Nousukalan perässä Merikarvialla

Perhomessuviikonlopuksi saavuin Tampereelle velipojan nurkkiin majailemaan. Viikonlopun suunnitelma oli selvä: lauantaina kalaan ja sunnuntaina messuille vierailemaan. Perjantai-iltana pohdimme Mikon kanssa kalareissun kohdetta, päätyen Merikarvianjokeen, joka olikin itselleni täysin uusi tuttavuus.

Aamusella Merikarvianjoelle saavuttuamme tuli heti selväksi, että norssi oli noussut jokeen. Salmelankosken rannoilla makasi lippoajilta jääneitä erittäin isokokoisia norsseja, tarttuipa niitä tämän tästä kyljestä kiinni myös uitettuihin perhoihin. Ensimmäiset nousutaimenetkin oli joesta jo saatu, joten kalastuksessa oli mukana hyvä kutina. Kun sääkin oli vielä mitä mainion lämmin kevätsää, niin mikäs siinä oli heitellessä.

Kalastelimme pääosin joen alaosia nousukalan toivossa. Holmankosken alapuolelta väsyttelin aluksi yhden potran säyneen, sitten sain valko-kelta-oranssiin conepäiseen putkeen mukavan tällin. Muutaman minuutin kuluttua samassa paikassa tärähti uudestaan, vapa niiasi pari kertaa syvään, kunnes perho sinkoutui kalan suusta korkealle rantakoivuun. Kyseessä oli joka tapauksessa hyvänkokoinen kala, olikohan sitten nousukas vai talvikko...

Joessa meni vettä varsin reilusti, joten vitosluokan kymppijalkainen tuntui kieltämättä aika heppoiselta välineeltä. Kolmosuppoavan siiman lisäksi peruketta joutui painottamaan lyijyhauleilla, jotta pääsi tarpeeksi syvälle. Illemmalla käväisimme myös ylempänä Stäävit-Vaaditilla, josta samaiseen coneputkeen tarttui yksi kille, sekä hieman alta 40cm taimen.


Täällä olisi kyllä parempi päivystää muutama päivä putkeen, jos nousukalan mielii saada. Yhden päivän kalastaminen aiemmin vieraalla joella oikeastaan antaa vasta hieman vihiä joen luonteesta. Hieman jäi kieltämättä kaihertamaan päivällä Holman alapuolella vapaa taivuttanut kala, olisi ollut mukava nähdä, minkälainen eväkäs siellä putkea nakersi..

Seuraava kalareissu siirtyykin sitten hieman pidemmälle, sillä ensi viikonloppuna suuntaan Milanoon ja toukokuu on muutenkin kiireitä täynnä. Mutta nyt Perhomessujen antia katsastamaan, tavoitteena olisi kuluttaa mahdollisimman vähän rahaa välinehankintoihin, saa nähdä kuinka käy :)

Kylmää kevätkalastusta

Tänään keli näytti sisältä katsottuna täydelliseltä aurinkoiselta kevätkeliltä, mutta totuus paljastui Oton ja Tapion kanssa Muuramenjoelle päästyämme, kova tuuli ja pakkanen tekivät ilmasta suorastaan jäätävän. Kaikki ei ole aina sitä, miltä se aluksi vaikuttaa!

Kalastelimme siis Muuramenjoella iltapäivällä muutaman tunnin session. Kalastelu oli tänään mukavaa hermolomaa, olihan takana työntäyteinen työviikko. Tapahtumat olivat nyt huomattavasti vähemmässä, kuin kaksi viikkoa aiemmin tehdyllä reissulla. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään ihme, sillä tällä välin jokeen ei oltu tehty lisäistutuksia, ja vanhasta satsista jäljellä olevat kalat lienevät suurilta osin olevan jo muutaman kerran "koulutettuja" . Saimme kuitenkin kaikki yhytettyä kirjolohet ruokakaloiksi. Itselleni molemmat päivän kalat tulivat valkoisella boobylla, sillä killen lisäksi myös ison suvannon alaosissa uiskennellut reilu 30cm harjus puraisi boobya.


Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että Ruijan reissu toteutuu viikon mittaisena jo heinäkuun alussa, jonka jälkeen suuntaisin mahdollisesti heti Könkämäenolle. Kauden pääreissujen suunnittelukin on jo siis täydessä vauhdissa. Perhomessuille lähteminen on vielä harkinnassa, tosin voisihan sitä viettää viikonlopun Tampereella, messujen lisäksi voisi käydä samalla jossain kalassakin..

Sääennusteet sekaisin

Koko pääsiäisviikonlopun ajan on ilman pitänyt lämmetä jopa viiteentoista asteeseen, vaan kuinkas sitten kävikään.. Tällekin päivälle ennusteet näyttivät elohopean nousevan reilusti yli kymmenen asteen auringonpaisteen kera, kalalle ajaessani ilma oli kuitenkin pilvinen, usvainen ja hädintuskin plussan puolella.

Suuntasin tänään Päijänteelle isompaa taimenta yrittämään. Yhden kalan havaitsin pinnassa kauempana järven puolella, mutta muuten ei kalahavaintoja tullut. Reissu jäi muutenkin varsin torsoksi, sillä reilun tunnin heittelyn jälkeen onnistuin sotkemaan upposiimani sellaiselle sykkyrälle, ettei sitä huvittanut jäädä sormet kohmeessa selvittelemään. Kotonakin siimamytyn selvittelyyn kului puoli tuntia.

Seuraavalla kerralla sitten pidemmän kaavan kautta, täällä pitää joka tapauksessa käydä tänä vuonna useammin, sillä sopivien olosuhteiden vallitessa mahdollisuudet isoon taimeneen ovat kuitenkin melko hyvät.

Pyörähdys paikallisella

Saavuin eilen aamusella Vääksyyn, nyt kaunis kevätkeli houkutteli lähtemään kalaan. Suuntasimmekin ennen puoltapäivää Jossun ja Pekan kanssa lähijoelle siimoja liottamaan.

Sumukorentoja ei enää näkynyt kuin muutama hassu, heti reissun alusta bongasin kuitenkin pintovan kalan erään kosken alapuolisesta suvannosta. Heittelin kalalle pinturi-nymfisettiä, pian pinturi sukelsikin kalan ottaessa nymfiin, ei vaan tarttunut kunnolla kiinni. Enempää pintovia kaloja ei päivän mittaan sitten näkynytkään..

Kalantulo ei yltynyt tänään kovinkaan rajuksi, pari pienehköä taimenta kuitenkin koukuttelin ja yksi hieman raavaampi kävi tälläämässä streameriin. Mennee vielä muutama viikko, kun kalat siirtyvät kovempaan virtaan, toukokuu onkin perinteisesti ollut paras kalastuskuukausi tällä joella.

Aurinkoinen päivä oli houkutellut myös muita eliöitä liikkeelle, vuoden ensimmäiset perhoset lentelivät joen varressa, Jossu onnistui puolestaan bongaamaan kuningaskalastajan.

Kalmun sumareita etsimässä

Tänään oli kalastusvuorossa Kalmukoski, jonne lähdimme aamulla Antin kanssa sumarikalat mielessä. Kalmulle oli tullut sääntöuudistuksia, joista taimenen alamitan nosto 50 senttiin ja harjuksen 35 senttiin olivatkin tervetulleita. Ihmetystä sen sijaan herätti perholitkojen käyttökielto, Kalmukoskella saa nykyään käyttää vain yhtä perhoa kerrallaan. Varsin outo sääntö, vaikka voihan sitä yhdelläkin perholla larvastella..

Päivä näytti kuin tehdyltä sumarikalastukselle; lämmin ja lähes tyynetön keli auringonpaisteen kera nostattivat odotuksia. Jostain ihmeen syystä sumukorentoja kuriutui kuitenkin vain vähän, emmekä havainneet päivän aikana ainoatakaan pintakäyntiä. Myös tapahtumien suhteen oli melkoisen hiljaista, Kalmukosken sillan yläpuolisella alueella kävi joku eväkäs tukistamassa streameria, ja yksi pieni harjus puri indikaattorin avulla uitettuun pinkkiin larvaan. Sahin yläosa ja Haapakosken loppuliuku näyttivät herkullisilta sumaripaikoilta, vain sumarit ja aktiiviset kalat puuttuivat. Päivän ainoat vedestä bongatut sumukorennot pörräsivät sillan yläpuolella. Tepa tuli iltapäivällä joelle ja kertoi, ettei reitillä ole vielä tänä vuonna isompia sumarikuoriutumisia näkynyt. Olisiko siis Saarijärven reitillä kyse hiljaisemmasta korrivuodesta?

Sellainen reissu siis tällä kertaa, sumarikalastus jäi tänä(kin) keväänä varsin heikoksi. Tuleva viikko kuluu pitkälti alkuvuoden reissuilla huvenneita perhorasioita täydentäessä, pääsiäisenä
tulee suunnattua Vääksyyn ja todennäköisesti kalalle jonnekin lähipaikoista.


Näitä otuksia olisi voinut esiintyä enemmänkin..

Siimat kireiksi

Koko menneen viikon mieli oli melkoisen levoton, lämpimien kevätilmojen saapuessa ajatuksissa pyöri jatkuvasti sumarit ja kalastus, mutta nyt ei ollut mahdollisuutta livistää kalalle keskellä viikkoa. Niinpä päätinkin käyttää viikonlopun tehokkaasti kalastukseen, tänään suuntasimme Strandmanin Juhon ja Pölkin Esan kanssa Muuramenjoelle.

Aamuselta haettiin luvat Hiltusen Jyrkiltä, kahdeksan jälkeen pääsimme liottelemaan perhoja palolaitoksen suvantoon. Heti kävi selväksi, että kaloja oli laitettu jokeen sitten viimeviikkoisen visiitin, sen verran ahkerasti kirjolohet pureksivat perhoja heti aamusta. Mukavahan sitä oli pitkän talven jälkeen kaloja koukutella ja väsytellä, vaikkei suurin osa kirjolohista mitään älyttömiä väsytystaisteluita tarjonnutkaan.


Järven suullakin tuli pyörähdettyä Juhon kanssa, mutta tällä kertaa emme tavoittaneet sieltä kaloja. Myös alasuvanto oli nyt sulana, sinne pääsikin heittämään hyvin perhoja jään päältä. Aivan samanlaista kalatiheyttä ei täällä tuntunut olevan kuin Palolaitoksen suvannossa, mutta pari kalaa koukuttelimme alempaakin.

Sumukorentoja kuoriutui jokusia, mutta palolaitoksen suvannossa tuikkineet kalat taisivat sittenkin olla kaksisiipisten perään. Olin unohtanut pinturirasian kotiin, mutta uppoperhorasiasta löytyi kuitenkin jäniksenkarvaemergentti, jonka kaksi harjusta hyväksyi heti tuikkeihin heitettynä. Muuramenjoen harjuksiksi kalat olivat ihan kohtuullisen kokoisia, isompi noin 35-senttinen ja toinen jonkun sentin pienempi. Mukavaa vaihtelua killen ongintaan ja samalla kauden ensimmäiset pinturikalat.


Iltapäivällä kirjolohien aktiivisuus hieman väheni, tosin Juho koukutteli niitä vielä lopussa parhaillaan kolmella peräkkäisellä heitolla. Perhoista itselläni toimivat perus boobyt ja leechit, Juho ja Esa koukuttelivat kaloja myös nymfeillä ja larvoilla. Jostain syystä kaloja karkasi melko paljon, sillä tiputin varmaan lähes puolet tartuttamistani kirjolohista. Mukava kalareissu, vaikka varsinaista sumarikalastusta ei päässytkään harrastamaan. Katsotaan huomenna Kalmulla, josko ehtisin vielä mukaan tämän vuoden sumarikarkeloihin..