perjantai 29. helmikuuta 2008

Hiihtoloman viettoa kalastellen

Tänään aamulla lähdettiin Pekan kanssa ajamaan koskelle, edessä oli meikäläisen perhokalastusvuoden avaus. Kun saavuimme joelle, oli vielä muutama aste pakkasta. Ensimmäisillä heitoilla kylän tuntumasta karkuutin pienehkön taimenen, Pekka sai yhden alamittakalan vapautettavaksi asti. Viime vuonna keväästä ja loppusyksystä kaloja antanut alussuvanto oli nyt hiljainen, tosin vettäkin oli niin paljon, että perhoja oli vaikea saada syvän ja kohtalaisesti virtaavan suvannon pohjalle. Oli runsaasta vedestä hyötyäkin, sillä nyt joki oli täysin avoinna, kun vähävetisinä talvina se jäätyy erittäin herkästi.


Aurinko paistoi ja ilma oli jo plussan puolella, kun siirryimme alemmas kalastamaan suvantoaluetta. Yhtäkkiä vieressä nätti taimen hyppäsi 3 kertaa peräkkäin ilmaan, sekuntia myöhemmin selvisi kalan olevan Pekalla siiman päässä. Kala veti vesikasvuston sekaan, mutta jäälautan päältä kurottamalla sain sen kopattua haaviin Pekalle. Nätti hitusen yli kilon taimen kävi McLeanin haavissa punnittavana ennen vapautusta. Kala oli hieno, tämän joen taimenet eivät yleensäkään ole mitään istukaslorttoja..


Itselleni päivän paras tapahtuma tuli, kun tiputin perhon ennen heittoa aivan jalkojen juureen. lähdin nostamaan perhoa heittoon, kun siima rupesi liikkumaan, kirjolohi hyppäsi ilmaan ja irtosi ennen kuin kerkesin koko hommaa kunnolla edes tajuamaan. No, pitäähän sitä karkauspäivänä ainakin yksi parempi kala karkuuttaa. Lopulta ennen lähtöä reilu 30 senttinen taimen kävi pikaisesti irroitettavana perhostani.


Pitäisi vissiin muuttaa blogin nimi pilkkiblogiksi, kun taas tulee pilkkijuttua. Vieläpä aika brutaalia puuhaa, sillä viikolla tuli pitkästä aikaa käytyä matikkapilkillä. Oltiin mökillä äidin miesystävän Immon kanssa, katiskasta tuli ihan mukavasti matikoita, joten ajattelimme illalla kokeilla pilkillä samalta alueelta. Ensin vedimme herkullista matikkakeittoa naamaan, jonka jälkeen suuntasimme jäälle. Noin 10 minuutin pilkinnän jälkeen sain illan ainokaiseksi jääneen pilkkimatikan, tosin Immon kanssa karkuuttelimme vielä yhdet matikat avannon reunalta. Reilun tunnin pilkkimisen jälkeen suuntasimme jo saunaan, tulipahan pitkästä aikaa koitettua limamikkojen pilkintää.


Huomenna on tarkoitus suunnata Jannen kanssa Hartolaan, saa nähdä käykö kauden ensimmäinen mittakala jo haavissa.

sunnuntai 10. helmikuuta 2008

Vaihteeksi ahvenpilkillä

Talvella perhokalastuskauden olleessa pienellä tauolla, on minulla ollut tapana käydä muutaman kerran vuodessa ahvenpilkillä. Ja mikäs siinä, kun olen lähes koko ikäni asunut Vääksyssä Vesijärven rannalla, mikä on yksi Suomen parhaista pilkkivesistä, järjestetäänpä tämän vuoden SM-pilkitkin taas siellä. Tulin perjantai-iltana Vääksyyn, ja faija kertoi saaneensa tasurilla noin kilometrin päästä rannasta hyvänkokoisia ahvenia, yksi komea kuhakin oli päässyt aivan avannon reunalla. Kuoreparvi oli tullut paikalle ja perässä tietysti hyvänkokoiset ahvenet mellastamaan.

Lauantaina hieman ennen puoltapäivää ukko näkyi kököttävän jäällä, joten päätin kävellä katsomaan miten vanha äijä vetääkään ahventa, mukaan otin myös pystypilkillä varustetun pilkkivavan. Heti kun pääsin paikalle, faija veti komeaa ahventa jäälle sellaista tahtia, että oli se itsekin koitettava. Pystypilkkiin isommat ahvenet eivät käyneet yhtä haankasti kun ukon tasariin, kun vielä toukkiakaan ei ollut niin käytin syöttinä pikkuahvenen silmää. Noin tunnin jaksoin kököttää jäällä, kunnes syönti hiipui ja lähdimme kävelemään rantaa kohti. Pussissa oli komeita ahvenia, suurimmat ukon saamat olivat puolen kilon tietämissä. Normaalisti tähän aikaan vuodesta jäät ovat kestävimmilään, mutta nyt ei voinut edes ajatella menevänsä moottorikelkan kanssa jäälle. Jäätä oli noin kymmenen senttiä, ja sohjoa sekä loskaa reilusti.

Illalla fileerasin ahvenet ja kierittelin jauho-pippuri-yrttiseoksessa ennen paistamista reilun voin kanssa. Kyllä ahven on yksi parhaimmista kaloista, mielestäni peittoaa maultaan kirjolohet sun muut mennen tullen! Tästä syntyikin ajatus mennä samalle paikalle seuraavana päivänä, jos vaikka saisi vietyä Jyväskylään opiskelijaruoaksi puhdasta ahvenfilettä.

Tarkoitus oli lähteä tänään aamulla kymmenen pintaan jo liikkeelle, sillä paras syönti tuntui olevan yhdentoista kieppeillä. Nukuin kuitenkin sen verran pitkät yöunet, että lähdin jäälle vasta yhdentoista jälkeen. Heti ensimmäisestä avannosta alkoi nousemaan komeaa ahventa tasurilla. Syöntiä kesti noin viitisentoista minuuttia, kunnes kalantulo hiljeni selvästi. Olin vielä vajaan tunnin paikalla, ja hyvänkokoiset ahvenet täräyttelivät pilkkiin enää harvakseltaan. Olisi pitänyt olla paikalla aikaisemmin, mutta sainhan nytkin vietyä puolisentoista kiloa ahvenfilettä Jyväskylään, huomenna siis tiedossa jälleen voissa paistettua ahventa :)


Viimeisen kuukauden aikana en ole jaksan
ut perhojakaan enää kovin paljoa sitoa. On niitä nyt kuitenkin viisi suht täyttä rasiaa, ja onhan tässä vielä aikaa sitoa ennen kuin kausi pyörähtää kunnolla käyntiin. Maaliskuun lopussa on paljon erilaista ohjelmaa, joten saa nähdä kuinka paljon kerkiää käymään sumariaikaan kalassa. Se kausi kun menee aina yhtä huomaamattoman nopeasti ohi. Kuitenkin polttelut ovat kovat jo nyt, tuskin moneen vuoteen olen odottanut näin malttamattomasti kesän ja parhaimman perhokalastuskauden alkua.