keskiviikko 20. elokuuta 2014

SM-finaali lähestyy

Ensi viikolla kilpaillaan seuramme järjestämät SM-finaalit Konneveden koskilla sekä Keuruun Valkeisjärvellä. Normaaliin finaaleihin valmistautumiseen verrattuna tämä vuosi on tehnyt poikkeuksen, kun asioita on saanut miettiä myös järjestäjän näkökulmasta.

SM-finaalien valmistelut ovat ottaneet ehkä yllättävänkin paljon aikaa, FFC JKL:n porukka onkin suunnitellut kisoja pitkään ja hartaasti. Touhua ja tekemistä on huomattavasti enemmän kuin perus SM-karsintoja järjestettäessä. Lisähaasteita järjestelyille toi myöskin se, että lähes kaikki seuramme jäsenet pääsivät myös kilpailemaan itse finaaliin. Homma alkaa kuitenkin olla pikkuhiljaa loppusuoralla ja viimeisiä viilauksia tehdään parhaillaan.


Kisoja varten treenaaminen on yksi menestyksen avaimista. Treenien kautta haetaan ottiperhoja, tekniikoita sekä tietysti kisavesien ottipaikkojen luonnetta. Onnistunut treeni nostaa itseluottamusta kisan alla, mutta usein treenaamisen jälkeen jää myös pientä epävarmuutta ja kysymysmerkkejä ilmaan. Liian aikaisesta treenistä saattaa olla jopa haittaa, mikäli olosuhteet ehtivät vaihtua ennen kisaa. Lisäksi kisan edetessä poolien ottipaikatkin voivat muuttua. Puolentoista tunnin jokijaksolla ei ole hirveästi varaa säätää. Lähtökohtaisesti kisoja varten treenaaminen on kuitenkin oleellinen asia kilpailuun valmistautumisessa. Usein kilpailuja ennen on asetettu harjoituskielto, joka käsittää Konneveden koskilla sekä Valkeisjärvellä ensi viikon.

Itse olen treenannut jokaista aiempaa finaalia varten vain yhden päivän joko kisavesillä tai niitä muistuttavilla paikoilla. Tulevaa finaalia varten kävimme onkimassa yhden luvan Kellankoskella ja lisäksi poikkesin eilen illalla töiden jälkeen Karinkoskella. En ollut ennen edes nähnyt kyseisiä koskia paikan päältä, joten näin tarpeelliseksi käydä paikalla sekä treenin että järjestelyjen kannalta, jotta voisin tuoda oman näkökulmani poolitukseen. Onneksi muutama muu seuran jäsen on onkinut näitä koskia enemmän, mikä auttaa asiassa.

Kellankosken vedenlämpö oli viikonloppuna 20 astetta, viileiden säiden ja sateiden myötä se toivottavasti laskee vielä jokusella asteella ennen kisaa. Olimme Kellalla oman seuran finaalin päässeiden kilpailijoiden porukalla, lukuunottamatta EM-kisoissa olleita Jyrkiä ja Attea sekä kotona sairastellutta Juhoa. Treenaamisen lisäksi yhtenä tarkoituksena oli lyödä Kellankosken poolitus lukkoon. Kilpailijoille ja valvojille laitetaan poolikartat s-postilla vielä tämän viikon aikana.

Finaalissa tulee olemaan varsin monipuolisia jokiosuuksia: monenlaista vettä ja paikoin kovaa koskea sisältävä Kellankoski, miedompivirtaiset Karinkoski ja Taikinainen sekä kohtuullisen leveä ja kuohuva Siikakoski. Kellankoski taitaa olla näistä koskista tunnetuin ison kalan koski. Treenipäivän perusteella kilpailijoilla tulee siellä eteen mielenkiintoisia tilanteita, kun selvästi perus kisakalaa isompi taimen riehuu siiman päässä ja se pitäisi saada oman poolin puolelta haaviin. Meillä oli Kellalla useita kookkaampia taimenia kiinni. Isoimmat katkoivat lopulta siimat, mutta muutamia komeita pilkkukylkiä kävi haavissakin.

Kellan evällinen (Kuva: Aapo Ilola)
Kellan eväleikattu (Kuva: Mikko Räsänen)
Kisoja saa tulla myös seuraamaan, kunhan ei häiritse kilpailijoiden kalastusta. Paras paikka kisojen seuraamiseen lienee Siikakoski. Toivottelen kaikille finaaliin tiensä raivanneille nousevaa kisakuumetta, nähdään ensi viikolla!

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Lohinymfejä

Minua pyydettiin lisäilemään kuvia nymfeistä, jotka antoivat lohia Norjan reissulla. Rasiassa ei vaan ollut oikeastaan yhtään ehjää lohinymfiä enää jäljellä. Lomareissuilla huvennutta nymfiaskia piti muutenkin täytellä, joten sitaisin samalla mallikappaleet lohia antaneista perhoista.

Valmistautumiseni lohen ongintaan ei ollut kovinkaan hääviä. En omistanut vahvalankaisia väkäsellisiä koukkuja, joten hain yhden rasiallisen TMC 3761 mallia koossa #8. Alunperin oli tarkoituksena ostaa Kamasanin B175-koukkuja, mutta liikkeestä ei löytynyt niitä haluamassani koossa.

Kysäisin lohen nymfikalastukseen erikoistuneelta Lehtosen Harrilta hieman vinkkejä perhoista. Harri kertoi Prince- ja Hares Ear-muunnosten toimivan hyvin lohelle(kin). Samalla muistelin hieman Räsäsen Mikon lohinymfejä ja sitaisin muistikuvieni perusteella muutaman mallin rasiaan. Kalastus oli pääosin näkyvien lohien ongintaa ja kaikki kalat tulivat pitkän french leaderin kanssa vapaasti uittaen.

Kumijalkaiset Hares Earit
Yläpuolisen kuvan Hares Ear-muunnokset antoivat molemmat lohia, sekä mustalla että hopeisella kuulalla varustettuna. Lisäsin perhoihin kumijalat lisä-ärsykkeeksi, tosin yhdestä lohien retuuttamasta perhosta lähti kumijalat pois ja siihen puri myös ilman kumijalkoja.

Prince-muunnokset
Prince-muunnokset toimivat myös, sidoin näitä hopeisella sekä metallic-pinkillä kuulalla, molemmilla tuli kalaa. Käsittääkseni Prince on muutenkin tunnettu melkoisen hyvänä lohinymfinä. Taisimme kaikki saada lohia erilaisilla Prince- ja Hares Ear-muunnoksilla.

Musta suttura
Yläpuolisen kuvan mukainen musta suttura antoi kaksi lohta aivan peräjälkeen. Pian tämän jälkeen kyseinen perho jäi kuitenkin pohjaan, eikä rasiassa ollut toista samanlaista. Näiden perhojen lisäksi sain yhden lohen myös Pietun Pupalla.

Siinäpä pääpiirteissään perhot, joilla itse sain lohitapahtumia. Hommasta jäi lyhyellä kokemuksella jotenkin sellainen tuntuma, että tarkkoja perhomalleja tärkeämpää oli kuitenkin löytää kalat sopivasta virtapaikasta, jossa nymfien tarjoilu onnistui hyvin.

Laitetaanpa lohinymfien lisäksi näkyville myös viikonlopun aikana syntyneitä nymfirasian perustäytteitä taimenelle ja harjukselle. Heinäkuun alusta alkaneella kolmen viikon lomalla kalastin yhteensä 12 päivää, joista valtaosa oli nimenomaan nymfausta. Nymfikalastuksessa jää aina enemmän tai vähemmän perhoja pohjaan, joten rasiaan syntyneitä tyhjiä aukkoja täytyy ruveta pikkuhiljaa paikkailemaan.



keskiviikko 6. elokuuta 2014

Aikansa kutakin

Blogini on ollut pystyssä lähes seitsemän vuotta pitkälti kalapäiväkirjaperiaattella, kyseisenä aikana olen kirjoittanut jutun lähes kaikista kalareissuistani. Nyt asiaan tulee kuitenkin muutos ja juttujen painopiste muuttuu. Syy on yksinkertainen: Blogista on tullut liian luettu siihen tarkoitukseen, mihin sen aikanaan perustin.

Kalapäiväkirja hiljenee, blogi säilyy
Perustin blogin aikanaan hetken mielijohteesta lähinnä virtuaaliseksi kalapäiväkirjaksi. Aiemmat paperille tai excel-tiedostoihin perustuneet kalapäiväkirjat eivät oikein tyydyttäneet. Blogin avuilla rapsoihin sai lisättyä kätevästi kuvat ja vanhoja kalareissuja pystyi itse verestelemään lähes missä vain, kunhan oli nettiyhteyden päässä.

Vuosien varrella lukijamäärän kasvaessa myös varjopuolet alkoivat nousta näkyvämmin esille. Kaikkien kohteiden nimiä ei voinut paljastaa, sillä paikat eivät yksinkertaisesti kestäisi isoa kalastuspainetta. Aluksi näin tuli tehtyä tiettyjen pohjoisen paikkojen kanssa, mutta myöhemmin myös joissain Keski-Suomen kohteissa. Asian tiimoilta on tullut näinä vuosina runsaasti palautetta niin sähköpostitse kuin yksityisviestitse.

Jotkut ovat olleet närkästyneitä raporteista, joissa ei ole mainittu paikkojen nimiä. Osa taas on antanut palautetta siitä, että raporteista ja kuvista on voinut salapoliisityöllä saada selville mikä paikka on kyseessä. Jälkimmäisen ymmärrän itsekin, varsinkin mikäli kyse on paikasta jota on itse paljon kalastanut ja varjellut "omana" paikkanaan. Se ei puolestaan mene ymmärrykseeni, että ensimmäistä kertaa jollekin alueelle menevät närkästyvät siitä, ettei vieras henkilö suostu kertomaan omia vuosien varrella etsimisen kautta löytämiään paikkoja. "Mulle kaikki heti nyt", vai miten se menikään?

Kalapäiväkirjamaista ylläpitoa on häirinnyt myös se, että joidenkin onnistuneiden reissujen kalamäärien kertominen on leimattu kerskailuksi. Olenkin pyrkinyt ilmaisemaan kalaisien keikkojen kalamäärät ylimalkaisemmin, mikä ei sinällään oikein palvele kalapäiväkirjamaisuutta. Keski-Suomen "nimeämättömien" kohteiden osalta olen taasen saanut joskus salakalastusepäilyjä. Kyseinen touhu ei todellakaan kuulu tapoihini, minkä vuoksi asia on ärsyttänyt.

Olen myös huomannut sen, että jonkun kalaisamman reissun raportointi on voinut vaikuttaa suoranaisesti kosken kalastajamäärään esimerkiksi seuraavalla viikolla. Tämä on periaatteessa ihan loogista, tosin varmaan järkevintä olisi käydä tuossa tilanteessa jossain aivan muualla. Kaloja löytyy muualtakin, kuin niistä paikoista mistä minä kirjoitan. Myös kaikenlaisten sähköpostien, kysymysten ja paikkautelujen tulva on saanut tällaisen omaksi huvikseen vapaa-ajallaan tekstejä kirjoittelevan henkilön hieman leipiintymään. Suurin osa rakentavastakin palautteesta on ollut asiallista, mutta mahtuu joukkoon jokunen aika mauton viestikin.

Pääasiassa blogista tullut palaute on toki ollut erittäin positiivista, mutta kuten alussa mainitsin, niin lisääntyneen lukijamäärän vuoksi en näe järkeväksi ylläpitää blogia kalapäiväkirjan muodossa. Kesän aikana on tullut mietittyä useita eri vaihtoehtoja. Yksi näistä oli blogin lukemisoikeuden rajoittaminen vain valitulle joukolle, jolloin kirjoittamista voisi jatkaa entisellään. Toisena vaihtoehtona näin koko kirjoittamisen lopettamisen ja pelkästään vanhojen tekstien jättämisen näkyviin. Mietin myös koko blogin poistamista netistä, mutta vuosien varrella tekstien kirjoittamiseen käytetty aika ja vaiva saivat suhteellisen nopeasti mielen muuttumaan.

En lopulta päätynyt mihinkään edellämainituista. Jatkossa pidän kalapäiväkirjat erillään blogiteksteistä, eli reissuraportteja, kuvagallerioita tai päiväkirjamaisia päivityksiä on tuskin enää tiedossa. Vanhat rapsat saavat ainakin toistaiseksi jäädä sellaisenaan näkyviin. Tulen edelleen päivittämään blogiin perhojuttuja, vuosittaisia yhteenvetoja, joitain kisarapsoja sekä ehkä enemmän perhokalastusharrastusta eri osa-alueineen käsitteleviä tekstejä. Välillä tekee mieli kirjoittaa ajatuksiaan sekä kokemuksiaan intohimoiseen harrastukseen liittyen ja koen tämän hyvänä kanavana siihen. Julkaisutahti tullee kuitenkin jatkossa olemaan hieman rauhallisempi ja tekstien aihepiiri erilainen.

maanantai 4. elokuuta 2014

Finnmarkin kuvat

Kuva: Juho Strandman
Helteet imevä mehuja miehestä, eikä kalastaminen koskivesissä ole näillä vedenlämmöillä käynyt oikeastaan edes mielessä. Sain kuitenkin Finnmarkin kuvagallerian kyhättyä, josta löytyy otoksia sekä minun että Juhon kameroista. Kuvia pääset katsomaan täältä.