Lohenkalastusta Finnmarkissa 21.-23.7.2014

Sisävesikalastuksen jälkeen siirryimme meille kaikille huomattavasti oudompaan osa-alueeseen, lohenkalastukseen. Itse en ollut ikinä kalastanut lohta, Juhon ja Villenkin lohenkalastuskokemus oli aivan minimissä. Ville olikin koko porukasta ainut, joka oli aiemmin saanut lohen. Kavereiden kokemukset lohen nymfikalastuksesta saivat kuitenkin pienen mielenkiinnonkipinän syttymään.Valkkasimme sopivan pikkujoen johon nousee tittiä sekä lohijalkaa, ostimme kahden vuorokauden luvat ja lähdimme koittamaan onneamme.

Maanantai 21.7

Paikan päälle tultuamme söimme ja laitoimme leirin pystyyn, jonka jälkeen oli vielä tunnin verran aikaa tarkkailla jokea ennen lupien alkamista. Vesi oli matalalla sekä kirkasta ja tittejä näkyi parkissa aivan leirin edessäkin. Olimme kaikki kuin tulisilla hiilillä ja odotimme, että pääsemme heittämään perhoja näille kaloille.

Lupa alkoi ja pääsimme vihdoin onkimaan. Pohjassa möllöttävät kalat eivät vaan reagoineeet oikein mitenkään pyytöihimme. Yritimme aluksi pintureilla, perinteisillä pikku lohiperhoilla, liitseillä, streamereilla ja nymfeillä eri tavoin uittaen, mutta ei. Ensimmäisen kolmen tunnin aikana sain yhden hennon puraisun ja Juholla kävi yksi kala kääntymässä pinturin alla. Tärppiholistisilla kilpakalastajilla alkoi olla jo usko koetuksella.

Juho ja Ville lähtivät alemmas, itse jäin leirin nurkille. Kävin jututtamassa paikalla ollutta norskia joka lillutteli pikku lohiperhoja alavirtaan. Kuollutta oli hänelläkin. Muutama päivä aiemmin kyseinen kaveri oli saanut hyvin kaloja, mutta nyt vesi oli kuulemma laskenut ja lämmennyt tehden kaloista passiivisia. Lähdin nymfaamaan koskea ranskalaisperukkeella, ja ihmetyksekseni titti otti vapaasti uitettuun nymfiin kiinni. Ilo jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, kala irtosi jo ensimmäisessä hypyssä. Koitin nymfata vielä muutamaa muuta näkyvää kalaa ilman mainittavaa menestystä ja menin leiriin hakemaan lisää motivaatiota.

Hiljaista oli ollut jätkilläkin, pienen motivaatiotauon jälkeen menimme Juhon kanssa taas ongelle. Istuskelin kalliolla, kun Juho heitteli hieman turhautuneena nymfiä muutamalle näkyvälle kalalle. Mies manasi: "V***n ****lohi, ota nyt se perho!". Samassa siima kiristyi ja #3/4 nymfivapa taipui. Lohi oli hyväksynyt perhon ja lähti lujaa ylävirtaan päin. Pienen ylösalasjuoksun jälkeen haavin Juholle kalan. Kyseessä oli tälle joelle varsin mukavankokoinen kala, 74cm/3,4kg lohi, joka ilmeisesti luokitellaan lohitermein jo jalaksi. Mietimme hieman, että saisimmeko tätä kalaa syötyä leirioloissa, vai odottaisimmeko pienempää tittiä. Kalantulosta ei kuitenkaan voi lohijoella olla varma, joten ensimmäinen kala sai pappia.

Ensimmäinen lohi hymyilyttää Juhoa

Ensimmäinen rantautettu lohi toi selkeästi lisää uskoa touhuun. Jonkin ajan päästä minunkin vapa niiasi, kun lohi hyväksyi #8 hares earin. Tämä kala oli selkeästi koko reissun vihaisin ja juoksutti melkoisella kyydillä pikkujokea ylös alas. Lohella oli kaikki mahdollisuudet karata, lopussa se veti perukkeenkin jumiin kivenkoloon. Kun kahlasin irroittamaan peruketta, niin kala olikin yhä kiinni. Ensimmäinen lohi oli ylhäällä ja olo aika helpottunut, pari kuvaa ja kala takaisin uimaan. Kala oli hieman Juhon lohta pienempi. Hetki tästä tartutin pienemmän titin nymfiin, joka kuitenkin irtosi.

Ensimmäinen loheni, hoikka mutta äkäinen

Teimme tämän jälkeen leiriin tulet ja laitoimme osan Juhon kalasta paistumaan heti tuoreeltaan hiillokseen. Pyrstöosat menivät suolaan ja loput säästettiin huomiselle. Kello oli jo aika paljon ja arvoimme, että menisimmekö jo nukkumaan vai kävisimmekö vielä tekemässä piston kalapaikoille. Päädyimme jälkimmäiseen.

Nyt olimme päässeet jo hommasta hieman jyvälle. Mikäli lohia näkyi samassa paikassa useampia ja niiden seassa oli pientä liikettä, niin otin todennäköisyys oli suurempi. Yksittäisenkin kalan sai kyllä tiukalla yrityksellä ottamaan, mutta se vaati lohen hermojen koettelemista pidemmällä kaavalla. Kaikki kalat ottivat vapaasti uitettuihin nymfeihin, viistättäminen ei toiminut eivätkä passiiviset kalat hakeneet perhoja pinnasta. Juho sai ensin yhden lohen, jonka jälkeen minä koukutin peräjälkeen kaksi kalaa mustalla nymfillä. Ensimmäinen oli pienempi alle 60cm titti, toinen taas hieman isompi 68cm kala. Luovutin paikan Villelle, joka saikin siitä reissun ensimmäisen lohensa, pienehkön titin. Ylös tulleiden kalojen lisäksi karkuutimme jokusen lohen.

Aamuyön kaloja

Yökalastus venähti aika pitkäksi, kello oli jo kuusi aamulla kun menimme nukkumaan. Aamuherätys oli ollut kahdeksalta, joten uni maittoi pitkän päivän jälkeen.

Tiistai 22.7

Seuraava päivä oli poikkeuksellisesti kylmempi, eikä teltan muuttuminen saunaksi päässyt näin ollen keskeyttämään uniamme. Juho nousi jossain vaiheessa tokaisten, että enää ei nukuta, mitäköhän kello on? No, kello oli puoli kuusi illalla. Nukuimme siis melkein kellon ympäri. Söimme graavilohileipää "aamupalaksi" ja menimme pikkuhiljaa onkimaan eilisiä ottipaikkoja.

Kaloja näkyi edelleen hyvin ja niitä otti myös perhoihin. "Alkuillan aamusession" aikana nymfasin itse kolme lohta, Ville kaksi ja Juho sai yhden. Omista kaloistani kaksi otti Princeen ja yksi Pietun Pupaan. Kalojen kokoluokka oli pääosin +-65cm, seassa jokunen alle 60cm titti. Ville ja Juho taisivat tiputtaa myös muutaman kalan. Sovimme, että ottaisimme sopivan pikkutitin ruokakalaksi eilisen jo melkein syödyn lohen jälkeen. Haavimme Villen kanssa käytännössä samaan aikaan pienet n. 55cm titit, jotka näyttivät hyviltä ruokakaloilta. Villen kala sai pappia ja oma tittini vapautettiin. Tyhjän luvan heittänyt norski seurasi ylempää touhujamme ja ihmetteli, että miksi vapautamme kaloja.

Tuplatitit

Juhoa hymyilyttää

Ruokatauon jälkeen menimme jälleen onkimaan samaa paljon kaloja antanutta koskipätkää. Nyt kaloja näkyi huomattavasti vähemmän, suurin osa lienee jatkanut matkaansa ylöspäin. Keskityin onkimaan yhtä rantamatalasta bongattua lohta, jonka hermot menivät noin kymmenen minuutin tahkoamisen jälkeen ja kala hyväksyi Hares Earin. Pari kuvaa ja kala takaisin uimaan. Törmäsimme leirin kohdilla saksalaiseen perhokalastajaan, joka oli onnistunut saamaan pinturilla kaksi tittiä.

Loppuillan sessio olikin sitten aika hiljainen, kaloja ei näkynyt enää samaan malliin tutuilla paikoilla ja niitä muutamaa bongaamaamme emme saaneet ottamaan. Menimme nukkumaan jo hyvissä ajoin puolenyön jälkeen, jotta jaksaisimme seuraavana aamuna herätä aikaisemmin ja kalastaa vielä loppuluvan.

Keskiviikko 23.7

Aamuherätyksen jälkeen suuntasimme onkimaan taas ensimmäisen luvan ottipaikkoja. Kalat olivat edelleen hieman kateissa, mutta Ville onnistui saamaan yhden näppärän pikkutitin, josta tuli kolmas ja viimeinen kolkkaamamme lohi. Kala otettiin matkaan ja syötiin illalla takastulomatkan aluksi.

Ville vääntää tittiä ylös

Kun aiemmilla ottipaikoilla ei enää näkynyt kaloja, niin lähdimme etsimään niitä alemmas. Bongasin erään kiven kupeesta neljän lohen rykelmän ja aloin tarjoilemaan nymfiä kaloille. Hetken ajan päästä yksi kaloista nappasi Princen suuhunsa, mukavan väännön jälkeen haavi heilahti nätin titin muodossa. Taisi pikku tuuletuskin päästä ilmoille, kala lämmitti mieltä jonkin aikaa jatkuneen tyhjän heittämisen jälkeen.

Ville tuli paikalle seuraamaan omaa väsytystäni ja luovutin paikan hänelle. Kohta Villenkin vapa taipui, aiemmin täältä lähinnä pikkutittejä rantauttanut mies sai nyt ylös hieman paremman kokoisen titin.

Hiippailin alavirtaan seuraamaan sinne suunnanneen Juhon touhuja. Paikalle päästyäni mies vapauttelikin toista lohtaan samasta poolista. Kysäisin, että voinko minä vuorostani tarjoilla nymfiä pooliin. Montaa uittoa ei tarvinnut tehdä, kun lohi hyväksyi nymfin. Kala näytti aluksi pysyvän kiltisti poolissaan, mutta lopulta jouduin kuitenkin seuraamaan sitä hieman alavirtaan ennen haavin heilahdusta. Oli Villen vuoro onkia poolia, hänkin koukutti ja vapautteli siitä pian lohen larvalla.

Alempia ottipaikkoja

Kävimme tässä välissä paistamassa päivälliseksi tittiä pannulla. Laitoimme samalla leirin jo valmiiiksi kasaan, jotta voisimme lähteä viimeisen kalastuspiston jälkeen suoraan liikkeelle.

Titti käristyy

Lupaa oli vielä hetki jäljellä ja suuntasimme taas aamupäivän paikoille. Juho ja Ville viipottivat alavirtaan lohipoolia kohti, minä jäin tarkkailemaan ylempiä kiventakusia. Yhden kiven kyljestä bongasinkin seitsemän lohen parven. Kaloista yksi oli selvästi muita isompi ja yksi pienempi, muut normaalia +-65cm kalaa.

Tartutin ensin yhden parven normikaloista, joka veti siimat poikki. Tosin liikkeistä ja tuntumasta päätellen kala taisi olla kiinni jostain muualta kuin suusta. Muu parvi oli edelleen paikoillaan, muutaman uiton jälkeen parven pienin kala hyväksyi kumijalkaisen Hares Earin. Kohta haavi heilahti monesti ilmassa käyneen 53cm pikkutitin muodossa, joka oli myös pienin saamamme lohi.

Reissun viimeinen kala

Muu parvi oli tämän mekkaloimisen jälkeen siirtynyt hieman ylemmäs, iso kala oli edelleen passissa. Eipä aikaakaan kun tämä hyvänkokoinen lohijalka otti vapaasti uitettuun nymfiin. Kala pisti melkoisen rallin pystyyn nymfikepin päässä. Ensin ylävirtaan, sitten alavirtaan, muutama ilmahyppy ja lopuksi usean kiven välistä rynnännyt kala katkoi tapsit terävään kivenreunaan. Kohta Juho ja Ville kävelivätkin ylävirrasta kohdalle. Juho oli saanut yhden lohen ja Ville tiputtanut pari. Oli aika laittaa kimpsut kasaan ja suunnata pitkälle kotimatkalle kohti etelää.

Reissupoppoo

Lohenkalastusosuus onnistui jopa yli odotusten, vaikka alussa meinasikin olla hieman ongelmia. Passiivisten lohien pyytäminen muistutti mielestäni lähinnä stressaantuneiden istarikirjolohien tai taimenien kalastamista. Kalat möllöttivät pohjassa, eivätkä nousseet tai hakeneet perhoa kaukaa. Ne piti ärsyttää ottamaan uittamalla perho vapaalla uitolla mahdollisimman moneen kertaan nokan edestä. Aloimme saamaan kalaa heti, kun rupesimme onkimaan niitä aivan samalla tavalla kuin taimenia, kirjolohia tai harjuksia. Yhteensä saimme kahteen lupaan 22 lohta, itse käytin kymmenen kalaa haavissa, Juho ja Ville kuusi lohta mieheen.

Taimenenkalastusta Finnmarkissa 17.-21.7.2014

Harjuksenkalastukseen pyhitetyn vaelluskeikan jälkeen oli aika ottaa muutama päivä vähän kevyemmin ja onkia taimenta hieman lähempänä tietä sijaitsevissa paikoissa. Finnmarkin sisävesitaimen on hieno kala, usein myös paikallisia harjuksia ja siikoja haastavampi ongittava.

Torstai 17.7.2014
Aamusta kasasimme harjusjoella leirin kasaan ja lähdimme kävelemään takaisin sivistyksen pariin. Päivä oli kääntynyt jo reilusti illan puolelle, kun saavuimme yhdelle Finnmarkin sisävesialueen suosituimmista kalapaikoista, Kautokeinoelvan Gievdneguoikalle.

Paikalla oli nytkin melko reippaasti porukkaa, lähinnä perinteisiä karavanaareita. Leirin pystytyksen jälkeen valmistimme vielä ruuat ennen illan kalastuksen aloittamista.

Ruokahetki

Kello taisi olla jo yli kymmenen illalla, kun olimme jälleen kalassa. Itse keskityin onkimaan Gievdneguoikan keskikoskea nymfivälineillä. Siikoja hakkasi pikkuperhoihin jälleen vähän joka paikasta, suhteellisen lämpimän veden myötä niitä oli nyt aivan kovassa koskessakin. Kovassa virrassa hentohuuliset siiat eivät tosin pysyneet kovin kummoisesti kiinni, varsinkin jos ne pääsivät alavirtaan kiemurtelemaan.

Keskikosken yläosasta sain yhdestä kiventakusesta kaksi hieman paremmankokoista siikaa nymfillä, jotka otin ruokalaloiksi. Samasta kiventakusesta iski nymfiin vielä pari pirteää taimentakin, joista ensimmäisen kohtaloksi tuli foliokalaksi joutuminen ja toinen pääsi haavin kautta takaisin uimaan.

Ruokakaloja

Kävin vielä nopeasti yläkoskella siikaa pyytämässä, jonka jälkeen lähdin jo puolenyön aikaan hipsimään leiriin. Pupakuoriutumisia ei vielä näkynyt, joten illan kalastus jäi osaltani lyhyeksi. Päivän käveleminen oli ollut sen verta raskasta, että suurempia kalastushimoja ei enää ollut. Jätkiä ei kuitenkaan näkynyt, joten kävin vielä leirin lähistöllä onkimassa hetken siikoja. Lopulta Juho ja Villekin tulivat paikalle, siikojen lisäksi Ville oli koukuttanut larvoilla pari noin kiloista perustaimenta. Sytytimme nuotion, otimme muutamat iltaoluset ja söimme vielä foliosiikaa sekä taimenta ennen nukkumaanmenoa.

Foliokalaa hiilloksella, herkullista reissuruokaa

Perjantai 18.7.2014

Yöllä satoi melko rankasti vettä, joten aamuinen herätys oli hieman masentava. Lopulta kömmimme kuitenkin teltasta ulos sateeseen, joka onneksemme loppui suhteellisen nopeasti heräämisen jälkeen. Aamupalan jälkeen valmistauduimme sitten kohti päivän kalastussessiota.

Juho ja Ville kasasivat larvasetit, itse aloin haravoimaan koskea streamereilla. Karkuutin aluksi streamerista taimenen ja myöhemmin sain vielä muutaman hyvän parin potkun kontaktin eri taimenien kanssa. Samaan aikaan Juho veti larvoilla taimenia ylös, mutten itse vielä vaihtanut settejä, kun kerta streameriinkin tuli tapahtumia. Vasta kun Juho haavitsi jo viidettä yli 40cm larvataimenta, niin sain tarpeekseni streamerkalastuksesta ja rupesin kokoamaan nymfisettejä.

Juhon vapa taipuu jälleen alavirran suuntaan

Ei iso, mutta kirkas

Juho ja Gievdneguoikan pullea perustaimen

Kauaa en ehtinyt nymfiseteillä heittää, kun siimaa vietiin ensin kohtuu rivakasti ylävirtaan ja sitten vielä nopeammin alavirran suuntaan. Hares Eariin tällännyt kala tarjosi ihan kunnon väännöt, pohjoisen asukeissa riittää kyllä ruutia. Loppujen lopuksi haavin loppuliu'usta 53cm taimenen, joka sai tällä kertaa päätyä ruokakalaksi. Heitin vielä hetken nymfiseteillä ja sain yhden reilu nelikymppisen taimenen. Juho väänsi vielä pari kalaa ylös, toinen oli erittäin rivakka ja pullea 48cm taimen, josta tuli päivän toinen ruokakala.

53cm nymfikala

Ruokakalaksi otettu pullukka

Ajelimme päiväkopaisun jälkeen Pikefossenille ja paistoimme pöydällä toisen ruokakalan, jonka söimme muusin kera. Toinen kala laitettiin suolaan aamua ja ruisleipää odottamaan. Punalihaiset Finnmarkin taimenet ovat aivan ykkösluokan ruokakaloja. Nämä vesistöt kestävät kyllä pienimuotoisen verottamisen, kunhan ruokakalat valikoi järkevästi ja ottaa vain sen verran, mitä päivän aikana itse syö.

Punaista lihaa, ykkösluokan ruokakaloja

Heitimme Pikellä alkuillasta parin tunnin setin. Harjusta ja siikaa tuli paljon samoin kuin pienempiä taimenia, mutta maksimissaan reilu 40cm harjukset eivät nyt jaksaneet oikein innostaa parin päivän takaisen harrin suoltamisen jälkeen. Paikkanahan Pike on todella komea ongittava, mutta nyt emme siellä viihtyneet kalassa paria tuntia kauempaa. Suuntasimmekin loppuillaksi takaisin Gievdneguoikalle.

Piken putouksen alla

Ongimme vielä Gievdneguoikalla parin tunnin iltasetin, taimenet iskivät jälleen melko ahnaasti kiinni larvoihin ja nymfeihin. Itselläni ilta oli aikalailla karkuutusten sävyttämä, sain ylös pari +- 45cm taimenta ja tiputin useamman. Ville taisi saada myös pari perustaimenta ylös, Juho irroitti larvan muistaakseni neljän paremman taimenen suupielestä. Kaikki illan kalat vapautettiin, kun ruokakalat oli otettu jo aiemmin päivällä.

Iltapiston kaloja

Taimenten lisäksihän Gievdneguoika on täynnä siikaa, jotka ovat varmoja saaliita silloinkin, kun taimenet ovat tiukassa. Välillä siiat tuntuvat jopa hieman haittaavan taimenen ongintaa. Ne kun eivät ole täällä kovinkaan haasteellisia ongittavia, toisin kuin monessa muussa paikassa. Välillä tauolla kivellä istuessa perhot roikkuivat vieressä matalassa rantavedessä ja yht'äkkiä havahtui siihen, että siika rämpytti taas siiman päässä.

Siiat "häiritsivät" välillä taimenen ongintaa

Lauantai 19.7.2014

Kun olimme onkineet Kautokeinoelvaa pari päivää, niin päätimme siirtyä toiselle joelle onkimaan taimenia. Ensin söimme kuitenkin tuhdin aamupalan ruisleivän päällä nautitun graavitaimenen muodossa.

Kolmen hengen aamupala

Päivä oli nyt melko helteinen, kun saimme uudella joella leirin pystyyn, niin päätimme tehdä parin tunnin päiväpiston ennen ruokailua. Lähdimme Juhon kanssa kahdestaan onkimaan alemmas, Ville jäi leirin seutuville. Pientä taimenta tuntui löytyvän jälleen runsaasti, itse koukutin larvoilla kolme +-45cm taimenta, joista kaksi kävi haavin kautta vapautettavana ja yksi irtosi ennen haavin heilahtamista.

Uudella joella

Punapilkkuinen asukki ennen vapautusta

Lämpimän päivän iltana pidimme sitten hieman pidemmän ruokatauon lettukestien muodossa. Hillon kera nautitut letut olivat leiriolosuhteissa melkeinpä luksusta, vaikka niiden paistamisessa Trangialla meinasi olla alussa hieman haastetta. Napa naukuen valmistuimme yön kalastussessioon.

Lettukestit

Illan aluksi siirryimme kalastamaan hieman ylempiä alueita. Lukuisten pienten taimenten jälkeen koukutin larvoilla pari nelivitosta taimenta. Ensimmäinen oli kiduksista kiinni, joten se päätyi ruokakalaksi. Toinen tuli heti perään, joten päätin ottaa senkin eräksi, siinähän olisi huominen kolmen hengen päivällinen valmiina. Taimenten mahassa oli lähinnä päivänkorennon nymfejä, pupakuoriutumiset eivät olleet siis täälläkään vielä kunnolla alkaneet.

Taimenen mahalaukun sisältöä

Kävelin alas leiriin ja vein ruokalat maakuoppaan. Päätin mennä itse alemmas ongelle. Turinoin ensin hetken Masan ja Ollin kanssa, kunnes hiippailin kosken alle larvaa uittamaan. Yhden reilu nelikymppisen taimenen jälkeen larvaa vietiin sitten hieman lujempaa, jouduin könyämään kalan perässä jonkin matkaa alavirtaan, kunnes 51cm täpläkylki solahti haaviin. Taimen oli sen verran hyvän suolakalan oloinen, että hetken epäröinnin jälkeen päätin ottaa sen eräksi. Vapauttelin vielä pari reilu nelikymppistä kalaa, kunnes onkimiseen ei ollut enää kummoista paloa, kun pupakuoriutumisiakaan ei vielä näkynyt.

Hydrolarvaan purrut taimen

Hiippailin leiriin istuskelemaan, maistelin hieman jalokahvia ja odottelin jätkiä. Viimein Juho ja Ville tulivat leiriin, jätkät olivat osuneet motivaatiomontulla pienimuotoiseen pupakuoriutumiseen. Pintapupiin ei ollut natissut, mutta molemmat olivat saaneet ja vapautelleet kaloja uiton lopussa pintaa kohti nousevilla larvoilla. Päivän kolmen otetun ruokakalan myötä Juho nimesi meikäläisen teurastajaksi. Leima oli otsassa ja nimi seurasi loppureissun ajan, vaikken viimeisen kolmen kalastuspäivän aikana tappanut enää ainuttakaan kalaa.

Sunnuntai 20.7.2014

Sunnuntai oli paahtavan kuuma päivä, teltta oli jo melko aikasin aamusta kuin sauna. Helle imi mehuja myös kalastushaluilta. Suolakala-aamiaisen jälkeen kävimme Villen kanssa heittämässä lyhyen kalastussetin, Juho tuli tällä kertaa vain katselemaan ilman vapoja. Muutama pieni taimen kävi vapautettavana, yksi hauki puri streameriin ja isompi taimen kävi kerran niittaamassa streameriin jäämättä kuitenkaan kunnolla kiinni. Hauki jäi lopulta reissun ainoaksi ylös tulleeksi streamerkalaksi, mikä on varsin erikoista. Tällä reissulla tuli vain keskityttyä lähes yksinomaan nymfaamiseen.

Päivä oli paahtavan kuuma ja meni lähinnä leirissä aurinkoa ottaessa. Välissä toki paistoimme pannulla maakuopassa kylmässä olleet taimenet. Lopulta kuumuuden hieman hellittäessä painuimme sitten kalalle. Alkuillan sessio oli itselläni melko tapahtumarikas. Muutaman pikkutaimenen jälkeen koukutin ensimmäisen noin nelikymppisen kalan, jonka jälkeen vapauttelin melkein heti rivakasti vedelleen 46cm mittaisen taimenen. Seuraavasta kiventakusesta niittasi sitten larvaan selkeästi raskaammaan oloinen kala, joka puisteli päätään ja juroi pohjassa. Annoin kalalle hieman painetta, jolloin 0,21mm peruke napsahti yllättäen poikki. Peruke lienee rispaantunut edellisen pitkin kivikkoa riehuneen taimenen kanssa, sillä tuon paksuinen piuha ei normaalisti noin helpolla katkea. Homma jäi hieman kismittämään, tänä vuonna kun isompien taimenten ylössaantiprosentti on muutenkin ollut kohtuullisen huono.

Oivallista nymfausaluetta

Taimen huilaamassa ennen vapautusta

Sain alueelta vielä reilu nelikymppisen ja yhden 47cm taimenen, jonka jälkeen kävelin alas etsimään Juhoa. Juholla oli pidellyt melko hiljaista, muutamia taimenenpätkiä ja pari karkuutusta. Kalastamamme pätkä tuntui aika kuolleelta, joten päätin siirtyä takaisin aiemmin onkimalleni paikalle. Juho oli saanut jo tarpeekseen ja meni leiriin viettämään siestaa.

Sain pätkältä jälleen alkuun melko hyvin tapahtumia, mutta kalat eivät nyt pysyneet oikein kiinni. Karkuutin putkeen pari noin puolimetristä kalaa, ensimmäinen irtosi ilmahypyssä ja toinen rantamatalassa haavin lähellä. Yhden reilu nelikymppisen sain sentään ylös asti. Villekin käveli paikalle, mies oli koukutellut pätkien lisäksi pari noin nelikymppistä kalaa. Lähdimme tallustelemaan Villen kanssa kohti leiriä ja jätimme joelle hyvästit tämän vuoden osalta.

Yöttömän yön idylliä

 Maanantai 21.7.2014

Heräsimme aamulla normaalia aikaisemmin, laitoimme leirin kasaan ja edessä oli siirtyminen pohjoiseen kohti lohijokea. Kävimme kuitenkin aamulla vielä heittämässä pikapiston Gievdneguoikalla. Lohenkalastuksesta ei kellään ollut juuri aiempaa kokemusta, joten pitihän se käydä onkimassa reissun viimeiset sisävesikalat, lohen tulosta kun ei ikinä tiedä.

Gievdneguoikan taimenet iskivät jälleen melko ahnaasti larvoihin, koukutimme alkuun Villen kanssa reilu nelikymppiset taimenet, jonka jälkeen Juho käytti haavissa useamman voimanpesän.

Vavat taipuivat myös viimeisellä Kautokeinoelvan pistolla

Itselläni karkuutukset jatkuivat jälleen. Ensin karkuutin yhden normikalan, jonka jälkeen sain nätin puolimetrisen taimenen mukavan väännön jälkeen. Tämän jälkeen tartutin isomman oloisen kalan, lujaa alavirtaan suunnannut taimen irtosi kuitenkin kesken syöksyn.

Reissun viimeinen sisävesitaimen

Neljä päivää taimenen ongintaa oli nyt ohi ja edessä oli vielä kaksi päivää meille melkoisen tuntematonta lohenkalastusta. Taimenenkalastus oli tänä vuonna melko onnistunutta, peruskaloja tuli hyvin, vaikkei mitään monstereita haaviin eksynytkään. Pupahätsejä olisi ollut tietysti mukava kokea, mutta se olisi vaatinut hieman myöhäisempää reissuajankohtaa. Pitkällä french leaderilla tapahtuva nymfikalastus osoittautui kuitenkin tehokkaaksi taimentekniikaksi pohjoisen isommillakin vesillä, siihen tuli nyt keskityttyä paljon enemmän kuin aiemmilla reissuilla.

Harjuksenkalastusta Finnmarkissa 15.-16.7.2014

Kuluvan vuoden Finnmarkin reissu on nyt ohi. Takana on kahdeksan päivää kalastusta, joista kaksi päivää pyysimme harjusta, neljä taimenta ja kaksi lohta. Jokaisella joella viihdyimme kaksi päivää, mikä oli varsin passeli ohjelma, eikä homma päässyt kyllästyttämään. Julkaisen reissurapsat kolmessa eri osassa sitä mukaa kun kirjoitusintoa riittää. Kuvagalleria seuraa perästä, kunhan jossain vaiheessa saamme reissukuvat jaettua.

Jokien nimistä en mainitse näissä raporteissa kun ilmiselvimmät tienvarsipaikat. Tähän on muutamiakin syitä, osa paikoista on kavereilta kuultuja ja osasta myös paikalliset ovat toivoneet, että nimiä ei laiteta reissuraportteihin.

Tiistai 15.7.2014

Maanantai oli melko raskas päivä, lähdimme ajamaan kohti pohjoista vähin yöunin aamulla kuuden aikaan. Mukana reissussa olivat Strandmanin veljekset Juho ja Ville. Olimme Kautokeinossa alkuillasta ja lähdimme suoraan vaeltamaan kohti harjusjokea. Melko raskaan taipaleen jälkeen olimme leiripaikalla aamuyöstä. Kävimme nopeasti onkimassa leirin edestä pari tikkuharria, jotka loimuttelimme ennen nukkumaanmenoa.

Tiistai oli sitten ensimmäinen varsinainen kalastuspäivä. Aamupalan jälkeen kävimme Juhon kanssa kopaisemassa leirin alapuolisen loppuliu'un. Harjusta tuli paljon nymfaamalla, tosin pääasiassa 35cm silppua. Koukutin kuitenkin pari kiloharria, joista toinen kävi haavissa ja toinen irtosi ennen aikojaan.

Lähdimme lyhyen aamusetin jälkeen kävelemään kohti varsinaista päiväreissun kohdetta. Patikoimisen jälkeen kohtasimme pienimuotoisen pettymyksen, kun paikalla oli pari useamman henkilön leiriä. Paikat olivat siis valmiiksi piikattuja, mikä tulisi näkymään kalantulossa. Löysin kuitenkin yhden paikan, mitä ei oltu taidettu onkia vähään aikaan. Paikasta tuli heti nymfeillä 53cm ja 50 harrit sekä muutama pienempi. Juho saapui paikalle ja luovutin vuoron hänelle. Montaa uittoa ei tarvinnut tehdä, kun 51cm harjus taivutti Juhon vapaa.

Siirryimme pikkuhiljaa ylemmäs, kaloja saimme kohtalaisesti, kilon ylittäjiä tosin vain aina silloin tällöin. Harjusten lisäksi vapautettavana kävi myös useampia siikoja. Eräässä nivassa törmäsimme oikeastaan ainoan kerran koko reissulla jonkinlaiseen pinturihätsiin. Päikkäreitä kuoriutui ja kalat aktivoituivat hetkeksi niiden perään. Saimme Juhon kanssa pintureilla pari puolen metrin ylittäjää, itse lisäksi sössin useamman isomman harrin. Pinturilla ei ole tänä vuonna tullut paljoa kalastettua ja vastaiskut olivat hieman ruosteessa.

Pinturiharri

Pinta-aktiivisuuden hiivuttua pidimme sitten ruokatauon. Ongimme vielä hetken näillä paikoilla. Ukkonen jyrisi lähellä uhkaavasti, muttei kuitenkaan tullut päälle. Paikat tuntuivat sen verran ruoskituilta, että päätimme kävellä leiriin jo iltayhdeksän aikoihin.

Ruokatauko

Kalastelimme vielä illalla hetken leirin yläpuolella. Saimme kyllä ison tukun harjuksia, mutten nyt muista ylittikö yksikään näistä kaloista kilon rajaa. Itse kyllästyin kohtuullisen nopeasti ja kävelin leiriin istuskelemaan sekä tulia tekemään.

Yön pimeimpiä hetkiä.

Keskiviikko 16.7.2014

Toisena kalastuspäivänä päätimme tehdä pidemmän patikan toivottavasti vähemmän kalastetuille alueille. Ilma oli sankan usvainen, mutta kävelyyn tällainen viileämpi keli sopi oikein hyvin. Oli melko omituista nähdä pitkän hellejakson keskellä tunturissa isot määrät lunta, pulkkamäkeäkin olisi voinut laskea jos into olisi riittänyt.

Perille päästyämme tuli heti selväksi, ettei näitä paikkoja oltu ihan äsken piiskattu. Harjusta alkoi nimittäin tulla heti alkuun melkoisia määriä, jossain vaiheessa oli vaikeaa tehdä tyhjää uittoa. Isompiakin kaloja oli seassa, itse koukutin heti alkuun 52 ja 53cm kalat, Ville paranteli myös harjusenkkaansa 52cm purjeselällä.

Uusi harjusenkka hymyilyttää Villeä

Kalantulo jatkui hyvänä, harjukset purivat suorastaan raivona nymfeihin. Yhdestä virranreunasta sain peräkkäin 55cm, 51cm ja 50cm harjukset sekä vajaa 40cm taimenen. Isoin harri oli jo olemukseltaan melko vanhan näköinen kala, saattaa olla aika maksimimittoja mitä harjus näissä vesissä saavuttaa.

55cm harjus

Välillä kolkkasimme pari 40-45cm harjusta, pidimme ruokatauon paistamalla ne pannulla ja syömällä perunamuusin kera. Kalastus jatkui ruokatauon jälkeenkin tapahtumarikkaana, kalaa tuli paljon ja kilon raja  paukkui jälleen useita kertoja. Pääasiassa kaikki kalat tulivat nymfillä, yhden kiloisen sain sokkona pinturilla heittämällä. Hienoa kalastusta, mutta tässä vaiheessa itselleni alkoi jo hieman nousta pintaan perinteinen kyllästyminen harrinkalastukseen. Kolme päivää on itselläni melko maksimi, mitä jaksan reissulla keskittyä pelkkään harjuksen ongintaan.

Vapa taipui tiuhaan tahtiin

Ongimme koskijaksoa iltaan asti. Vesi oli nyt sen verran lämmintä, että isoa harria oli aivan koskikuohuissakin. Perinteisestihän ne asuttavat lähinnä niskoja ja loppuliukuja. Yhden harjuksen väsytyksessä tapahtui mielenkiintoinen episodi. Väsyttelin mittauksessa 51cm pituiseksi osoittautunutta harjusta syvässä kuopassa. Väsytyksen lopussa sitten iso hauki alkoi hyökkimään harjuksen kimppuun, mutta sain juuri vedettyä kalan hauen nenän edestä haaviin. Harvemmin tulee käytettyä puolimetristä harria hauen syöttinä.

Kerroin Juholle haukiepisodista ja mies laittoi samointein innosta piukeana tinselin perukkeeseen. Hauki iskikin siihen melko nopeasti kiinni. Väsytys sujui siihen asti hyvin, kunnes hauki pääsi kovaan päävirtaan, ampaisi kauas alas ja katkaisi lopulta siimat.

Viimeinen kiloharri

Takastulomatkasta kohti leiriä tulikin sitten melkoinen tuskien taival. Sankka usva kadotti kaikki maamerkit, mikä muutti ilman kompassia suunnistamisen todella vaikeaksi. Teimme useampia virhelenkkejä ja takastulomatka leiriin kesti yli kolme tuntia. Porukka oli nukkumaan mentäessä aivan rättiväsynyt ja jalat maitohapoilla.

Juhon olemus kertoo raskaasta taipaleesta

Seuraavana aamuna pakkasimme leirin ja lähdimme patikoimaan takaisin tielle. Villellä olisi riittänyt intoa onkia harreja vielä pidempäänkin, mutta Juhon kanssa koimme purjeselkiä tulleen jo ihan tarpeeksi. Vielä kun joella oli useampia muitakin leirejä, niin taimenet alkoivat väkisinkin vilkkua jo mielessä.