Pekka soitteli jälleen eilen illalla, yrittäen houkutella lähtemään Hartolan tainionvirralle. Itse en ollut kovin innokas ostamaan 17€ lupaa mustien laihojen taimenten kalastamis

esta, säätiedotuskin lupasi tuulista ja epävakaista säätä. Lopulta kuitenkin myönnyin, ja aamulla suunnattiin jälleen kalaan.
Aloitimme kalastuksen kolmosalueelta. Olimme kalastaneet jonkin aikaa kun Pekan vapa taipui pitkospuiden loppupäässä oieten samointein. Hetken päästä sama toistui uudestaan, nyt kala rimpuili hetken kauemmin jo siiman päässä. Kolmas kerta toden sanoi, ja kohta Pekan väsyttämä tumma taimen makasi haavissa valkoinen leech suupielessä. Menin itse pitkospuiden päähän, ja sainkin yhden kontaktin kalaan joka jäi kuitenkin pelkäksi tärpiksi. Pekka väsytteli jälleen kalaa, tällä kertaa alamittaista taimenta.
Päätimme vaihtaa paikkaa suunnaten tällä kertaa kakkosalueelle, ensin höräisten yhdet oluet naamaan leirintäalueen kuppilassa. Leirikoskella emme kuitenkaan kauaa viihtyneet, v

aan siirryimme neloaslueelle keijulankoskelle. Keijulankosken niskakin tuntui kuolleelta, joten loppuajaksi siirryimme takaisin kolmosalueelle. Vanhanmyllynkoskesta tuli pari epävarmaa tärppiä, mutta melkoisen hiljaista tuntui olevan. Kalastusmotivaatiokaan ei tosin ollut huipussaan, olimmehan kuitenkin jo kolmatta päivää peräkkäin kalassa. Hämärän alkaessa hiipiä pakkasimme kamppeemme ja lähdimme kohti Vääksyä. Seuraavaksi sitten varmaan vesijärven ahvenia pilkkimään, kunhan nyt tulisi ensin jäätä.