Vilppulankoskella

Sovimme velipojan kanssa Helatorstain reissusta Vilppulankoskelle jo alkukeväästä. Hannu asuu Tampereella ja minä Jyväskylässä, joten kohde oli sopivan välimatkan päässä molemmille. Hannu varasi majoituksen kosken niskan lähistöllä sijaitsevasta retkeilymajasta ja eilisen työpäivän jälkeen lähdimme molemmat tahoiltamme ajamaan paikalle.

Olen käynyt aiemmin kerran Vilppulankoskella vuonna 2001. Mikään tuttu paikka koski ei siis meikäläiselle ole. Aloitimme kalastuksen kuuden jälkeen ja vapa alkoi alusta asti taipua tasaiseen tahtiin. Taimenia tuntui olevan vähän joka kiventakusessa ja peilissä. Nymfit ja larvat pelittivät hyvin. Näitä "ex-pyyntikokoisia" oli selkeästi istutettu myös kuluvana vuonna, kyseisen touhun järkevyydestä voi sitten olla montaa mieltä. Lisäksi osalta istareista oli selkeästi jäänyt rasvaevä leikkaamatta, sillä rasvaevällisiä kaukana luonnonkalan habituksesta olevia taimenia kävi useampi haavissa.

Ilahduttavaa oli se, että koskesta nousi myös "oikeita" rasvaevällisiä taimenia. Näistä parhaimpana yhdeksän aikaan illasta #14 pt-nymfiin purrut todella hieno ja tuhti evällinen taimen, joka tarjosi kunnon väännön. Tähän mennessä vuoden komein taimeneni. Koskessa seisten haavissa otetut epätarkat kuvat eivät valitettavasti tee oikeutta kalalle.

Komea nymfipötkö

Hannukin oli saanut koskesta UL-vehkeillä vaapulla heittäen muutaman taimenen. Oman paremman kalani jälkeen oli hyvä aika pitää hetken taukoa ja käristellä makkaraa.

Tulistelua

Illalla oli tarkoitus heittää loppuliukua kuhan toivossa, joita Hannu on täältä aiemmin kepittänyt. Kuhista ei ollut varmoja havaintoja, mutta säyneitä tuntui olevan melko reippaasti kosken alaosissa. Hannu kepitti lisäksi jokusen hauen.

Taloustaimen

Kävimme välistä nukkumassa muutaman tunnin, kunnes viiden jälkeen heitimme vielä kolmen tunnin aamusession. Koskella ei ollut aamulla muita ja taimenet purivat pikkuperhoja edelleen tasaisen tappavasti. Kahdeksan aikoihin menimme sitten syömään ja nukuimme pitkälti puolen päivän yli. Kosken ottipaikat oli tullut nuohottua sen verran tarkasti, ettemme jaksaneet heittää enää päivällä.

Aamun kaloja

Vilppulankoski oli positiivinen yllätys, tosin kosken taimenkantaa soisi jatkossa hoidettavan jotenkin muuten kuin näillä perusistareilla. Yllättävää oli se, ettemme saaneet yhtään kirjolohta, vaikka sen pitäisi olla kosken pääasiallinen istukaskala. Tosin ongin lähinnä kosken kuohuja, kirjolohet todennäköisesti viihtyvät paremmin niskalla ja loppuliu'ussa.

Kärnänkoski 24.5.2014

Lauantaipäivä kului taas kokonaisuudessaan kalahommien perässä reissaten. Olimme varanneet Hiekkataipaleen Laurin kanssa Kärnälle luvat klo. 14-20, mutta lähdimme matkaan jo kymmenen aikoihin aamusta. Ennen Kärnälle menoa kävimme seuraamassa Kuusikkolammen SM-karsintaa. Kuumat olivat kilpailijoilla olosuhteet ja niin ne tulisivat olemaan meilläkin.

Tulimme koskelle jo hyvissä ajoin yhden jälkeen, joten välineiden virittelyyn ja rannalla tepasteluun jäi aikaa. Kaverit olivat saaneet edellisviikonloppuna Kärnältä hyvin kalaa. Vaikka keli oli helteinen, niin vesi ei ole vielä lämmennyt liiaksi. Odotin tapahtumarikasta reissua, vaikka koski olikin täyteen buukattu. Talvikeikoilla tuli niin paljon vanhoja istareita, että ainakin niitä olisi takuuvarmasti koskessa.

Siiman päässä olikin mukavasti säpinää, niin nymfaamalla kuin tinseliä heittämälläkin. Heitin streameria sekä pikkuperhoja aika tasaisesti ja molemmilla tuli tapahtumia. Alhaalta tuli joku kala molemmilla tekniikoilla, mutta pääosa nymfikaloista tuli sillan lähistöltä sekä sen alta. Taimenien lisäksi pikkuperhoja puri reissun lopuksi myös komea harjus kosken alaosilta.

Nymfausmaastoa

Nymfauksen tulosta

Komea nymfiharjus

Pääosa tinselikaloistani puri sillan yläpuolisesta koskesta. Lauri taasen sai kalansa nymfaamalla tästä koskesta. Kuten tavallista, niin ohilyöntejä ja muutaman potkun kontakteja tuli tinseliä heittäessä kohtuu paljon, mutta kyllä haavikin kastui useamman kerran. Yksi melko hyvänkokoinen koskihauki säikytteli myös rivakoilla lähdöillään.

Tinselin metsästysmaastoa

Tinseliä purrut

Säikyttelijähauki

Kaikki "ex-alamitan" ylittäneet taimenet olivat vanhoja istukkaita. Ilahduttavaa oli kuitenkin se, että hieman pienempiä rasvaevällisiä taimenia nousi myös useampia. On erittäin mielenkiintoista nähdä, että mihin suuntaan tämän reitin pyyntikokoisten istukkaiden kippaamiseen perustuneet kosket tulevaisuudessa kehittyvät. Potentiaalia on nimittäin paljon parempaankin.

Even brook trout get the blues

Pari viikkoa sitten ostin ison läjän John Gierachin kirjoja. Alkuillasta otin toisena Gierachin teoksena työn alle kirjan Even brook trout get the blues. Lukuhetken innoittamana innostuin tekemään äkkilähdön katsomaan, että millaista purkkaribluesia Keski-Suomessa on tarjolla. Muutama nymfi matkaan, 0,14mm perukerulla taskuun, kakkosen purovapa sekä vesipullo kyytiin ja sitten mentiin.

Kovalla syönnillähän nuo pienet kaunokaiset jälleen olivat. Pari tuntia ongintaa riitti vallan hyvin. Tällä kertaa laskin myös kaikki puronieriät takaisin, vaikka kalastamassani paikassa esiintyykin erittäin paljon kyseistä vieraslajia.

Lestijärven Valkeisen SM-karsinta 17.5.2014

Hain kuluvalle kesälle kolmeen SM-karsintaan, joista ainoaan hakemaani venekisaan jäi paikka saamatta. Lestijärven Valkeisen kisaan vapautui kuitenkin paikkoja, joten ilmoittauduin pari viikkoa sitten mukaan, jotta saisin edes yhden venekisan kuluvalle kaudelle.

Lestijärven Valkeinen on karsintapaikaksi iso järvi, jossa riittää vaihtoehtoja kalastuspaikkojen valintaan. Kisassa oli mukana 40 henkilöä ja nimilista oli varsin kovatasoinen. Kirkasvetiseen järveen oli istutettu 500kg kirjolohta sekä 300kg +- 50cm taimenta. Järvellä oli yhtä aikaa 20 venettä ja jokaisessa veneessä kalasti sekä A- että B-ryhmän kisaaja. Itse ongin A-ryhmässä.

1. Jakso

Ensimmäisellä jaksolla venekaverikseni tuli Jatkosen Jesse. Päätimme jäädä lähtörannan lähistölle ja siirtyä tarpeen mukaan muualle, mikäli kaloja ei ala kuulua. Kaloja alkoi nousta varsin tasaisesti, ensimmäiseen puoleen tuntiin sain kolme taimenta ja yhden kirjolohen. Tämän jälkeen homma muuttui meillä vaikeammaksi, Jykä veteli toisaalla jatkuvasti kalaa, mutta emme viitsineet änkeä samaan veneruuhkaan. Loppujakson aikana sain enää yhden taimenen ja kaksi kirjolohta, karkuutin myös yhden kalan. Lopputuloksena siis seitsemän kalaa, venekaverille tuli kaksi kalaa korttiin. A-ryhmän jaksovoiton vei suvereenisti Hiltusen Jyrki peräti 17 kalalla, B-ryhmän ykkönen oli 9 kalaa saanut Ristolaisen Ville.

Tulos: 7 kalaa (4 taimenta ja 3 kirjolohta), jaksosijoitus 5.

2. Jakso

Toisella jaksolla hyppäsin veneeseen Jaakkolan VA:n kanssa. Aloitimme lähtörannasta, jossa oli varsinainen veneruuhka. Kaloja näytti tulevan lähinnä pieneltä alueelta jonne kaikki kärkkyivät, joten näimme parhaaksi vaihtaa paikkaa kokonaan. Siirtymisen jälkeen sain avattua pelin 52cm taimenella. Pari venettä saivat hyvin kalaa lähes samoilta paikoilta mitä itse hinkkasimme, mutta meillä ei jostain syystä nakertanut. Pienen vakoilemisen mukaan siimavalinnat ja uittotyylit olivat muillakin veneillä samoja. Sain kuitenkin loppujaksosta pari taimenta lisää, mutta enemmän olisi pitänyt saada. Jakson lopputuloksena siis kolme kalaa, venekaverille ei tullut tältä jaksolta merkintöjä. A-ryhmän voitti jälleen Hiltusen Jyrki 10 kalalla ja B-ryhmän jaksovoiton kuittasi Räsäsen Mikko 11 kalalla.

Tulos: 3 taimenta, jaksosijoitus 7.

3. Jakso

Venekaverina Siltasen Juuso, päätimme keskittyä saman alueen kalastamiseen, jossa ongin toisen jakson. Tuuli oli yltynyt todella kovaksi, jakson aikana sai soutaa ihan tosissaan vastatuuleen ja vene kulki drifteissä nopeasti kahdellakin ajoankkurilla. Kädet olivat soutamisesta rakoilla ja yksi rakko myös puhkesi soutaessa. Jakson alkuun sain melko nopeasti kaksi taimenta. Tämän jälkeen itsellä piteli hiljaisempaa, mutta Juuso käytti pari kirjolohta kaukalossa. Myöhemmin sain vielä kolmannen taimenen. Noin vartti ennen jakson loppua tartutin sitten ison taimenen, joka ei suostunut tulemaan millään pintaan. Näköhavainnon perusteella noin 60cm taimen irtosi lopulta veneen vierellä. Jakson lopputuloksena taas kolme kalaa, venekaverille kaksi. A-ryhmän jaksovoiton vei Huhtaniskan Jani 4 kalalla, B-ryhmän voitti taas Räsäsen Mikko 6 kalalla.

Tulos: 3 taimenta, jaksosijoitus 4.

Kaiken kaikkiaan melko tasaisesti ongittu kisa, josta jäi kuitenkin huippujaksot puuttumaan. Sijoitukseni oli melko hyvä (6./40), joka oikeutti 1750 rankingpisteeseen. Oma pistepotti ei tosin parantunut, mutta oli mukava saada yksi venekisa alle tälle vuodelle. Valkeisjärvi on hieno kisapaikka ja tänä vuonna kalaakin nousi kiitettävästi.

Yksi asia hieman närästää näissä venekisoissa, nimittäin veneiden väliset etäisyydet, jotka eivät todellakaan ole aina sääntöjen mukaisia varsinkaan ns. hot spoteissa. Eilenkin lähtörannassa oli paikoittain veneitä aivan vieri vieressä ja siimat ristissä. Kilpailijoiden pitäisi itse valvoa näitä etäisyyksiä tarkemmin ja huomauttaa, mikäli toinen vene änkee aivan viereen. Kisa ei saa mennä siihen, että porukka rikkoo venevälejä koskevia sääntöjä toinen toistaan härskimmin.

Terävin kärki oli vakuuttava ja erottui tässäkin kisassa melko selvästi, alla kuva kärkikolmikosta:

Kärkiolmikko vasemmalta: 3. Jarkko Suominen, 1. Mikko Räsänen, 2. Jani Huhtaniska

Täydelliset tulokset täällä.

Ottiperhoja kysyville tiedoksi, että kalat tulivat suurimmaksi osaksi intteri- ja sweep-siimoilla uitetuilla eri värisillä leecheillä ja muutama kala boobyilla. Vahva veikkaukseni on, että suurin osa muistakin kalastajista veti kalaa melko samanlaisilla seteillä.

Muuramenjoki 11.5.2014

Kevät etenee ja viikolla alkoi tehdä mieli nymfikalaan. Kuluvana vuonna kun ole vielä päässyt nymfikalastuksen makuun, ellei sitten kohottelureissuja lasketa. Pähkäilin hyvän aikaa tämän päivän kalastuskohdetta, mutta lopulta päätin mennä kuitenkin Muuramelle iltapäivävuoroa heittämään. Isommilla kohteilla nymfikalastus kun on melkoisen rajoittunutta, jos ei pääse kahlaamaan. Muuramenjoen pystyy hallitsemaan nymfivehkeilläkin ihan hyvin kahlaamatta. Lisäksi en jaksanut lähteä yksin kovin pitkälle ajoreissulle muutaman tunnin onkimisen tähden.

Rannalta tapahtuva "puskanymfaus" meinasi olla alkuun hieman hakusessa ja perhoaskit hupenivat melkoisesti. Yhtään perhoa ei tainnut jäädä pohjaan, mutta puihin sitäkin enemmän. Joko heitossa, kalan karkuutuksen jälkeen tai perhojen pohjasta irtoamisen seurauksena.

Kaloja löytyi onneksi mukavasti ja kirjolohetkin olivat jo koskessa. Eilen joella oli ollut molemmissa vuoroissa täysi miehitys, mutta nyt paikalla ei ollut lyhyellä pistolla käynyttä Jyrkiä lukuunottamatta ketään. Äitienpäivällä lienee osansa asiassa.

Vanha istukas

Tuoreempi porsas

Kirjolohet olivat tosiaan jo kuohuissa ja pitkästä aikaa pääsi vääntämään kalojen kanssa koskipaikoissa. Heti reissun aluksi sain palokunnan kosken viimeisistä kuohuista kolme kalaa, mutta varsinainen ottimonttu löytyi jonkun verran puusillasta alaspäin, jossa tuntui asuvan melkoinen määrä kirjolohia. Paikan rauhoituttua kun sai tehtyä ensimmäiset hyvät uitot, niin kala oli melko nopeasti kiinni.

Toki muutama tuttu ottipaikka kosken puolelta tuotti myös vesiperän, eli ihan joka paikasta ei kaloja purrut. Heitin tarkoituksella koko päivän pelkkiä nymfejä sekä larvoja ja jätin liitsiaskin kotiin. Tumma oranssikuulainen nymfi oli päivän paras ottikone. Kirjolohien lisäksi koukutin myös pari pikkunättiä taimenta, eli taimenetkin alkavat pikkuhiljaa löytyä kosken puolelta.

Purkkaripurolla

Keski-Suomesta löytyy useita pieniä puroja, joihin on jossain vaiheessa istutettu puronieriää. Purkkarit ovat sittemmin muodostaneet useaan paikkaan sitkeän ja tiheän luonnonkannan. Näitä pohjois-amerikkalaisen vieraslajin asuttamia puroja kartoittaessa voi jokainen kokea löytämisen riemua.

Tänään kävin piipahtamassa eräällä puronieriöiden tiheästi asuttamalla pikkupurolla. Purkkareita löytyi tuttuun tapaan todella reilusti, kun uitteli kaloille erilaisia pieniä nymfejä. Purkkari on pienikasvuinen kala, tällä piipahduksella perhoja purreiden kalojen koko vaihteli välillä 10-30cm. Yli 25cm purkkari on kyseiselle purolle jo hyvänkokoinen.

Puronieriä ei vieraslajina varsinaisesti kuulu Suomen luontoon, mutta se on hauska kala onkia niissä pikkuvesistöissä missä niitä esiintyy. Puronieriöitä voi ottaa hyvällä omallatunnolla jokusen pannulle, kunhan ei missään olosuhteissa sotke kalaa taimeneen. Tällä ojalla ei taimenia esiinny, mutta niitäkin vesiä on, joissa lajit elävät rinnakkain.

Vanha väkäleuka

Nymfin napannut

Karsintapaikkaa katsastamassa

Olemme hakeneet FFC JKL:n nimissä 24 kilpailijan veneestä kalastettavaa syyskarsintaa Evon Syväjärvelle. Kyseessa on pääasiassa erilaisille ryhmille ja yrityksille vuokrattava järvi, jonne istutetaan reilusti kalaa, eikä yksittäisiä kalastuslupia myydä. Sovimme kohdetta pitävän Evon Luonnon Kaj Järvisen kanssa maanantai-illaksi palaverin, jossa kävimme kisan käytäntöjä läpi. Paikalla oli minun, Juhon ja Esan lisäksi järvellä useasti aiemmin kalassa käynyt Erikssonin Olli.

Puitteet ovat Syväjärvellä kohdallaan. Kilpailu on haettu sunnuntaiksi 12.10, lauantai-illalla paikalle saapuville on tarjolla myös tasokasta majoitusta kohtuuhintaan. Venekisoja ei liiemmin ole syksyllä pidetty, joten Syväjärvi tuonee kaivattua väriä syksyn kilpailukalenteriin.

Palaverin jälkeen pääsimme myös testaamaan, että millainen kalapaikka Syväjärvi on. Järvessä oli tuoretta kalaa ja lisäksi runsaasti vanhoja kirjolohi-istukkaita. Ongimme Ollin kanssa samassa veneessä, Esa ja Juho puolestaan hyppäsivät toiseen paattiin.

Ensimmäinen kolme varttia kului kaloja etsiessä, mutta kun löysimme kirjolohet, niin vavat alkoivat taipua tiheään tahtiin. Aina välistä molemmilla venekavereilla oli kala samaan aikaan kiinni ja kirjolohia kävi haavissa melkoinen läjä.

Olli vääntää..

...ja poseeraa

Kala ja kaksi leukaa

Kesken kovimman tykityksen perhoni jäivät tukkiin kiinni, josta vedin niitä kohtuullisella paineella pois. Tällöin ansiokkaasti palvellut Gtfour räsähti kuin leikaten poikki varsin erikoisesta paikkaa, pari senttiä kahvan yläpuolelta. Melko helpon oloisesti meni kyllä poikki, kun välillä tulee kalan kanssakin annettua aihiolle selvästi enemmän runtua. Sain perhot pois tukista ja samalla uitolla nasahti vielä kala kiinni, jonka väsytin katkenneella aihiolla ylös.

Vapa sanoi riks, raks ja poks

Varavapaa ei ollut mukana, joten jatkoin heittelyä aihiolla ja sain tälläkin tavalla vielä ison tukun kirjolohia haaviin asti. Pelkällä katkenneella aihiolla sai tehtyä yllättävän hyviä heittoja, mutta kalojen väsytyksessä meinasi ranne kipeytyä, kun kahvasta ei saanut vipuvartta. Lopulta kalantulon tahti alkoi hiipua, mutta tässä vaiheessa jokainen oli varmasti saanut vääntää jo aivan tarpeeksi kirjolohien kanssa. Kalat olivat melko hyvänkokoisia, keskimäärin ehkä noin puolitoistakiloisia.

Illan rupeaman perusteella Syväjärven syyskisasta voi odottaa kalaisia karkeloita. Ollin aiempien kokemusten mukaan järven kalat ovat syksyisin myös levittäytyneet huomattavasti tasaisemmin pitkin järveä.

Juholla ja Esalla tilanne päällä

Könkköjoki 3.5.2014

Tapanani on ollut kiertää vuosittain jokunen uusi kalapaikka lähiseuduilta. Tänään sain päähäni lähteä käymään Könkköjoella. Kyseessä on jo kauan C&R-kohteena toiminut pikkujoki, jonka taimenkantaa tutkitaan Jyväskylän yliopiston toimesta. Jokeen ei ole istutettu vuosikausiin taimenta, mutta luonnonkanta on silti kohtuullisen hyvä.

En katsonut sääennustetta lähtiessäni ajamaan, mutta Jyväskylässä keli näytti aurinkoiselta. Pian taivaalta alkoi kuitenkin tulla lunta siihen malliin, että kaasujalkaa oli pakko hieman keventää.

Könkköjoki oli oikein mukava puromainen pikkujoki. Kalastusalue on parin kilometrin mittainen, jossa riittää useita koskipätkiä koluttavaksi. Kohtuullisen viileän päivän aikana paistoi välillä aurinko, toisinaan taas satoi lunta tai rakeita. Bongasin myös useampia pieniä päikkäreitä, pikkuhiljaa se hyönteiselämäkin alkaa vilkastua.

Kalat eivät vielä olleet kuohuissa, vaan tapahtumat tulivat pääosin pienistä välisuvannoista ja loppuliu'uista. Pienempien taimenien lisäksi sain kolme vanhan mitan ylittävää kalaa, joista suurin oli tällaiseen puromaiseen paikkaan jo varsin mukavan kokoinen pilkkukylki. Oli muuten pirteä kala, joka taivutti kakkosen purokepin kahvaan asti.

Könkköjoki oli mukava uusi tuttavuus, jossa voisi poiketa uudelleenkin kunhan vesi hieman lämpenee ja kalat siirtyvät kuohuihin.