sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Taimenenkalastusta Finnmarkissa 17.-21.7.2014

Harjuksenkalastukseen pyhitetyn vaelluskeikan jälkeen oli aika ottaa muutama päivä vähän kevyemmin ja onkia taimenta hieman lähempänä tietä sijaitsevissa paikoissa. Finnmarkin sisävesitaimen on hieno kala, usein myös paikallisia harjuksia ja siikoja haastavampi ongittava.

Torstai 17.7.2014
Aamusta kasasimme harjusjoella leirin kasaan ja lähdimme kävelemään takaisin sivistyksen pariin. Päivä oli kääntynyt jo reilusti illan puolelle, kun saavuimme yhdelle Finnmarkin sisävesialueen suosituimmista kalapaikoista, Kautokeinoelvan Gievdneguoikalle.

Paikalla oli nytkin melko reippaasti porukkaa, lähinnä perinteisiä karavanaareita. Leirin pystytyksen jälkeen valmistimme vielä ruuat ennen illan kalastuksen aloittamista.

Ruokahetki
Kello taisi olla jo yli kymmenen illalla, kun olimme jälleen kalassa. Itse keskityin onkimaan Gievdneguoikan keskikoskea nymfivälineillä. Siikoja hakkasi pikkuperhoihin jälleen vähän joka paikasta, suhteellisen lämpimän veden myötä niitä oli nyt aivan kovassa koskessakin. Kovassa virrassa hentohuuliset siiat eivät tosin pysyneet kovin kummoisesti kiinni, varsinkin jos ne pääsivät alavirtaan kiemurtelemaan.

Keskikosken yläosasta sain yhdestä kiventakusesta kaksi hieman paremmankokoista siikaa nymfillä, jotka otin ruokalaloiksi. Samasta kiventakusesta iski nymfiin vielä pari pirteää taimentakin, joista ensimmäisen kohtaloksi tuli foliokalaksi joutuminen ja toinen pääsi haavin kautta takaisin uimaan.


Ruokakaloja
Kävin vielä nopeasti yläkoskella siikaa pyytämässä, jonka jälkeen lähdin jo puolenyön aikaan hipsimään leiriin. Pupakuoriutumisia ei vielä näkynyt, joten illan kalastus jäi osaltani lyhyeksi. Päivän käveleminen oli ollut sen verta raskasta, että suurempia kalastushimoja ei enää ollut. Jätkiä ei kuitenkaan näkynyt, joten kävin vielä leirin lähistöllä onkimassa hetken siikoja. Lopulta Juho ja Villekin tulivat paikalle, siikojen lisäksi Ville oli koukuttanut larvoilla pari noin kiloista perustaimenta. Sytytimme nuotion, otimme muutamat iltaoluset ja söimme vielä foliosiikaa sekä taimenta ennen nukkumaanmenoa.

Foliokalaa hiilloksella, herkullista reissuruokaa
Perjantai 18.7.2014

Yöllä satoi melko rankasti vettä, joten aamuinen herätys oli hieman masentava. Lopulta kömmimme kuitenkin teltasta ulos sateeseen, joka onneksemme loppui suhteellisen nopeasti heräämisen jälkeen. Aamupalan jälkeen valmistauduimme sitten kohti päivän kalastussessiota.

Juho ja Ville kasasivat larvasetit, itse aloin haravoimaan koskea streamereilla. Karkuutin aluksi streamerista taimenen ja myöhemmin sain vielä muutaman hyvän parin potkun kontaktin eri taimenien kanssa. Samaan aikaan Juho veti larvoilla taimenia ylös, mutten itse vielä vaihtanut settejä, kun kerta streameriinkin tuli tapahtumia. Vasta kun Juho haavitsi jo viidettä yli 40cm larvataimenta, niin sain tarpeekseni streamerkalastuksesta ja rupesin kokoamaan nymfisettejä.

Juhon vapa taipuu jälleen alavirran suuntaan
Ei iso, mutta kirkas
Juho ja Gievdneguoikan pullea perustaimen
Kauaa en ehtinyt nymfiseteillä heittää, kun siimaa vietiin ensin kohtuu rivakasti ylävirtaan ja sitten vielä nopeammin alavirran suuntaan. Hares Eariin tällännyt kala tarjosi ihan kunnon väännöt, pohjoisen asukeissa riittää kyllä ruutia. Loppujen lopuksi haavin loppuliu'usta 53cm taimenen, joka sai tällä kertaa päätyä ruokakalaksi. Heitin vielä hetken nymfiseteillä ja sain yhden reilu nelikymppisen taimenen. Juho väänsi vielä pari kalaa ylös, toinen oli erittäin rivakka ja pullea 48cm taimen, josta tuli päivän toinen ruokakala.


53cm nymfikala
Ruokakalaksi otettu pullukka
Ajelimme päiväkopaisun jälkeen Pikefossenille ja paistoimme pöydällä toisen ruokakalan, jonka söimme muusin kera. Toinen kala laitettiin suolaan aamua ja ruisleipää odottamaan. Punalihaiset Finnmarkin taimenet ovat aivan ykkösluokan ruokakaloja. Nämä vesistöt kestävät kyllä pienimuotoisen verottamisen, kunhan ruokakalat valikoi järkevästi ja ottaa vain sen verran, mitä päivän aikana itse syö.

Punaista lihaa, ykkösluokan ruokakaloja
Heitimme Pikellä alkuillasta parin tunnin setin. Harjusta ja siikaa tuli paljon samoin kuin pienempiä taimenia, mutta maksimissaan reilu 40cm harjukset eivät nyt jaksaneet oikein innostaa parin päivän takaisen harrin suoltamisen jälkeen. Paikkanahan Pike on todella komea ongittava, mutta nyt emme siellä viihtyneet kalassa paria tuntia kauempaa. Suuntasimmekin loppuillaksi takaisin Gievdneguoikalle.

Piken putouksen alla
Ongimme vielä Gievdneguoikalla parin tunnin iltasetin, taimenet iskivät jälleen melko ahnaasti kiinni larvoihin ja nymfeihin. Itselläni ilta oli aikalailla karkuutusten sävyttämä, sain ylös pari +- 45cm taimenta ja tiputin useamman. Ville taisi saada myös pari perustaimenta ylös, Juho irroitti larvan muistaakseni neljän paremman taimenen suupielestä. Kaikki illan kalat vapautettiin, kun ruokakalat oli otettu jo aiemmin päivällä.

Iltapiston kaloja
Taimenten lisäksihän Gievdneguoika on täynnä siikaa, jotka ovat varmoja saaliita silloinkin, kun taimenet ovat tiukassa. Välillä siiat tuntuvat jopa hieman haittaavan taimenen ongintaa. Ne kun eivät ole täällä kovinkaan haasteellisia ongittavia, toisin kuin monessa muussa paikassa. Välillä tauolla kivellä istuessa perhot roikkuivat vieressä matalassa rantavedessä ja yht'äkkiä havahtui siihen, että siika rämpytti taas siiman päässä.

Siiat "häiritsivät" välillä taimenen ongintaa

Lauantai 19.7.2014

Kun olimme onkineet Kautokeinoelvaa pari päivää, niin päätimme siirtyä toiselle joelle onkimaan taimenia. Ensin söimme kuitenkin tuhdin aamupalan ruisleivän päällä nautitun graavitaimenen muodossa.

Kolmen hengen aamupala
Päivä oli nyt melko helteinen, kun saimme uudella joella leirin pystyyn, niin päätimme tehdä parin tunnin päiväpiston ennen ruokailua. Lähdimme Juhon kanssa kahdestaan onkimaan alemmas, Ville jäi leirin seutuville. Pientä taimenta tuntui löytyvän jälleen runsaasti, itse koukutin larvoilla kolme +-45cm taimenta, joista kaksi kävi haavin kautta vapautettavana ja yksi irtosi ennen haavin heilahtamista.

Uudella joella
Punapilkkuinen asukki ennen vapautusta
Lämpimän päivän iltana pidimme sitten hieman pidemmän ruokatauon lettukestien muodossa. Hillon kera nautitut letut olivat leiriolosuhteissa melkeinpä luksusta, vaikka niiden paistamisessa Trangialla meinasi olla alussa hieman haastetta. Napa naukuen valmistuimme yön kalastussessioon.

Lettukestit
Illan aluksi siirryimme kalastamaan hieman ylempiä alueita. Lukuisten pienten taimenten jälkeen koukutin larvoilla pari nelivitosta taimenta. Ensimmäinen oli kiduksista kiinni, joten se päätyi ruokakalaksi. Toinen tuli heti perään, joten päätin ottaa senkin eräksi, siinähän olisi huominen kolmen hengen päivällinen valmiina. Taimenten mahassa oli lähinnä päivänkorennon nymfejä, pupakuoriutumiset eivät olleet siis täälläkään vielä kunnolla alkaneet.

Taimenen mahalaukun sisältöä
Kävelin alas leiriin ja vein ruokalat maakuoppaan. Päätin mennä itse alemmas ongelle. Turinoin ensin hetken Masan ja Ollin kanssa, kunnes hiippailin kosken alle larvaa uittamaan. Yhden reilu nelikymppisen taimenen jälkeen larvaa vietiin sitten hieman lujempaa, jouduin könyämään kalan perässä jonkin matkaa alavirtaan, kunnes 51cm täpläkylki solahti haaviin. Taimen oli sen verran hyvän suolakalan oloinen, että hetken epäröinnin jälkeen päätin ottaa sen eräksi. Vapauttelin vielä pari reilu nelikymppistä kalaa, kunnes onkimiseen ei ollut enää kummoista paloa, kun pupakuoriutumisiakaan ei vielä näkynyt.

Hydrolarvaan purrut taimen
Hiippailin leiriin istuskelemaan, maistelin hieman jalokahvia ja odottelin jätkiä. Viimein Juho ja Ville tulivat leiriin, jätkät olivat osuneet motivaatiomontulla pienimuotoiseen pupakuoriutumiseen. Pintapupiin ei ollut natissut, mutta molemmat olivat saaneet ja vapautelleet kaloja uiton lopussa pintaa kohti nousevilla larvoilla. Päivän kolmen otetun ruokakalan myötä Juho nimesi meikäläisen teurastajaksi. Leima oli otsassa ja nimi seurasi loppureissun ajan, vaikken viimeisen kolmen kalastuspäivän aikana tappanut enää ainuttakaan kalaa.

Sunnuntai 20.7.2014

Sunnuntai oli paahtavan kuuma päivä, teltta oli jo melko aikasin aamusta kuin sauna. Helle imi mehuja myös kalastushaluilta. Suolakala-aamiaisen jälkeen kävimme Villen kanssa heittämässä lyhyen kalastussetin, Juho tuli tällä kertaa vain katselemaan ilman vapoja. Muutama pieni taimen kävi vapautettavana, yksi hauki puri streameriin ja isompi taimen kävi kerran niittaamassa streameriin jäämättä kuitenkaan kunnolla kiinni. Hauki jäi lopulta reissun ainoaksi ylös tulleeksi streamerkalaksi, mikä on varsin erikoista. Tällä reissulla tuli vain keskityttyä lähes yksinomaan nymfaamiseen.

Päivä oli paahtavan kuuma ja meni lähinnä leirissä aurinkoa ottaessa. Välissä toki paistoimme pannulla maakuopassa kylmässä olleet taimenet. Lopulta kuumuuden hieman hellittäessä painuimme sitten kalalle. Alkuillan sessio oli itselläni melko tapahtumarikas. Muutaman pikkutaimenen jälkeen koukutin ensimmäisen noin nelikymppisen kalan, jonka jälkeen vapauttelin melkein heti rivakasti vedelleen 46cm mittaisen taimenen. Seuraavasta kiventakusesta niittasi sitten larvaan selkeästi raskaammaan oloinen kala, joka puisteli päätään ja juroi pohjassa. Annoin kalalle hieman painetta, jolloin 0,21mm peruke napsahti yllättäen poikki. Peruke lienee rispaantunut edellisen pitkin kivikkoa riehuneen taimenen kanssa, sillä tuon paksuinen piuha ei normaalisti noin helpolla katkea. Homma jäi hieman kismittämään, tänä vuonna kun isompien taimenten ylössaantiprosentti on muutenkin ollut kohtuullisen huono.

Oivallista nymfausaluetta
Taimen huilaamassa ennen vapautusta
Sain alueelta vielä reilu nelikymppisen ja yhden 47cm taimenen, jonka jälkeen kävelin alas etsimään Juhoa. Juholla oli pidellyt melko hiljaista, muutamia taimenenpätkiä ja pari karkuutusta. Kalastamamme pätkä tuntui aika kuolleelta, joten päätin siirtyä takaisin aiemmin onkimalleni paikalle. Juho oli saanut jo tarpeekseen ja meni leiriin viettämään siestaa.

Sain pätkältä jälleen alkuun melko hyvin tapahtumia, mutta kalat eivät nyt pysyneet oikein kiinni. Karkuutin putkeen pari noin puolimetristä kalaa, ensimmäinen irtosi ilmahypyssä ja toinen rantamatalassa haavin lähellä. Yhden reilu nelikymppisen sain sentään ylös asti. Villekin käveli paikalle, mies oli koukutellut pätkien lisäksi pari noin nelikymppistä kalaa. Lähdimme tallustelemaan Villen kanssa kohti leiriä ja jätimme joelle hyvästit tämän vuoden osalta.

Yöttömän yön idylliä
 Maanantai 21.7.2014

Heräsimme aamulla normaalia aikaisemmin, laitoimme leirin kasaan ja edessä oli siirtyminen pohjoiseen kohti lohijokea. Kävimme kuitenkin aamulla vielä heittämässä pikapiston Gievdneguoikalla. Lohenkalastuksesta ei kellään ollut juuri aiempaa kokemusta, joten pitihän se käydä onkimassa reissun viimeiset sisävesikalat, lohen tulosta kun ei ikinä tiedä.

Gievdneguoikan taimenet iskivät jälleen melko ahnaasti larvoihin, koukutimme alkuun Villen kanssa reilu nelikymppiset taimenet, jonka jälkeen Juho käytti haavissa useamman voimanpesän.

Vavat taipuivat myös viimeisellä Kautokeinoelvan pistolla
Itselläni karkuutukset jatkuivat jälleen. Ensin karkuutin yhden normikalan, jonka jälkeen sain nätin puolimetrisen taimenen mukavan väännön jälkeen. Tämän jälkeen tartutin isomman oloisen kalan, lujaa alavirtaan suunnannut taimen irtosi kuitenkin kesken syöksyn.

Reissun viimeinen sisävesitaimen
Neljä päivää taimenen ongintaa oli nyt ohi ja edessä oli vielä kaksi päivää meille melkoisen tuntematonta lohenkalastusta. Taimenenkalastus oli tänä vuonna melko onnistunutta, peruskaloja tuli hyvin, vaikkei mitään monstereita haaviin eksynytkään. Pupahätsejä olisi ollut tietysti mukava kokea, mutta se olisi vaatinut hieman myöhäisempää reissuajankohtaa. Pitkällä french leaderilla tapahtuva nymfikalastus osoittautui kuitenkin tehokkaaksi taimentekniikaksi pohjoisen isommillakin vesillä, siihen tuli nyt keskityttyä paljon enemmän kuin aiemmilla reissuilla.

9 kommenttia:

miksu83 kirjoitti...

kyllä teillä on ollut mahtava reissu!ilo lukea tämmösiä hienoja kalareissuja!on vissiin taimenta pirusti tuolla joella.minkä värisiin larvoihin otti taimenet ja nymfeihin?ja mitä koko luokkaa perhot #.onko tieltä hirveä matka patikoida tähän joelle?

Pietu kirjoitti...

Kautokeinoelva on pääosin lähellä tietä, kävelymatka ei ole pitkä. Joelle ensi kertaa menevän ei kuitenkaan kannata odottaa mitään älyttömiä taimensaaliita, kohde vaatii paikallistuntemusta varsinkin jos pinta-aktiivisuutta ei näy. Melko isot #10 ja #8 oliivit larvat pelittivät nyt parhaiten, nymfit sitten hieman pienempiä.

miksu83 kirjoitti...

okei,ajattelin ensi kesänä tätä paikkaa.viikon jos on joella niin luulisi vavan taipuvan jos oikein tarkasti kuoppaa.perhomiehiä olen kyllä henkeen ja vereen,mutta kait sitä vois ul-virppasetin mukaan ottaa.kyllähän ne taimenet varmaan lippaankin/pikku vaappuihin puree?ensi kertaa kyllä olen sinne menossa,mutta olisitko jotain neuvoa voinut antaa?eli ahkerasti vaan nymfaa pitkin jokea?ja tarkkaa koluamista.

miksu83 kirjoitti...

olisin kyllä kovasti sinulle kiitollinen,jos vinkkejä minulle tuohon paikkaan antaisit ja että millä pääsee tuloksiin.onko tuossa joessa joku tietty paikka mistä tulee enemmän taimenta/kalaa?kiitos

Pietu kirjoitti...

Kirjoitin Kautokeinoelvasta melko laajan artikkelin Pohjolan Perhokalastajan numeroon 5/2013. Siitä jutusta löytyy aikalailla ne vinkit, mitä joesta osaan kertoa.

miksu83 kirjoitti...

mistähän löydän tuon lehden?onko tämä paikka salaisuus mistä nämä teidän kuvat ovat?tyyliin missä kohti tämä paikka sijaitsee jokea?olis ollut vaan kiva tietää millä tyylillä pääsee tuolla joella tuloksiin.mutta eikös se tuo tarkka koluaminen tuota tuloksia..kiven takuset,peilit,virran reunat ym..

Pietu kirjoitti...

Eiköhän se löydy kirjastosta tai jos omaksi haluaa, niin ottamalla yhteyttä suoraan lehden verkkosivuilta löytyviin yhteystietoihin. Kuten tekstissä lukee, niin Kautokeinoelvalla ongimme tällä kertaa lähinnä Gievdneguoikaa.

miksu83 kirjoitti...

o.k.kiitos vastauksista.sen verran vielä sinua häiritsen,että perhon kokoa pitää pienentää mitä syksymmälle mennään?aika isoja nämä larvat johon puri kalat.onko tuolla joella teillä pelittäneet aikaisemminkin nämä isommat larvat?

Pietu kirjoitti...

On ne pienemmätkin toimineet. Pohjakiviä kääntelemällä tai ruokakalan vatsalaukun avaamalla saa melko hyvän käsityksen, että minkäkokoista toukkaa on eniten tarjolla.