2013

Taas on yksi vuosi paketissa ja on aika tehdä yhteenvetoa perhokalastusvuodesta 2013. Vuosi sisälsi paljon kilpailua ja siihen liittyvää oheistoimintaa, haastavan mutta palkitsevan matkan Kuolan niemimaalle sekä tietysti tukun reissuja kotimaan kohteisiin.

Vuoden 2013 ensimmäinen kalareissu tuli tehtyä 1.1 ja viimeinen 29.12. Kaikkinensa mennyt vuosi sisälsi kuitenkin hieman tavanomaista vähemmän perhokalastuspäiviä Venäjän matkan ollessa ainoa pidempi reissu. Alla pieni lista muutaman viime vuoden perhokalastuspäivistäni:

2008: 54 perhokalastuspäivää
2009: 52
2010: 47
2011: 58
2012: 62
2013: 50

Kilpakalastus

Vuoden perhokalastuspäivistä peräti 17 kului erilaisissa kilpailuissa. Kilpakalastuksen lisäksi aikaa kului perustamamme uuden kilpaperhokalastusseuran Fly Fishing Club Jyväskylä ry:n toiminnan parissa. Ensimmäinen toimintavuotemme oli kaikin puolin onnistunut ja seuran jäsenille tuli mukavasti menestystäkin. Ensi vuonna seuralla on sitten isommat haasteet edessä mm. SM-finaalien järjestelyiden osalta.

Toukokuun alun Liekkilampien seurakisan jälkeen aika kului kesäkuun puoliväliin asti tiiviisti karsintoja kiertäen. Kaikissa kevätkisoissa oli sinänsä hyvät mahdollisuudet pärjätä, mutta viimeiset jaksot osoittautuivat lähes ylitsepääsemättömiksi möröiksi. Tärkeät kalat karkasivat ja jos niitä tuli vikalla jaksolla ylös, niin ei tarpeeksi. Välillä oli huonoa tuuriakin matkassa. Homma alkoi jo hieman turhauttaa, kunnes viimein Risulammen karsinnan voitto varmisti finaalipaikan.

Karsintojen jälkeen oli yli kahden kuukauden tauko kilpakalastuksesta ennen tiivistä syyskautta. Iijoen SM-finaaleissa en onnistunut vieläkään tekemään tasaista suoritusta. Järvipäivä meni hyvin, mutta jokikalastus penkin alle. Jokikalastukseenkin oli hyvän treenisetin jälkeen kova luotto, mutta pitäydyin kisassa liikaa Iijoen yläjuoksun treenivesillä toimineissa jutuissa, mitkä eivät isommilla ja syvemmillä kisapooleilla pelittäneet. Positiivista oli se, että sain ensimmäistä kertaa finaalissa joka jaksolta kalaa. Finaalin sijoitus (17./40) takasi kuitenkin edellisvuosien kanssa kohtuullisen hyvät ranking-asetelmat ensi vuodelle.

Tuomas valmistautuu finaalin avausjaksoon

Iijoen yläosien treenivettä

Yksi lukuisista treeniharjuksista

Iijoen treeneissä pinturiin noussut nätti taimen

Finaalin jälkeiset Kapeenkosken joukkuekisat menivät meidän osalta jokseenkin penkin alle. Näitä seuranneet syyskarsinnat sujuivat puolestaan omalta osaltani melkoisen nappiin. Ensi vuoden finaalipaikka tuli varmistettua jo kahdessa ensimmäisessä kilpailussa, ja Risulammen syyskisassa sain vielä parannettua pistepottia.

Kokkilan Arton tyylinäyte Risulammelta

Kilpailuissa pärjääminen on usein hyvin pienistä marginaaleista kiinni. Omat syyskarsintani eivät sinällään olleet kalastuksellisesti juuri kevätkisoja kummempia. Syksyllä viimeisten jaksojen tärkeät kalat tulivat kuitenkin ylös asti ja sössimiset tapahtuivat pääosin sellaisilta jaksoilta, joilta oli jo muutenkin kaloja plakkarissa.

Lampikalastus

Kilpailujen lisäksi tein vuoden aikana muutamia lampikeikkoja Liekkilammille, Kuusikkolammelle, Raudanjärvelle ja Havulammelle. Normaaliin tapaan nämä lampikalastuskerrat sijoittuvat jäidenlähdön jälkeiseen sesonkiin sekä syksylle virtavesien rauhoituksen jälkeiselle ajalle. Kaloja tuli joka kerralla lukuunottamatta ensimmäistä Liekkilampien visiittiä, jolloin lammissa oli vain pari sulaa reikää.

Vuoden ensimmäinen järvikala Liekkilammilta

Venäjän taimenreissu

Vuoden odotetuin kalareissu oli viikon mittainen matka Kuolan niemimaalle Kharlovkan latvojen taimenvesille. Ennakkotietojen perusteella reissusta oli odotettavissa olosuhteiden puolesta vaikeaa, sillä meitä ennen paikalla olleella porukalla oli ollut todella nihkeää. Olosuhteet asettivat meidän kuuden hengen porukalle melkoisia haasteita. Vedet olivat ennätysalhaalla, kuoriutumisia ei ollut ja kylmä pohjoistuuli tuiversi lähes koko viikon ajan.

Kalastus ei siis todellakaan ollut helppoa, olosuhteiden myötä näillä pinturipaikoilla joutui nyt turvautumaan myös streamerkalastukseen, kun kelit olivat välillä käytännössä mahdottomia pinturin heittoon. Kalojen eteen joutui tekemään kovasti työtä, mutta kyllä niitä parempiakin kaloja nousi kun jaksoi viettää joella aikaa. Oman reissuni kohokohta oli värikkään väsytyksen jälkeen noussut 72cm pintaperhotaimen, jonka lisäksi sain muutaman +60cm taimenen. Streameriä heittäessä haukia tuli melkoisesti, yksi viimeisenä iltana noussut hauki ylitti metrin rajankin. Pekosen Harri taiteili haaviin reissun suurimman, peräti 76cm pinturitaimenen.

Kulkuneuvomme tundralla

72cm pinturitaimen (Kuva: Matti Vehviläinen)

Tuhti Kuolan streamertaimen (Kuva: Matti Vehviläinen)

Tundran taimenmaisemaa

Etelä- ja Keski-Suomen jokikalastukset

Talvella ennen sumariaikaa heitin pahimpien poltteiden poistamiseksi pari jokireissua Keski-Suomeen. Paras näillä reissuilla noussut kala oli helmikuun keikalla kohottelemalla uitettuun larvaan puraissut taimen, joka jäi lopulta vuoden suurimmaksi Suomesta tulleeksi taimeneksi. Kyseisenä päivänä olikin sitten kalastusosuuden jälkeen niin sanotusti pari muuttujaa..

Sumarireissuilla en osunut taaskaan kunnon kuoriutumiseen. Kaloja nousi kuitenkin määrällisesti hyvin suurimmaksi osaksi pintakalvossa uitetuilla nymfeillä, keskikoko ei kuitenkaan ollut kummoinen. Keväällä tein myös pari reissua Muuramenjoelle, joista ensimmäisellä kirjolohia nousi hyvin. Toinen huhtikuinen keikka oli nihkeämpi, vaikkei sekään tyhjä ollut.

Tuomas kepittää Muuramenjoen kirjolohta

Puronieriöiden kalastus pikkuojalla tarjosi toukokuussa mukavaa vaihtelua karsintarumbaan. Tein tällöin kolme purkkaripistoa ja pieniä kaunokaisia nousi todella paljon.

Hammonjoella kävin karsintojen lisäksi kaksi kertaa hupikalassa. Nämä olivat todella hauskoja keikkoja. Varsinkin juhannuksen jälkeinen pisto oli yksi vuoden ehdottomasti parhaita kalastuspäiviä. Väijyminen tuotti tulosta ja niin purkkareita, kirjolohia kuin harjuksiakin nousi todella hyvin, seassa myös muutamia taimenia. Laadukas kalastus ei aina edellytä isoja kaloja.

Hammonjoen kirjolohi taivuttaa vapaa

Perinteinen Hammon purkkari

Keski-Suomen reittikoskista heitin kesällä yhdet keikat niin Kymölle, Kapeelle, Huopanalle kuin Kuusaankoskellekin. Taimenia nousi kaikilla reissuilla aika hyvin. Lähinnä nymfeillä ja larvoilla, joskin alkukesän Kymön keikalla streamerit pelittivät paremmin. Suurin osa kaloista oli jälleen eväleikattuja istukkaita. Kesän suurimmaksi Keski-Suomen evälliseksi taimenekseni taisi jäädä elokuinen Muuramenjoen 54cm eväkäs.

Kuninkaanväylä oli istukkaiden tiheästi asuttama (Kuva: Otto Blomqvist)

Kuusaan kuohuja

Hieman karkeampi istari

Rauhoituksen jälkeisen ajan kalastus jäi tänä vuonna todella vähälle. Kookkaat kirjolohi-istukkaat toivat lisämaustetta Muuramenjoen pikkukalajouluihin. Seuraavan kerran kävin kalassa vasta aivan vuoden lopussa Vaajavirralla, lyhyt pisto antoi vuoden viimeisen taimenen.

Viiden kilon kirjolohi haavissa (Kuva: Aapo Ilola)

Siinäpä oli menneen vuoden perhokalastukset lyhyessä paketissa. Ihan hyvä kalastusvuosi jälleen. Ensi vuodelle ei vielä ole mitään mullistavia suunnitelmia. Alkukesästä voisi panostaa jokaviikkoisen karsintojen kiertämisen sijaan enemmän Keski-Suomen koskien ongintaan. Finaalin järjestelyjen parissa tulee myös kulumaan aikaa. Alkuvuodesta tapahtuvan työpaikan vaihtumisen myötä tulevan kesän lomat jäävät melkoisen vähälle, mutta yhden pohjoisen reissun meinaan kuitenkin kesään mahduttaa. Kireitä siimoja tulevalle vuodelle, muistakaahan myös alkuvuoden reissuilla taimenen uusi 60cm alamitta!

Vuoden viimeinen

Plussakelien jatkuessa kalastuspoltteet alkoivat olla sitä luokkaa, että johonkin piti päästä siimoja liottamaan. Kovin pitkälle en kuitenkaan jaksanut lähteä ajamaan, joten päätin tehdä aamupiston läheiselle Vaajavirralle. Ensin piti hieman konsultoida Rysää virran taimenpaikoista, sillä paikka ei ole minulle kovinkaan tuttu, vaikka vain muutaman kilometrin päästä kotoa sijaitseekin.

Marssin paikalle aamulla hieman ennen yhdeksää, kun keli oli vielä aavistuksen hämärä. Muutaman minuutin kalastuksen jälkeen taimen tälläsi laiturin vierestä kiinni valkoiseen oranssikuulaiseen zonkeriin. Noin puolimetrinen talvikkoistari kävikin laiturin puolella kääntymässä ennen vedenalaisen taipaleensa jatkamista.

Noin vartin päästä tartutin vielä toisen kalan, joka kuitenkin irtosi melko nopeasti. Todella navakka vastatuuli teki heittämisestä vaikeaa ja kun tapahtumiakaan ei alun jälkeen enää ollut, niin suuntasin kotiin jo kahden tunnin kalastamisen jälkeen. Kaikkinensa kuitenkin ihan mukava aamukeikka ja tulihan se vuoden viimeinen eväkäskin ongittua.

Nymfejä

Vuoden synkin aika on taas käsillä, eikä päivänvaloa ole juuri työajan ulkopuolella havaittavissa. Pimeät illat ovat oivaa aikaa uppoutua perhonsidonnan maailmaan. Itse olen viime aikoina pyöritellyt lähinnä painotettuja jigikoukkuun sidottuja nymfejä. Olen sitonut sekä vanhoja luottomalleja että yrittänyt myös soveltaa uusia ideoita. Nymfirasia kun normaalisti harvenee kesän mittaan sitä tahtia, ettei perhoja voi olla ikinä liikaa.

Alla muutamia esimerkkejä lähipäivien tuotoksista:

Pinkki liimanymfi

Liimanymfi cdc-häkilällä

Keltainen liimanymfi

Hares Ear-muunnos

Perinteinen oranssikuulainen PT

Vuoden 2013 parhaat kirjolohiperhot

Perhokalastusvuosi 2013 taitaa olla kalastuksen puolesta jo omalta osaltani pulkassa. Yhden välivuoden jälkeen pidin jälleen listaa vuoden aikana eri perhoilla tulleista kirjolohista. Kelpuutin nyt listaan mukaan myös sellaiset karkuutetut kirjolohet joista näki varmasti, että missä perhossa kala oli kiinni. Kuten listan järjestyksestä voi huomata, niin eniten kirjolohia antavat perhomallini ovat pysyneet melko vakioina vuodesta toiseen.

1. Musta leech (58 kirjolohta)

Vuodesta toiseen paras kirjolohiperho, joka on usein ainakin se toiseksi paras vaihtoehto siimanpäähän. Kirjolohia kalastettaessa musta leech löytyy lähes aina yhtenä perhona perukkeesta, minkä huomaa myös sen antamista kalamääristä. Kalastan itse monilla erilaisilla mustan juotikkaan muunnoksilla. Käytettävät koot vaihtelevat välillä #6-16 ja pienimmät hennon ohuet versiot näyttävät ehkä enemmän nymfeiltä, mutta liitseiksi nuo hennotkin marabouperhot kirjoissani menevät.  Toki yleisimmin perukkeen nokassa roikkuu #8-12 oranssikuulainen musta leech, jollainen on myös yläpuolisessa kuvassa #12 koukkuun sidottuna.

2. Oranssi leech (38 kirjolohta)

Oranssi on ollut minulle se paras "istariväri", eli väri joka laitetaan siiman päähän kun vedessä on tuoretta kalaa. Oranssin teho vaihtelee tosin enemmän kuin tasaisen varmasti kalaa antavan mustan. Välillä lähes kaikki kalat hakkaavat oranssiin, joskus siihen ei taas saa pistoakaan, vaikka litkan muilla perhoilla tulisikin kalaa. Vaikka oranssi mielletäänkin perinteisesti uuden istarin väriksi, niin koukkukokoa pienentämällä väri kelpaa usein yllättävän hyvin vanhoillekin kaloille.

3. Härpäke (22 kirjolohta)

Kolme vuotta käytössä ollut boobymalli, jota en ole kisahommien vuoksi hennonnut aikaisemmin julkaista. Nykyään kyseinen perho taitaa olla jo aika laajasti tiedossa kisapiireissäkin, joten annetaan mennä. Kyseessä on siis mustasta boobysta jatkokehitelty versio, jossa lisä-ärsykkeenä 1-2 paria ohuita kumijalkoja sekä kultaista flashabouta. Perhosta tuli heti ensikokeiluilla yksi suosikeistani, kaikki 2011 listaukseen mustan boobyn alle merkatut kalat tulivat tosiasiassa tällä mallilla. Viime vuonna en listauksia pitänyt, mutta epäilisin tämän mallin antaneen silloin ehkä jopa enemmän kirjolohia kuin mikään muu perho. Tänä vuonna puhdas boobykalastus jäi todella vähälle, mutta käytin mallia melko usein päätyperhona kahden leechin kanssa ongittaessa ja se antoi taas mm. muutaman todella tärkeän kisakalan. Kyseessä on välillä todella hyvin toimiva perho, mutta ei tämäkään aina toimi. Perinteinen musta booby ilman lisähärpäkkeitä olisi varmasti monessa tilanteessa tätä mallia parempi. Härpäke on kuitenkin kolmen viime vuoden aikana lunastanut lopullisesti paikkansa kirjolohirasiastani.

4. Valkoinen leech (19 kirjolohta)

Valkoinen leech on viileän veden aikaan (talvi, alkukevät ja myöhäissyksy) usein jopa paras liitsiväri. Kesällä tämä väri ei juuri perukkeeseeni pääse, mutta valkoinen on kuulunut jo pidemmän aikaa viileän veden peruskalustooni.

Muut perhot:
Oliivi leech (10 kirjolohta)
Pinkki leech (6)
Kultatinseli (5)
Oliivi larva (2)
PT-nymfi (2)
GRHE (2)
Musta nymfi (2)
Oranssi blobi (2)
Pinkki blobi (1)
Caddis (1)
Punainen buzzer (1)
Diawl Bach (1)
Oliivi nymfi (1)

Kuten aiempienkin listojen yhteydessä taisin jo mainita, niin tällaisia listauksia ei kannata ottaa liian vakavasti. Niillä perhoilla saa kalaa mihin luottaa ja millä kalastaa. Yläpuolista listausta lukiessa kannattaa ottaa huomioon, että menneen vuoden kirjolohenkalastukseni tapahtui suurilta osin järviolosuhteissa (järvet, lammet, jokien järvimäiset suvannot). Näin ollen perinteinen kirjolohen jokikalastus jäi todella vähälle, mikä näkyy ainakin pienenä pikkuperhoilla (nymfit ja larvat) saatujen kirjolohien määränä. Lisäksi ns. "mättöpäivänä" voi saada suuren määrän kaloja perhoilla mitä nyt vain silloin sattuu uittamaan, mutta vaikkapa vaikean lampipäivän pelastanut pikkuperholla ongittu valikoiva kirjolohi näkyy tilastoissa vain yhtenä kalana.