Hammonjoki 31.7.2013

Muutama päivä takaperin Saku kyseli, että voisinko lähteä näyttämään Hammonjokea ensi viikolla käytäviä nuorten SM-kisoja varten, joissa Saku on mukana. Niinpä lähdimme tänään Sakun ja hänen isän Joukon kanssa Hammolle ongelle.

Yläosille tultaessa ei mennyt montaa minuuttia, kun kaikilla oli jo ensimmäiset purkkarit ylhäällä. Yläosilla olikin paikoittain taas todella paljon puronieriöitä ja välillä niitä sai nostella haaviin jatkuvasti. Myös harjuksia tuli, tosin tällä kertaa isoimmat ylös tulleet olivat vain +- 30cm kaloja. Purossa kyllä näkyi isompiakin. Kesäkuun alussa kipattuja killejäkin oli vielä ihan kohtuullisesti joessa. Saimme Joukon kanssa molemmat ylhäältä yhdet killet ylös. Itse lisäksi karkuutin pari kirjolohta ja sössin useamman otin. Ruokatauon jälkeen lähdimme vielä käymään alaosan läpi, jotta Saku näkisi koko alueen.

Alaosa olikin paikoittain erittäin pahasti umpeenkasvanut ja kalastus oli selkeästi vaikeampaa kuin ylhäällä. Joillain pooleilla oli niin heinää täynnä olevia alueita, että hieman mietitytti miten pienimmät junnut pystyvät täällä kalastamaan. Vaikka alhaalta tulikin selkeästi vähemmän kaloja kuin yläosalta, niin saimme toki niitä täältäkin joka poolista. Puronieriöitä oli kaikkialla, mutta eritysesti yhdessä poolissa oli myös melko hyvin killeä. Saimme myös täältä Joukon kanssa killet mieheen ja kämmäsimme pari.

Hammo on erilainen ja mielenkiintoinen kalapaikka, kyllä pienenkin kalan kalastus on hauskaa kun sitä tulee paljon. Alaosan umpeenkasvaneet paikat olisivat näin loppukesästä kyllä pahasti raivauksen tarpeessa..

Alla muutamia kuvia päivän varrelta:

Jouko väsyttää kirjolohta

Perinteinen Hammon purkkari

Parin kuukauden takaisia kirjolohi-istukkaita oli vielä kohtuullisesti joessa

Kyrsät tulilla

Laadukkaaseen kalastukseen ei aina tarvita isoja kaloja

Alaosa oli pahimmillaan näin umpeenkasvanut

Huopanankoskella

Lauantaina Juhon häissä puhuimme Oton kanssa viikolla tapahtuvasta kalareissusta. Itselläni on viimeinen lomaviikko menossa, joten mikäs siinä kun vielä pystyy viikollakin irtautumaan ongelle. Valitsimme kohteeksi lopulta Huopanankosken, jonne suuntasimme iltapäivästä  heittämään 12h lupaa. Myös Tapio lähti mukaan remmiin.

Perille päästyämme tsekkasimme tilanteen vanhalta sillalta. Vesi oli hyvällä korkeudella, joten ei muuta kuin larvaonkea virittelemään ja kalalle. Ehdin onkimaan Kuninkaanväylää noin 10 minuuttia, kun ensimmäinen ihan hyvänkokoinen istukas puri larvaa.

Sain Kuninkaanväylästä nopeaan tahtiin vielä kolme samanmoista istukasta lisää. Kuninkaanväylän niskalta puri nymfiä vielä yksi istukastaimen, joten eväleikattua kalaa näytti ainakin olevan hyvin. Tai no, yhdellä näistä kaloista oli kyllä rasvaevä tallella vaikka selkeä istukas olikin. Tallustelin takaisin vanhalle sillalle, jossa Suomisen Jarkko opasti sukulaisseurueelleen perhokalastusta. Jarkko saikin sillan yläpuolelta heti yhden taimenen.

Porukkaa oli joka puolella pilvin pimein, joten menin vanhan sillan alapuolelle, jossa ei näkynyt ketään. Täältä löytyi pari kolmevitosta harjusta, jonka jälkeen lähdin ylävirran suuntaan. Porukkaa tuntui vaan olevan jokaisessa mahdollisessa kolossa. Huopanankosken sivut olivat olleet alhaalla, jonka seurauksena Riitta oli alkanut myymään uudestaan lupia. Sivujen lupakauppa toimi kuitenkin samalla, minkä vuoksi koskelle oli myyty lupia yli kiintiön. Löysin Torikoskesta sopivan raon, mutten saanut täältä kaloja. Sama homma välisuvannossa. Kellon ollessa kymmenen kantturoissa menin Saarensalmen yläosiin, josta sain larvalla ensin yhden istukkaan ja tämän jälkeen vielä kauniin evällisen taimenen. Tämä jäikin reissun ainoaksi "oikeaksi" evälliseksi mittataimeneksi. Pieniä parikymmensenttisiä evällisiä poikasia sen sijaan pyristeli perhoissa tämän tästä, mikä oli positiivinen yllätys.

Saunamontulta sain kookkaamaan tuntuisen kalan siiman päähän, joka irtosi kuitenkin ennen näköhavaintoa. Ilma alkoi olla jo sen verran hämärä, että nymfikalastus oli vaikeaa kun siimaa ei enää kunnolla erottanut. Niinpä vaihdoin french leaderin normi perhosiimasettiin, pistin pupat siiman päähän ja lähdin onkimaan vanhan sillan alapuolta. Muutamia harjuksia räpsäyttelikin pupien perässä. Sain pupiin monta ohilyöntiä ja pari muutaman potkun kontaktia, mutten yhtään kalaa ylös asti. Vettä tuli kuin aisaa.

Yön pimeimmät tunnit pyörin koskella kaatosateessa aikaa tappaen, kun Otto ja Tapio nukkuivat autossa. Kalastuksesta ei näin pimeässä oikein tullut mitään, mutta jotenkin se oli aikaa kulutettava. Neljän aikoihin alkoi taas valostumaan niin, että nymfikalastus onnistui hyvin. Kalastusaikaakin oli vielä hetki jäljellä. Karkuutin ensin Kuninkaanväylästä yhden taimenen. Särkiä tuli jatkuvasti, joista osa oli todella isoja. Otto onki Kuninkaanväylästä yhden istukkaan ylös asti. Lopuksi kopaisin vielä Saarensalmen yläosan, josta kuulapupaan puraisi pirteä puolimetrinen istukastaimen. Tähän oli hyvä lopettaa kalastus tältä erää ja lähteä ajamaan Jyväskylään nukkumaan.

Huopanan vesitilanne olisi ollut aikalailla ihanteellinen nymfikalastukseen, mutta harmittavasti nyt sattui sellainen arki-ilta, että porukkaa oli aivan liikaa. Viime viikolla koskella oli saanut kuuleman mukaan kalastaa ajoittain jopa yksin. Kaloja tuli kuitenkin ihan kivasti, vaikka valtaosa istukkaita olivatkin.

Polttarikalassa

Reissun ainoa puhelinräpsy

Järjestimme kohta naimisiin menevälle Juholle sunnuntaiaamusta alkaen varsin kalastusaiheiset polttarit Kapeenkosken ympäristössä. Koska polttariporukka oli hyvin kilpaperhokalastuspainotteinen, niin ennen illan rientoja pidettiin kilpailu Juho vs. muu maailma. Jokainen siis onki yhden 15min "jakson" Kapeenkosken niskalla Juhoa vastaan, jolle annettu kalastusvarustus ei tosin ollut ihan uusimmista katalogeista valkattu..

Tänään ongimme sitten muun ohjelman jälkeen vielä parin tunnin session. Käytössämme oli normilupa-alueen lisäksi majoitusvarauksen myötä myös itse Kapeenkoski. Molemmilta alueilta löytyi melko runsaasti taimenta siiman päähän, aika hyvin vaikuttaisi olevan Kapeella tällä hetkellä kalaa. Tosin valtaosa oli jälleen sitä tuttua reilu nelikymppistä eväleikattua istaria.

Kuola koettu

Kuolan niemimaan taimenkeikalta on nyt kotiuduttu parin vuorokauden yhtäjaksoisen matkustamisen jälkeen. Yhteenvetona voisi sanoa, että olosuhteet olivat todella haastavat. Alueella ei ollut satanut käytännössä ollenkaan edellisen kuukauden aikana, joten vedet olivat todella alhaalla. Lisäksi meidän visiittimme aikana keli oli valtaosan ajasta kovan pohjoistuulen ja sateen sävyttämää, eikä hyönteisiä kuoriutunut käytännössä lainkaan. Välillä tuulen ansiosta joki virtasikin nivapaikoissa väärään suuntaan..

Reissu tarjosi kuitenkin kuusi päivää vaihtelevaa ja haastavaa taimenen perhokalastusta. Olosuhteiden myötä kalamäärät eivät nousseet hirmuisiksi, mutta keskikoko oli kohdallaan ja hienoja taimenia kävi haavissa vapautettavana. Itsekin onnistuin muiden komeiden kalojen lisäksi rikkomaan 70cm rajan pintaperhotaimenella (ja metrin perhohauella..).

Palataan kuun loppupuolella asiaan raportin ja kuvakoosteiden kera. Nyt on aika hieman huilata ajatuksia kalastuksesta ja keskittyä muihin lomatouhuihin.

Kuolan kutsu

Eilen alkanut neljän viikon kesäloma lähtee käyntiin mieluisalla tavalla, sillä maanantaina koittaa lähtö kohti Kuolan niemimaata ja tundran pinturitaimenia. Edessä on siis samanlainen viikon kalareissu kuin kaksi vuotta takaperin. Maanantaina lennämme ensin Ivaloon, jonka jälkeen on edessä ajomatka Murmanskin kautta Lovozeroon ja sen jälkeen vielä pitkä tela-ajoneuvokyyti joelle.

Tällä hetkellä paikalla olevan ryhmän tilannetiedot kertovat, että vettä on vähän ja kala krantulla otilla. Meidän viikolle on näin alustavasti luvannut kylmenevää ja sateista ilmaa, saa nähdä miten olosuhteet osuvat kohdilleen. Kamat alkavat olla jo pakattu ja reissupoltteet nousussa, johan tässä on oltukin pari viikkoa kalastamatta. Kolmen päivän päästä heitetään jo pinturia Kuolan taimenille!