Spigotti sauhuamaan

Jostain syystä tällaisella laiskalla pehonsitojalla sidontainspiraatio tarvitsee aina jonkun sytykkeen. Tällä kertaa se syttyi, kun hankin parisataa volframikuulaa ja kymmenen rasiaa uusia Knapekkeja. Viime päivinä onkin rasioiden täyttäminen saatu hyvälle alulle kuulapupien, leechien, kakshäkiläisten ja larvojen merkeissä.


Tarkoituksena olisi täyttää talven aikana rasiat sarjoilla luottoperhoja, kokeilut tehdään sitten myöhemmin, jos aikaa ja innostusta riittää. Yleensä olen nimittäin kesällä törmännyt tilanteeseen, että talvella sidotut ns. luottoperhot loppuvat rasiasta alkuunsa, ja kesken kauden joutuu sitten tirisemään jatkuvasti sidontapenkin ääressä. Jos nyt kerrankin valmistautuisi uuteen kauteen kunnolla perhojen osalta.

Urakkaa kyllä riittää vielä, sillä larvoille, pupille, nymfeille, leecheille ja streamereille on vielä rasioissa tilaa yllinkyllin. Mutta onpahan saatu homma aluille.

Pisto Päijänteelle

Jos eilinen keli oli synkän harmaa, niin tänään se oli kyllä jotain ihan muuta. Puolenpäivän jälkeen mulkoillessani ulos lähes keväisen aurinkoiseen keliin, syntyi ajatus lähteä pikaiseen kopaisemaan Päijänteen siikapaikkoja ennen Jyväskylään lähtöä.


Ensimmäisellä paikalla pikkusillan luona oli valmiiksi pari pilkkijää, jotka ihmettelivät kun tapahtumia ei ollut. Aiemmin syksyllä miehet olivat saaneet paikalta siikoja ja pari taimenta. Pian myös Pentti tuli paikalle, joka kertoi myös aiemmin kuluvana vuonna saaneensa perholla siikojen lisäksi kyseisestä spotista jokusen taimenen.

Tänään ei reilun tunnin aikana kopaisemassani parissa paikassa näkynyt siikoja eikä taimenia. Tosin yhden varovaisen pintakäynnin bongasin, ja ison sillan viereisellä laiturilla oli siian suomuja. Joku oli siis onnistunut.

Karkuutuksia ja harmaata keliä

Osaa kyllä olla harmaata aikaa Suomen marraskuu, varsinkin kun lunta ei ole maassa ja synkistä pilvistä tihkuttaa vettä tasaiseen tahtiin. Kalakelinä tämänpäiväinen oli kuitenkin ihan hyvä, kun ilmakin oli usean asteen plussan puolella. Kohteeksi valitsimme Pekan kanssa Sysmän puolen Tainionvirran, josta Pekka oli rauhoituksen jälkeisenä päivänä pari kirjolohta saanut. Kaloja oli siis jäänyt vielä jokeen kesän istutuksista.

Taisi olla aamulla kolmas heitto Rännikoskella, kun pieneen mustaan leechiin tälläsi kirjolohi, joka kuitenkin lopulta karkasi kun olin kaivamassa haavia selästä. Rännikoskella ei sen jälkeen ihmeempiä tapahtumia ollut, joten menimme seuraavaksi ylös Kaartinkoskelle. Kosken niskalla näin pintakäynnin, perhot perään ja kala kiinni. Nätti kille oli jo haavimisetäisyydellä, kun valkoinen leech irtosi suupielestä. Kala jäi paikoilleen, joten huitaisin vielä haavilla perään, taisin tosin vain tuupata kalalle pyrstöstä lisävauhtia. Ei ollut Sipposen ruokapöytään tarkoitettu tämäkään kala..

Sitten olikin aika käydä paistamassa makkarat ja lämmittelemässä nuotion äärellä.


Lopuksi kalastelimme vielä Rännikoskella ja padon alla. Rännikoskella näkyi jokunen pintakäynti, tuttu perhomies näistä yhden killen narauttikin. Pekka puolestaan katkotti siimat kirjolohen kanssa, eipä näyttänyt tulevan meillä tänään kalat haaviin asti.. Padon alta Pekka koukutti vielä yhden pienen hauen.

Kaikinpuolin ihan mukava päivä, vaikkei saalista haavin asti nyt tullutkaan. Perhoja vaihtaessa joutui tänään tosissaan pähkäilemään, mitä sitä siiman päähän sitoo. Sen verran tyhjäksi ovat päässet rasiat menemään, että talvella on urakkaa ihan riittämiin niitä täyttäessä..

Katseet ensi kauteen

Kuluva viikko on mennyt pitkälti ensi kauden kujeita suunniteltaessa. Vaikka rauhoitus loppuu kohtapuolin, niin suunnitelmissa ei ole rynnätä koskille heti 16. päivästä lähtien. Ehkä vielä pari reissua, ja kalastusvuosi 2009 on paketissa.

Kilpaaperholla.netissä alkuviikosta julkaistu ensi vuoden alkukarsintojen lista vei ajatukset jälleen kisahommiin. Tarkoitus olisi ensi vuonna kiertää karsintoja hieman enemmän, ja katsoa sitten syksyllä uudestaan kisahommien jatko. Alustavaa listaakin olen kyhäillyt jo arvontaan, toukokuun loppu -ja kesäkuun alkupuoliskoilla olisi näillä näkymin tulossa omaan kalenteriin melko monta kisaa, jos arpa osuu kohdalle. Harmittavasti Muuramenjoen ja Jyräänjoen kisat osuvat samalle päivälle, olisi tehnyt mieli hakea nimittäin kumpaankin. Tosin nuo ovat sen verran suosittuja kisoja, että molempiin olisi tuskin kuitenkaan päässyt.

Kisasuunnittelusta inspiroituneena sidoin eilen ensimmäiset perhot varmaan pariin kuukauteen. Tosin montaakaan perhoa en jaksanut vääntää, muutama järvileechi, larva ja kuulapupa. Sidontasessio stoppasi lyhyeen, kun 8/0 sidontalanka loppui. Taitaa olla korkea aika päivittää taas perhonsidontakalustoa..


Kaapista löytyi kuitenkin paksumpaa vaijeria, joten aloin äsken kyhäillä streamereita. Tavoitteenani on pelkistää streamerit mahdollisimman yksinkertaisiksi, nyt väsäilin ensi kesän yökalastukseen hahmoperhoja, joihin käytin pelkästään tummanruskeasta peruukista saksittua antronmaista materiaalia. No, pari tinselisäiettä toki myös molemmilla kyljillä. Saa nähdä, ansaitseeko paikkaansa rasiassa, jotain jäykempää materiaalia olisi toki voinut alussiipeen lisätä, jottei siipi kiertyisi jatkuvasti koukunmutkaan..

Viikonloppu Merikarvianjoella

Perjantai-iltapäivällä olin jo valmistautunut lähtemään viikonlopuksi Vääksyyn, kunnes suunnitelmat muuttuivat Kivimäen Villen puhelinsoiton myötä. Ville houkutteli lähtemään mukaan Ääneseudun Perhokalastajien seurareissulle Merikarvianjoelle. Kuluva syksy on mennyt niin vähillä kalastuksilla, ettei innokkuutta lähtöön tarvinnut juurikaan miettiä..

Reissu ei ollut mitään jatkuvaa hampaat irvessä kalastusta, vaan molempina päivinä kalasteltiin muutama tunti. Lauantai-ilta kului saunoessa hienossa Riverside Saarikosken mökissä, jossa olisi mahtunut seitsemän henkilön lisäksi majoittumaan helposti toinenkin mokoma lisää. Samalla tuli luonnollisesti otettua muutamat ohrajuomat ja savustettua Lankoskelta otettuja ruokakaloja. Kylilläkin tuli käytyä, joten sunnuntaiaamuna ei porukka kyennyt nousemaan kalalle aivan kukonlaulun aikaan.. Mökin seinälle oli täytetty komeita kaloja, joista suuri rautu herätti erityisesti ihailua.


Mukavaa oli olla myös kalassa joella, kun homma sujui rennonletkeällä otteella. Merikarvian koskista kävimme Lankoskella, Holmalla, Stäävitillä sekä mökin vieressä virranneella koskenpätkällä. Heittelin itse molempina päivinä lähinnä pieniä leechejä lasisiimalla. Käytin haavissa yhteensä 8 killeä ja 2 harjusta, joista toinen lähenteli neljääkymmentä senttiä. Kaloista yksi otti nymfiin, ja kaikki muut pieneen oranssiin leechiin, vaikka uitin perukkeessa jatkuvasti kolmea perhoa.

Joen kirjolohet olivat pääosin pieniä tapauksia, sillä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta saamamme kirjolohet olivat 0,5-0,8 kilon painoisia. Itse vein yhden sunnuntaiaamulla tulleen vajaan parin kilon killen Jyväskylään ruokakalaksi. Kuneliuksen Joonas sai sunnuntaina Stäävitiltä reissun suurimman kalan, noin kolmekiloisen kirjolohen.

Kiitoksia Ääneseudun porukalle mukavasta viikonlopusta. Joku reissu tulee varmaan vielä loppuvuonna tehtyä, mutta nyt pitäisi pääpaino keskittää kauden aikana tyhjentyneiden rasioiden täyttämiseen.