Yhteenvetoa perhokalastusvuodesta 2010

Yksi perhokalastusvuosi on jälleen takana ja on yhteenvedon aika. Kuten edellisessä blogijutussa tuli jo hieman sivuttua, niin kulunut kausi oli monellakin tapaa edellisistä poikkeava.

Sumukorentoaika meni oikeastaan jälleen nopeasti ja tuloksettomasti ohi. Äyskosken reissu oli ajoitukseltaan hieman liian aikainen ja kalastus meni indikaattoreilla onkimiseksi, kun korreja ei juuri näkynyt. Kevään kalarikkaimmat reissut suuntautuivat jälleen kerran tutulle ja turvalliselle Muuramenjoelle kirjolohien ja harjusten pariin. Keski-Suomessa ei tullut kesällä kalastettua lainkaan taimenta, vaan kalastus keskittyi pääosin kirjoloheen. Toki kesäkalastus Suomessa jäi muutenkin vähäiseksi, sillä karsintarumban loputtua ehdin tekemään pari jokireissua, ennen kuin mursin peukaloni Juhannuksena, mikä pakotti kuukauden mittaiseen kalastustaukoon. Ennätyskuuman kesän myötä en tosin tainnut hirveästi menettää, vaikken tuolloin kalaan päässytkään.

Jokipaikoista tein kuluvana vuonna Muuramenjoen lisäksi ns. "siviilikalastusreissuja" Merikarvianjoelle, Survosenkoskelle, Hammonjoelle, Palsankoskelle sekä keväällä Äyskoskelle ja Sysmän Tainionvirralle. Melko vähiin jäivät siis jokikohteiden kiertämiset tälle vuodelle. Ennen rauhoitusta tuli heitettyä vielä pari mukavaa onkireissua Muuramelle, joista jälkimmäiseltä jäi hyvin muistiin kookkaan taimenen tiputus haavimisvaiheessa.

Kilpakalastuskauteni oli hyvin kaksijakoinen. Vuoden teemana oli kirjolohen järviperhokalastuksen opetteleminen, oppia siitä tulikin kantapään kautta. Kuten kevätkesällä blogin manailuista pystyi varmasti päättelemään, niin kevätkarsinnat sujuivat heikosti. En onnistunut silloin yhdessäkään kisassa. Jotenkin itseluottamus oli täysin hukassa ja käytin kilpailuissa aikaa kaikkeen epäolennaiseen.

Jonkinlaisena käännekohtana voisi pitää alkusyksyn Loop Cupin Grande Finalea Iisalmen Pitkäkoskella. Vaikka kyseessä olikin pitkälti leikkimielinen kisa jossa sössin viimeisen jakson, niin kisaamisen ilo ja itseluottamus omaan tekemiseen kovassa seurassa palasivat juuri tuon kilpailun myötä. Seuraavaksi oli vuorossa seurajoukkueiden SM-kilpailut, joista palasimme takaisin hopeamitalien kera ja Havulammen syyskarsinta, josta napsahti voitto ja 2000 rankingpistettä ensi vuodelle.

Kisakauden aikana pyrin aina analysoimaan omien epäonnistumisien ja onnistumisien syyt. Mielestäni opin juurikin kirjolohen järvikalastuksesta kauden aikana paljon, mistä menee iso kiitos myös taitaville kalakavereille, joilta on tullut vuoden aikana opittua yhtä sun toista. Ensi vuoden karsintoihin on nyt huomattavasti helpompi lähteä, kun tietää finaalipaikan olevan enää yhden kohtuullisen karsintasijoituksen päässä.

Finnmarkin reissu tarjosi jälleen kerran kevyesti vuoden laadukkainta perhokalastusta. Sain juuri ennen reissua kipsin pois kädestä ja kalastushimot olivat melkoiset. Parin päivän laadukkaan harjuksenkalastuksen jälkeen pahimmat poltteet olivat jo poissa ja pystyi keskittymään nautiskeluun. +50cm harjuksia nousi jälleen mukavasti, vaikka aiemmista paikoista niitä löytyi nyt lähinnä yksittäisinä. Toisena päivänä uusien paikkojen myötä se isojen harjusten "pesä" kuitenkin taas löytyi.. Harjusta tuli kalastettua yhteensä neljä päivää, jonka jälkeen oli tarkoitus keskittyä taimeneen.

Taimenenkalastusta Cabardaksella häiritsi tulvakorkeudella ollut vesi, vanhoja kunnon pupahätsejäkään ei tullut oikeastaan lainkaan. Kalojen eteen sai tehdä nyt oikeasti töitä, upposiimoilla uitetut streamerit antoivat kuitenkin pari puolimetristä taimenta yhden raskaan tuntuisen tiputuksen lisäksi ja pikkuperhoilla tuli myös jonkun verran hieman pienempiä kaloja.

Reissu tuli lopetettua Gievdneguoikalla, jossa oli varsinkin ensimmäisenä yönä hyvää pupahätsimeininkiä. +40cm taimenet hakkasivat innokkaasti pupiin ja kahtena ensimmäisenä yönä katkotin molempina siimat kookkaan taimenen kanssa, joita oli korkealla vedellä melkoisen vaikeaa käskyttää kevyillä välineillä. Tästä viisastuneena täytyy jatkossa käyttää pupakalastuksessa rohkeasti paksumpia piuhoja.. Gievdneltä kookkain ylös asti tullut pupataimen taisi olla 51cm ja suurimmat siiat samaa kokoluokkaa. Kun vain tietää mistä kalastaa, niin Gievdne on kyllä helpoin siiankalastuspaikka mitä tiedän, kalaa on todella paljon.

Syksyn kalastelut sujuivat taas pitkälti kirjolohia kiusaten järvikohteilla. Reissut olivat paria synkkää Liekkilampien nollareissua lukuunottamatta hyviä, sillä kaloja nousi pääosin mukavasti ja sain kohtuullisen menestyksekkäästi testattua erilaisia uittotekniikoita. Tulipa Niemisjärviltä myös täytenä yllätyksenä komea siika killenkalastuksen ohessa. Mielestäni juuri syksy on mukavinta kalastusaikaa järvikohteilla, varsinkin kun rauhoitusaikaan niihin pystyy myös keskittymään täysillä.

Rauhoituksen jälkeen kausi tuli päätettyä mukavalla pikkujoulureissulla Muuramenjoelle. Rentoa kalastelua hyvällä porukalla, kalatkin olivat vielä sen verran pikkujoulutuulella, että kävivät maistelemassa teräviä tasaisin väliajoin.

Ensi kaudellekin on jo melko valmiit suunnitelmat, mutta palataan niihin alkuvuodesta. Pari hieman pidempää villien kalojen kalastukseen keskittyvää reissua on merkitty jo kalenteriin.

Näin lopuksi toivottelen kaikille blogin lukijoille hyvää Joulua ja kireitä siimoja vuodelle 2011!