lauantai 31. toukokuuta 2008

Hammon karsinnat

Eilen illalla suuntasimme Hammolle laittamaan paikat kisakuntoon tämänpäiväistä karsintaa varten.

Kisa meni varsin kalaisissa ja tasaisissa merkeissä, yhteensä mittakaukalossa käytettiin 182 kilpailukalaa, joista 118 oli puronieriöitä ja 64 kirjolohia. Alamittaisia harjuksia nousi paljonkin ja myös taimenia jokunen, muttei yhtään mitantäyttävää.

Tuloksen löytyvät pk.netistä, tai vaikkapa Harrin blogista, joten en ala niitä tässä kertaamaan.

Itse valvoin kolme jaksoa koveroistenlammella, aj yhden vajaan jakson joella. Koveroisilla kukin 21 kilpailijasta kalasti yhden 1,5h jakson. Kaloja tuli koveroisilta yhteensä 40 (34 nieriää ja 6 killeä), itse totta puhuen odotin täältä hieman runsaampaa kalantuloa. Vaikka vaikeahan sitä on ennustaa, kun kyseisessä paikassa ei ole pitkään aikaan saatu kalastaa.




Sellainen olo jäi, että ensi vuonna olen kyllä ainakin tässä karsinnassa mukana kilpailemassa. Sen verran teki jo nytkin mieli päästä yrittämään, kuinka pitkälle rahkeet riittävät tutussa paikassa.

maanantai 26. toukokuuta 2008

Viikonlopun kalastelut

Viikonloppuna tuli tehtyä pari pistoa kalalle, jotka eivät kalantulollisesti olleet aivan aiempien reissujen kaltaisia, mutta pitäähän niitä hiljaisempiakin reissuja välillä tehdä.

Perjantai



Melko raskaan työviikon jälkeen mieli teki päästä perhokalaan, joten perjantai-illalla suuntasin auton nokan koskelle iltakalaan. Heti muutaman minuutin jälkeen karkuuttelin hyvän kokoisen taimenen ja hetkeä myöhemmin sain toisen tärpin. Alku näytti kuitenkin ehkä jopa liian hyvältä, sillä aivan tätä tahtia ei enää tapahtumia tullut.

Sain kuitenkin kauden ensimmäiset pinturikalat, tosin noiden muutaman harjuksen ja taimenen koolla ei juuri pääse leirinuotioilla retostelemaan... Pääsin myös tarjoamaan pinturia kahdelle vauraammalle kalalle, joista toinen nousikin caddikseen, vaan ei tarttunut.

Lauantai

Lauantai-iltapäivällä suuntasimme Pekan kanssa Evolle. Heittelimme tällä kertaa veneestä käsin, mikä olikin varsin tervetullutta vaihtelua pusikoiden seassa rullailuun. Pekan vapa taipui reilunn tunnin kalastelun jälkeen, tosin kalan malli ei ollut aivan toivottu. Lahna oli nielaissut papukaijan syvälle kitusiinsa asti, ja taisteli yllättävän hyvin vastaankin. No, hyvä savukalahan se on tuokin.


Päivä oli muuten todella hiljainen, mutta eräästä lahdesta saimme peräjälkeen monta tärppiä. Lopulta yksi näistä tarttui, ja melkoisen hyvänkokoinen kille lähti kovalla vauhdilla syöksyyn, ampaisi puoliksi ilmaan ja katkaisi 0.20mm perukkeen. Booby jäi siis koristelemaan kalan leukaperiä. Kieltämättä karkuutus jäi hieman harmittamaan, sillä kala oli selvästi normikilleä isompi, eikä enempää tapahtumia päivän aikana juurikaan tullut. Jotenkin Evo tuntuu kyllä olevan nyt aivan jumissa, kalastajia oli tänäkin päivänä todella runsaasti, mutta en nähnyt tai kuullut kenenkään saavan kirjolohta,


sunnuntai 18. toukokuuta 2008

Viikonloppu Huopanalla



Perjantai

Edessä oli taas perinteinen perhoseuran kevätreissu Huopanankoskelle, tällä kertaa vielä kaksipäiväinen. Viime vuonna samoihin aikoihin tehty reissu oli kalantulollisesti yllättävän heikko, joten parempaa sopi nyt toivoa. Olimme Pekan ja Tapsan kanssa ensimmäisinä paikalla puoli viiden aikaan illalla. Ei muuta kun kamat niskan taloon, yksi neuvoa antava auki ja illan kalastusta suunnittelemaan. Vedenkorkeus ainakin lupaili hyvää, vesi oli selvästi alempana kuin viime vuonna samaan aikaan. Hieman otti päähän, kun Suomen välierä jäi näkemättä, mutat Pete lupasi soitella tilannetietoja.

Kuuden jälkeen aloitin kalastuksen larvoilla välisuvannosta, kauaa ei tarvinnut larvaa uittaa, kun noin nelikymppinen harjus haksahti siihen ja kävi vapautettavana. Jotkut Huopanan harrit ovat kyllä aika lohduttoman näköisiä kaloja, tältäkin puuttui molemmat yläleuat. Välisuvannossa hetken heiteltyäni siirryin Kuninkaanväylän alapäähän, ja näin sillalla Pekan tyytyväisen näköisenä. Syykin tähän selvisi, sillä Pekka oli saanut sillan alapuolen loppuliu'usta noin 60cm taimenen. Hetkeä myöhemmin Pekka nosti vanhan sillan alapuolelta hauen, jota jätkät jahtasivat ensin taimenena. Lopulta illalla hauki paistettiin fileoituna nuotiolla foliossa tillin ja suolan kera. Täytyy sanoa, että oli
yllättävän hyvää.

Itselleni päivän huippukohta osui kahdeksan jälkeen, kun uuden sillan yläpuolella tuli tinseliin tuima tärppi, ja siimaa alkoi katomaan kelalta. Tämän jälkeen taimen lähinnä junnasi ja juroi pohjassa, sen haaviin saamisessa menikin tovi, vaikka annoin kalalle jatkuvasti melkoisesti painetta. Haavissa makasi nätti rasvaevällinen taimen, jonka painoksi haavin puntarivaaka näytti hieman alle kahta kiloa. Pituutta en mitannut ennen takaisinpäästöä, mutta lienee ollut 55cm kieppeillä.



Suurimmat kalastuspaineet olivatkin hävinneet, enää kävin heittämässä vain hetken aikaa nappaskengissä. Peten puhelut kertoivat Suomen ottaneen Venäjältä kuokkaan, no, ei se tässä tilanteessa niin paljoa enää vituttanut. Ilta sujui saunoessa ja tulilla istuessa varsin riemukkaasti. Juttujen taso nuotioringissä ei totusti taaskaan päätä huimannut, sitäkin hauskempaa kyllä oli retki-isäntä imitaatioineen. Lopulta hieman ennen kolmea kömmin nukkumaan.






Lauantai

Katkonaisesti nukutun yön jälkeen heräilin kahdeksan aikaan ja aloin etsimään apetta naamaan. Hieman vielä hapotti, mutta kasailin silti streamervavan kuntoon. Ensin kalastelin yläsillan alapuolisen kosken, kunnes siirryin alemmas kuninkaanväylän kimppuun. Kalastelin kuninkaanväylän tinselillä läpi melko tarkasti, pääsin myös vapauttelemaan pari 40cm molemmin puolin olevaa taimenta, joista molemmat oli selkeästi rasvaeväleikattu pienempinä. Tärppejä ja ohilyöntejä oli melko runsaasti, tapahtumien määrä näyttikin varsin lupaavalta. Miikka oli saanut n. 45cm harjuksen vanhan sillan tienoilta.

Seuraavaksi heittelin välisuvantoa kioskin puolelta tinselillä. Sain peräkkäisillä heitoilla kontaktit kalaan, joka oli jo hetken aikaa kiinnikin. Kolmannella heitolla taimen otti perhon kurkkuun asti, ja väsyttelin kalan haaviin. Taimen oli 46cm varsin kirkas ja solakka vanha istukas, jonka päätin ottaa eräksi. Syönnöksenä kalalla oli mahalaukun täydeltä larvoja. Puoli kahdentoista aikaan marssin niskan talolle syömään, väsy iski päälle se verran kovana, että päätin ottaa muutaman tunnin päivätorkut samaan syssyyn.



Makoisten unten jälkeen aloittelin noin neljän aikoihin illan kalastusrupeamaa tällä kertaa larvaongen kera. Heti ensitöiksi katselin välisuvannolta, kun Janne juoksi kuninkaanväylää alas taimenen perässä. Välisuvannolta larvaan tarttu vain yksi taimenenpentu, joten siirryin kuninkaanväylän kimppuun. Kävin kuninkaanväylänkin melko tarkasti larvalla ja streamerillä läpi, tuloksena vain yksi alamittainen taimen. Tällä välin Rane oli saanut pari killeä kioskin kohdilta, mistäköhän olivat koskeen joutuneet, eivät ainakaan miltään kovin kauaa joessa olleilta näyttäneet.

Olin heitellyt jonkin aikaa tyhjää ja olotilakin alkoi jo olemaan melko flegmaattinen, kunnes yläsillan yläpuolen virranreunasta tuli tuima tärppi tinseliin. Kala oli erittäin terhakka, ja kävi heti alkuun varmaan viidesti ilmassa. Hyvin jaksoi taimen vääntä, ennen kuin haavi heilahti. Kauniin pullea 49cm rasvaevällinen taimen palasi hetken päästä kiventakuseensa yhtä kokemusta viisaampana.





Hirveän pitkään en enää jaksanut tämän kalan jälkeen heittää, loppuillasta seurailin vain muiden kalastusta, vaikka aika olisikin ollut kenties otollisin isomman taimenen kalastamiselle.


Sunnuntai

Sunnuntai-aamuna oli tarkoitus herätä jo kuudelta kalaan, mutta uni vei voiton. Lopulta kömmin makuupussista kahdeksan jälkeen aamulla, todetakseni että ulkona sataa lunta! Koko viikonlopun ilmat olivat olleet varsin kylmiä, ensimmäisenä yönäkin oli pakkasta, mutta lunta ei ollut sentään vielä tullut. Kasasin sekä streamer- että larvavavat, aluksi kalastelin torikoskea ja välisuvantoa ilman tapahtumia, kunnes siirryin vanhan sillan alle. Olin tähän asti keskittynyt taimenen ongintaan, joten nyt aloin ronkkimaan larvalla vanhan sillan alapuolen hyviä harjuspaikkoja. Eikä kestänytkään kauaa, kun 3 harjusta kävi vapautettavana. Harjuksen onginnan sivutuotteena larvan haukkasi myös yksi pirteä karvan alta 40cm taimen. Markkukin oli saanut välisuvannosta kivikopalla 40cm harrin ja 50cm taimenen. Käväsin vielä syömässä ennen viimeistä rutistusta.

Päätin käydä vielä läpi vanhan sillan alapuolista aluetta larvalla, kun siinä kerran kalaa tuntui olevan. Kovin kauaa ei larvaa pitänyt heittää, kun sitä vietiin ja melkoisen kookas purje-evä välkähti pinnassa. Sain harjuksen haaviin, ja se oli selkästi edellisiä isompi. En mittanut kalaa, mutta kyllä se oli reilusti yli nelikymppinen. Tähän oli hyvä lopettaa kalastus, puolenpäivän jälkeen aloinkin pakkaamaan kamoja kasaan ja valmistautumaan kotiinlähtöön.




Viikonloppu sujui varsin mukavasti sekä kalallisissa että muissakin tunnelmissa. Kaikki yli 40cm taimenet tulivat tinselillä, larvalla tuli harjusten lisäksi pelkästään alamittaisia taimenia. Muitakin streamereita kuin tinseliä tuli toki heiteltyä, mutta niin vaan taas kalat ihastuivat tuohon joulukuusenkoristeeseen. Vedenlämpö oli alta 10 asteen, joten pinnasta ei kalat vielä tinseliä hakeneet, vaan piti päästä uittamaan perho virranreunojen alle.

Jyväskylään päin ajaessamme muistin, että unohdin ruokakalani niskan talon pakkaseen. Ei kun soittoa niskan talon emännälle, että hakee kalan itselle ruokapöytään, eipähän jää sinne pakkaseen möllöttämään.. Olin myös lähtökiireissä jättänyt kotiavaimeni kämpään sisälle, jouduinkin tilaamaan isännöitsijältä ovenavauspavelun, josta köyhdyin 26€. Sellaista sattuu.

lauantai 10. toukokuuta 2008

Lämpimänä kevätpäivänä koskella

Lauantain koittaessa polte joelle tuntui taas nousevan, pikkulinnut olivat laulaneet kalojen olevan aktiivisia, joten ajelin koskelle varsin toiveikkaana. Saavuin joelle hieman ennen puoltapäivää, ja vanhasta luottopaikasta karkuutin alkajaisiksi nätin taimenen. Ilma oli kuitenkin ehkä jopa hieman liian kaunis ja kirkas, kalastelin kylän seuduilla pari-kolme tuntia, tuloksena kaksi kaunista taimenta, sekä muutama rivakka tärppi. Aivan edellisviikonlopun kaltaista eloa ei kuitenkaan ollut, mutta eipä auttanut juuri valittaakaan. Kaunis kevätpäivä oli saanut pari muutakin kalamiestä liikkeelle, täällä saa kuitenkin kalastella vielä aika rauhassa, ja lääniähän riittää.





Kolmen aikoihin lähdin ajelemaan joen alajuoksulle "uusille" paikoille, jossa vierailin ensi kertaa viime viikonloppuna. Vesi oli hieman laskenut edellisviikonlopusta, ollen kuitenkin edelleen selvästi sameampaa kuin ylempänä. Matkalla olevat pellot tekevät tehtävänsä.



Kalastelin aluksi paikalla itsekseni, mutta varsin pian rannalle saapui myös muutama paikallinen virvelimies. Joki yllätti positiivisesti, reilun tunnin kalastusrupeaman aikana koukutin kolme nättiä taimenta, sekä yhden todella rivakan edellisvuoden kirjolohen, joka sai kunnian päätyä ruokakalaksi. Kaksi taimenista paikannin ennen ottia, ensimmäinen kala hyppäsi ilmaan virranreunassa ja kun tinselin sai lingottua kalan näköpiiriin, tuli tärppi välittömästi. Ensimmäinen kontakti jäi vain tukistukseksi, mutta seuraavalla heitolla kala jäi kiinni, ja kävi kuvauttamassa itsensä. Toinen taimen, joka oli myös päivän kookkain, mellasti aikansa joen toisella puolella pikkukaloja jahdaten. Tinseli ei kalalle kelvannut, mutta mustaa streameria vietiin ensiheitolla tämän todella pullean kalan toimesta. Kalaa vapauttaessani pari paikalla ollutta virppamiestä kummasteli mittakalan vapautusta. Outoa, eikö totta..


'

.

Jätin alajuoksun virppamiehille, suunnaten takaisin yläjuoksulle. Vanha täysin palvellut kameranretalekin päätti hajota lopullisesti, no, olikin jo aika hommata uusi.. Kopaisin yläjuoksulta vielä kylän tuntumasta pari paikkaa karkuuttaen kaksi kalaa, joista toinen oli ihan nätin kokoinen. Lopuksi tuli kokeiltua vielä pinturi-nyfi yhdistelmää varsin vaatimattomin tuloksin. Vaikka ksokikorentoja lenteli mukavasti, näin päivän aikana vain yhden korennon katoavan pienen taimenen suuhun.

On ollut ilo huomata, että joen taimenten koko on selvästi noussut parin viime vuoden aikana. Aiemmin 40 sentin ylittävä taimen oli tällä joella jo hyvänkokoinen, nyt nuo tuntuvat olevan lähes peruskaloja. Liekö sitten kutu onnistunut joitain vuosia sitten erityisen hyvin. Tämän päivä taimenista neljä oli juuri tuollaisia +- 40cm kaloja, viimeisen taimenen venyttäessä puntarihaavin asteikon karvan yli kiloon. Ensi viikonloppuna onkin sitten edessä perhoseuran Huopanan reissu. Saa nähdä, kuinka paljon vettä huopanassa virtaa, toivottavasti ei enää ihan tulvaksi asti.

lauantai 3. toukokuuta 2008

Vapun höyryjä päästelemässä

Vappu sujui pidemmän kaavan kautta, eikä kaavailtua perjantain kalareissua pystynyt eilisen olotilan vuoksi tekemään. Tänään aamulla olotila oli kuitenkin jo jotenkin siedettävä, ja edessä oli reissu koskelle.

Päivästä tulikin tähän asti vuoden paras perhokalastuspäivä. Keli oli mitä hienoin ja tapahtumia riitti. Heti aloituksesta sain vanhasta luottopaikasta pari kaunista taimenta, eivätkä tapahtumat siihen loppuneet. Joki oli selvästi herännyt eloon todenteolla ja kalat olivat jo virrassa. Pekallakin oli mukavasti tapahtumia, kalat eivät vaan tänään meinannut pysyä hänellä kiinni.



Iltapäivällä kävimme uusilla paikoilla alempana joella, missä Markus opasti joen alaosan kalastuksessa. Täällä vesi oli sameampaa kuin yläosalla, yhden edellisvuoden killen onnistuin kuitenkin sieltäkin höynäyttämään ruokakalaksi, taimenet laskettiin kaikki vapauteen. Mukava homma, kun nyt on tiedossa pari uuttakin paikkaa muuten tutulta joelta. Pieni tinseli oli "yllättäen" päivän ottikone, yhdelle pintovalle kalalle pääsin tosin tarjoamaan klinkkiäkin, muttei kelvannut.

Illalla sain väsytellä jokusen aikaa varsin kookasta kalaa tälle joelle. Kala ei ensin meinannut millään näyttäytyä, tuntui niin painavalta, että aloin jo epäillä haueksi. Loppujen lopuksi kala kuitenkin näyttäytyi pinnassa ennenkuin tinseli singahti pois suusta, eipä ollut hauki.. Näin kalan sen verran nopeasti, etten osaa varmuudella sanoa oliko kyseessä taimen vai iso istarikille, mutta enpä ole noin kookasta kalaa täällä ennen siimani päässä pidellyt. Alla vielä kuvia päivän varrelta.