Huopanankoskella

Lauantaina Juhon häissä puhuimme Oton kanssa viikolla tapahtuvasta kalareissusta. Itselläni on viimeinen lomaviikko menossa, joten mikäs siinä kun vielä pystyy viikollakin irtautumaan ongelle. Valitsimme kohteeksi lopulta Huopanankosken, jonne suuntasimme iltapäivästä  heittämään 12h lupaa. Myös Tapio lähti mukaan remmiin.

Perille päästyämme tsekkasimme tilanteen vanhalta sillalta. Vesi oli hyvällä korkeudella, joten ei muuta kuin larvaonkea virittelemään ja kalalle. Ehdin onkimaan Kuninkaanväylää noin 10 minuuttia, kun ensimmäinen ihan hyvänkokoinen istukas puri larvaa.

Sain Kuninkaanväylästä nopeaan tahtiin vielä kolme samanmoista istukasta lisää. Kuninkaanväylän niskalta puri nymfiä vielä yksi istukastaimen, joten eväleikattua kalaa näytti ainakin olevan hyvin. Tai no, yhdellä näistä kaloista oli kyllä rasvaevä tallella vaikka selkeä istukas olikin. Tallustelin takaisin vanhalle sillalle, jossa Suomisen Jarkko opasti sukulaisseurueelleen perhokalastusta. Jarkko saikin sillan yläpuolelta heti yhden taimenen.

Porukkaa oli joka puolella pilvin pimein, joten menin vanhan sillan alapuolelle, jossa ei näkynyt ketään. Täältä löytyi pari kolmevitosta harjusta, jonka jälkeen lähdin ylävirran suuntaan. Porukkaa tuntui vaan olevan jokaisessa mahdollisessa kolossa. Huopanankosken sivut olivat olleet alhaalla, jonka seurauksena Riitta oli alkanut myymään uudestaan lupia. Sivujen lupakauppa toimi kuitenkin samalla, minkä vuoksi koskelle oli myyty lupia yli kiintiön. Löysin Torikoskesta sopivan raon, mutten saanut täältä kaloja. Sama homma välisuvannossa. Kellon ollessa kymmenen kantturoissa menin Saarensalmen yläosiin, josta sain larvalla ensin yhden istukkaan ja tämän jälkeen vielä kauniin evällisen taimenen. Tämä jäikin reissun ainoaksi "oikeaksi" evälliseksi mittataimeneksi. Pieniä parikymmensenttisiä evällisiä poikasia sen sijaan pyristeli perhoissa tämän tästä, mikä oli positiivinen yllätys.

Saunamontulta sain kookkaamaan tuntuisen kalan siiman päähän, joka irtosi kuitenkin ennen näköhavaintoa. Ilma alkoi olla jo sen verran hämärä, että nymfikalastus oli vaikeaa kun siimaa ei enää kunnolla erottanut. Niinpä vaihdoin french leaderin normi perhosiimasettiin, pistin pupat siiman päähän ja lähdin onkimaan vanhan sillan alapuolta. Muutamia harjuksia räpsäyttelikin pupien perässä. Sain pupiin monta ohilyöntiä ja pari muutaman potkun kontaktia, mutten yhtään kalaa ylös asti. Vettä tuli kuin aisaa.

Yön pimeimmät tunnit pyörin koskella kaatosateessa aikaa tappaen, kun Otto ja Tapio nukkuivat autossa. Kalastuksesta ei näin pimeässä oikein tullut mitään, mutta jotenkin se oli aikaa kulutettava. Neljän aikoihin alkoi taas valostumaan niin, että nymfikalastus onnistui hyvin. Kalastusaikaakin oli vielä hetki jäljellä. Karkuutin ensin Kuninkaanväylästä yhden taimenen. Särkiä tuli jatkuvasti, joista osa oli todella isoja. Otto onki Kuninkaanväylästä yhden istukkaan ylös asti. Lopuksi kopaisin vielä Saarensalmen yläosan, josta kuulapupaan puraisi pirteä puolimetrinen istukastaimen. Tähän oli hyvä lopettaa kalastus tältä erää ja lähteä ajamaan Jyväskylään nukkumaan.

Huopanan vesitilanne olisi ollut aikalailla ihanteellinen nymfikalastukseen, mutta harmittavasti nyt sattui sellainen arki-ilta, että porukkaa oli aivan liikaa. Viime viikolla koskella oli saanut kuuleman mukaan kalastaa ajoittain jopa yksin. Kaloja tuli kuitenkin ihan kivasti, vaikka valtaosa istukkaita olivatkin.