tiistai 21. joulukuuta 2010

Yhteenvetoa perhokalastusvuodesta 2010

Yksi perhokalastusvuosi on jälleen takana ja on yhteenvedon aika. Kuten edellisessä blogijutussa tuli jo hieman sivuttua, niin kulunut kausi oli monellakin tapaa edellisistä poikkeava.

Sumukorentoaika meni oikeastaan jälleen nopeasti ja tuloksettomasti ohi. Äyskosken reissu oli ajoitukseltaan hieman liian aikainen ja kalastus meni indikaattoreilla onkimiseksi, kun korreja ei juuri näkynyt. Kevään kalarikkaimmat reissut suuntautuivat jälleen kerran tutulle ja turvalliselle Muuramenjoelle kirjolohien ja harjusten pariin. Keski-Suomessa ei tullut kesällä kalastettua lainkaan taimenta, vaan kalastus keskittyi pääosin kirjoloheen. Toki kesäkalastus Suomessa jäi muutenkin vähäiseksi, sillä karsintarumban loputtua ehdin tekemään pari jokireissua, ennen kuin mursin peukaloni Juhannuksena, mikä pakotti kuukauden mittaiseen kalastustaukoon. Ennätyskuuman kesän myötä en tosin tainnut hirveästi menettää, vaikken tuolloin kalaan päässytkään.

Jokipaikoista tein kuluvana vuonna Muuramenjoen lisäksi ns. "siviilikalastusreissuja" Merikarvianjoelle, Survosenkoskelle, Hammonjoelle, Palsankoskelle sekä keväällä Äyskoskelle ja Sysmän Tainionvirralle. Melko vähiin jäivät siis jokikohteiden kiertämiset tälle vuodelle. Ennen rauhoitusta tuli heitettyä vielä pari mukavaa onkireissua Muuramelle, joista jälkimmäiseltä jäi hyvin muistiin kookkaan taimenen tiputus haavimisvaiheessa.



Kilpakalastuskauteni oli hyvin kaksijakoinen. Vuoden teemana oli kirjolohen järviperhokalastuksen opetteleminen, oppia siitä tulikin kantapään kautta. Kuten kevätkesällä blogin manailuista pystyi varmasti päättelemään, niin kevätkarsinnat sujuivat heikosti. En onnistunut silloin yhdessäkään kisassa. Jotenkin itseluottamus oli täysin hukassa ja käytin kilpailuissa aikaa kaikkeen epäolennaiseen.

Jonkinlaisena käännekohtana voisi pitää alkusyksyn Loop Cupin Grande Finalea Iisalmen Pitkäkoskella. Vaikka kyseessä olikin pitkälti leikkimielinen kisa jossa sössin viimeisen jakson, niin kisaamisen ilo ja itseluottamus omaan tekemiseen kovassa seurassa palasivat juuri tuon kilpailun myötä. Seuraavaksi oli vuorossa seurajoukkueiden SM-kilpailut, joista palasimme takaisin hopeamitalien kera ja Havulammen syyskarsinta, josta napsahti voitto ja 2000 rankingpistettä ensi vuodelle.

Kisakauden aikana pyrin aina analysoimaan omien epäonnistumisien ja onnistumisien syyt. Mielestäni opin juurikin kirjolohen järvikalastuksesta kauden aikana paljon, mistä menee iso kiitos myös taitaville kalakavereille, joilta on tullut vuoden aikana opittua yhtä sun toista. Ensi vuoden karsintoihin on nyt huomattavasti helpompi lähteä, kun tietää finaalipaikan olevan enää yhden kohtuullisen karsintasijoituksen päässä.


Finnmarkin reissu tarjosi jälleen kerran kevyesti vuoden laadukkainta perhokalastusta. Sain juuri ennen reissua kipsin pois kädestä ja kalastushimot olivat melkoiset. Parin päivän laadukkaan harjuksenkalastuksen jälkeen pahimmat poltteet olivat jo poissa ja pystyi keskittymään nautiskeluun. +50cm harjuksia nousi jälleen mukavasti, vaikka aiemmista paikoista niitä löytyi nyt lähinnä yksittäisinä. Toisena päivänä uusien paikkojen myötä se isojen harjusten "pesä" kuitenkin taas löytyi.. Harjusta tuli kalastettua yhteensä neljä päivää, jonka jälkeen oli tarkoitus keskittyä taimeneen.

Taimenenkalastusta Cabardaksella häiritsi tulvakorkeudella ollut vesi, vanhoja kunnon pupahätsejäkään ei tullut oikeastaan lainkaan. Kalojen eteen sai tehdä nyt oikeasti töitä, upposiimoilla uitetut streamerit antoivat kuitenkin pari puolimetristä taimenta yhden raskaan tuntuisen tiputuksen lisäksi ja pikkuperhoilla tuli myös jonkun verran hieman pienempiä kaloja.

Reissu tuli lopetettua Gievdneguoikalla, jossa oli varsinkin ensimmäisenä yönä hyvää pupahätsimeininkiä. +40cm taimenet hakkasivat innokkaasti pupiin ja kahtena ensimmäisenä yönä katkotin molempina siimat kookkaan taimenen kanssa, joita oli korkealla vedellä melkoisen vaikeaa käskyttää kevyillä välineillä. Tästä viisastuneena täytyy jatkossa käyttää pupakalastuksessa rohkeasti paksumpia piuhoja.. Gievdneltä kookkain ylös asti tullut pupataimen taisi olla 51cm ja suurimmat siiat samaa kokoluokkaa. Kun vain tietää mistä kalastaa, niin Gievdne on kyllä helpoin siiankalastuspaikka mitä tiedän, kalaa on todella paljon.


Syksyn kalastelut sujuivat taas pitkälti kirjolohia kiusaten järvikohteilla. Reissut olivat paria synkkää Liekkilampien nollareissua lukuunottamatta hyviä, sillä kaloja nousi pääosin mukavasti ja sain kohtuullisen menestyksekkäästi testattua erilaisia uittotekniikoita. Tulipa Niemisjärviltä myös täytenä yllätyksenä komea siika killenkalastuksen ohessa. Mielestäni juuri syksy on mukavinta kalastusaikaa järvikohteilla, varsinkin kun rauhoitusaikaan niihin pystyy myös keskittymään täysillä.

Rauhoituksen jälkeen kausi tuli päätettyä mukavalla pikkujoulureissulla Muuramenjoelle. Rentoa kalastelua hyvällä porukalla, kalatkin olivat vielä sen verran pikkujoulutuulella, että kävivät maistelemassa teräviä tasaisin väliajoin.

Ensi kaudellekin on jo melko valmiit suunnitelmat, mutta palataan niihin alkuvuodesta. Pari hieman pidempää villien kalojen kalastukseen keskittyvää reissua on merkitty jo kalenteriin.

Näin lopuksi toivottelen kaikille blogin lukijoille hyvää Joulua ja kireitä siimoja vuodelle 2011!

lauantai 4. joulukuuta 2010

Vuoden 2010 parhaat kirjolohiperhot

Kuluvana vuonna perhokalastukseni keskittyi Finnmarkin reissua lukuunottamatta pitkälti kirjolohen kalastukseen. Nykyään kalastan kirjolohta mieluummin kuin istukastaimenta, lisäksi Keski-Suomen taimenkoskien tilanne ei hirveästi houkuta kalastamaan joko istukastaimenia tai sitten kymmeniä kertoja koukutettuja "luonnonkaloja". Kuluvana kesänä en tehnytkään Keski-Suomen alueelle ensimmäistäkään taimenreissua, toki tähän oli osasyynä myös juhannuksena murtunut peukalo, jonka seurauksena mm. pari Äyskosken reissua jäivät väliin. Joka tapauksessa kisakalastus ja yleinen kyllästyminen istukastaimenien kalastukseen on vienyt paikallisten kalastusreissujeni kohteet enemmän kirjolohen järvi/jokikalastuksen puolelle.
Vuoden alusta aloin pitää tilastoa perhoilla saamieni kirjolohien määrästä. Merkkasin jokaisen reissun jälkeen eri perhoilla saatujen kirjolohien määrät ylös. Jätin tilastoista pois pari Havulammen reissua, joilla kaloja tuli sen verran paljon, että ne olisivat vääristäneet tilastoa, toisekseen en pysynyt noilla reissuilla laskuissa mukana eri perhojen kalalukemien kanssa. Vastaavasti laskin tilastoon mukaan muutamia karkuutettua kaloja, joista olin selkeästi nähnyt, että mihin perhoihin kyseiset kirjolohet olivat purreet.
Tilastot vuoden 2010 tehokkaimmista kirjolohiperhoistani:
1. Musta leech, 42 kirjolohta
Listan tehokkain kirjolohiperho ei varmasti ole kellekään minkäänlainen yllätys. Musta leech toimii kirjolohelle missä tahansa vuodenajasta riippumatta. Varsinkin oranssikuulainen versio oli jälleen tappavan tehokas. Johtopäätöksenä voisi sanoa, että jos uitan kolmen perhon litkaa joella/järvellä ilman mustaa leechiä, niin mieltä painaa aina pieni epävarmuus, että onko tehokkain perho pois pelistä.

2. Oranssi leech, 24 kirjolohta

Oranssi leech on tunnetusti tehokas erityisesti hiljaittain istutettujen kirjolohien kalastuksessa. Perho toimi alkuvuodesta itselläni hyvin, mutta loppuvuodesta luotto kyseiseen väriin väheni jonkun verran. Lasken oranssien leechien värikategoriaan monet värimuunnokset aina sunburstista punaoransiin. Kesästä lähtien aloin etsimään sitä "oikeaa" oranssia suhteellisen huonolla menestyksellä, jolloin luotto oranssin ylivoimaan hieman hupeni.

3. Musta booby, 15 kirjolohta

Musta oranssisilmäinen booby on ollut ehdoton luottoperhoni kirjolohelle parin viime vuoden aikana. Tänä vuonnakin parina keväisenä reissuna se pesi samassa litkassa olleet leechit selvästi, mutta syystä tai toisesta käytin kauden edetessä boobyja selkeästi edelliskausia vähemmän ja sainkin niillä kesästä lähtien lähinnä yksittäisiä kaloja.
4. Valkoinen leech, 12 kirjolohta
Valkoinen on aina ollut itselleni kylmän veden väri. Tänä vuonna käytin valkoista leechiä todella vähän aina Havulammen karsintaan saakka, jossa se todisti taas toimivuutensa ja antoi loppusyksystä vielä useita kirjolohia.

Muut perhot:

Pinkki leech 8 kirjolohta
Kulta-oranssi blobi 5
Flashback-kakshäkiläinen 4
Pinkki larva 4
Oranssi booby 3
Pinkki murkku 3
Valkoinen booby 3
Oliivi leech 3
Musta nymfi 2
Pietun pupa 2
Pheasant tail 2
Harmaa leech 1
Helmiäisnymfi 1
Vihreä foamipupa 1
Pinkki nymfi 1
Pinkki booby 1
Loppuyhteenvetona voisi sanoa, että tänä vuonna leechien osuus kirjolohiperhoina korostui vielä hieman enemmän verrattuna aiempiin vuosiin. Pikkuperhojen (pupat, larvat, nymfit, pinturit) ja boobyjen osuus saaduista kaloista puolestaan väheni selvästi. Leechit olivat itselläni tällä kaudelle yksinkertaisesti selkeästi varmin valinta siiman päähän, kun tavoitteena oli kirjolohien koukuttaminen. Vanhoja kaloja kalastettaessa / vedenlämmön ollessa korkeampi täytyi käytettävien leechien kokoa vain pienentää.
Posted by Picasa

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Pikkukalajoulut 20.11.2010

Eilen oli vuorossa jo jonkin aikaa odotetut rauhoituksen jälkeiset "pikkukalajoulut" Muuramenjoella, jonka olimme varanneet päiväksi omalle porukalle. Lähdin matkaan ruhtinaallisilla neljän tunnin yöunilla, sillä olin ollut edellisenä iltana Lutakossa katsomassa tanssi- ja soitinorkesteri Viikatteen mainiota keikkaa.

Mukana reissussa olivat allekirjoittaneen lisäksi Juho, Esa, Jyrki, Otto, Antti ja Tapio. Emme ottaneet kalastusta kovinkaan tosimielellä, vaan pitkät tovit kului rannalla ringissä rupatellessa. Esa kalasteli päivän asiaankuuluvaan tyyliin vanhalla solumuovikahvaisella lasikuituvavalla, myös setin kela ja siima olivat useamman vuosikymmenen nähneitä. Juho ja Tapio puolestaan heittelivät välillä mm. klassisia levysiipisiä lohiperhoja.


Palokunnan suvantoa oli selkeästi pommitettu melko paljon rauhoituksen jälkeen, siitä nousikin lähinnä yksittäisiä kirjolohia. Tosin palokunnan suvannosta tuli aamusella myös joitain taimenia ja harjuksia, joista mainittavimpana Oton koukuttama 48cm taimen. Kirjolohia löytyi paremmin isosta alasuvannosta, jossa ne selkeästi kiersivät parvina. Pikkulaiturin kohdalta sain yhdessä vaiheessa tuplatärpin haaviin ja parin heiton päästä oli jälleen kirjolohi kiinni. Seuraavaksi paikalle tulivat Esa, Jyrki ja Otto, jotka onkivat kaikki myös suhteellisen nopeasti kalat ylös. Myös suvannon alaosasta nousi päivän aikana useampia kaloja.

Kävimme välillä Jyrkin pihapiirin kodassa lämmittelemässä ja paistelemassa makkaroita ennen iltapäivän kalastelua. Lämmittely teki hyvää, olihan keli usean asteen pakkasen puolella kylmän viiman kera, vaparenkaita sai siis rapsutella tämän tästä auki.

Kalastelun jälkeen vuorossa oli sitten pikkujouluosio. Aluksi kävimme Otolla synttärikahveilla, jonka jälkeen siirryimme Juholle saunomaan ja rupattelemaan. Juho ja Esa kokkasivat maittavan aterian kolmesta ruokakalaksi otetusta kirjolohesta suppilovahverokastikkeen, salaatin ja peruna- sekä porkkanalaatikoiden kera. Loppuillasta suuntasimme sitten kohti kaupungin valoja, jossa suurin osa seurueesta jatkoi vielä iltaansa, mutta se onkin jo toinen tarina.. Kaiken kaikkiaan erittäin mukava päivä.

Tulevien viikkojen sääennusteet näyttävät sen verran kylmää keliä, että tämä taisi olla nyt kauden viimeinen kalareissu. Seuraavan kerran tulen todennäköisesti uittamaan perhosiimoja alkuvuodesta aivan toisella puolen maapalloa. Blogijuttuja varmasti tulee vielä ennen sitä muutamia kuluneen kauden kokemuksiin ja ensi vuoden suunnitelmiin liittyen.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Havulammella siimoja kiristelemässä

Kuluvan viikon lämpimien kelien myötä järvikalastuskausi ei loppunutkaan toissa viikonlopun Evon reissuun, vaan suuntasimme Jyrkin ja Waltterin kanssa vielä Havulammelle. Kaiken kaikkiaan mukava loppusyksyn päivä, lunta tiputteli hiljalleen ja siimat kiristyivät tuttuun tahtiin. Välillä kalastelimme myös leikkimielisen tunnin pituisen "kisajakson". Otimme jokainen vaihteeksi kaikki kiintiökalat (5kpl) mukaan. Enpä kirjoittele nyt sen enempiä, vaan laitetaan loppuun pieni kuvakooste, jonka päätähtenä tällä kertaa Jyrki.








perjantai 29. lokakuuta 2010

Merikarvianjoki 27.-29.10


Keväisen reissun tapaan teimme jälleen parin päivän piston Merikarvianjoelle, tällä kertaa neljän hengen voimin. Syksyinen kirjolohenkalastus Merikarvialla on mielestäni mukavaa puuhaa. Nyt kun päivät ovat lyhyitä, niin ei ole sitäkään vaaraa, että piiskaisi itsensä puhki kalastusrupeaman aikana. Eipä tule äkkiseltään mieleen kovin montaa kalareissua, joilla olisi nukkunut yhtä hyvät yöunet kuin nyt.

Keskiviikko
Lähdimme Jyväskylästä liikkeelle yhdeksän aikoihin aamulla, reilun kolmen tunnin ajamisen jälkeen saavuimme Merikarvialle. Ensin söimme mahat täyteen paikallisessa pizzeriassa, sen jälkeen ruokaostoksille ja lopuksi vielä Eumerin liikkeeseen hakemaan kalastusluvat ja täydentämään sidontavarastoja. Lopulta saavuimme Puukoskelle mökillemme, jonne majoittumisen jälkeen aloimme pikkuhiljaa laittaa välineitä kalastuskuntoon.

Etukäteistiedustelut eivät vaikuttaneet kovin lupaavilta, sillä juttelimme perhomiehen kanssa, joka oli ollut paikalla maanantaista asti saamatta evääkään, sinä aikana koko koskesta oli kuulemma noussut vain pari kirjolohta. Oma lupamme alkoi kolmelta, ehdimme kalastamaan noin kolmen tunnin iltasetin. Reissu alkoi mukavasti, kun tartutin Puukosken keskiniskalta noin vartin kalastelun jälkeen hyvänkokoisen kollikirjolohen.


Kalastus ei ollut kuitenkaan mitään helppoa. Paria tuntia myöhemmin sain vapautella mustasta leechistä pienen kirjolohen, myös Tapio oli onnistunut koukuttamaan samanmoisen kalan. Ylös tulleiden kalojen lisäksi karkuutin pari kirjolohta. Sitten olikin aika siirtyä mökille ja kalansavustukseen. Illalla kaikkia väsytti sen verran paljon, että menimme varsin aikaisin nukkumaan.


Torstai
Hyvin nukutun yön jälkeen ajoimme noin yhdeksän aikoihin aamulla kalaan Holmankoskelle. Holmalla piteli todella hiljaista ja porukkaakin oli sen verran paljon, että suuntasimme auton nokan pian Stäävitille. Stäävitin mutkasta tartutin rivakasti vedelleen kalan, jälleen ehjäeväinen ja suhteellisen hyvänkokoinen uroskille. Juuso tartutti hetken päästä samasta paikasta myös kirjolohen. Stäävitin visiitin jälkeen pyörähdimme Lankoskella, josta sain tutusta voimalaitosuoman montusta lirkittyä ja vapautettua yhden killen.


Yhdeltä iltapäivällä suuntasimme takaisin Puukosken mökille ruuanlaittoon. Ranskalaisten ja nakkien jälkeen oli vielä hyvää aikaa kalastella Puukoskea. Koko koski tuntui aluksi oudon hiljaiselta, vaikka kävin loppuliu'ussa asti. Lopulta siima kiristyi välisuvannossa ja tovin päästä heilautin haavia mukavankokoisen killen merkeissä. Hetken päästä sain taas parin potkun kontaktin kalaan, joka ei kuitenkaan tarttunut.


Pidin hieman taukoa ja vein kalan mökille, ennen kuin lähdin jälleen kalaan. Onnistuin koukuttamaan vielä yhden reilun kilon uroskillen Puukosken keskiniskalta, viiden jälkeen lopettelimme kalastuksen ja siirryimme mökkiin.



Ilta kului mökillä saunoen, kaloja savustellen ja televisiota katsellen. Loppuillalla piti viritellä kaapista löytynyt rotanloukku mökin lattialla juoksennelleen pikkueliön listimiseksi.

Perjantai
Aloitimme reissun viimeisen aamun kalastuksen Tapion kanssa Holmalta, Nikkis ja Juuso puolestaan suuntasivat Stäävitille. Sumuinen aamu oli todella hieno, mutta Holma oli jälleen kummallisen hiljainen. Yhden kalan tosin karkuutin, joka otti vapaana vedessä roikkuneeseen perhoon silloin, kun olin ottamassa kuvaa Tapion kalastelusta..


Jätkillä ei ollut Stäävitilläkään sen kummempia tapahtumia. Kävime siivoamassa Puukosken mökin, jonka jälkeen heitimme vielä reilun tunnin ajan Lankosken voimalaitosuomassa. Lankoskelta saimme muutamia pikkutaimenia, itse koukutin vielä yhden pienen kirjolohen reissun päätöskalaksi. Ehdimme vielä hyvin lounasaikaan pizzeriaan, joten matka paluumatka Jyväskylään sujui täysin vatsoin.

Mukava reissu taas, keli koko ajan useamman asteen plussan puolella, joten ilmatkin suosivat. Kirjolohia oli viimeksi istutettu reilu viikko takaperin, mutta kalastus ei todellakaan ollut mitään helppoa, vaan kalojen eteen joutui tekemään työtä.

lauantai 23. lokakuuta 2010

Järvikalastuskausi pakettiin Evolla

Tulin loppuviikosta jälleen visiitille Vääksyyn, tämän päivän suunnitelmana oli lopetella järvikalastuskausi Evon Niemisjärvillä. Edellispäivinä oli ollut melkoisen kylmää, joten mieleen piili pieni epäilys, olisivatko järvet jo jäässä. Aamulla keli näytti Vääksyssä vielä lähinnä myrskyisältä, joten hieman alkoi epäilyttämään koko touhu. Lopulta päivästä tuli kuitenkin mukava, sillä aurinko alkoi lämmittää sopivasti, eikä jäätäkään ollut kuin nimeksi.


Saavuimme Pekan kanssa paikalle puoli yhdentoista aikoihin. Järviin oli laitettu kalaa noin viikko sitten, joten eväkkäitä siellä ainakin uiskentelisi. Aluksi lupien lunastus puhelinsoitolla ja sitten kalaan aliselle Niemisjärvelle. Kylmän kelin myötä emme viitsineet mennä veneeseen hytisemään, vaan heittelimme rannalta. Pekalla oli heti alussa pari tärppiä boobyissa, sitten oma vapani taipui. Yllätys oli melkoinen, kun mustaan leechiin ottanut kala paljastui hyvänkokoiseksi siiaksi. Siikoja on omien tietojeni mukaan laitettu Evolle viimeksi 5-6v. takaperin, edellisestä täältä saamastani siiasta on kulunut aikaa yli kolme vuotta. Kalan mitat 51cm / 1030g.


Hetki siian jälkeen mustaa leechiä vietiin samassa paikassa jälleen, tällä kertaa haavissa sätki kirjolohi. Paikka alkoi hieman hiljenemään, joten siirryimme ylisen Niemisjärven lahdukkaan. Kauaa en ehtinyt heittämään, kun valkoista leechiä vietiin kirjolohen toimesta, tämä kala kuitenkin irtosi. Muutama heitto myöhemmin tärähti uudestaan, tämä mustaan leechiin ottanut kirjolohi tuli ylös asti. Noin tunnin kalastuksen jälkeen kiintiö jo täynnä, ei ihan jokapäiväistä Evolla.. Sain hetken päästä vapautella mustasta leechistä taas yhden kalan, jonka paikannin ensin pintakäynnistä. Sitten olikin aika pitää laavulla taukoa makkaraa paistellen.



Puolenpäivän jälkeen syönti hiljeni selvästi. Pari tuntia meni melkein ilman tapahtumia, kunnes alisen Niemisjärven kallion tuntumasta nappasi päivän viides kala, ottiperhona jälleen musta leech. Pari heittoa myöhemmin samasta paikasta tuli taas tulinen tärppi ja siimat menivät poikki solmusta. Pitäisi välillä muistaa aina uusia solmut kalojen ja pohjasta kiskomisen jälkeen. Jannekin saapui iltapäivästä paikalle. Heittelimme iltaviiteen asti, viimeiset pari tuntia piteli itselläni hiljaista, mutta Pekka sai ennen lähtöä palkinnon päivän piiskaamisestaan boobyyn nakertaneen kirjolohen muodossa.


Takastulomatkalla Jossu soitteli ja hoputti pitämään kiirettä, sillä ruoka oli kuulemma jo muuten valmiina, vain kala puuttui. Siika ja toinen otetuista kirjolohista tulikin vedettyä jo tuulensuojaan neljän hengen voimin. Kyllähän tuore kala aina maistuu!

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Kuin kaivossa

Otsikon teksti kuvaa hyvin parin viimeisen Liekkilampien reissuni kalastusta, eikä tämäkään päivä tehnyt poikkeusta. Lähdimme iltapäivällä Liekkilammelle kaverini, golfin pituuslyöjäguru Antin kanssa.


Reissu sai heti alkuunsa hieman takapakkia, kun ulompi lampi oli kokonaan jäässä. Itse ainakin tykkään kalastella enemmän juuri tätä pitkulaisemman muotoista lampea. Kun intterisiimoihin uitettuihin leecheihin ei nakertanut, eikä pinnassakaan näkynyt minkäänlaista elämää, niin vaihdoin synkät siimat ja päähän boobyt. Eipä tullut näihinkään tapahtumia, eikä Antin virvelillä uittamiin pyytöihinkaan purrut. Kalastelimme kolmisen tuntia veneestä ilman kalatapahtumia, ellei ahvenia sitten lasketa sellaisiksi. Kylmän tunkeutuessa luihin ja ytimiin oli aika pakata kamat ja suunnata kotiin.

Lammella oli suhteellisen paljon kalamiehiä, mutta hiljaista näytti muillakin pitävän. Yksi perhomies onnistui tosin kirjolohen narauttamaan. Kirjolohen syksyinen järvikalastus osaa olla joskus todella hankalaa.

lauantai 16. lokakuuta 2010

Ensilumen kalakierros

Kuluvan viikon aikana elättelin hieman toiveita siitä, että pääsisin varasijalta kisaamaan tänään käytyyn Korpilohen SM-karsintaan. Peruutuksia ei kuitenkaan enää tullut, joten jotain muuta piti keksiä. Juhon kanssa lähdimmekin hieman kiertelemään lähistön paikkoja, tarkoitus oli käväistä seuran lammen lisäksi parilla purolla/pikkujoella, jotka eivät kuulu Keski-Suomen lohi- ja siikapitoisten vesistöjen luokitteluun.


Ensimmäisenä vuorossa oli puronieriäpitoinen puro, jonka lopulta pienen sompailun jälkeen löysimme. Paikka oli oikein mukava pienimuotoinen virtavesi. Näimme muutamia pakenevia puronieriöitä, itse onnistuin onkimaan yhden mallikalan näytille asti ja toisen karkuutin. Kesällä/alkusyksystä varmasti oikein mukava paikka kalastaa, Hammonjoen kokemuksieni mukaan näin myöhemmin syksyllä puronieriät yleensäkin "häippäävät" jonnekin ja kalastus vaikeutuu. Paikalla tulee varmasti pyörähdettyä uudestaan hieman otollisempana ajankohtana.


Seuraavaksi pyörähdimme nopeasti Muuramenjoen yläosilla katselemassa, josko onnistuisimme bongaamaan kututaimenia. Ei näkynyt, joten ajelimme jälleen kalaan, tällä kertaa Kuusikkolammelle. Lunta oli maastossa jo jonkin verran, Kuusikkolammella kalastusaika jäi lyhyeksi, muutaman varovaisen tuikin näimme ja itselläni oli nymfissä yksi tärppi.


Ajelimme vielä eräälle harjuspitoiselle pikkujoelle. Täällä näimme muutaman paremmankokoisen harjuksen pakenevan, ylös asti onnistuin onkimaan ainoastaan yhden hieman alta 30cm harrin. Kaikenkaikkiaan mukava ulkoilupäivä, kalastusta tuli päivän aikana varsin vähän, mutta se ei ollutkaan reissun varsinainen tarkoitus.


Takaisintulomatkalla hätkähdyimme kunnolla, kun yht'äkkiä iso hirvi rymysi aivan auton eteen. Onneksi Juho ehti jarruttamaan, joten vältyimme pahemmalta hirvikolarilta. Hirven takajalat osuivat kuitenkin autoon rikkoen lisävalon sekä toisen ajovalon. Olipa lähellä, ettei kolahtanut pahemmin! Emme olleet varmoja, pitäisikö asiasta ilmoittaa jonnekin, päätin kuitenkin soittaa hätäkeskukseen, jossa opastettiin odottamaan poliiseja. Poliisit tulivatkin paikalle kuten myös hirvimiehet, jotka kyselivät koordinaatteja, mistä mahdollisesti loukkaantuneen hirven voisi löytää. Kotimatka jatkui helpotuksenhuokausten kera.