Kinkunsulattelua killepilkillä

Joulu on taas ohi, enää noin 11kk ennen kuin sama jouluhössötys taas alkaa.. Ei sitä lomaa jaksa kokonaan sisälläkään möllöttää, kalaan teki taas mieli. Perhokalastus tulvaisilla tai muuten vain talvista hiljaiseloaan viettävillä joilla ei vaan jaksanut houkuttaa, eikä Vesijärvellekään pääse vielä ahvenpilkille.. Suunnattiin sitten Pekan kanssa killepilkille Havulammelle, naureskelin juuri, että tässähän on tulossa ihan Havulammen vakiokävijäksi, kun tämänpäiväinen oli jo kolmas havun reissu kuluvalle vuodelle. Joten nyt oli taas vaihteeksi vuorossa hieman blogin otsikosta poikkeavan kalastusmuodon harjoitusta.

Mutta mikäs siinä, hauskaahan se oli taas tuntea kalojen jumputusta siiman päässä. Havulammellehan ei talvella istuteta lainkaan kalaa, osa päivän kaloista oli hoikkuudestaan päätelleen selvästi kesän istukkaita, pullakammat taas lienevät olleen peräisin ennen jäiden tuloa laitetusta lastista. Parhaiten tuntui toimivan oranssi mosari, tosin killet iskivät myös pystypilkin päässä tapsissa uitettuun volframikuulaiseen leechiin. Siikojakin yritettiin, mutta niihin ei nyt saatu kosketusta.



Yhteensä päivän aikana tuli koukutettua toistakymmentä killeä, joista osa tosin karkasi. Vaikkei päivän aikana elohopea moneen miinusasteeseen laskenutkaan, niin silti olo oli melkoisen kylmä, kun teimme lähtöä takaisin Vääksyyn. Pilkkiminen kun on kuitenkin suurilta osin paikallaan könötystä, mitä nyt avantoa tulee silloin tällöin vaihdettua. Seuraavaksi sitten tasapainoilla Vesijärven ahventen kimppuun, tosin joku höyryjenpäästelyreissu tulee varmasti tehtyä myös perhovavan kera ennen sumariaikaa, ihan vain oman mielenterveyden kannalta.

Kalassa vuoden lyhyimpänä päivänä

Eilen (22.12) oli vuoden lyhyin päivä auringonvalon suhteen, jota tuli tietysti "juhlistettua" lyhyellä kalareissulla, ja sen jälkeen iltasella Viikatteen Vuoden synkin juhla- kiekon tahdissa.

Joululoman alku oli melkoisen tylsää kotona möllötystä, tuntui että pää hajoaa jos ei pääse ulos neljän seinän sisältä. Kalaanhan se oli sitten mentävä, melkoisen härdellin jälkeen päätimme lopulta suunnata Pekan kanssa ihan vaan tuonne lähijoelle.

Räntää vihmoi melkoisesti aamulla, kun aloittelimme kalastustamme. Joen pinta oli kuitenkin laskenut huomattavasti sitten itsenäisyyspäivän, todennäköisesti joen yläosan säännöstelypadon takia. Viime käyntikerralla ihmettelimme jo eräällä levähdyspaikalla runsasta lintujen määrää, nytkin ilmassa liihotteli epäilyttävästi kaulushaikaraa muistuttanut siivekäs.

Kävimme kalastustuokion aikana läpi muutaman paikan, mitään erityisen suuria kalajuttuja ei tosin reissulta jäänyt kerrottavaksi. Erään koskentyngän alapuolelta saimme tosin molemmat kosketuksia kaloihin, mutta ylös asti ei yksikään näistä tullut.



Nyt onkin aika toivottaa rauhallista joulua kaikille blogini lukijoille! Ahkerasti olette jaksaneet höpinöitäni lukea, sillä vuoden 2008 aikana blogiani on luettu noin 10 000 kertaa. Kiitos siitä!


Perhomiehen ootto-onki

Pitkästä aikaa siimoja liottamassa.

Tulin viikonlopuksi piipahtamaan Vääksyssä, ja Pekka sitten houkutteli eilen illalla kalaan. Asiassa oli vain yksi ongelma: kaikki kalavälineet olivat Jyväskylässä.

Perhovapa sentään löytyi, joten lähdimme Pekan kanssa itsenäisyyspäivän aamulla ajelemaan koskelle. Kelan, siimat ja perhot lainasin Pekalta. Joessa meni vettä enemmän kuin keväisten tulvien aikaan, synkkiä siimoja olisi nyt tarvittu. Aamupäivän aikana ei paljoa tullut perhoja uiteltua, enemmän aikaa meni juttujen jauhamiseen, pitipä välillä käydä kahvillakin.

Sen verran kuitenkin ehdimme perhojakin tulvavedessä liottamaan, että sain irroitella yhden hauenpulikan perhosta, Pekan perhoa puri puolestaan pieni taimen. Ihan mukavaa oli olla pitkästä aikaa kalassa, vaikkei reissu varsinaista kalastusta paljoa sisältänytkään. Kamera jäi valitettavasti kotiin, joten kuvadataa ei reissulta jäänyt.

Takaisin sorvin ääreen.

Perhonsidonta tuppaa olemaan itselleni varsin kausittaista puuhaa. Yleensä innostun sitomaan sykäyksittäin kerralla isomman läjän perhoja, sitten joskus taas tulee pitkiäkin taukoja, joiden aikana ei spigottiin tule koskettua.

Taas oli takana parin kuukauden täydellinen sitomistauko, kunnes sain taas hieman inspiraatiota mistpoolista postiluukkuun kolahtaneen materiaalitäydennyksen jälkeen. Ensi vuoden rasioiden täyttäminen on nyt aloitettu zonkerien, kuulapääpupien ja larvojen osalta. Työsarka on vielä melkoinen, mutta "onneksi" paras kausi ei nyt ihan vielä ole ovella.



Perinteisiä talvistreamereja en innostunut sitomaan, tämä vuosi olikin ensimmäinen miesmuistiin, kun en rynnännyt rauhoituksen jälkeen kalalle. Jos sitä talvella kävisi vaikka ahvenia pilkkimässä hieman ahkerammin ja keskittyisi vähemmän kylmässä jokivedessä kulkusten palelluttamiseen. Vaikka jossain vaiheessa talvea se hermo kuitenkin pettää, ja perhovapa löytää jälleen tiensä kouraan..

Vuoden 2008 ottiperhot, osa 3

Pistetään näkyville vielä viimeiset kuluneen kauden luottoperhot. Tällä kertaa esittelyssä pari pinturia, sekä booby.



Caddis on pitkäaikainen luottopinturini, eikä se asema muuttunut tänäkään vuonna. Pinturikalastusta ei tänäkään vuonna liikaa tullut harrastettua, mutta caddis toimi niin taimenille, harreille kuin kirjolohillekin. Ehkä mieliinpainuvin caddiskokemus menneeltä suvelta oli Ruijan pikkujoelta, jossa näin niskalla pari tuikkia. Kaksi heittoa caddiksella, ja molemmat tuikkijat kävivät haavissa pirteän taistelun jälkeen.



Pinkki creplamurkku on ollut aina ehdottomia suosikkipintureitani, tänäkin vuonna useampi kala hairahtui siihen. Pistetään tähän kuitenkin pinkki cdc-pinturi, jota aloin käyttämään vasta menneenä kesänä. Tämä oli vuoden paras harjuspinturi, erehtyipä päijänteestäkin yksi yllätysharjus . Nopea kyhättävä, kuvan perho on käynyt useamman harrin suussa, ja näin jo melkoisesti osumaa ottanut.



Itse aloin käyttämään boobyja vasta tänä vuonna, hyvällä menestyksellä. Kauden ensimmäinen mittataimen erehtyi mustaan boobyyn maaliskuun alussa, joka loi luottamusta perhoon. Mustasta boobysta tulikin kauden paras kirjolohiperhoni. Myös valkoinen ja oranssi booby toimi hyvin. Mielenkiintoisena seikkana voisi mainita, että booby-leech litkalla kalastaessa lähes jokainen kala (pääosin killejä) valitsi boobyn. Hauetkin tuntuivat hermostuvan herkästi mulkosilmiin. Kuvan booby on melkoinen karvaturri, mutta hoikka kokonaan siivetön booby ohuella pyrstöllä toimi ehkä jopa paremmin. Ei vain ollut rasiassa enää yhtään jäljellä kuvaa varten.

Siinäpä viimeinen satsi menneen kauden ottiperhoja. Ensi kauden ottipelien sidonta pitäisi pikkuhiljaa aloittaa, täytyy tunnustaa, että viime aikoina sidontapenkki on ollut melko koskemattomana. Varmaan sitä joku paineenpäästelyreissu tulee vielä tämän vuoden puolella tehtyä, mutta jotenkin tuntuu nyt olevan takki hieman tyhjänä. Edes rauhoituksen loppuminen ei innosta samalla tavalla kuin yleensä, voikin hyvin olla, että rauhoituksen jälkeiset viikonloput sujuvat muissa merkeissä, kun joenrannoilla palellen. Kemijoella viime kuussa kahlatessa palellutin itseni niin, ettei heti innosta mennä hyiseen veteen jäpittämään. No, ensi vuonna siten taas uusin kujein!

Vuoden 2008 ottiperhot, osa 2

Streamereiden jälkeen on aika tarkastella menneen kauden toimivimpia pupia, larvoja ja nymfejä. Nämä ovat niitä perhoja, jotka kuitenkin roikkuvat suurimman osan kalastusajasta siiman päässä. Pupahätsikalastus on mielestäni ehkä hienointa mahdollista perhokalastusta, vaikka kunnon hätsingeille osuukin suhteellisen harvoin. Mutta nyt pidemmittä puheitta niiden perhojen pariin..



Monivuotinen luottomallini, vihreä kuulapääpupa oranssilla perällä, osoitti jälleen tänäkin vuonna tehokkuutensa. Yleensä olen sitonut perhon fluorinvihreällä kierteellä, mutta kuvan mallissa kierre on kuparilankaa. Toimi jälleen niin harjuksille, taimenille, siioille, kirjolohille kuin puronieriöillekin. Toimii sekä larvastelemalla uitettuna, että hätsien aikaan pinnassa vapaasti uittamalla tai viistättämällä. Tämäkin Kautokeinolvan taimen erehtyi kuvan pupamalliin.




Fluorinvihreä silkkipupa (kuvassa näyttää tosin enemmänkin keltaiselta..) on luottokone Ruijan pupahätseihin. Jostain syystä tämä malli ei ole ikinä oikein toiminut etelä/keskisuomessa, mutta Ruijassa se on usein ollut vaikeiden pupahätsien pelastaja. Malli on hyvin yksinkertainen: Runko fluorinvihreää silkkiä lakattuna, kuparikierre ja pää jäniksenkarvaa. Velipoika on saanut Ruijasta tällä mallilla kolme yli kahden kilon taimenta, joista kaksi tänä vuonna. Perho osoitti jälleen tehonsa erityisesti Cabardaksen viimeisen yön pupahätsissä, jolloin muut paikalla olleet perhomiehet pyytivät lähes tyhjää. Nämäkin Ruijan reissun viimeisen yön ruokakalat erehtyivät silkkipupaan.



Tämä kuulapäänymfi ansaitsi paikkansa perhorasiasta pysyvästi kuluneen kesän aikana. Helmiäisfläsäkauluksinen erittäin yksinkertainen nymfi toimi sekä mustalla että jäniksenkarvarungolla todella hyvin. Tämä oli Ruijassa paras siika - ja harjusperho, mutta toimi hyvin myös kirjolohille. Vähäkalaisissa joukkue-SM kisoissa lähes kaikki kirjolohitapahtumani (yksi ylös, kaksi siimankatkotusta) tulivat tällä perholla. Pohjoisen reissun harvat raututapahtumat tulivat myös tähän perhoon. Yksinkertainen on kaunista, kuten näistäkin perhoista huomaa.




Todella yksinkertainen perus vinyl rib-larva, vai onko tämä nyt sitten enemmänkin pupaa jäljittelevä.. Itse ainankin teen larvastusperhot mahdollisimman yksinkertaisiksi, koska hävikki on kuitenkin melkoinen. Tähän perhoon hakkasi harrien ja siikojen lisäksi muutama hyvä taimen, mm. puolimetrinen Riekon rasvaevällinen ja tämä Pikefossenin asukki. Myös piuhat katkesivat pariin otteeseen, taimenten rynnätessä kovaan koskeen vinyl rib-larva suupielissään.

Vuoden 2008 ottiperhot, osa 1

Mennyt kalastuskausi alkaa olla omalta osaltani jo aikalailla ohi, vaikka rauhoituksen jälkeen tulee ehkä jossain vielä käytyäkin. Nyt onkin aika palautella mieleen kauden aikana parhaiten kalaa antaneita perhoja. Yleensä tietyt luottomallit pelaavat vuodesta toiseen, mutta joka vuosi putkahtaa esiin myös yllättäjiä. Muistellaanpa ensiksi kuluneen vuoden tehokkaimpia streamerimalleja.

Streamerit



Mikäs se pahan tappaisi - tinselillä tuli jälleen lähes puolet kauden mittataimenista. Varsinkin loppukeväästä perho oli edelleen aivan lyömätön. Kuvan perho on varsin tuuhea kovaan virtaan tehty malli puppelityyliin sidotun opossumipään kera. Suurin tinselin pettämä taimen tälle kaudelle oli n. 55cm huopanalainen. Mieleenpainuvin kokemus oli kuitenkin Pikefossenilla tullut jäätävä tälli, valitettavasti kosketus otukseen jäi lyhytaikaiseksi, kun perhosiimat ja jaloissa olevat löysät lähtivät tärpin jälkeen käsistä. Kautokeinoelvan harjukset ovat myös persoja kalaravinnolle, +40cm harjukset paukauttivat kiinni jopa 15cm tinseleihin.



Toisen kuvan malli on pohjoisen reissulle tehtyjä matukastreamareita. Tässä on haettu hieman mutujäljitelmää, sillä ne ovat Ruijassa taimenten tärkeä ravintokohde. Tässäkin pää on tehty opossumista, johon tykästyin materiaalina keväämmällä. Muddlerpäiden teon sotkuisuus ei houkutellut, ja opossumipäät ovat myös todella eläviä vedessä. Matukatyyliin sidottujen perhojen uinti, erityisesti pyrstön vispaus, miellyttää omaa silmääni. Samaa mieltä olivat Ruijan taimenet, jotka hakkasivat ahkerasti kiinni matukoihin. Myös samaan tyyliin sidotut oliivit zonkerit pelasivat Ruijassa hyvin. Taimenten lisäksi näihin paukahti viiden kilon poranokka Kautokeinoelvalta.

Siinäpä streamerosio, palataan seuraavaksi astialle pupien, nymfien ja larvojen merkeissä.

Kuvagalleriaan päivitystä

Lisäilin pienen kuvagallerian edellispäivien syysharjusten kalastelusta Rovaniemen lähistöllä. Kuvia voi tarkastella täältä.

Aamupäivä Olkkakoskella

Tänään kalastamamme joki olikin sitten monta kokoluokkaa suurempi, kuin parin aiemman päivän pikkujoet. Kyllähän Kemijoen Olkkakoski on varsin massiivinen näky usean sadan kuution virtaamineen. Keli oli totutun synkkä ja tihkusateinen koko muutaman tunnin kalastusrupeamamme ajan.


Harjusta Kemijoesta kyllä löytyy, vaikkei Jossun mukaan syönti nyt parhaimmillaan ollutkaan. Erikokoisia harjuksia nousi silti nytkin, eräästä peilistä otin pari ruokakalaksi kelpaavaa harria pannulle. Pinturiakin heittelin, mutta nyt taitaa olla näillä leveysasteilla hieman myöhäistä pintaperhokalastukselle. Vielä muutama viikko sitten täälläkin oli kuulemma ollut erinomaista pinturikalastusta, nyt pinturiin nousi vain yksi pikkuharjus.

Jossun perhoon tarttui myös yksi hieman alta 40cm maitia vuotava kollitaimen, karkuuttipa Jossu myös yhden kirjolohen kosken niskalta. Paikka oli sinällään ihan mukava kalastettava, mikäs siinä olisi Rovaniemellä asustellessa, kun tännekin on vain kymmenen kilometrin ajomatka. Huomenna tulee tuskin enää mentyä kalaan, perjantai-aamuna on taas edessä lähtö takaisin Jyväskylään. Mukavia kalastuspäiviähän nämä olivat, kun pääsi harrastamaan vielä loppuvuonna "oikeata" perhokalastustakin harjusten merkeissä.

Pikkujokikierros jatkuu

Tänään ennen puoltapäivää oli taas aika lähteä kalalle, tällä kertaa otimme Jossun kanssa kohteeksi erään Rovaniemen lähellä virtaavan pikkujoen. Päivä oli eiliseen tapaan suhteellisen kolea ja synkkä, mutta metsäjoella oli silti mukavan rauhallinen tunnelma.

Kävelimme jokivartta jonkun aikaa ylöspäin, ennen kuin aloitimme heittelyn. Jonkun aikaa kalasteltuani sain tukevan tärpin kohdasta, jossa perhojen saaminen veteen vaati jo hieman työtä. Hetken kuluttua kala kävi pinnassa samassa paikassa, joten laitoin pinturin siiman päähän. CDC-perhon alla kala pyörähti, muttei kuitenkaan hyväksynyt perhoa. Vaihto nymfiin ja pian harjus oli kiinni. Varsin pirteän taistelun jälkeen haavi heilahti nätin, karvan päälle puolikiloisen harrin merkeissä. Tämä harjus päätyi ruokakalaksi.


Yhteensä olimme joella muutaman tunnin, joista varmasti ainakin puolet kului ennestään tuntemattoman joen rannoilla kävelyyn. Harjuksiakin tuli vielä, muttei samankokoisia kuin tuo ensimmäinen kalani. Mukava kalastustuokio kaiken kaikkiaan.

Harjuskalassa omilla mailla

Eilen illalla matkasin junalla Rovaniemelle, tänään aamulla tekikin jo mieli lähteä harjuksia kalastelemaan. Pienoisen pohdiskelun jälkeen valitsimme Jossun kanssa kohteeksi YR-joen, jonka rannalta omistamme maapläntin. Mikäs siinä on omilla mailla harjuksia onkiessa..

Keli oli melkein koko päivän todella kylmä ja usvainen. Itse en ollutkaan YR:llä vieraillut kuuteen vuoteen, joten tämä oli mukava jälleennäkeminen "oman" pikkujoen kanssa. Mikäs siinä oli kalastellessa, kun noin kolmen tunnin rupeaman aikana koukutimme muutaman +-35cm harjuksen nymfeillä ja pintureilla. Harjukset eivät olleet enää virtapaikoista, vaan kalat tulivat niskoilta ja suvannoista.

Alasuvannosta Jossun vapa niiasi syvemmin, ja väsytyksen jälkeen pääsin haavimaan Jossulle harjuksen, joka oli melkoisen kookas tällaiseen pikkujokeen. Nymfiin napannut harjus oli 46cm pitkä ja puntarivaaka näytti tuhdille kalalle painoa 900g. Suurin harjuksemme täältä, joka sai jatkaa vedenalaista taivaltaan parin kuvan jälkeen. Itsekin sain vielä kontaktin melkoisen hyvänkokoiseen harjukseen, joka kuitenkin irtosi nymfistä ensimmäisessä syöksyssä.


Sitten oli aika pakata kamppeet ja lähteä takaisin Rovaniemelle. Kävin vielä pikaisesti heittämässä Kemijoen Olkkakosken niskalla, tuloksena yksi pikkuharri ja ilmeisesti kirjolohitärppi. Saa nähdä tuleeko huomenna mentyä taas kalalle. Keli näyttää melko lohduttomalta, mutta voihan se olla, että sitä löytää silti itsensä olkkakoskelta.

Risulammen karsinta

Tänä viikonloppuna oli sitten vuorossa elämäni ensimmäinen SM-karsinta Vekaranjärven Risulammella. Edellisestä kalareissusta olikin kerennyt vierähtää taas pieni ikuisuus.

Kalantulo kilpailussa jakautui varsin erikoisesti, sillä varmaan yli puolet kisan kaloista saatiin a-ryhmän ensimmäisen jakson aikana. Heti tämän jälkeen kalantulo hiljeni merkittävästi.Itse kalastelin B-ryhmässä. Karsinnasta ei jäänyt itseni osalta paljoa jälkipolville kerrottavaa, sillä kuuluin niihin kahdeksaan kalastajaan, jotka eivät onnistuneet kiikuttamaan kirjolohia mittakaukaloon asti. Tapahtumia oli kyllä jonkin verran, mutta varsinaisesti yhtään kalaa ei ollut edes kiinni. Seliteltävää ei siis juurikaan jäänyt, syyskirjolohen järvikalastuksessa on meikäläisellä vielä paljon opittavaa. Mutta yhtä kaikki, hauska päivä hyvässä seurassa, ja itse olen varmasti mukana myös ensi vuonna, jos karsinta järjestetään edelleen samassa paikassa.

Tässä vielä kilpailun top 5:
1.Petri Virolainen
2. Ilkka Räty
3. Jyrki Hiltunen
4. Harri Hytönen
5. Arto Kokkila


Hiltusen Jyrkillä kolmostilan varmistanut kille haavissa

Poseeraus ja takaisin uimaan


Huomenna suuntaan Rovaniemella syysloman viettoon, katsotaan jos sitä piipahtaisi samalla myös harjuskalalla..

Ilta Havulammella

No niin, syksy rauhoituksineen on auttamattomasti täällä, eikä potentiaalisia kalapaikkoja ole enää läheskään yhtä paljoa. Huomenna piti olla neljän seuran kilpailu Hammolla, mutta kaikki seurat eivät saaneet joukkueita kasaan, joten kisa peruuntui/siirtyi. Otto soitteli eilen lähtisinkö käymään Havulammella, mikäs siinä kun Joukkue-SM kisojen jälkeen en ole kalalla käynyt lainkaan.

Muutaman tunnin iltakalastus alkoi tutuissa merkeissä, kun heti ensi heitolla kille tarttui nymfiin, seuraavakin tuli miltei heti perään. Tästä eteenpäin kalantulo (onneksi) hiljeni selkeästi, nyt kalastus oli jopa mielenkiintoista, kun kaloja tuli "vain" silloin tällöin. Ongittuani nymfillä muutaman kalan siirryin pinturin heittoon. Jokin oli pahasti pielessä vastaiskussa, kun seitsemästä pinturiin nousseesta kalasta, joista yksi oli siika, vain yksi kille tuli ylös. Siirryin takaisin nymfilinjalle, kalat olivat varsin varovaisella syönnillä, mutta aina välillä joku tarttui perhoon.

Kun ilta alkoi hämärtää, alkoi pinturikalastus tuottaa taas parempaa tulosta, tällä kertaa kalat myös tarttuivat, kun en hätiköinyt vastaiskun kanssa. Muutamia killejä pinkillä murkulla, kamat kasaan ja kotio. Ihan mukavaa oli olla pitkästä aikaa kalassa, kun tällä kertaa Havulampikaan ei ollut ihan lohilammikkoa muistuttava paikka.

Joukkue-SM Lohenrenkaalla 6-7.9

Parin vuoden tauon jälkeen saatiin Lahden Perhokalastajilta jälleen joukkue SM-kisoihin. Tosin joukkueen kokoonpano ehti muuttua useampaankin otteeseen, lopulta Lohenrenkaalle kisailemaan lähti itseni lisäksi Erämiehen Janne ja Metson Petteri. Paikka olikin minulle aivan uusi tuttavuus, Janne oli sentään käynyt kisaamassa järvillä kevään karsinnassa. Kisasta tuli vähäkalainen ja vaikea, eikä se meiltäkääm kyllä todellakaan putkeen mennyt.. Seuraavassa kuitenkin hieman raporttia kisan kulusta. Kisassa oli 19 joukkuetta, jotka kaikki kalastivat 6 1h 20min jaksoa ja valvoivat samat kuusi.

1. Jakso

Heikosti nukutun yön jälkeen arpa heitti aamulla a-ryhmään, joten kalastus alkoi jo 8:30 uuden järven poolilta 8. Pooli ei näyttänyt kovin kummoiselta, enkä saanutkaan siitä jakson aikana mitään tapahtumia. Petellä ja Jannella oli ollut joku varovainen tärppi. Tuloksena MP:t. Uuden järven puolelta kaksi joukkuetta sai kaloja, joista Saaristomeren Pk:n kakkosen jäsenet saivat kaikki kalat mieheen. Jakson jälkeen valvoimme Espoon Pk:n kalastusta samalla poolilla, MP:t myös heille.

2. Jakso

Toisen jakson kalastimme myös uudella järvellä, tällä kertaa poolilla 11. Pooli oli hyvännäköinen, eikä sitä ollut vielä kukaan kalastanut, odotukset olivat siis korkealla. Jakson alkupuolella kelatessani simoja sisään, kävi kala kiskaisemassa kuulapää hares ear-nymfiä äkäisesti ja 0,16mm piuha katkesi. Jakson puolivälin jälkeen pääsin heittämään melkein suoraan tuikkiin, kala hyväksyikin samaisen nymfin jykevällä otilla. Valitettavasti 0,16mm piuha katkesi jälleen, eikä loppujaksolla ollut tapahtumia. Tuloksena siis taas MP. Tästä poolista olisi ehdottomasti pitänyt saada kala. Sössin kyllä homman omaa hölmöyttäni, kun en ensimmäisen katkotuksen jälkeen vaihtanut paksumpaa peruketta, jonka seurauksena katkotin jälleen siimat kalan kanssa. Uuden lammen puolelta tosin muutkin karkuuttelivat kaloja melkoisesti. Kalastajilla oli yhteensä 7 kalaa kiinni, joista ainoastaan yksi tuli ylös Pirkanmaan Pk:n ykkösjoukkueen toimesta.

3. Jakso

Kolmosjakson kalastimme Kivijärven puolella poolilla 1. Jakson ainoa tapahtuma tuli parikymmentä minuuttia ennen loppua. Juttelin Mäkipää Teron kanssa, kun siimassa tuntui rivakka veto ja pinnalle tul pyörteet, mutta kala ei tarttunut. Tietysti kalan piti ottaa juuri silloin, kun keskityin itse johonkin muuhun kuin kalastukseen.. Kala otti ilmeisesti mustaan boobyyn. Loppujakso taas ilman tapahtumia, joten tuloksena jo tuttu MP. Eipä mene häävisti.. Valvoimme jakson jälkeen samalla poolilla jälleen Espoon Pk:ta, jotka saivat 48cm killen hieman ennen jakson päättymistä.

Ensimmäisen päivän jälkeen johdossa olivat Järvisuomen kilpaperhokalastajat, jotka saivat ainoana joukkueena kalaa kaikilta kolmelta jaksolta. Kaloja tuli yleisesti ottaen aika harvakseltaan, tosin viimeisestä istutuksestakin olin aikaa jo yli 3 viikkoa. Kilpailun jälkimmäiselle puolikkaalle ei siis jäänyt kuin petrattavaa.

Toisen päivän aloitimme Kivijärvellä Länsirannikon joukkuetta valvoen. Länsirannikon pojat eivät onnistuneet saamaan kalaa, mutta viereiseltä poolilta Lounais-saariston perhokalastajat saalistivat jaksovoiton kahdella kalalla, joista Penttilän Tapion 52cm kille oli myös kilpailun suurin kala.


4. Jakso

Sunnuntain ensimmäisenä poolinamme oli Kivijärven pooli 3, joka olikin ollut yksi kisan parhaista pooleista. Meillä oli kuitenkin hiljaista, mitä nyt yritin tuputtaa perhoja yhdelle pinnassa uiskentelevalle flegmaattiselle kirjolle. Kun jaksoa oli muutama minuutti jäljellä, istuin rannalla katsellen Peten ja Jannen kalastusta. Silloin näin ilmeisesti tuon saman killen uivan aivan rannan vieressä. Huusin Petelle nopeasti, että siimat ylös, sillä kustakin joukkueesta sai kalastaa vain 2 henkilöä kerrallaan. Puolisen minuuttia pomputtelin nymfiä kalan nokan edessä, kunnes kille ilmeisesti kyllästyi ja otti perhon. "Väsytys" kesti noin kolme sekuntia, kun vedin kalan suoraan haaviin. Tämä 41cm kille pelasti sentään totaaliselta MP:ltä. Jaksolta sai kalaa lisäksemme Pirkanmaan ykkönen, Keski-Suomi ja saaristomeren kakkonen. Oma kalani oli pienin, joten jaksosijoitukseksi tuli neljäs. Jäimme poolille valvomaan Ääneseudun kakkosta, jotka eivät onnistuneet saamaan poolista kalaa, kuten eivät ketkään muutkaan tällä jaksolla Kivijärvellä kalastaneet.

5. Jakso

Vitosjakson kalastimme jälleen Kivijärvellä, tällä kertaa poolilla 5. Syönti tuntui jumittavan nyt aivan täysin, eikä kukaan joukkueestamme tainnut saada jaksolta minkäänlaisia tapahtumia. Saaristomeren kakkosjoukkue haastoi Järvisuomen ykkösjoukkueen tiukasti voittokamppailuun jaksolta saamallaan kirjolohella. Jäimme poolille valvomaan Ääneseudun kakkosta, joilla taisi olla ihan yhtä hiljaista kuin meilläkin.

6.Jakso

Kutosjaksolle siirryimme takaisin uudelle järvelle. Jaksosta ei jäänyt paljoa kerrottavaa, sillä mikään järvellä kalastaneista joukkueista ei saanut kalan kalaa, kuten ei ollut saanut edellisellä jaksollakaan uudella järvellä kalastaneet. Jannella taisi olla sentään yksi tärppi. Jälleen siis jo niin tutut MP:t. Tämän jälkeen oli edessä tuloksien odottaminen.

Ensimmäisen päivä jälkeen johtanut Järvi-Suomen ykkösjoukkue sai kalan myös toisen päivän ykkösjaksolla, mutta blänkkäsi kaksi viimeistä jaksoa. Saaristomeren Pk:n kakkosjoukkue onnistui saamaan molempina päivinä kahdelta jaksolta kalaa, voitto siis ratkaistiin näiden kahden joukkueen kesken. Lopulta Saaristomeren kakkonen kruunattiin suomenmestareiksi yhden jaksopisteen turvin. Nämä joukkueet taisivat myös olla ainoita, joiden kaikki jäsenet mittauttivat kalaa. Muutama joukkue oli saanut kalaa kolmelta jaksolta, näistä vähimmillä jaksopisteillä Pirkanmaan ykkönen, joka siis pronssille. Me olimme kalaa saaneista joukkueista viimeisenä sijoilla ynnämuut, olisiko lopullinen sijoitus ollut 16. tai 17. Jokunen joukkue taisi myös jäädä kokonaan ilman kalaa.

Loppuyhteenvetona voisi todeta, että vaikeaa oli, mutta tekijämiehet ja joukkueet erottuivat silti muista. Olisi kuitenkin ollut paikallaan laittaa järviin myös hieman tuoretta kalaa, sen verran vähäkalaiset kisat nyt olivat.Varsinkin toisen päivän viimeisillä jaksoilla järvet olivat pääosin aivan kuolleita. No, syksyllä on vielä pari kisaa edessä ja suunta ylöspäin!

Passiivisia kaloja ja menetetty perhosiima

Eilen illalla tuli sitten pitkästä aikaa käytyä myös tuulastamassa, kun Jossun kanssa käytiin nopeasti katsastamassa rantakaislikon tilanne. Tuuli häiritsi melkoisesti, mutta löytyihän sieltä kuitenkin pienellä kopaisulla yksi ruokakalaksi kelpaava hauki. Tänään oli kuitenkin aika mennä taas perhokalaan, kun suuntasimme Pekan kanssa Sysmään.

Kaloja näkyi paikalla kyllä olevan, mutta varsin passiivisella päällä olivat. Naistenkoskelta ei pahemmin kontakteja tullut, joten suuntasimme yläkoskelle. Hiljaista tuntui olevan sielläkin, kunnes Pekka tartutti killen, joka pääsi pian autuaammille uiskentelumaille. Itse menin samaan paikkaan, ja lirutin siimoja pohjien puolelle loppuliukuun, kun pohjasiima yhtäkkiä katkesi! Sinne meni vitosen multi, pohjasiima oli ilmeisesti hankautunut johonkin kiveen, ja katkesi siten erittäin helposti. Onneksi siima oli jo muutenkin varsin kulunut ja kovia kokenut, pitää ensi viikolla hakea uusi naru perhokolmiosta..


Takaisin naistenkoskelle, ja hiljaista oli sielläkin. Yhden kalan tosin tartutin niskalta, mutta se irtosi nopeasti. Olin loppuliu'ussa jo kelaamassa siimoja sisään ja lähtemässä, kun vihreään kuulapupaan sitten täräytti pirteä kirjolohi, jota voisi jonkinlaiseksi työvoitoksikin kutsua.. Suuria kalastushaluja ei enää ollut, kävimme pikaisesti padon alla taimenten toivossa, mutta kun kalastaminen ei enää tunnu kovin mielekkäältä, on aika lähteä.


Syksy meneekin pitkälti kilpakalastuksen merkeissä, ensi viikonloppuna olisi joukkue-SM kisat, 20.9 perinteiset neljän seuran kisat ja 11.10 Vekaran karsinta. Täytyy vielä miettiä ensi vuoden karsintoihin hakemista, toki jos tuo Vekaran karsinta menee putkeen, niin silloin se on jopa todennäköistä. Ensi viikolla pitää joka tapauksessa sitoa perhoja joukkuekisoja varten, sen verta tyhjiksi askit ovat taas päässeet luottoperhoista.

Syksyn merkkejä

Opiskelut ovat taas alkaneet, mutta viikonlopuksi tulin käymään Vääksyssä, joten lähdin pitkästä aikaa katsastamaan lähijoen tilannetta. Taisin tosin olla melkoisen ajatuksissani, sillä joelle ajaessani käännyin ikään kuin vanhasta muistista väärästä risteyksestä, joka vie eräällä toiselle pikkujoelle.. No, ei pieni harhalenkki aina pahaa tee..

Syksy tekee selvästi jo tuloaan, vedessä on jo melko paljon kellastuneita lehtiä, eikä ilmakaan ollut tänään kuin hieman kymmenen asteen paremmalla puolella. Pienet taimenet tuntuivat olevan melkoisen innokkaalla syönnillä, mutta kookkaammista ei tällä kertaa ollut juurikaan havaintoa, kuten ei myöskään kirjolohista. Toki taas tuli myös pari harjusta, sekä järkyttävä peto, hädin tuskin 10cm hauki.. Toki yksi isompikin luupää kävi perhoa puremassa. Haukia onkin tullut täältä tänä vuonna varsin runsaasti, vaikkei niitä ole ikinä edes tullut yritettyä. Onneksi myös pieniäkin taimenia tuntuu riittävän varsin hyvin.

Pikapisto Päijänteelle

Elokuu on mennyt hyvin vähillä kalastelulla, tänään päivän Olympialaisia katsellessani alkoi sitten tehdä mieli kalalle.. Istukkaiden onkiminen ei kuitenkaan napannut yhtään, joten päädyin tekemään pikaisen piston Päijänteen siikapaikoille.



Jonkun aikaa olin heitellyt ja yhden tärpinkin saanut, kun näin rannan vieressä melko matalassa pintakäynnin. En jaksanut pinturia laittaa kiinni, vaan uitin kuulapäät tuikkilinjalle, ja siika hyväksykin vihreän kuulapään ensiuitolla. Muutaman sekunnin kuluttua tosin tämä ihan nätti siika jo onnistui rimpuilemaan itsensä irti perhosta.

Reilun tunnin heittelyn jälkeen olin jo lähdössä pois, kun näin taas pintakäynnin. Pieni cdc-pinturi siimanpäähän, ja kala nousikin perhoon heti kun se vain kohdalle tuli. Yllätys seurasikin sitten, kun kala tuli ylös. Siian sijasta perhossa rimpuili noin 30cm harjus, enpä ole ennen Päijänteestä harria perholla saanut.. Tämän jälkeen aloin jo epäilemään ensiksi kiinni olleen isomman kalan lajia, siialta se tosin näytti. Niin tai näin, paikalla pitää piipahtaa syksyn mittaan useamminkin.

Säälilammella

Ruijan reissun jälkeen tuli koettua pienimuotoista kalastuskrapulaa, lähivedet eivät jostain kumman syystä hirveästi houkutelleet.. Alkuviikosta käväistiin Pekan kanssa Evolla, olotila oli jokseenkin flegmaattinen, eikä kolmen tunnin lupaakaan jaksettu heittää kokonaan. Taisi olla edellisestä istutuksestakin aikaa yli kuukausi. Tänään oli sitten vuorossa jokavuotinen "pervokalastusreissu" Havulammelle, joka myös Säälilampena tunnetaan perhokalastajien keskuudessa.

Kalaa tuli tuttuun tyyliin reilusti. Alussa heitin hieman leechejä, pienet nymfit ja kuulapääpupat antoivat kuitenkin niitä paremmin kaloja. Parin tunnin jälkeen siirryin kokonaan pintureiden heittoon, hieman yllättäen kirjolohet ottivatkin niihin kaikista parhaiten. Pinkki murkku, caddis ja klinkhämer olivat kovaa valuuttaa. Siikoihin ei tällä kertaa saatu kontakteja, kirjolohet olivat pieniä (0,5-1kg), mutta todella virkeitä. Yksi kilon pulikka veti jopa pohjasiimoille asti. Ihan hauskaahan tällainen kalastus on aikansa, mutta kun killejä on väsytetty useampi kymmenen, on jo aiheellista miettiä, voiko touhua kutsua enää lainkaan kalastukseksi..


Yksi hauska tapaus reissulla sattui. Yleensä kirjolohien vatsasta on kalastusvälineistä totuttu löytämään lähinnä tahnaonkijoiden kolmihaarakoukkuja, toisin kävi tänään erästä ruokalaksi otettua killeä peratessa. Kalan vatsalaukusta löytyi Goddard Caddis katkenneen siimanpätkän kera. Perho haisi ties kuinka kauan kalan vatsassa olleena sen verran pahalle, ettei tullut laitettua omaan rasiaan :)

Killen syönnösnäyte

Ruijan päiväkirjat

Kesän pääreissu on nyt sitten takana, kirjasin reissuilla fiiliksiä ja tapahtumia päivittäin päiväkirjamaisesti, julkaistakoon nuo sitten nyt täällä minkään jälkistoorin sijaan.. Kuvia tuli räpsittyä melkoisesti, kuvagalleriasta löytyykin vajaa parisataa otosta reissulta.

Pe 18.7

Yhdeksältä aamulla lähdettiin liikkeelle Vääksystä, auto ja asuntovaunu pistettiin parkkiin Muonionjoen varrelle puoli yhdeltätoista illalla. Vettä näyttää väylässä virtaavan melkoisesti. Tästä se alkaa, saas nähdä..

La 19.7 Taimenjoki

Yllättävän vaikea aloitus, muutama kovempi tälli streameriin, mutteivät tarttuneet. Ylös vain pikkutaimenia. Hannu sai kumiveneestä heittelemällä nelikymppisen taimenen, ja Topias yhden reilu puolikiloisen. Paikalle tyypillistä pupahätsiä ei tullut lainkaan. Varmasti hiljaisin täällä viettämäni kalastuspäivä. Ilma oli ihan OK, vedet aika korkealla.


Su 20.7 Taimenjoki ja yläpuolinen järvi

Iltapäivällä käytiin tutkimassa uusia alueita, herkulliselta niskalta paukkasikin oliiviin zonkeriin pari ihan nättiä taimenta, joista toinen ruokakalaksi. Kalastelimme koskea alkuiltaan, pienempiä taimenia tuli, ja Hannulla oli kontakti isompaan kalaan.

Yöksi menimme Mikon ja Topiaksen kanssa yläpuolisen järven kapeikkoon, josta Kautokeinon desinfiointiaseman pitäjä oli paria päivää aiemmin saanut 8kg taimenen ruohosuojatulla minnow spoonilla... Siikaa oli paikalla julmetusti, välillä oli joka heitolla tapahtumia. Yhdessä vaiheessa tosin karkuutin yli 10 siikaa putkeen.. Todella nautittavaa kalastusta valoisassa kesäyössä, vaikka suurimmat siiat olivat vain reilu puolikiloisia. Sekä pinturilla että nymfillä tuli hyvin kaloja. Ilma kaunis ja aurinkoinen.

Ma 21.7 Gievdneguoikka

Aamulla nukuttiin herroiksi ja savusteltiin kaloja ennen lähtöä Gievdneguoikalle. Tänän tuli kalasteltua vain muutaman tunnin rupeama illalla, jos sitten huomenaamulla jaksaisi herätä taimenta koittamaan.. Siikaa tuli totuttuun tyyliin taas paljon ja helposti, suurin ylös tullut 800g. Taimenen suhteen hiljaisempaa yhtä puolen kilon poikkeusta lukuunottamatta. Keli muuttui epävakaiseksi, pojoistuuli puhaltaa kovaa ja vettä ripottaa. Kautokeinoelvassa vesi korkealla.


Ti 22.7 Gievdneguoikka

Suunnitelmista huolimatta ei tullut lähdettyä aamukalaan. Sade rummutti asuntovaunun kattoon ja pohjoistuuli vihmoi sellaisella voimalla, että lämmin makuupussi vei voiton. Päivällä ensin nopea kopaisu leirin vierestä, tuloksena yksi pikkutaimen. Kolmen jälkeen lähdin sitten tallustelemaan yläkoskelle vastarantaa pitkin. Kolmannella heitolla tärähti niskalta taimen kiinni simppuun, ja lähti samointein koskea alaspäin. Vesi oli sen verran korkealla, että seuraaminen oli vaikeaa. Kaaduin kahdesti koskessa, mutta kala pysyi silti kiinni. Lopulta sain kosken alta voimakkaan jutikan haaviin, mitat 47cm/1,3kg ja todella voimakas kala! Hannu oli hetkeä aiemmin saanut 47cm/1,15kg taimenen ja karkuuttanut toisen alemman kosken niskalta.

Sain yläkoskesta vielä karvan alta kilon taimenen ja lähdin tallustelemaan leiriin. Illalla yritin heittää keskikoskea vastarannalta, mutta vesi oli niin korkealla, ettei sitä pystynyt kuohuista järkevästi streamerilla kalastamaan. Sillan yläpuolella oli sitten parempaa perhovettä, josta sain nopeaan tahtiin 43cm ja hieman alta nelikymppisen taimenen simpulla. Kauaa ei tänään tullut heitettyä, mutta taimentapahtumia ihan mukavasti. Keli epävakainen, sadetta ja pohjoistuulta.

Ke 23.7 Masi

Päivä valkeni sateisena ja todella tuulisena, Kautokeinoelvan vesi noussut entisestään, joten pieniä käynnistysvaikeuksia ilmeni. Iltapäivällä pienen tuumaustauon jälkeen siirrettiin leiri Masille. Masilla sitten pähkäiltiin illan kalastusta.. Kovan pohjoistuulen ja Kautokeinoelvan vedenpaisumuksen myötä päätimme Mikon ja Topiaksen kanssa patikoida Masijoen ylemmän osan harripaikoille, Hannu jäi Kautokeinoelvalle. Ennen iltakuutta aloitimme kävelyn Masijoen harripooleille. Pääsimme selvästi korkkaamaan muutaman kalastamamme poolin, sillä harjusta nousi runsaasti. Vesi oli tosin täälläkin korkealla, eikä kaikkia ottipaikkoja pystynyt kalastamaan. Larvastelemalla kaloihin sai kuitenkin hyvin kontakteja, kyllä Masijoki on kanjoneineen hieno harjusjoki, vaikkei mikään suurharrijoki olekaan. Tuollaisia 40-45cm harjuksia nousi kuitenkin mukavasti, ja yhden kiloluokan harrin karkuutin hetken väsyttelyn jälkeen.

'

Jossain vaiheessa Hannu soitteli, Kautokeinoelvan puolelta oli noussut 65cm/3,1kg taimen. Tämän lisäksi Hannu oli parin tunnin heittelyllä karkuuttanut haavin vierestä n.55cm taimenen ja saanut yhden nelikymppisen, taimenta siis tuntuu olevan liikkeellä elvassa. Hannulla vuosi on mennyt varsin mukavasti isompien taimenten merkeissä, kun keväisen 4,4kiloisen seuraksi nousi nyt päälle kolmonen. Leiriin tultuamme ihastelimme kalaa hetken, Mikon kanssa kävimme vielä muutaman heiton heittämässä Kautokeinoelvan puolella, mutta Masijoen jalkapatikka ja kiipeily oli vienyt mehut niin, että kauaa ei jaksettu. No, huomisen suunnitelma on ainakin selvä, isoa taimenta lähdetään yrittämään elvalta, kun niitä kerran tuntuu liikkeellä olevan.


To 24.7 Masi

Eilisen Masijoen patikoinnin jälkeen uni maistui, ja kuorsaus raikui pitkälle iltapäivään. Illalla puoli kahdeksan aikoihin aloittelimme kalastusta Kautokeinoelvan puolella isompi taimen mielessä, Hannu piti välipäivän. Isoon streameriin paukkasi pari nelivitosta harjusta, jotka pitivät vireyttä yllä. Hetken päästä karkuutin ison rauhallisen kalan, todennäköisesti hauen. Tätä olettamusta tuki seuraava samoilta sijoilta ottanut kala, jota sai jo sitten hetken väsyttää.. Lopulta 87cm pullea poranokka kävi poistuttamassa streamerin suupielestä, oli perkele purrut zonkerin aivan hajalle.. No, olipahan suurin perhokalani..

Streameriin ei tullut mitään taimentapahtumia, mutta eväitä syödessä alkoi niskalla pupaa kuoriutumaan ja kalat aktivoituivat. Pari heittoa pupalla ja taimen kiinni, juoksua alaspäin, kala veti voimakasvirtaiseen sivu-uomaan, josta sitten puoliväkisin haaviin. Solakan punertavavatsaisen taimenen mitat 51cm/1,25kg. Pupalätinää jatkui vielä aikansa, nättejä päälle nelikymppisiä harreja kävi vapautettavana. Aamulla ennen nukkumaanmenoa syötiin Hannun eilisestä taimenesta tehtyä keittoa, maukasta oli.

Pe 25.7 Masi

Aamu venähti eilisyön kalastelun jälkeen pitkäksi. Siinä sitten mietittiin illan kalastussuunnitelmia, kello oli jo niin paljon, että päätettiin pitää huoltopäivän tapainen ja jäädä vielä Masille. Illalla käytiin heittämässä Kautokeinoelvan puolella, vesi on jo aivan tulvakorkeudessa, joten seuraavat päivät on keskityttävä muihin jokiin. Streameriin otti vain yksi puolen kilon taimen, joten menin Masijoen lasku-uomien väliin yrittämään harreja larvalla. Harrien tilalla paikassa oli nyt siikoja, myös muutama +- 40cm taimen hakkasi larvoihin kiinni, joista yksi 41cm ruokakalaksi. Lopulta tuli toki pari nättiä harjustakin. Huomenna siirrytään pienempien jokien kimppuun, Kautokeinoelvan vesi kun on melkein metrin normaalia korkeammalla..

La 26.7 Metsäjoki

Tänään aamulla kiukuttelin, kun toimet myöhästyi taas, kun jätkiä ei meinannut saada kirveelläkään hereille ennen kahta. Tulvaisen Kautokeinoelvan sijaan lähdettiin koluamaan erästä pienempää jokea. Asuntovaunulta lähdöstä kesti noin tunti, ennen kuin päästiin laittamaan telttaleiriä pystyyn joen lähistölle, seitsemän jälkeen sitten kalaan.. Heti alussa sain muutaman noin puolen kilon siian. Joki oli todella maukkaan näköinen, mutta parin tunnin streamerinheittelyn jälken olin saanut vain yhden pienen taimenen tarttumaan. Hannu oli saanut nelivitosen taimenen, Topias puolestaan kävi uimasilla. Safkaa naamaan, ja uudestaan joelle.. Oliiviin zonkeriin tarrasi 44cm siika, oli niellyt perhon kurkkuunsa asti..

Ihmettelin taimentapahtumien vähyyttä, kunnes zonkeria vietiin putouksen alla. Kala lähti alavirtaan, ja sitä sai nelosen vavalla käskeä tosissaan, ettei mennyt vastarannan isojen terävien kivien takaa. Perhosiima jumitti kahluukenkiin, joten jouduin juoksemaan alavirtaan kalan kanssa helvetinmoista kyytiä, kun löysiä ei saanut. Kala veti kovavirtaiseen pikku-uomaan, josta vedin sen väkisin haaviin.

Kyllä on Ruijan kaloissa voimaa! Urostaimenen mitat 54cm/1,7kg. Vasta väsytyksen jälkeen huomasin perhovapani olevan poikki n.5cm kärjestä. Varmaan ottanut osumaa johonkin pusikkoon kalan perässä tetsatessa. Kahluukenkiin jumittunut perhosiimakin oli kivikossa katkennut, onneksi kala tuli sentään ylös.. Sitten ei muuta, kuin olut käteen ja tulille. Hannu ja Mikko sai vielä pari +40cm taimenta, joista toinen loimutettiin yöllä siian kanssa.

Su 27.7 Metsäjoki

Eilen mentiin vasta viiden aikoihin nukkumaan, joten herääminenkin venyi iltapäivään. Trangialla kaurapuuroa naamaan ja patikoimaan ylöspäin. Niskalla kävi pari kertaa kala pinnassa, joten ei muuta kuin caddista kehiin.. Kaksi heittoa pinturilla, ja 43cm & 38cm kauniit taimenet kävivät haavin kautta vapautettavina. Streamerilla ei koskiosuuksilla juuri tapahtumia tullut. Kun saavuin alaniskalle, näin vaahtolautan kohdilla käyvän hyvänkokoisia siikoja jatkuvasti pinnassa, evät vain vilkkuivat.. Pieni #18 rasvattu nymfi kiinni, ja aivan pintakalvon alta uittamaan. Siiat kävivät hyvin kiinni, ensin sain muutaman 500-800g kalan, kunnes nymfiin paukkasi isompi, joka kävi haavissa punnittavana. 1,1kg lihava si(i)ka. Hetken päästä oli kiinni vielä isompi, mutta irtosi hieman ennen haavia.

Illalla taas streamerin heittoa, aluksi oli hiljaista, mutta kun laitoin muddler minnowin siimanpäähän, tuli ensin pikkutaimen ja loppuliu'usta tämähti tukevammin. Pitkiä syöksyjä tehnyt kala paljastui solakaksi 48cm taimeneksi.Alueella näkyi myös puoliksi mädäntynyt ~70cm taimen. Kauan vaivannut kestostauti tuntui ottavan taas otetta, joten lopetin kalastuksen puoleenyöhön. Tämän takia mitään pidempiä patikoita tuskin tulee reissulla tehtyä, muutaman kilometrinkin huhkiminen saa jo olon melko heikoksi.

Ma 28.7 Siebejokka

Aamulla pistettiin leiri kasaan ja suunnattiin kohti uusia paikkoja. Kautokeinossa käytiin päivällä kaupassa, ja camping-alueella sikahintaisessa suihkussa pesemässä leirielämän hiet pois. Suunnattiin sitten koittamaan Siebejokkaa, jota on aina ohi mennessä tullut katseltua, vaan ei ikinä kalasteltua. Vesi oli täälläkin korkealla, pari tunnin kalastuksen jälkeen aloin jo epäillä, onko joessa taimenia lainkaan. Sitten tinseliin nasahti, ja väsyttelyn jälkeen karvan alta kilon taimen kuunteli papin kolkuttelua, suolakalaksi.. Leiriin vetämään safkaa naamaan ja alemmalle koskelle kalaan.


Jo jokea ylittäessämme virrassa lilluneeseen tinseliin nappasi kaunis n.43cm taimen, joka pääsi takaisin uiskentelemaan. Heti perään vapauttelin alakoskesta 45cm & 38cm taimenet, sekä sain yhden lujan tällin. Syönti tuntui olevan kohdillaan. Tinseliin en aiemmin reissulla ollut juuri tapahtumia saanut, mutta nyt näytti toimivan. Topiaksenkin tinselin perässä mesosi taimen niskalla, mutta jäi tarttumatta. Sitten tuli sankka usva joen ylle, ja syönti katkesi. Hannu oli tetsannut elvan puolelle ja kiusannut isoja ahvenia ja poranokkia, sekä nähnyt yhden mörkötaimenen pintovan.

Ti 29.7 Pikefossen


Eilinen aurinkoinen päivä näytti jäävän yksittäistapaukseksi, tänään jatkui taas pilvinen ja epävakaa sää. Iltapäivällä käytiin Kautokeinossa kaupassa ja tankilla. Käytiin kopaisemassa nopeasti avzejokkaa ilman suurempia tapahtumia, jonka jälkeen Pikefossenille. Kautokeinoelvan vesi laskenut kolmessa päivässä n.30cm, ollen siti vielä korkealla. Heti alussa larvaan haksahti nelikymppinen taimen, ja paljon kirjavankokoista harjusta, suurimmat päälle 40cm. Hannu sai illalla solakan peilikirkkaan 52cm/1,2kg taimenen. Itse sain puolenyön aikoihin putouksen alapuolen akanvirrasta lihavan 46cm/1,2kg taimenen oliivilla larvalla. Huomenna täytyy mennä kumiveneellä vastarannalle ja kopaista paikat sieltä. Taimenia on noussut reissulla kyllä varsin mallikkaasti olosuhteisiin nähden.

Ke 30.7 Pikefossen + lähiympäristö

Aamupäivällä tetsattiin Topiaksen kanssa rautupaikalle, raudut eivät olleet järin yhteistyöhaluisia, mutta yksi pikkurautu tuli lopulta mallikalaksi. Täällä löin myös polveni, ja nyt käveleminen ontuu. Iltapäivällä kävin lähistön järvellä ja sen laskupurolla. Järvellä näkyi kyllä tuikkeja, mutta heittokantaman ulkopuolella. Purosta sen sijaan pirteät pikkutaimenet kävivät kiventakusista äkäisesti perhoihin, suurimmat nättejä puolikiloisia.



Illalla mentiin kumiveneellä Piken vastarannalle, tavoitteena isompi taimen. +-40cm harjukset kävivät äkäisesti kiinni isoihinkin streamerehin, ja niitä sai vähän väliä vapautella. Lopulta sain lyhyen, mutta sykähdyttävän kontaktin isomukseen. Jäätävä tärppi koskesta tinseliin, ja kaikki siimat lipesivät samlointein käsistä. Ei vain tarttunut, perkele.. Hannu oli könynnyt ylemmäs ja saanutkin nättejä rautuja, joista neljä ruokakaloiksi. Kalastusmotivaatio alkaa päälle kymmenen reissupäivän jälkeen hieman rakoilla, vaikkei pitkiä päiväsessioita olekaan tehty. Huomenna kalaan vasta myöhemmin illalla, tavoitteena isompi rautu.

To 31.7 Pikefossen + ympäristö

Sää oli jälleen tänään todella kylmä, ja pohjoistuuli tuiversi taas. Jotain hyvää tästäkin, sääsketkään eivät liikkuneet näin kylmällä. Illalla kävin nopeasti kopaisemassa putouksen alapuolen, harjusta nousi jatkuvasti, sekä muutama pienehkö taimen. Parhaimillaan molemmissa perhoissa temmelsi +40cm harjus. Yöksi patikoimme rautupaikalle, liekö hyinen keli sitten pistänyt rauduilta suut kiinni, sillä vaikeaa oli. Aluksi karkuutin yhden raudun, sitten puolen kilon siika säikäytteli raudunkuvat silmissä heittänyttä perhomiestä, lopuksi yksi pikkurautu irtosi vielä rantakivillä. Hannu sai yhden 37cm raudun ja vajaan kilon siian, Topias yhden pikkutaimenen. Täältä palattua kävin vielä putouksen alla harjuksia kiusaamassa. Vesi on koko ajan laskussa, kohta alkaa olla jo normikorkeudella.Huomenna reissun lopetus Cabardaksella, missä Mikko on ainakin viime päivinä onnistunut varsin hyvin..

Pe 1.8 Taimenjoki

Joelle tuötaessa keli oli helvetin kylmä, ja pohjoistuuli oli tuiversi niin, että asutovaunukin tuntui heiluvan.. Kalastus alkoi hyvin, kun niskalta paukautti heti tinseliin 45cm & 42cm pirteät taimenet, jotka viihtyivät suurimmaksi osaksi ilmassa.. Hannun kanssa käytiin alempana heittelemässä, Hannu tartuttikin heti melkoisen taimenen, joka veti lähes sata metriä siimaa suvantoon, josta yli 50m yhdellä syöksyllä ennen irtoamistaan. Koosta on vaikea sanoa muuta, kuin että iso...


Illalla menin jälleen niskalle, josta aloin etenemään tinseliä heitellen alaspäin ennen pupahätsiä. Eräästä virranreunasta tinseliin paukauttikin tasan kiloinen nätin punapilkkuinen pomppukala ja hieman ylempää pullea kolmevitonen. Sitten vaan pupapeiliin odottelemaan kuoriutumista. Silkkipupaan täräyttikin melkein heti vahva kala, joka haaviin tultuaan paljastui 48cm/1,25kg todella kauniiksi taimenyksilöksi. Melkein heti perään sain vielä vapautella pupasta kaksi n.43-45cm vahvaa pohjoisen taimenta. Sitten vain juttelemaan muiden kalastajien kanssa ja fiilistelemään, enää ei ollut pakonomaista tarvetta heittää, vaan pystyi vain rauhassa istuskelemaan ja katselemaan. Oli mukavaa kokea kunnon pupakalastustakin, sitä kun ei tällä reissulla aiemmin liiemmin päässyt harrastamaan. Kävin vielä heittämässä hyvästit joelle koskijakson alaosissa, jossa yksi pikkutaimen kävi vapautettavana. Hieno päätöspäivä reissulle, huomenna kohti etelää.