perjantai 21. elokuuta 2009

Yö Kapeenkoskella

Eilen illalla lähdimme Pölkin Esan ja Törmälän Ramin kanssa heittämään yölupaa (18-06) Kapeenkoskelle. Kylläpä oli koski eri näköinen, kun ainoalla käyntikerrallani -06 keväällä, vesi oli nyt varmasti yli metrin matalampana, kuin tuolloin.



Edellisen luvan heittäneiden kalastajien kommentit eivät kovin hyvää kalantuloa lupailleet. Melko hiljaista pitelikin, Esa koukutti alussa yhden nelikymppisen ja Rami tiputti hieman isomman. Itselläni oli jälleen jotenkin veto pois kalastuksesta. Välillä istuttiin tulilla Kivimäen Villen ja Hirvasen Mikon kera, jotka olivat jokusen kalan saaneetkin. Ennen hämärän tuloa Esa koukutti vielä noin nelivitosen taimenen, itsellänikin oli yhden alamittaisen lisäksi kaksi muutaman potkun kontaktia parempaan kalaan. Hämärällä/pimeällä ei jaksanut enää heittää, yhtenä syynä koskien niskoilla kymmenittäin lentäneet lepakot.. Jotenkin tuntui hieman tyhmältä maksaa 25€ näin lyhyestä kalastusrupeamasta, Esa lähti kotiin, Ramin kanssa jäimme laavulle nukkumaan.

Aamulla valoisan tultua kalastelimme vielä reilun tunnin setin Kärmekarilla, ennen kuin lupa loppui. Rami tartuttikin heti taimenen, joka oli sama kala kuin Esan eilen saama. Nyt yön jälkeen koski oli selvästi hieman herännyt, koukutin larvoilla ensin yhden alamitan, sitten parempi kala otti kiinni, rojautti syöksyn päätteeksi ilmaan ja irtosi. Tämän jälkeen vapauttelin vielä yhden noin nelikymppisen eväleikatun kalan. Kohta lupa loppui ja ei muuta kuin himaan pötköttämään.


Jätkät ja reissun linssilude


Parin viikon päästä on edessä Kapeenkosken seurareissu, tilanne näyttää sikäli hyvältä, että vesi on mukavalla kalastuskorkeudella (=matalalla). Kun vesi vielä jäähtyy, niin luulisi kalojenkin aktivoituvan paremmin. Seurareissua edeltävän ajan taidan käyttää perhonsidontaan, ellei jotain pikakopaisua tule sitten tehtyä.

maanantai 17. elokuuta 2009

Kisaturistina SM-finaalissa

Niin siinä sitten kävi kuten aikaisemmin ennakoin, eli SM-finaalista tuli itselleni turistireissu. Normaalista poiketen tänä vuonna ei tullut ainoatakaan peruutusta, joten tipuin ensimmäisenä ulos finaalista. 3375 pistettä eivät siis riittäneet finaalipaikkaan. No, ensimmäinen kisailukausi on nyt ohi, ensi vuonna entistä kovemmalla höyryllä takaisin. Toki laitoin syyskarsintalapunkin vetämään, johon raksitin Risulammen kisan. Risulammella on tullut blankattua koko kisa kahtena edellisenä vuotena, ensin 2007 Vekara Openissa ja sitten viime vuoden karsinnassa. Ei kahta ilman kolmatta? ;)

Ensimmäisen päivän vietin Suurella Kangaslammella kilpailua seuraten. Kaloja tuntui ensimmäisellä jaksolla nousevan hieman sieltä täältä, toisella jaksolla kalantulo painottui selvästi uloimpaan poukamaan. Kolmatta jaksoa ei sitten tullutkaan niin tiiviisti seurattua, Hiltusen Mikan ja kumppaneiden kanssa käytiin leirintäalueen terassilla ja aika meni enemmän tarinoimiseen kuin kisan seurantaan. Kolme jaksovoittoa järveltä olivat jäätävä suoritus Kokkilan Artolta, eikä Ylösen Ollikaan jäänyt finaalin ensikertalaisena paljoa pahemmaksi päivän viidellä jaksopisteellään.



Sunnuntaina sain sitten valvojan pestin Vaikkojoen poolille 12, josta oli ensimmäisenä päivänä mittautettu yksi hyväksytty kisakala, lisäksi molemmat poolin kalastaneet käyttivät haavissa yhden ulkopuolelta kiinni olleen kirjolohen. Ensimmäisellä jaksolla Vappulan Antti mittautti poolista hyvissä ajoin pari kirjolohta, toisen koskesta ja toisen poolin alaosan suvannosta/loppuliu'usta. Antin leechiä puri lisäksi 71cm hauki. Alapuolisesta poolista myös kisojen myötä MM-joukkueen varamieheksi noussut Hiltusen Jyrki kiikutti kaksi kirjolohta mittaukseen, joista toisen aivan kolmen tunnin jakson loppuminuuteilla.





Päätösjaksolle sainkin sitten valvottavaksi Kokkilan Arton, jolla oli mahdollisuus sinetöidä suomenmestaruus itselleen kyseiseltä poolilta. Sen Arto tekikin mittauttaen noin puoli tuntia ennen jakson loppua 48cm kirjolohen loppuliu'usta. Arto kajautti kalan haaviamisen jälkeen ilmoille komean intiaanihuudon, taisipa siinä valvojaltakin päästä pieni riemunkiljahdus :)



Koko viikonlopun teki tietysti mieli päästä itse kalaan, mutta mukavaa oli kilpailuja seuratakin. Järvellä olosuhteet olivat kaikille tasaiset, mutta jokipoolit olivat kilpailussa valitettavan epätasaisia. Kisaa edeltävänä päivänä suoritettu taimenistutus ei onnistunut odotetulla tavalla, sillä taimenia istutettiin jokeen 200kg ja kilpailussa niitä mitattiin ainoastaan kolme. Tämän takia ns. 'taimenpoolit' 1-4 antoivat kilpailijoille pelkkiä blankkeja koko finaalin ajan. Kiitoksia kilpailijoille, järjestäjille ja muille paikalla olijoille mukavasta seurasta. Kilpailun tulokset löytyvät pk.netin tulospalvelusta. Alla vielä kuva perhokalastuksen suomenmestarista vuosimallia 2009:



Perhokalastusvuosi 2009 on nyt vääjäämättä kääntymässä itselläni ehtoopuolelle. Toki reissuja tulee vielä useampi tehtyä, mutta sama haikea fiilis on päällä niin kuin usein muulloinkin tähän aikaan vuodesta. Uutta pohjoisen reissuakin on alkanut odottamaan jo nyt, vaikkei edellisestäkään ole kuin reilu pari viikkoa aikaa. Velipojat tosin suuntaavat loppuviikosta Ruijaan, mutta itse en tällä kertaa pääse mukaan opiskelujen pukatessa päälle.

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Ilta Muuramenjoella

Ruijan reissun jälkeen iski tuttu kalastuskrapula ehkä vielä normaalia kovempana. Kun vielä vedet ovat kaikkialla lämpimiä ja alhaalla, ei kalastus ole juuri houkuttanut. Tänään kuitenkin raahasin itseni Muuramenjoelle muutaman tunnin iltasessiota kalastamaan. Luvanmyyntipaikkakin Muuramenjoelle näkyy muuttuneen, nykyään lupia saa aivan joen tuntumassa sijaitsevasta kukkakaupasta.



Illan kalastuksessa oli koko ajan puolitehoinen olo, jotenkin ei vieläkään oikein innostanut täysillä koko touhu. Keli ei ollut sentään enää paahtavan kuuma, vaan kuurosateisen utuinen. Heti kalastuksen alussa nymfiin tarrasi reilun puolenkilon hauki, enpä ole tuossa kohdassa niitä ennen tavannut.. Melkein heti perään kovasta koskesta nappasi mustaan leechiin kille, joka kuitenkin veti sivuperukkeen tukkiin ja katkaisi perukkeen. Sama juttu kävi noin tuntia myöhemmin palokunnan suvannon yläpuolen virtapätkällä. Hyvänkokoinen pirteämpi kille kiinni keskiperhossa, joka onnistui kuitenkin sotkemaan sekä ylä- että alaperhon kiviin ja katkaisi sivuperukkeen.

Kaloja kyllä oli, mutta todella pasiivisella otilla. Bongasin palolaitoksen yläpuolelta yhden kirjolohen, jolle sai uittaa eri perhoja vartin päin näköä, ennen kuin kala hyväksyi pinkin larvan. Tämäkin tosin karkasi. Jatkoin kalojen bongailua parin 30-35cm harjuksen merkeissä. Näillekin sai uitella perhoja melkoisen kauan, ennen kuin kävivät lopulta vapautettavana.

Kivisillan alta tartutin sitten pinkkiin larvaan kalan, joka tuli heti pintaan, muutama potku ja suora veto haaviin. Ihmettelin kalan laiskuutta, sillä kirjolohi oli kuitenkin melko iso. Syykin selvisi, sillä kalalta puuttui pyrstö lähes kokonaan. Olipahan karu ilmestys.. En tiedä miltä kalat maistuvat näin lämpimällä vedellä, mutta eipä tuollaista kalaa tehnyt mieli takaisinkaan laskea. Kalaa peratessa innostuin jo hetken, kun näin mahalaukun olevan tupaten täynnä. Mutta mitäs sieltä löytyikään, neljä isoa kiveä! Eivät tosiaan olleet mitään normi pikkukiviä, ihmettelin jo, miten kala saa nieltyä noin isoja kiviä.. Olipahan melkoinen pudotus maanpinnalle Ruijan reissun kalojen jälkeen...



Palolaitoksen yläpuolelta tartutin larvaan pirteämmän killen, joka sekin irtosi haavin lähellä. Johan oli, viidestä kiinni olleesta killestä vain yksi ylös. Tosin samat oli sävelet myös toisella paikalla olleella perhomiehellä, joka karkuuttanut kolme killeä saamatta yhtään haaviin asti. Heittelin vielä hetken pinturia saaden pari harjusta, ennen kuin lähdin ajelemaan takaisin kotiin.

Finaaliin ei ole normaalista poiketen tullut edes sitä yhtä tarvittavaa peruutusta, joten näyttää siltä, että oma kisa sujuu kisakatsomon puolella. No, paikan päälle mennään joka tapauksessa kalakamojen kera, eihän sitä koskaan tiedä..

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Finnmarkin kuvat



Kesän jälkimmäisen Finnmarkin reissun kuvagalleria on nyt valmis, reilut 200 otosta löytyvät täältä.

lauantai 1. elokuuta 2009

Finnmark 24-30.7

Kesän molemmat Ruijan reissut on nyt tehty, ja kyllä oli taas hienoa. Niin se vain on, että pohjoisen lumo on sellainen, että joka kesä sinne on pakko palata. Ruija on ainakin lumonnut itseni sen verran vahvasti, että elinkautinenhan tuolle seudulle on taitanut tässä vuosien varrella napsahtaa.



Olen saanut jonkin verran kommentteja siitä, ettei kaikkia paikkojen nimiä ole julkaistu rapsoissa. Periaatteeni on ollut se, että ns. tunnettujen peruspaikkojen nimet tuodaan julki, muiden taas ei. Nuo muut paikat kun on löydetty itse ns. tutkimusmatkailuperiaatteella, liian helpolla ei pidä päästä ja karttoja tutkailemalla löytää Ruijasta valtavan määrän potentiaalisia huippupaikkoja. 5km säännön poistuminen on antanut meille suomalaisillekin mahdollisuudet todella hienojen ja vähän kalastettujen paikkojen kalastamiseen Finnmarkissa. Sellaista viestiä kuuluu, että paikalliset tahtoisivat tuon säännön taas takaisin käytöntöön. Käyttäydytään noilla hienoilla vesillä siihen tyyliin, ettei tuohon tule tarvetta!

Mutta sitten reissuraportin pariin. Kuvagalleriaa seuraa taas huomenissa..

Pe 24.7 Gievdneguoikka

Lähdimme torstaina kymmenen aikoihin Jyväskylästä matkaan Esan ja Matiaksen kanssa ja ajoimme yhtä mittaa pohjoiseen saakka. Aamulla odoteltiin Hetassa kaupan aukeamista jossa hoidettiin ruokaostokset, jonka jälkeen Kautokeinossa taas perinteinen desinfiointioperaatio, vuosiluvan olin ostanut jo aiemmalla reissulla. Tarkoitus oli kalastaa ensin Cabardasta, mutta väsynyt mieli ei jaksanut enää rahanvaihto- ja lupienostohommiin, joten ajoimme Gievdneguoikalle.

Gievdneguoikalla selvisi, että Kautokeinoelvan vesi oli erittäin matalalla. Nopeasti teltta kasaan ja nukkumaan. Nukkumisesta ei vaan meinannut tulla yhtään mitään.. Hermo meinasi palaa, kun kännykkä soi ja piippasi työjuttujen merkeissä, vaikka täällä sitä ei olisi pitänyt käydä. Sitten vielä hollantilaiset turistit tulivat pitämään paikalle sellaista älämölöä, että päätin suunnata kalalle. Esa tuli mukaan, Matias jäi puolestaan korvatulppien turvin telttaan nukkumaan.

Ensimmäisestä kopaisemastani paikasta Esa koukutti parit siiat, jonka jälkeen suuntasimme yläkoskelle. Vesi oli niin alhaalla, etteivät siiat olleet lainkaan normaaleissa peruspaikoissa. Niskalta koukutin parit pikkusiiat jonka jälkeen menimme välisuvannon riutalle. Riutalta löytyikin hyvin siikaa, koko oli vain normaalia pienempää. Tuollaisia 200-500g siikoja tuli jatkuvasti, muutama isompikin saatiin koukutettua ja Esa sai yhden noin kiloisen (47cm) ylös astikin. Otimme pari siikaa ruokakaloiksi ja suuntasimme leiriin kalanvalmistukseen.



Illaksi kävelimme yläkosken vastarannalle, joka on normaalisti varma taimenpaikka. Lieeneekö matala vesi jälleen muuttanut kalojen olinpaikkoja, sillä sain koskesta streameriin vain yhden tällin. Siikoja sen sijaan tuli, Matiaskin haavitsi ensimmäiset perhosiikansa. Illan aikana muutama komea taimenkin näyttätyi, olivat vaan tällä kertaa meitä etevämpiä. Keskikosken niskalla näyttäytynyt n.3-4kg taimen nosti kyllä kivasti pulssia. Otin muutamat siiat ruokakaloiksi ja lopettelimme kalastuksen hyvissä ajoin, sen verran nuutunut olo oli 36h yhtäjaksoisen valvomisen myötä. Uni teki poikaa..



La 25.7 Tunturijoki

Nyt oli sitten aika pakata rinkat ja siirtyä vaeltamaan kohti tunturijokea. Päivä kului kävelyn merkeissä, pakko myöntää että koville otti tarpoa, kun keli oli helteinen ja selässä möllötti täyteen ahdettu rinkka teltan kera. Kun pääsimme leiripaikalla, niin heti ensimmäiseksi hikiset kamat pois ja jokeen peseytymään. Sitten leiri pystyyn ja kalakamoja pakkaamaan. Matias jäi lepäilemään, Esan kanssa kopaisimme leirin yläpuolisen loppuliu'un. Hieman askarrutti, kun viime kerrasta poiketen pintakäyntejä ei näkynyt lainkaan. Ensimmäisellä heitolla nymfiä kuitenkin vietiin ~45cm harjuksen toimesta, Esa puolestaan koukutti ekalla heitolla 48cm harjuksen. Ei huonompi aloitus, Matiakseenkin tuli tämä myötä kummasti vauhtia.

Aivan suoltamisena kalastus ei kuitenkaan jatkunut, mikä oli ihan positiivinen seikka. Nyt paikalla oli viime kerrasta poiketen myös pienempää ~40cm harria. Matalalla olevan lämpimän veden myötä kaikki harjukset eivät tosin nyt olleet aivan edellisreissun kaltaisia taistelijoita. Leirin alapuolisesta virtapaikasta koukutimme Esan kanssa tasan 50cm harjukset mieheen, alempaa otti sitten kakshäkiläiseen pirteä kala, joka teki syöksyjä ja juoksutti jopa alavirtaan. Kala paljastui kauniin väriseksi 45cm taimeneksi, jonka pappi tuomitsi nuijankolautuksella suolakalaksi.



Matiaskin sai ensimmäiset harjuksensa, illaksi menimme tutkimaan leirin yläpuolisia vesiä. Harjuksia tuli mukavasti, kokoluokan ollessa 40-48cm. Itselläni oli myös toinen kontakti taimeneen, ei vain pysynyt kiinni. Yöllä yhden jälkeen kalat alkoivat sitten pintomaan pupien perässä. Koukutin hienossa illassa pintureilla ja pupilla useita 48-51cm harjuksia sekä karkuutin haavin läheltä yhden isomman. Pari reilu nelivitosta harjusta otimme ruokakaloiksi. Matias sai myös pinta red tagilla useita harjuksia, suurin 48cm. Ei hassummin aloittelevalta perhokalastajalta, joka on ensimmäistä päivää harjuskalassa..





Su 26.7 Tunturijoki


Aamulla heräämisen jälkeen perinteiset ruuanvalmistusrituaalien jälkeen lähdimme lompsimaan uusille paikoille yläjuoksulle päin. Hienoja olivat paikat ja kalaa riitti.. Eräällä niskalla ja parissa loppuliu'ussa oli älyttömästi harjuksia, 48-50cm kalaa löytyi runsaasti, mutta 50cm ylittäjät tuntuivat olevan tiukassa. Sainpa yhdet tuplatkin ylös, kaloilla mittaa 49cm ja ~45cm.. Eräästä kosken virranreunasta koukutin kuitenkin kuulapupalla 52cm harjuksen.





Matias pitäytyi melkolailla samoilla jalansijoilla, kun Esan kanssa lähdimme vielä ylävirtaan. Harjuksia löytyi täältäkin hyvin, esim. Esa koukutteli yhdestä virranreunasta ison määrän harjuksia ja hieman alta 40cm taimenen. Itse löysin kovemmasta koskesta paikan joka suorastaan haisi taimenelle, siitä paukkasikin kakshäkiläiseen pirteä 44cm tunturitaimen. Otin kalan mukaan ja lähdimme kävelemään alaspäin. Kopaisimme muutamat paikat jälleen harjuksia koukutellen, joista Esa otti yhden 45cm kalan ruokatarpeiksi. Sitten olikin ruuanlaiton aika, taimen laitettiin suolaan kiven alle ja harjus paistettiin perunoiden kera pannulla.



Matias lähti takaisin leiriin, me Esan kanssa puolestaan jatkoimme kalastusta. Keli alkoi muuttua synkemmäksi sateen tihkutuksineen, harjukset söivät yhä, suurimmat jälleen 50cm luokkaa. Esalla oli kontakti parempaan kalaan, luultavasti taimeneen, mutta ei tarttunut. Sitten pikasuolakalan syöntiä ruisleivän päällä ja patikointi takaisin leiriin, jonka jälkeen kopaisimme leirin ympäristöstä vielä muutamat paikat. Esa koukutteli harjuksia, itsellä oli nyt vain tärppejä. Eräästä suurharjukselta haisevasta loppuliu'usta koukutin sitten pinnassa viistätettyyn foamipupaan paremman kalan. 53cm harjus tuli ylös koukku kiduksissa ja kidukset suuaukossa pahasti verta vuotavina, joten pamputtaahan se piti. Lopettelin kalastuksen illalta tähän, Esa vapautteli samasta paikasta ennen nukkumaanmenoa vielä muutaman 47-49cm harrin.



Ma 27.7 Tunturijoki

Tämä päivä oli tarkoitus käyttää tutkimusmatkailuun lähistöllä olevaa järveä koluten. Matias jäi ei jaksanut kipeän selän myötä lähteä patikoimaan, vaan jäi leirin lähistölle kalaan. Ensin tietysti perinteiset aamun kokkausrituaalit, Esa leikki Pelle Pelotonta, ja rakensi Trangian suojaksi patentin tuulta vastaan..



Esan kanssa kopaisimme ensin jokea pari tuntia ja harjukset olivat melkoisella syönnillä.. Kalaa tuli paljon, suurimmat jälleen siinä viidenkympin kieppeillä. Esalla oli kontaktit myös pariin taimeneen, josta toinen taisi vetää piuhat poikki.

Sitten menimme järvelle, joka osoittautui pettymykseksi. Järvi oli pehemäpohjainen ja tummavetinen suojärvi, jonka rannoilla oli älyttömät määrät hyttystä ja mäkärää. Kauaa ei siis siellä jaksettu heittää, vaan lähdimme patikoimaan takaisin joella ja jälleen ylävirtaan. Ensimmäisestä varsin vaatimattoman näköisestä loppuli'usta Esa koukutti ensiheitolla uudeksi harjusenkakseen 52cm kalan. Toisen puolen loppuliuku oli herkullisen näköinen, siitä löytyikin hyviä kaloja. Koukutin useamman 47-50cm harjuksen, ja yhden reilusti yli viisikymppisen kanssa katkotin piuhat.




Ylemmäs kävellessä löytyi toinen toistaan herkullisempia paikkoja. Syvä virranreuna antoi jälleen useita hienoja viidenkympin molemminpuolin olleita harjuksia, paikka alkoi jo hieman hiljenemään, kun koukutin siitä paremman kalan. Syvällä junnannut harjus tuli lopulta haaviin ja mittaa oli 54cm, jos tarkkoja ollaan, niin itse asiassa muutama milli ylikin ;) Uusi harrienkka oli tosiasia.

Tästä eteenpäin alkoi parin tunnin harjuksenkalastusrupeama, jollaista en ole ennen kokenut. Pupakuorituminen siivitti harjukset hurjaan syöntiin ja kiloharreja oli jatkuvasti kiinni. Keskikoko pyöri 47-50cm kieppeillä ja viidenkympin ylityksiä tuli useita. Homma oli jopa liian helppoa, kun parhaimmillaan joka heitolla tuli vähintään tärppi. Määriä on vaikea veikkailla, mutta varovaisen arvion perusteella koukutimme Esan kanssa tämän parituntisen aikana viitisenkymmentä 47-53cm harjusta ja pienemmät päälle.. Itselläni oli yhdessä vaiheessa kiinni tuplat, joista molemmat harjukset olivat +50cm. Kummatkin tosin karkasivat, toinen katkaisi sivuperukkeen ja toinen irtosi muuten vaan.Tässä sen huomaa, että kun jaksaa käyttää tarpeeksi aikaa kävellä teistä ulommas, niin johan alkaa isompaa kalaa ja omaa rauhaa löytymään.



Esa tartutti myös hyvänkokoisen taimenen, joka syöksyili ja poukkoili rivakasti ennen kuin perhosiima jäi jumiin kahluuhousujen kenkien nauhakohtaan tulevaan koukkuun ja kala harmittavasti irtosi. Yhdentoista jälkeen syönti alkoi hiipumaan ja lähdimme tarpomaan takaisin kohti leiriä. Tulipahan tämänkin päivän aikana käveltyä melkoisesti, tuntui kieltämättä jaloissa.. Matiaskin oli saanut leirin läheltä hyvin harjuksia, suurin 49cm.

Ti 28.7 Pikefossen

Aamulla oli aika pakata leiri kasaan ja patikoida pois hienoa kalastusta suoneelta tunturijoelta. Keli oli onneksi nyt pilvinen ja välillä taisi hieman tihkuttaakin, joten patikointi ei ottanut aivan niin koville kuin tultaessa. Vihdoin Esan auto tuli näköpiiriin, paikat olivat melkoisen hellinä. Oli aika palata 'sivistyksen' pariin. Nyt ei jaksanut enää kävellä pidemmälle teistä, joten päätimme ajella Pikefossenille, jonne saavuimme illaksi.



Esa ja Matias jäivät leiriin nukkumaan, itse kävin kopaisemassa putouksen alapuolen. Perus pikeläisten 35-40cm harjusten kalasteleminen ei edellispäivien jälkeen napannut, joten pistin suosiolla tinselin siiman päähän taimenen toivossa. No, ottivat nuo harjukset niihinkin.. Koukuttelin toki myös taimenia, olivat vain pieniä. Yhden noin kiloisen tosin karkuutin.

Esan kanssa kävimme nopeasti kopaisemassa rautupaikan, mutta vajaan tunnin session tuloksena oli vain yksi muutaman potkun kiinni ollut rautu. Hienoja olivat kuitenkin maisemat.. Tämän jälkeen Piken alapuolen heittelyä taas streamerilla, tuloksena 35-45cm harjuksia, pieniä taimenia ja ahvenia, joista suurimman 39cm ahvenen otin paistikalaksi. Esa karkuutti koskesta nin minuutin väsyttelyn jälkeen n.55-60cm taimenen, Myös Matias kirosi karkuutuksia. Osa illasta kului mukavien pääkaupunkiseutulaisten perhokalastajien kanssa jutellessa, olivat olleet viikon vaeltelemassa myös kaukana teistä ja saaneet komeita harreja ja rautuja.



Ke 29.7, Taimenjoki

Reissun pari viimeistä päivää päätettiin keskittää taimenenkalastukseen. Mikko oli ollut paikalla viisi päivää, alussa joki oli ollut todella hiljainen, mutta viime päivinä oli parempia 50-60cm taimenia alkanut näkymään ja myös nousemaan ylös kalastajien toimesta. Hyvät merkit siis. Paikalla oli myös mukava ja vieraanvarainen isä/poikapari, joilla oli todella hauskoja juttuja kerrottavanaan.

Kasasimme Esan kanssa tinselisetit ja lähdimme koluamaan paikkaa hieman utuisessa kelissä. Ensin oli parit tällit, jonka jälkeen Esa koukutti ja vapautti n.40cm taimenen. Etenimme alaspäin parin tapahtuman siivittäminä loppuliukuun saakka, josta tärähtikin kolmannella heitolla itselleni hyvä kala, joka syöksyn jälkeen ampaisi korkealle ilmaan. Paikassa oli hyvä väsyttää kalaa, Esa tuli haaviamaan taimenen, joka osoittautui nätiksi 52cm ruijalaiseksi. Menin itse heittämään hieman ylemmäs ja Esa alkoi larvastelemaan loppuliukua, pian katselinkin ylempää kuinka vapa taipui. Esan huono tuuri karkuutusten suhteen jatkui, sillä tämä n.50cm taimen irtosi aivan haavin vierellä.



Oli aika mennä leiriin tarinoimaan ja valmistautumaan illan pupakalastukseen. Ensin kopaisimme alhaalta loppuliu'un. Mikko, Masa ja Olli tulivat myös alas, joten päätimme Esan kanssa kävellä ylemmäs pupakalaan. Kaloja alkoikin käydä mukavasti pinnassa, Esa koukutti ensin pari pikkutaimenta, kun itselläni otti hieman parempi kala kiinni vihreään foamipupaan. Tästä tulikin sitten vuoden ykköskämmäys.. Olin väsytellyt n. 50cm taimenen vierelleni ja otin sitä haaviin. Kala oli jo lähes kokonaan haavin sisällä, mutta kun nostin haavia ylös, niin se onnistui jotenkin hyppäämään pois haavista, jolloin päätyperho jäi haaviin kiinni. Kala rimpuili puolen metrin päässä haavista ja yritin söheltää sitä pussiin, kunnes se katkaisi sivuperukkeen ja meni menojaan. Nauratti ja vitutti samaan aikaan..

Hetken ajan päästä koukutin silkkipupalla 44cm taimenen, joka päätyi suolakalaksi. Taimenet olivat erittäin tarkkoja uittolinjasta ja tavasta, parhaiten pelasi nopean nytkyttävä uitto vavankärjen värinällä höystettynä. Lisäksi perhojen tuli mennä aivan pinnassa.. Mukavan haasteellista kalastusta parin päivän takaiseen harjusten suoltamiseen verrattuna. Koukutin ja vapautin pupalla vielä nelikymppisen taimenen. Esan huono karma karkuutusten suhteen säilyi. Ensin hän koukutti noin puolitoistakiloisen kalan pupalla, joka veti 0,16mm piuhat poikki. Vaihto paksumpaan perukkeeseen, ja taas Esan pupaa vietiin. Kala veti ensin syvälle, ampaisi yhdellä syöksyllä vastarannalle ja irtosi. Kokoa vaikea sanoa, kun kala ei näyttäytynyt, muttei tuo aivan pieni ollut.. Lopulta Esa sai pupalla ylös 47cm kalan ja hetken päästä vapautteli vielä nelikymppisen, helpotuksen näki miehen silmistä..



Otimme pullot mukaan ja kävelimme alas katsomaan, miten Mikolla ja kumppaneilla menee. Mikko olikin saanut todella komean punertavan 54cm taimenen ylös pupahätsin jälkeen streamerilla. Istuskelimme pari kolme tuntia alhaalla Mikon ja Masan kanssa. Esan ja Masan kanssa tempaisimme pienet kenttätumut jekun, mallasviskin ja punkun voimin todella hienosta aamunkoitosta nautiskellen. Kuuden aikoihin sitten telttaan nukkumaan.



To 29.7, Taimenjoki

Viimeinen reissupäivä valkeni todella kuumana, mikä veti päivällä pahimmat kalastushimot pois. Kävin heittämässä tinselillä parin tunnin session, tuloksena vain yksi tälli. Niskalla näkyi pari isoa siikaa, mutta onnistuin pelästyttämään ne, vaikka kuinka varovasti koitin paikalle mennä. Niska onkin todella häriöaltis paikka, mikä korostuu entisestään näin matalalla vedellä.

Päätimme panostaa yön pupahätsiin, Esan kanssa kävelimme kymmenen aikoihin eilisille paikoille, jossa oli kuitenkin kalamiehiä. Miesten heittotyyli jatkuvana veden piiskaamisineen, ennen kuin heitto lopulta kalastettiin oli vielä sellaisen näköinen, että kalat taatusti häiriintyisivät. Kävelimme keskipoolille, jossa oli kuitenkin pikkupoika virppaa heittämässä kaksikätisellä heittävän papan kera. Porukka oli selvästi lisääntynyt, no tämähän on juuri 'pahinta' sesonkiaikaa.. Paikalliset painoivat niskalta mönkijöillä tuttuun tyyliin joen yli..



Istukselimme keskipoolin rannassa, aina kun kaloja kävi pinnassa, poika heitti painavan lusikkansa suoraan tuikin päälle. Käytännössä tämä oli sama asia, kun olisi kivittänyt pintovia kaloja.. Olisi tehnyt mieli hieman opastaa poikaa, mutta emme alkaneet kahlaamaan joen toiselle puolelle ja joen yli huuteleminen olisi antanut varsin ylimielisen kuvan... Kaverit lopettivat heittämisen hetkeksi, jolloin aloin itse heittämään. Tartutinkin heti n.40cm korkealle hypänneen taimenen pupaan, joka kuitenkin lopulta irtosi. Poika ja pappa jatkoivat heittelyä, kunnes lähtivät alemmas. Paikalla pintoi hyvin kalaa, eivät vaan olleet järin isoja ja varsin hankalia, niin kuin tässä poolissa perinteisesti. Yhden 38cm taimenen koukutin pupalla, ennen kuin lähdimme Esan kanssa jälleen ylemmäs katselemaan, olisivatko ottipaikat jo vapaina.

Vastarannalla oli yksi mies, joten nyt oli tilaa. Bongasin rannan läheltä hyvän pupia syövän kalan. Ensimmäinen heitto ei osunut linjalle, mutta toinen onnistui ja kala otti #16 foamipupaan kovan tällin kera. Mukavan tappelun päätteeksi haavin kalan, kaunis 51cm pupaimuri. Olin ajatellut viedä yhden kalan Jyväskylään ja tässä se nyt oli.



Kalat olivat todennäköisesti alkuillan häirinnän vuoksi eilistäkin vaikeampia, lisäksi ne tuntuivat lyövän nyt jatkuvasti ohi pupasta. Itsellä oli 6-7 hyvän kalan ohilyöntiä pupasta ja Esallakin useampia. Yhden pienen 35cm taimenen irroittelin koukusta, kunnes sain vihdoin kauan heittämäni paremman kalan ottamaan. Komea pyrstö näkyi pinnassa, kun kala otti pupan. Ensin hetki juromista, sitten lujaan syöksyyn ja irti. Näköhavainnon perusteella taimenella kokoa +55cm. Karkuutus ei hirveästi harmittanut, olin yrittänyt kalaa melko kauan ja jo pelkkä kalan höynäyttäminen koukkuun antoi hyvän fiiliksen.

Tämän jälkeen tuttu Kemin kaveri tuli paikalle, hänellä oli menossa reissun ensimmäinen ilta, meillä viimeinen. Juttelimme niitä näitä ja joimme kaverin tarjoamia oluita samalla katsellen, kuinka Esa ylempänä yritti sitkeästi höynätyttää pupien perässä mellastavia kaloja. Yht'äkkiä kuuluikin huutoa, Esalla oli parempi kala kiinni. Kala veteli hyvin, ja pintaan jääneet pyörteet kertoivat ettei kyseessä ollut aivan pieni kala. Taimen juoksutti koskea alaspäin, kerran se tuli jo lähelle josta yritin koukata kalan haaviin siinä kuitenkin epäonnistuen. Hieman hirvitti, kaverin kalan säheltäminen haavitessa olisi pahinta mitä voisi käydä. Kala sai lisää virtaa vetäen ensin ylävirtaan ja sitten takaisin alas, josta sain kalan lopulta koukattua haaviin. Olipa komea pupakala, 59cm todella isopyrstöinen taimen. Hienoa balsamia samalla Esan kaikille aiemmille karkuutuksille ja loistava päätös reissulle.





Tähän oli hyvä lopettaa, kun Mikko ja Matiaskin olivat onnistuneet keskipoolilla. Mikko oli saanut 52cm pupataimenen ja Matias superpupalla ensimmäiseksi perholla saaduksi mittataimeneksi 43cm kalan. Hieman jutustelua, muutama tunti unta palloon ja aamulla kohti Jyväskylää. Ensi vuonna taas uudestaan!