Kinkunsulattelua killepilkillä

Joulu on taas ohi, enää noin 11kk ennen kuin sama jouluhössötys taas alkaa.. Ei sitä lomaa jaksa kokonaan sisälläkään möllöttää, kalaan teki taas mieli. Perhokalastus tulvaisilla tai muuten vain talvista hiljaiseloaan viettävillä joilla ei vaan jaksanut houkuttaa, eikä Vesijärvellekään pääse vielä ahvenpilkille.. Suunnattiin sitten Pekan kanssa killepilkille Havulammelle, naureskelin juuri, että tässähän on tulossa ihan Havulammen vakiokävijäksi, kun tämänpäiväinen oli jo kolmas havun reissu kuluvalle vuodelle. Joten nyt oli taas vaihteeksi vuorossa hieman blogin otsikosta poikkeavan kalastusmuodon harjoitusta.

Mutta mikäs siinä, hauskaahan se oli taas tuntea kalojen jumputusta siiman päässä. Havulammellehan ei talvella istuteta lainkaan kalaa, osa päivän kaloista oli hoikkuudestaan päätelleen selvästi kesän istukkaita, pullakammat taas lienevät olleen peräisin ennen jäiden tuloa laitetusta lastista. Parhaiten tuntui toimivan oranssi mosari, tosin killet iskivät myös pystypilkin päässä tapsissa uitettuun volframikuulaiseen leechiin. Siikojakin yritettiin, mutta niihin ei nyt saatu kosketusta.



Yhteensä päivän aikana tuli koukutettua toistakymmentä killeä, joista osa tosin karkasi. Vaikkei päivän aikana elohopea moneen miinusasteeseen laskenutkaan, niin silti olo oli melkoisen kylmä, kun teimme lähtöä takaisin Vääksyyn. Pilkkiminen kun on kuitenkin suurilta osin paikallaan könötystä, mitä nyt avantoa tulee silloin tällöin vaihdettua. Seuraavaksi sitten tasapainoilla Vesijärven ahventen kimppuun, tosin joku höyryjenpäästelyreissu tulee varmasti tehtyä myös perhovavan kera ennen sumariaikaa, ihan vain oman mielenterveyden kannalta.

Kalassa vuoden lyhyimpänä päivänä

Eilen (22.12) oli vuoden lyhyin päivä auringonvalon suhteen, jota tuli tietysti "juhlistettua" lyhyellä kalareissulla, ja sen jälkeen iltasella Viikatteen Vuoden synkin juhla- kiekon tahdissa.

Joululoman alku oli melkoisen tylsää kotona möllötystä, tuntui että pää hajoaa jos ei pääse ulos neljän seinän sisältä. Kalaanhan se oli sitten mentävä, melkoisen härdellin jälkeen päätimme lopulta suunnata Pekan kanssa ihan vaan tuonne lähijoelle.

Räntää vihmoi melkoisesti aamulla, kun aloittelimme kalastustamme. Joen pinta oli kuitenkin laskenut huomattavasti sitten itsenäisyyspäivän, todennäköisesti joen yläosan säännöstelypadon takia. Viime käyntikerralla ihmettelimme jo eräällä levähdyspaikalla runsasta lintujen määrää, nytkin ilmassa liihotteli epäilyttävästi kaulushaikaraa muistuttanut siivekäs.

Kävimme kalastustuokion aikana läpi muutaman paikan, mitään erityisen suuria kalajuttuja ei tosin reissulta jäänyt kerrottavaksi. Erään koskentyngän alapuolelta saimme tosin molemmat kosketuksia kaloihin, mutta ylös asti ei yksikään näistä tullut.



Nyt onkin aika toivottaa rauhallista joulua kaikille blogini lukijoille! Ahkerasti olette jaksaneet höpinöitäni lukea, sillä vuoden 2008 aikana blogiani on luettu noin 10 000 kertaa. Kiitos siitä!


Perhomiehen ootto-onki

Pitkästä aikaa siimoja liottamassa.

Tulin viikonlopuksi piipahtamaan Vääksyssä, ja Pekka sitten houkutteli eilen illalla kalaan. Asiassa oli vain yksi ongelma: kaikki kalavälineet olivat Jyväskylässä.

Perhovapa sentään löytyi, joten lähdimme Pekan kanssa itsenäisyyspäivän aamulla ajelemaan koskelle. Kelan, siimat ja perhot lainasin Pekalta. Joessa meni vettä enemmän kuin keväisten tulvien aikaan, synkkiä siimoja olisi nyt tarvittu. Aamupäivän aikana ei paljoa tullut perhoja uiteltua, enemmän aikaa meni juttujen jauhamiseen, pitipä välillä käydä kahvillakin.

Sen verran kuitenkin ehdimme perhojakin tulvavedessä liottamaan, että sain irroitella yhden hauenpulikan perhosta, Pekan perhoa puri puolestaan pieni taimen. Ihan mukavaa oli olla pitkästä aikaa kalassa, vaikkei reissu varsinaista kalastusta paljoa sisältänytkään. Kamera jäi valitettavasti kotiin, joten kuvadataa ei reissulta jäänyt.

Takaisin sorvin ääreen.

Perhonsidonta tuppaa olemaan itselleni varsin kausittaista puuhaa. Yleensä innostun sitomaan sykäyksittäin kerralla isomman läjän perhoja, sitten joskus taas tulee pitkiäkin taukoja, joiden aikana ei spigottiin tule koskettua.

Taas oli takana parin kuukauden täydellinen sitomistauko, kunnes sain taas hieman inspiraatiota mistpoolista postiluukkuun kolahtaneen materiaalitäydennyksen jälkeen. Ensi vuoden rasioiden täyttäminen on nyt aloitettu zonkerien, kuulapääpupien ja larvojen osalta. Työsarka on vielä melkoinen, mutta "onneksi" paras kausi ei nyt ihan vielä ole ovella.



Perinteisiä talvistreamereja en innostunut sitomaan, tämä vuosi olikin ensimmäinen miesmuistiin, kun en rynnännyt rauhoituksen jälkeen kalalle. Jos sitä talvella kävisi vaikka ahvenia pilkkimässä hieman ahkerammin ja keskittyisi vähemmän kylmässä jokivedessä kulkusten palelluttamiseen. Vaikka jossain vaiheessa talvea se hermo kuitenkin pettää, ja perhovapa löytää jälleen tiensä kouraan..