perjantai 25. maaliskuuta 2011

Eteläsaari Part. 1: Motueka River ja Larry's Creek

Pe 25.2

Perjantaipäivä kului siirtymiseen Pohjoissaarelta Eteläsaarelle. Lähdimme jo aikaisin aamulla Turangista liikkeelle kohti Wellingtonia, jossa hyppäsimme Eteläsaaren lauttaan. Noin kolmituntisen lauttamatkan aikana tutkailimme kartasta Eteläsaaren kalakohteita ja ihailimme myös komeita merimaisemia.

Saavuttuamme Eteläsaarelle lähdimme ajamaan Pictonista Nelsoniin päin mutkaista ja jyrkkää rannikkotietä, jonka maisemat olivat kokemisen arvoisia. Lopulta saavuimme illalla Motuekan pikkukaupunkiin, jossa nukuimme yön Top Ten Holiday Parkin onnettoman pienessä pikkumökissä, kun isompia ei ollut enää vapaina.

La 26.2 Motueka River

Aamulla kirjauduimme heti ulos majoituspaikastamme, sillä ahtaassa leikkimökissä emme halunneet nukkua enää toista yötä. Kävimme rauhassa syömässä ja ostoksilla, ennen kuin lähdimme ajamaan Motueka Riverin vartta pitkin kohti etelää. Joki näytti tieltä todella houkuttelevalta, joten päätimme yrittää etsiä läheltä jonkun majoituspaikan ja suunnata pikimiten kalalle. Kävimme monessa Bed & Breakfast-paikassa kysymässä majoitusta, mutta kaikki olivat täynnä. Ilmeisesti Christchurchin maanjäristystä oltiin lähdetty joukolla evakkoon tänne asti. Kävimme välillä joen yli menevällä sillalla, josta bongasimme heti ruokailevan taimenen. Lopulta löysimme majoituspaikan erään kodin pihalta olevasta mökista, JiiHoo sai kunnian nukkua pakussa, johon oli takatilaan laitettu patjat. Hieman nauratti isäntäväen nimitys kyseisestä rohjosta: "Hotel in a van"..

Noin kolmen aikaan iltapäivällä pääsimme vihdoin kalaan, JiiHoo ja Miksu lähtivät ylävirtaan ja itse suuntasimme J-P:n kanssa hieman alemmas. Joki oli melko leveä ja pilvisen ilman vuoksi kaloja oli vaikea spotata vaikka vesi olikin kirkasta. Nyt oli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että olisi todella kaivannut kalastusopasta. Kalastelin reilun tunnin indikaattorin ja nymfin kanssa, yhden nätin taimenen sainkin tartutettua nymfiin, mutta kontakti jäi pariin potkuun.

Alempaa löysimme hiljaisesta virrasta erittäin varovaisesti pintovia kaloja, hyvänkokoisten taimenten tuikkirenkaat näyttivät lähinnä salakoiden tuikeilta. Ohuella perukkeella ja #18 rasvatulla pintakalvossa kelluvalla hares earilla sain yhden kalan nousemaan, mutta ei tarttunut. Hetken päästä kala nousi jälleen perhoon, tällä kertaa tunsin raskaat potkut siiman päässä ja veden pinta särkyi pärskeistä, mutta kala irtosi ennen kuin taistelu ehti kunnolla alkaakaan. Myös J-P sai pari hyvää kalaa nousemaan pieneen pintaperhoon, toisen kerran peruke katkesi otista ja jälkimmäisellä kerralla kala irtosi muutaman potkun jälkeen. Hyvänkokoisten arkojen pinnasta syövien taimenten onkiminen pikkuperhoilla oli mielenkiintoista, vaikkemme niitä ylös asti saaneetkaan. Joskus pelkkä kalan ottikin tuo kuitenkin onnistumisen fiiliksen.

Miksu ja JiiHoo olivat saaneet ylempää ylös asti pieniä taimenia, Miksun karkuuttaessa yhden paremman kalan. Olimme ajatelleet ottavamme tänään ruokakalat, mutta niitä ei nyt meille suotu.

Su 27.2 Motueka River

Ennen siirtymistämme kohti länsirannikkoa päätimme onkia vielä yhden iltapäivän Motuekalla. J-P:n kanssa jäimme tällä kertaa ylävirtaan, Miksun ja JiiHoo suuntasivat puolestaan alemmas. Heti alussa bongasimme J-P:n kanssa muutaman taimenen, joita emme kuitenkaan onnistuneet höynäyttämään. Kalat tuntuivat olevan erityisen arkoja ja valikoivia, alhaalla ollut kirkas vesi ja Motuekan paikallisesti melko suuri kalastuspaine lienevät vaikuttaneen kalojen käyttäytymiseen.

Paikat olivat hyvän näköisiä, mutta joitain pikkusinttejä lukuunottamatta emme oikein saaneet kontakteja kaloihin. Lopussa hieman koko touhuun leipääntyneenä laitoin volframikuulaisen harmaan leechin siimaan ja ongin sokeasti erästä loppuliukua, josta sainkin sitten erittäin terävän tukistuksen. Siinäpä ne meikäläisen mainittavat tapahtumat siltä aamupäivältä olivatkin. Miksu ja JiiHoo olivat saaneet alempaa pienempiä kaloja jonkin verran, JiiHoo oli tartuttanut pikkuperhoon myös yhden parikiloisen taimenen, joka kuitenkin irtosi hypyssä.

Iltapäivällä pakkasimme kimpsumme autoon ja lähdimme ajamaan West Coastille kohti Reeftonin kullankaivuukylää. Illalla saavuimme majoituspaikkaamme, Old Breadshop Backpackersiin, jonka ylläpitäjä Trevor on todella mukava ja avulias intohimoinen perhokalastaja. Yövyimme täällä viisi yötä neljän hengen dormissa, joka kustansi ainoastaan noin 10€/yö.

Ma 28.2 Larry's Creek

Päätimme aloittaa West Coastin kalastuksemme Larry's Creekiltä, joka onkin Reeftonin alueen suosituimpia jokia. Samassa paikassa majoittuva Ed oli kalastanut jokea edellispäivänä, kaloja oli näkynyt paljon, muttei tullut ylös asti. J-P oli käynyt joella edellisvuonnakin, paikka oli kuulemma todella hieno ja kaloja näkyi, muttei siiman päässä.

Ajoimme vuokraamallamme Subarulla heikkokuntoista hiekkatietä jokivartta ylöspäin, muutamilta pohjakosketuksilta ei voinut välttyä. Perille päästyämme jaoimme porukan niin, että J-P ja Miksu suuntasivat ylävirtaan ja minä lähdin JiiHoon kanssa tutkimaan alavirran paikkoja. Bongasin miltei heti nätin taimenen, ensimmäinen heittokin onnistui mukavasti, mutta kala lähti silti pakenemaan vauhkona heti perukkeen nähtyään. Larryn vesi oli kirkasta, alhaalla ja kalat todella säikkyjä, joten helppoa päivää ei ollut odotettavissa.

Kävelimme alavirtaan päin, mikä tuntui myös hieman hölmöltä. Ensin menimme aina kaukaa rannasta poolin alaosaan, sitten kävelimme rantaa pitkin ylöspäin yrittäen bongata kaloja. Muutamia kaloja kyllä bongasimme, mutta yleensä vasta sitten, kun ne uivat vauhkona jokea eestaas. Kalat olivat niin säikkyjä, että niiden koukuttaminen tuntui miltei mahdottomalta. Olimme kävelemässä takaisin autolle, kun kahlasin sivu-uomalammikon yli ja bongasin aivan läheltäni kookkaan taimenen. Kala oli todella pitkä ja laiha, vaikutti siltä, että se oli veden laskettua jäänyt sivu-uomaan loukkuun, sillä lammikko oli nyt miltei eristyksissä muusta joesta. Aikana kalalle nymfiä heiteltyäni sen suu avautui, nostin vavan ja tunsin muutaman potkun, jonka jälkeen kala irtosi ja ui sätkyn saaneena sivu-uomalammikkoa ympäriinsä. Vaikka kala oli melko iso, niin moisen vankilaiheliinin haaviaminen olisi kieltämättä tuntunut lähinnä rikolliselta.

Käytännössä kolmas perättäinen mp-päivä oli tosiasia, ei se kalastus Uudessa-Seelannissakaan aina ole saaliin puolesta kuin satukirjoista. J-P ja Miksu olivat nähneet meitä enemmän kaloja, mutta nekin olivat olleet kaikki aivan yhtä vainoharhaisen säikkyjä, eikä siimanpäässä ollut tapahtumia. En varmaankaan ole nähnyt aiemmin missään yhtä arkoja kaloja, kuin nämä Larryn taimenet. JiiHoo niputtikin Larry's Creekin kalastuspäivän osuvasti: "Olo oli kuin posliinilla norsukaupassa".

Ei kommentteja: