Pohjoissaari Part. 2: Whakapapa River, Big O ja Kuratau

Ti 22.2 Whakapapa River

Aamulla herätessämme ensimmäisenä oli edessä majoituksen vaihto ja ruokaostokset. Majoituimme nyt Johanneksen kalastusseuran talossa Turangissa, joka oli hinnaltaan puoli-ilmainen majoituksen tasoon nähden. Edellisenä iltana olimme pohtineet melko pitkään seuraavan päivän kalastuskohdetta. Lähistön joet olivat aiemmin kaudella kärsineet pahoista tulvista, mitkä olivat Johanneksen mukaan "huuhtoneet" isommat kalat järviin ainakin Whanganuilla. Lopulta päätimme kalastaa Whakapapa Riveriä, jonne saavuimme iltapäiväksi.

Jiihoo, J-P, Miksu ja Johannes lähtivät kalastamaan sillalta alavirtaan, itse lähdin seikkailemaan yksikseni ylöspäin. Rannat olivat melkoista vitulikkoa ja käveleminen hankalaa, mutta lopulta pääsin hyvännäköisen poolin rantaan. Säikäytin ensialkuun rantamatalasta varsin kookkaan taimenen, näin keskellä jokea toisenkin hyvänkokoisen kalan, jota en kuitenkaan onnistunut yhyttämään. Ongin poolia vihreällä kuulapäällä käyttäen cicadapinturia indikaattorina, onnistuinkin saamaan tällä systeemillä pari taimenta 40cm molemmin puolin. Hieman ylempänä näin herkullisen virranreunan, joka oli kuin tehty larvastukseen. Pian kuulapääpupaa vietiinkin rivakasti välillä ylä- ja välillä alavirtaan komeiden hyppyjen kera. Lopulta virkeä noin 55cm kirjolohi kuitenkin solahti haaviin.

Kalan saatuani yläpuolelleni tupsahti australialainen pariskunta, jotka suuntasivat alapuoliselle poolille heidän kanssa juteltuani. Lähdin kävelemään ylöspäin, kunnes näin ylävirrassa kolme muuta kalastajaa, täällä tuskin kannattaisi enää onkia. Ei auttanut muu kuin suunnata takaisin alavirtaan päin, paikallinen farmari antoi ystävällisesti kyydin takaisin sillalle. En oikein tiennyt mistä pitäisi onkia, joten jäin heittelemään sillan alla olevaan syvään monttuun. Tämä osoittautui varsin hyväksi ratkaisuksi, sillä koukuttelin paikasta neljä äkäistä mukavankokoista kirjolohta, joista kolme tuli haaviin asti.

Kun sillan alunen hiljentyi, yritin mennä alavirtaan, joka oli kuitenkin sellaista läpipääsemätöntä pusikkoa, että luovuin nopeasti aikeistani. Sitten rupesi satamaan, pidättelin sadetta sillan pielessä olleessa vessarakennuksessa. Jätkiä ei vielä näkynyt, joten menin ajankulukseni ronkkimaan heti sillan yläpuolella olevia virranreunoja, joista koukuttelinkin pari äkäistä noin kiloista kirjolohta. Whakapapan kirjolohet olivat todella pulleita ja vahvoja, näidenkin kalojen perässä sai juosta koskea alas. Sain kaikki paitsi yhden päivän kaloistani Pietun Pupalla, johon kalat tuntuivat hakkaavan melkoisen vihaisesti kiinni.

Muu porukka saapui pian sillalle, Johannes oli ronkkinut czech nymphing-tekniikalla alempaa koskien kivenkoloista lähemmäs parikymmentä kalaa. Muilla oli ollut hiljaisempaa, J-P oli kuitenkin jonkun kalan löytänyt.

Ke 23.2 Lake Otamangakau

Edellisiltana olimme J-P:n kanssa päättäneet lähteä uudestaan Big O:lle isoja kaloja etsimään. Johannes lähti veneineen mukaamme, JiiHoo ja Miksu puolestaan jäivät heittämään Tongarirolle.

Heti Otamangakaun rantaan päästyämme bongasimme hyvänkokoisen pintakäynnin, jollaisia ei muutamaa päivää aiemmin ollut juuri näkynyt. Olimme palauttaneet jo ponttooniveneet, joten yhden piti heittää aina rannalta. Otin ensimmäisen rantavuoron J-P:n ja Johanneksen kalastaessa veneestä. Montaa heittoa en ehtinyt heittää, kun kookas vana seurasi perhojani, mutta tärppiä ei kuitenkaan tullut. Siihen ne havainnot isoista kaloista rannalta jäivätkin, pikkusilppua tuli taas yllinkyllin. Parin tunnin päästä veneporukka saapui noutamaan minua. J-P ja Johannes olivat löytäneet rannan läheltä isoja kruisailevia kaloja, J-P oli karkuuttanut yhden ison kirjolohen ja haavinut toisen hieman pienemmän. J-P jäi nyt rannalle heittämään ja siirryin itse Johanneksen kanssa veneeseen. Isoja kaloja ei enää näkynyt pinnassa, joten päätimme vaihtaa suunnitelmaa. Ennen siirtymistämme katselimme kun J-P väsytteli rannalta onkien 56cm kirjolohen.

Johannes suuntasi veneen nokan parkkipaikalta katsoen oikeanpuoliseen lahdukkaan, jossa isot kalat kuulemma usein pyörivät ruohomättäiden ympäristössä. Johannes lähti kalastamaan paikkaa indikaattorin alla killuvalla nymfillä, jota vain pidettiin paikallaan ja heiteltiin välillä uuteen paikkaan (ns. blonking-tyyli). Itse hieman naureskelin moiselle onginnalle ja heittelin nymfejä ja leechejä intterisiimalla. Pian Johannes karkuutti nymfistä hyvänkokoisen kalan, jonka jälkeen hän käytti ylhäällä nätin n. 60cm kirjolohen. Mielenkiinto tekniikkaa kohtaan alkoi nousemaan, mutta pitäydyin edelleen "aktiivikalastuksessa". Ei mennyt kauaa, kun Johanneksen vapa niiasi syvään ja kookas kirjolohi ponkaisi ilmaan. Isot Big O:n kalat sukeltavat usein suoraan pohjan ruohomättäisiin ja karkaavat, mutta moottoriveneellä pystyi menemään väsyttäessä pikkuhiljaa keskemmälle järveä ja pois ruohojen läheisyydestä. Värikkäiden väsytysvaiheiden jälkeen Johanneksen haavissa lepäsi hieno reilusti päälle kolmen kilon kirjolohi. Tässä vaiheessa oli pakko pummia Johannekselta indikaattoriperho sekä koko ajan ottiperhona toiminut oliivi mustakuulainen nymfi.

Ensimmäisellä driftillä indikaattori sukelsi pari kertaa, mutta en saanut tartutettua kumpaakaan kalaa. Johanneksen mukaan minulla oli liian paljon siimaa indikaattorin alla, lyhensin sen noin metriin ja seuraavalla driftillä tartutinkin todella räväkkäliikkeisen kirjolohen. Vahvan kalan kanssa joutui vääntämään useamman minuutin, kunnes pullea 2,6kg kirjolohi solahti haaviin ja pääsi pian vapauteen. Vihdoinkin kunnon kala Big O:lta! Lähdimme hakemaan J-P:n rannalta ja suuntasimme samaan paikkaan. J-P sai myös ongittua indikaattoritekniikalla melkein heti hyvän kirjolohen. Pian tämän jälkeen lähdimmekin ajelemaan onnistuneen päivän päätteeksi takaisin majoitusta kohti.

Kävimme kaupassa ja joimme muutamat oluet kämpillä, kunnes Miksu ja JiiHoo saapuivat paikalle Tongarirolta. Jätkät olivat nähneet paljon isoja taimenia, jotka eivät taaskaan olleet vähää välittäneet perhoista. Pieniä kirjolohia oli tullut ylös asti. Miksu ja JiiHoo halusivat luonnollisesti myös isompia kaloja, joten sovimme heidän suuntaavan seuraavana päivänä Big O:lle, J-P:n kanssa lähtisimme puolestaan tutkimaan toista läheistä järveä, Lake Kuratauta.

To 24.2 Lake Kuratau / Kuratau River

Saavuimme J-P:n kanssa keskikokoiselle Lake Kurataulle noin yhdentoista aikaan ja päätimme suunnata autotien vastapuoliselle rannalle. Aikamme rämmittyämme ja kelluvien kivien(!) täyttämään vesipassiin pudottuamme saavuimme vihdoin järvenrantaan.

Rannalta pystyi kahlaamaan noin parikymmentä metriä, pikkukirjolohia tuntui löytyvän vähän sieltä sun täältä, mutta isompia näkyi vain pinnassa keskellä järveä. Ehkä tunnin kalastelun jälkeen J-P tartutti kuitenkin hieman paremman kalan, joka katkoi syöksyyn lähtiessään tapsit. Hetken päästä tartutin itsekin hyvänkokoisen kirjolohen aivan maksimiheitolla. Olin jo ottanut haavin käteen, kun kala irtosi lähelläni. Ei mennyt kauaa, kun pitkän heiton jälkeen perhoa vietiin taas rivakasti. Lake Kurataun pohja on täynnä siellä kasvavia puita jotka yltävät monessa paikassa pinnan yllekin, tämä kala veti perhot yhteen tällaisista puista ja katkoi perukkeen. Hetken päästä järvi tyyntyi täysin ja samalla tapahtumat loppuivat. Olin onkinut noin tunnin verran tyhjää, kunnes sain taas pitkältä paremman kalan kiinni, joka irtosi jälleen, tällä kertaa hypyssä. Pidimme pienen palaverin jonka päätteeksi päätimme vaihtaa paikkaa. Paremmat kalat tuntuivat olevan keskellä, minne ei oikein rannalta heittämällä yltänyt.

Ensin ajattelimme suuntaavamme Whanganui Riverille, mutta sinne oli hieman liikaa matkaa. Olimme aiemmin nähneet kalamiehen ajavan läheistä tietä alaspäin, joten päätimme katsastaa mitä sieltä löytyisi. Kun saimme auton parkkiin, näimme nätin pienen spring creekin, joka yhtyi hieman alempana Lake Kuratausta lähtevään padottuun jokeen.

Ylittäessämme jokea pelästytimme lähdepuron puolelta pari hyvänkokoista taimenta. Joki näytti melko maukkaalta, mutta rannat olivat aivan läpipääsemättömät. Jokea pitkin pystyi kuitenkin kahlailemaan jonkin verran. Pienet n. 30cm kirjolohet purivat perhoa ahkerasti. Kahlasin jokea alaspäin, kunnes se syveni niin, ettei alavirtaan enää päässyt. Harmi, sillä paikka näytti varsin hyvältä. Ylöspäin talsiessani sain yhden n. 40cm kirjolohen ja karkuutin kaksi isompaa killeä, joista toisen pinturista. Tänään ei näemmä isommat kalat meinanneet pysyä kiinni. Ennen takaisinlähtöä bongasimme vielä melko hyvänkokoisen kruisaillen pintovan taimenen koskenniskalta, jota kummatkin J-P:n kanssa yritimme heittää. Taimen vaikutti kuitenkin melko aralta lopettaen pintomisen aina, kun heittäminen alkoi.

Big O:n porukasta kaikki olivat saaneet hyvänkokoisia kirjolohia eilisestä paikasta samoilla tekniikoilla ja perholla. Johannes oli käyttänyt kolme isompaa kirjolohta veneessä, JiiHoo ja Miksu yhdet mieheen. Pohjoissaaren kalastelut olivat nyt vääjäämättä ohi ja seuraavana aamuna lähtisimme matkalle kohti Eteläsaarta. Samalla erittäin mukavaa ja vieraanvaraista matka- ja opasseuraa ollut Johannes suuntaisi takaisin kotikonnuilleen Aucklandiin.