Takaisin sorvin ääreen.

Perhonsidonta tuppaa olemaan itselleni varsin kausittaista puuhaa. Yleensä innostun sitomaan sykäyksittäin kerralla isomman läjän perhoja, sitten joskus taas tulee pitkiäkin taukoja, joiden aikana ei spigottiin tule koskettua.

Taas oli takana parin kuukauden täydellinen sitomistauko, kunnes sain taas hieman inspiraatiota mistpoolista postiluukkuun kolahtaneen materiaalitäydennyksen jälkeen. Ensi vuoden rasioiden täyttäminen on nyt aloitettu zonkerien, kuulapääpupien ja larvojen osalta. Työsarka on vielä melkoinen, mutta "onneksi" paras kausi ei nyt ihan vielä ole ovella.



Perinteisiä talvistreamereja en innostunut sitomaan, tämä vuosi olikin ensimmäinen miesmuistiin, kun en rynnännyt rauhoituksen jälkeen kalalle. Jos sitä talvella kävisi vaikka ahvenia pilkkimässä hieman ahkerammin ja keskittyisi vähemmän kylmässä jokivedessä kulkusten palelluttamiseen. Vaikka jossain vaiheessa talvea se hermo kuitenkin pettää, ja perhovapa löytää jälleen tiensä kouraan..