vietiin taas rivakasti. Lake Kurataun pohja on täynnä siellä kasvavia puita jotka yltävät monessa paikassa pinnan yllekin, tämä kala veti perhot yhteen tällaisista puista ja katkoi perukkeen. Hetken päästä järvi tyyntyi täysin ja samalla tapahtumat loppuivat. Olin onkinut noin tunnin verran tyhjää, kunnes sain taas pitkältä paremman kalan kiinni, joka irtosi jälleen, tällä kertaa hypyssä. Pidimme pienen palaverin jonka päätteeksi päätimme vaihtaa paikkaa. Paremmat kalat tuntuivat olevan keskellä, minne ei oikein rannalta heittämällä yltänyt.

Ensin ajattelimme suuntaavamme Whanganui Riverille, mutta sinne oli hieman liikaa matkaa. Olimme aiemmin nähneet kalamiehen ajavan läheistä tietä alaspäin, joten päätimme katsastaa mitä sieltä löytyisi. Kun saimme auton parkkiin, näimme nätin pienen spring creekin, joka yhtyi hieman alempana Lake Kuratausta lähtevään padottuun jokeen.

Ylittäessämme jokea pelästytimme lähdepuron puolelta pari hyvänkokoista taimenta. Joki näytti melko maukkaalta, mutta rannat olivat aivan läpipääsemättömät. Jokea pitkin pystyi kuitenkin kahlailemaan jonkin verran. Pienet n. 30cm kirjolohet purivat perhoa ahkerasti. Kahlasin jokea alaspäin, kunnes se syveni niin, ettei alavirtaan enää päässyt. Harmi, sillä paikka näytti varsin hyvältä. Ylöspäin talsiessani sain yhden n. 40cm kirjolohen ja karkuutin kaksi isompaa killeä, joista toisen pinturista. Tänään ei näemmä isommat kalat meinanneet pysyä kiinni. Ennen takaisinlähtöä bongasimme vielä melko hyvänkokoisen kruisaillen pintovan taimenen koskenniskalta, jota kummatkin J-P:n kanssa yritimme heittää. Taimen vaikutti kuitenkin melko aralta lopettaen pintomisen aina, kun heittäminen alkoi.

Big O:n porukasta kaikki olivat saaneet hyvänkokoisia kirjolohia eilisestä paikasta samoilla tekniikoilla ja perholla. Johannes oli käyttänyt kolme isompaa kirjolohta veneessä, JiiHoo ja Miksu yhdet mieheen. Pohjoissaaren kalastelut olivat nyt vääjäämättä ohi ja seuraavana aamuna lähtisimme matkalle kohti Eteläsaarta. Samalla erittäin mukavaa ja vieraanvaraista matka- ja opasseuraa ollut Johannes suuntaisi takaisin kotikonnuilleen Aucklandiin.

Pohjoissaari Part.1: Tongariro River, Big O ja Lake Rotoaira

Reilun kolmen viikon maailman kiertelyn jälkeen Uudessa-Seelannissa alkoi vihdoin maailmanympärimatkani perhokalastusosuus. Oma reissuaikatauluni sopi yhteen J-P:n ja JiiHoon kalareissun kanssa, olimmekin aiemmin jo sopineet kimppareissusta. Seurueeseen liittyi vielä puolen vuoden perhokalastusmatkaa ympäri eteläistä pallonpuoliskoa Uudesta-Seelannista aloitteleva Miksu, joten neljän hengen kalaretkue oli koossa.

Pe 18.2

Vietimme oman porukan kanssa pari ensimmäistä Uuden-Seelannin päivää Pohjoissaaren itärannikon surffikylässä Raglanissa, josta porukka tiputti minut Hamiltoniin. Odottelin paikallisen McDonaldsin lähistöllä jätkiä muutamia tunteja. J-P ja JiiHoo olivat "päässet" lentokentällä kalareissunsa johdosta erityiskuulusteluun, jonka jälkeen kolme matkaväsymyksen uuvuttamaa reissulaista tekivät vielä pienen lisämatkan yrittäessään löytää minua tekstiviestillä lähettämieni koordinaattien perusteella. Lopulta pääsimme kuitenkin paiskaamaan kättä, illaksi saavuimme Lake Taupon eteläpäässä sijaitsevaan Turangin pikkukaupunkiin ja majoituspaikkaamme Sportsmans Lodgeen.

La 19.2 Tongariro River

Aamulla menimme ensin pällistelemään Turangin kylää ja sen vieressä virtaavaa Tongariro Riveriä. Kävimme vielä paikallisessa kalastustarvikeliikkeessä ostamassa Taupon alueen viikkoluvan ja täydentämässä kalastusvälinearsenaaliamme. Päätimme ottaa ensimmäisen päivän leppoisasti kalastamalla läheistä Tongarirojokea, seuraaviksi päiviksi vuokrasimme kelluntarenkaan ja pari pientä ponttoonivenettä järvikalastusta varten.

Aurinko porotti kuumasti kun saavuimme joenrantaan. Heti ensimmäisestä paikasta bongasimme aivan rantapenkan vierestä n. 3kg taimenen, joka ei välittänyt perhoista tuon taivaallista, kunhan vain lötkötteli flegmaattisesti paikallaan. Kalalle perhoja tarjoillessani tartutin taimenen alapuolelta ensimmäiseksi reissukalakseni pienen n. 30cm kirjolohen. Tämän kokoluokan killet purivatkin perhoja ahkerasti, mutta yksikään useista näkemistämme n. 2-5kg taimenista ei reagoinut perhoihin mitenkään. Lake Tauposta Tongariroon nousevien isojen taimenien koukuttaminen on kuuleman mukaan varsinkin päiväsaikaan erittäin vaikeaa, siltä se myös tuntui. Mukavahan se oli kuitenkin tuon kokoluokan taimenia bongailla.

Ylävirrasta löysin rannan vierestä syvemmän uoman, josta löytyi hieman isompia kirjolohia. Kalastelin paikkaa indikaattorin kera, pian tartutinkin kuulapää Red Tagiin rivakan n. 50cm kirjolohen, joka lähti vedenalaiskuvien kautta takaisin vapauteen. Parin pienemmän kalan jälkeen samaa perhoa vietiin noin parikiloisen kirjolohen toimesta, joka sotki kuitenkin räväkän syöksyn jälkeen perhot tukkiin katkaisten samalla perukkeen. Sain paikasta vielä muutaman 30-40cm kalan, toista vastaavaa "pesää" en kuitenkaan enää löytänyt.

Miksu oli karkuuttanut alempaa reilun kilon kalan, muuten muilla oli ollut tapahtumien suhteen hiljaisempaa. Oli aika palata majoitukseen iltapalalle ja nukkumaan. Illalla kamerani ei enää käynnistynyt, kolme vuotta vanha Olympus ei siis vedenalaiskuvien jälkeen ollut enää vedenkestävä. Aamulla kamera tosin kuivatuksen jälkeen toimi jälleen, mutta sen viimeiset vedenalaiskuvat olivat nyt takanapäin.

Su 20.2 Lake Otamangakau

Aamulla pienoinen jännitys hiipi puseroon, olimmehan suuntaamassa isoista kaloistaan kuuluisalle Lake Otamangakaulle, tuttavallisemmin Big O:lle, josta J-P oli viime vuoden reissullaan saanut useita hienoja kaloja. Seuraamme liittyi erittäin mukava paikallinen kilpaperhokalastaja Johannes Krill, johon J-P oli viime vuonna tutustunut. Johannes toimi Pohjoissaarella viettämäme ajan oikeastaan oppaanamme ja pääsimme myös kalastamaan hänen veneestään.

Big O:lla oli koko päivän ajan varsin paljon veneitä ja suuret kalat loistivat poissaolollaan. Järvi oli aivan tupaten täynnä pientä 10-35cm kirjolohta, jotka pintoivat ja purivat perhoja jatkuvasti. Iltapäivällä kakshäkiläiseeni tärähti hieman tukevammin, kirjolohella ei tosin ollut mittaa kuin hiukan alle puoli metriä, mutta voimaa sitäkin enemmän. Hetken päästä samaan perhoon tuli jykevä otti, mutta kala katkaisi perukkeen melkein heti alkuunsa.

J-P ihmetteli kovasti, että missä isot kalat luurasivat. Viime vuonna isot kirjolohet ja taimenet olivat kuulemma kruisailleet jatkuvasti rantojen lähellä, nyt niitä ei näkynyt missään. Kukaan muukaan järvellä olleista runsaslukuisista kalastajista ei ollut löytänyt isompia kaloja. Päivä oli itselleni ensimmäinen kelluntarenkaan kanssa, joka vaikutti ihan mukavalta vekottimelta. Lopussa rantaa kohti potkutellessani tartutin "uistelemalla" kakshäkiläiseen vielä kirjolohen, joka irtosi pienimuotoisen hyppynäytöksen päätteeksi.

Ma 21.2 Lake Rotoaira

Edellisiltaisen palaverin päätteeksi päätimme kalastaa maanantaipäivän melko isokokoisella Lake Rotoairalla. J-P:n kanssa suuntasimme järvelle pienten ponttoonipaattien kera, Miksu hyppäsi Johanneksen kanssa veneeseen ja Big O:lla itsensä polttanut JiiHoo jäi pitämään välipäivää.

Kuvankauniilta järveltä oli hienot näkymät Tongariron tulivuorelle, joten mikäs siinä oli kauniissa kesäpäivässä kelluskellessa ja kalastellessa. Saimme J-P:n kanssa tapahtumia melko tasaisesti läpi päivän. Aikani intterisiiman kanssa tuskailtuani vaihdoin setiksi kellusiiman, pitkän perukkeen ja pienet perhot. Hidas hand twist ja punainen buzzer tuntuikin toimivan hyvin. Ensimmäinen kyseiseen perhoon napannut puolimetrinen kirjolohi vetäisi ensisyöksyllä pohjasiimoille, luonnonkaloista löytyy potkua!

Kuva: J-P Pohjola

Käytimme J-P:n kanssa päivän aikana kumpikin haavissa kymmenisen kirjolohta kokoluokassa 35-55cm. Johannes ja Miksu olivat etsineet veneellä kaloja koko päivän, kunnes olivat viimein löytäneet ne aivan tuulen puoleisen rannan tuntumasta, josta molemmat olivat tartuttaneet leecheihin useita kirjolohia.

Onnistuneen päivän jälkeen Johannes kokkasi pari ruokakaloiksi otettua kirjolohta, joiden syömisen ohessa pähkäilimme tulevan päivän suunnitelmia. Edessä oli majoituksen vaihto, sillä Sportmans Lodge oli buukattu täyteen tuleviksi päiviksi. Paikkaa voi suositella varauksetta Lake Taupon eteläpään kohteita kalastelevien majoituskohteeksi. Majoitus mukavissa kahden hengen huoneissa hyvien keittiö- ja oleskelutilojen kera kustansi hieman alle 20 euroa yöltä.