keskiviikko 31. joulukuuta 2014

2014

Vuosi on jälleen vierähtänyt ja on aika niputtaa kohtuullisen onnistunut ja kalaisa perhokalastusvuosi 2014 pakettiin.



Kuluneen vuoden ensimmäinen kalareissu tuli heitettyä 4.1 ja viimeinen puolestaan 23.11. Perhokalastuspäivien lukumäärä oli menneenä vuonna melko normaali. Kalastuspäivät tosin jakautuivat ryppäittäin, esimerkiksi heinäkuun kesälomalla tuli ongittua todella paljon, välillä kalakamat taasen pölyttyivät kaapissa pitkäänkin. Omien perhokalastuspäivien määrä tuntuu pyörivän vuosittain tasaisesti 50-60 päivän tuntumassa. Hieman suurempaan määrän pitäisi kyllä pyrkiä, 10-20 vuosittaista kalastuspäivää lisää olisi jo hyvä. Alla vielä luettelo kuuden edellisen vuoden perhokalastuspäivieni määrästä.

2008: 54 perhokalastuspäivää
2009: 52
2010: 47
2011: 58
2012: 62
2013: 50
2014: 57

Kilpaperhokalastus

Sain menneen vuoden finaalipaikan varmistettua jo 2013 syyskarsinnoissa, joten kevätkarsintoihin en satsannut tänä vuonna normaaliin tapaan. Liekkilammella alkukeväästä pidettyjen seurakisojen jälkeen osallistuin kuitenkin vielä muutamaan kevätkarsintaan. Lestijärven Valkeisella ongin kohtuullisen tasaiset kolme jaksoa, sijoitus 6./40. Seuraavat kaksi kisaa Hammonjoella ja Ahvenlammella lähtivät hienosti käyntiin ja pääsin molemmissa kisoissa viimeiselle jaksolle johtoasemasta. Vikat jaksot menivät kuitenkin sekä Hammolla että Ahvenlammella reisille, sijoitus Hammolla 4./16 ja Ahvenlammella 7./38. Kävin vielä Muuramenjoen karsinnan, joka meni täysin penkin alle (14./16) ja teki samalla ikävän näköisen särön edellisyksystä alkaneeseen tasaisen hyvään kisasarjaan.

Vuoden päätapahtuma oli Konneveden koskilla ja Keuruun Valkeisjärvellä järjestetty SM-finaali. Tänä vuonna seuramme järjesti finaalin Haapamäen Kalatirrien avustuksella, mikä toi kisaan valmistautumiseen täysin erilaisen mausteen kuin aikaisempina vuosina. Järjestelyissä oli todellakin melkoinen savotta, mitä ei ainakaan helpottanut se, että lähes kaikki seuramme kilpailijat onkivat kisapaikan finaaliin. Erityisesti kisaa edeltävä viikko meni lähes täysin järjestelyiden parissa ja perjantai-illalla kymmenen aikoihin ihmettelin, että tässähän pitää vielä myös onkia. Kisat vietiin kuitenkin onnistuneesti ja kunnialla läpi. Olemme jo monesti aiemmin kiittäneet kaikkia finaalin vapaaehtoisia valvojia ja toimitsijoita, mutta teenpä sen vielä kerran. Kaikkien panosta tarvittiin kisojen onnistumiseen.

Itse kilpailu meni omalta osaltani aika kaksijakoisesti. Sekä joella että järvellä puolet jaksoista sujui oikein hyvin ja puolet taasen selvästi huonommin. Joella onnistuin etukäteen ajatellen paremmilla pooleillani hienosti, mutta niistä heikkoimmista olisi pitänyt kaivaa ehdottomasti enemmän kaloja. Loppusijoitus oli samankaltainen kuin parissa edellisessä finaalissani, eli 16./40. Yllätyksekseni kolme peräkkäistä finaalisijoitusta puolenvälin paremmalle puolelle toivat rankingissa maajoukkuepaikan lokakuussa 2015 Italiassa kilpailtaviin EM-kilpailuihin. Kannatti painaa viimeinen jakso loppuun saakka!

SM-finaalin kisavesiä Konneveden Siikakoskella
Finaalin jälkeen käytiin joukkuekilpailut Vekaranjärven Risu- ja Ahvenlammella. Kisat menivät seuraltamme lähes nappiin, sillä kakkos- ja kolmosjoukkueemme ottivat kaksoisvoiton ja me jäimme ykkösjoukkueen kanssa neljänneksi tasapisteissä kolmanneksi sijoittuneen KSPK:n kanssa. Oman joukkueemme osalta kisan voisi sanoa olleen todella epäonninen, sillä hävisimme käytännössä joka jaksolla senttipeleissä kaikille muille saman kalamäärän joukkueille. Yksikin sijoituspiste vähemmän olisi tuonut FFC JKL:lle kolmoisvoiton, mikä olisi ollut kieltämättä makea pokata.

Kilpailin syys-lokakuussa vielä neljän syyskarsinnan rupeaman, tavoitteena ensi vuoden finaalipaikan varmistaminen. Kakkurinjärvellä en ollut kovin tyytyväinen omaan kalastukseeni, sillä tiputin aivan liikaa kaloja. Sijoitus (2./24) kuitenkin miellytti. Seuraavana päivänä käyty Yläisen Torisevan kilpailu meni kalastuksellisesti kohtuullisesti. Sijoitus (6./20) olisi voinut olla paremmalla senttipelituurilla hieman korkeampikin. Julkujärven kilpailu oli tänä syksynä kalallisesti todella nihkeä, eikä ensimmäisen jakson jaksovoitto kahden blänkin kera riittänyt varmistamaan finaalipaikkaa (sijoitus 9./28). Viimeinen syyskarsinta Havulammella oli puolestaan erittäin kalaisa ja meni omalta osaltani lähes täysin nappiin. Kilpailusta irtosi voitto viidellä jaksopisteellä ja yhteensä 57 kirjolohella, joista 43 tuli ensimmäisellä jaksolla. Loppujen lopuksi syyskisoista tuli finaalipaikka ensi vuodelle 3917 ranking-pisteellä, joten ei voi muuta kuin olla tyytyväinen. Missä ikinä se ensi vuoden finaali sitten kilpaillaankaan..

Kuoppalan Juho vääntää kalaa Kaukaloon Kakkurinjärvellä
Lampikalastus

Lappalaisen Tuomas Liekkilammilla
Lampikalastukseni ajoittuu perinteisesti keväälle sekä syksylle ja reissujen rooli on usein enemmän tai vähemmän kisoihin valmistautumisessa. Tänä keväänä en käynyt ainoatakaan bänkkikisaa, mutta lampikalassa tuli kuitenkin pyörähdettyä useampaan otteeseen.

Kevään reissut suuntautuivat Liekkilammille, Evon Syväjärvelle, Raudanjärvelle ja Havulammelle. Toki myös alkukevään Muuramenjoen alasuvannon piiskaamiset menevät sinällään lähes lampikalastuksesta. Kevään reissut olivat pääosin hyviä ja kaloja tuli enemmän ja vähemmän. Vanhojen kalojen kalastaminen heti jäidenlähdön jälkeen on hauskaa puuhaa, monesti liitsirasian saa unohtaa ja kaivaa rasioista pienempiä syöttejä kirjolohien päänmenoksi.


Huhtikuun jälkipuoliskon keikalla liitseihin ei tullut vetoakaan, mutta pikkuperhoilla nousi kymmenkunta vanhaa kirjolohta.
Syksyllä lampikalastukset puolestaan keskittyivät pitkälti kisoihin, Syyskuun puolivälistä lokakuun alkuun ongin kuutena päivänä kilpaa seisovassa vedessä. Kilpailujen lisäksi heitin vain pari lampikeikkaa Havulammelle ja Liekkilammille. Loppusyksyn kalastus jäi vähille osin myös alaselän oireiden takia.

Vuoden viimeisiä lampikaloja Liekkilammilta

Etelä- ja Keski-Suomen jokikalastukset

Virtaavan veden kauteni alkoi menneenä vuonna jo tammikuun alkupäivinä parilla Viitasaaren kulmille suunnatulla reissulla. Taimenia nousi näillä keikoilla vuodenaika huomioonottaen todella hyvin. Toki suurin osa oli sitä perinteistä reilu 40cm eväleikattua istaria. Toisella reissulla taisin käyttää haavissa 15 taimenta, joista vain yhdellä oli rasvaevä tallella.


Tammikuun alkupäivien kaloja

Seuraavan kerran kävin jokikalassa maaliskuun puolivälin jälkeen Muuramenjoen avauduttua. Muuramenjoelle tuli heitettyä alkukeväästä useampi reissu, jotka olivat lähinnä alasuvannon heittelyä järvitekniikoilla. Kirjolohia nousi joka kerralla hyvin, sainpa yllärinä myös yhden komean rasvaevällisen taimenen. Kävimme myös tekemässä Rysän kanssa perinteisen epäonnistuneen sumarireissun Tarvaalaan. Reissun ainoat kalat tulivat normaaliin tyyliin kohottelemalla.

Muuramenjoen alkukevättä
Muuramenjoen pilkkukylki omassa elementissään
Toukokuussa kävin jokikalassa niin Könkköjoella, Muuramenjoella, Purkkaripurolla, Kärnänkoskella kuin Vilppulankoskellakin. Reissut keskittyivät pääosin nymfikalastukseen ja olivat kaikki hyviä. Varsinkin Vilppulankoski tuntui olevan tupaten täynnä taimenta, istareiden joukossa myös muutamia nättejä evällisiä kaloja.

Könkköjoen luomua
Kärnän alaosia
Vilppulankoskea
Vilppulankosken nymfitaimen

Kesäkuulla omat koskikalastukseni jäivät puolestaan todella vähälle. Alkukuusta piipahdin Muuramella ja Könkköjoella, mutta kuun jälkipuoliskolla en kalastanut yhtä kisaa lukuunottamatta ollenkaan. Loman alkaessa heinäkuun alussa kalastuspoltteet taas nousivat. Konneveden Taikinaisella heitetyn vuorokauden tuloksena oli kasa komeita +- 50cm harjuksia sekä tukku taimenia. Hannun kanssa kävimme myös Herraskoskella, joka yllätti sekin positiivisesti. Taimenia nousi mukavasti, joukossa myös jokunen komea evällinen täplätakki. Säyneitä tuntui Herrasella riittävän enemmän kuin tarpeeksi. Ennen pohjoisen reissua kävin vielä onkimassa mukavan kesäpäivän Hammolla.

Säyneet ovat yleisiä sivusaaliita Keski-Suomen koskilla
Perinteinen Hammonjoen asukki
Takinaisen komea päälle puolimetrinen harjus

Pohjoisen reissun jälkeen tuli pidettyä muutama viikko taukoa kalastuksesta, osasyynsä oli myös hellejakson lämmittämillä jokivesillä. Elokuun puolivälissä vedenlämmön jo laskettua kävimme treenaamassa finaalia varten Kellankoskella ja Karinkoskella. Varsinkin Kellankoski on todella komea koski onkia, jossa tuntuu liikkuvan myös isompia kaloja. Suurin ylös asti saamani taimen oli 60cm kala, mutta siiman päässä oli vielä isompia pilkkukylkiä. Finaalin jälkeisenä viikonloppuna kävin vielä lopettamassa rauhoitusta edeltävän virtavesikauden Muuramenjoella kirjolohia nymfaten.

Alkusyksyn nymfikille
Rauhoituksen jälkeen kävin kahtena viikonloppuna kalassa, molemmilla kerroilla kohteena oli Muuramenjoen alasuvanto. Kirjolohia nousi molemmilla kerroilla mukavasti, avausviikonloppuna totuttuun tapaan selkeästi enemmän.

Jyrki kaivaa haavista tuplia
Finnmarkin reissu

Pohjoisen reissu suuntautui tänä vuonna taas Finnmarkiin. Lähdimme reissuun Strandmanin Juhon ja Villen kanssa, suunnitelmana oli kalastaa kahdeksan päivää yhteensä neljällä eri joella.

Ensimmäiset pari päivää ongimme harjusta, joka on takuuvarma tapa poistaa reissun aluksi pahimmat täpinät. Parin päivän jälkeen olimme saaneet Juhon kanssa jo tarpeeksi harjusten väsyttelystä, vaikka Villellä olisi vielä riittänyt intoa harrin onkimiseen. Yli 50cm kaloja nousi jälleen hyvä määrä, suurin harjus oli tällä kertaa 55cm.


Perinteinen reilu puolimetrinen pohjoisen harri

Tuumaustauko
Seuraavat neljä päivää ongimme taimenta ja siikaa kahdella eri joella lähempänä teitä. Taimenia tuli nyt yllättävänkin hyvin, vaikkei esimerkiksi pupahätseistä ollut tietoakaan. Mitään jättejä ei tosin siiman päässä ollut, mutta perinteisiä 1-1,5kg taimenia tuli välillä oikein mukavasti. Sivusaaliina Kautokeinoelvalta nousi siikoja riesaksi asti. Vesi oli nyt sen verran lämmintä, että siikoja oli kovemmissa kuohuissakin.

Foliosiiat hiillosta odottamassa
Ruokakala
Reissun lopuksi kävimme vielä onkimassa kahden luvan verran lohta. Homma onnistui pienien alkuvaikeuksien jälkeen hyvin ja kolmeen pekkaan saamiemme lohien määrä nousi kolmannelle kymmenelle. Vaikkei minulla olekaan lohenkalastuskokemusta kuin näiden kahden luvan verran, niin reissun jälkeen kaikki lajin ympärillä oleva mystiikka ja asioiden ylianalysoiminen (= liian vaikeaksi tekeminen) pisti kieltämättä hymyilyttämään.

Lohien onkiminen nymfeillä oli hauskaa kun tapahtumia tuli hyvin, tosin pari lupaa riitti tällä kertaa ihan mainiosti. Mikäli kaloja ei olisi näkynyt tai kuulunut, niin tärppiholistisena kalastajana olisin tuskin jaksanut edes heittää kahta lupaa. Varmasti käyn vielä joskus toistekin lohiongella, mutta varsinaista lohimiestä meikäläisestä ei kyllä saa kirveelläkään. Kyllä syönnöstävien kalojen onkiminen on itselleni se juttu.

Yksi nymfilohista

Ensi vuoden ajatuksia

Tulevana vuotena kalahommat sujunevat pääosin tuttujen kaavojen mukaan, toki tavoitteissa olisi päästä mahdollisimman usein ongelle. Alkuvuodesta kalenterissa on muutama luentovierailu eri perhoseuroihin, mitkä ovat ihan mukavaa vaihtelua talviviikonlopuille. Pohjoisen reissu jäänee hyvin todennäköisesti väliin tulevalta vuodelta. Syynä ovat Italian EM-kisojen vievät lomaviikot ja ajatuksissa olisi pyörähtää jo heinäkuussa ottamassa hieman ennakkotuntumaa paikallisiin vesiin. Etelä-Euroopan kalastus kun on itselleni vielä täysin uutta.

Blogin aktiivinen päivittäminen jäänee tulevaisuudessa selvästi vähemmälle. Loppukesästä siirsin kalapäiväkirjan muualle, kun tietyssä vaiheessa eri paikkauteluihin ja kaikkeen muuhun eri kanavien kautta tulleeseen palautteeseen vastaaminen alkoi tuntua lähinnä yrityksen asiakaspalvelun pyörittämiseltä. Muistakin aiheista olen kirjoitellut vuosien varrella jo sen verran paljon, että omat jutut tuntuvat välillä kiertävän samaa kehää. Johan tässä on tullutkin päivteltyä blogia  enemmän tai vähemmän aktiivisesti yli seitsemän vuoden ajan. Muutama juttuaihe on toki päässä pyörinyt, mutta motivaatio on hieman lopahtanut. Jatkossa blogijuttuja ilmestyy siis juuri silloin, kun koen jonkin aiheen jutun arvoiseksi ja kirjoitusmotivaatiota riittää.

Kireitä siimoja kaikille lukijoille vuodelle 2015!

maanantai 15. joulukuuta 2014

Arkistojen kätköistä - Perhokalastuksen slangi

Viikonloppuna käsiini osui kymmenen vuotta vanha lukion äidinkielen teksti, jonka tehtävänantona oli määritellä slangi sekä analysoida omavalintaisen aihepiirin slangisanastoa. Aiheeksi olin tietysti valinnut perhokalastuksen slangin. Jotenkin vanhaa tekstiä lukiessani alkoi edelleen hymyilyttää, ulkopuolisten on vieläkin lähes mahdotonta ymmärtää meidän perhokalastajien kieltä. Julkaisen tässä postauksessa kyseisen analyysin sellaisenaan muutamalla kuvalla höystettynä. Slangianalyysi on kirjoitettu lukuvuonna 2004-2005, jolloin en liene ollut edes tietoinen, että mitä sana "blogi" tarkoittaa.


Pietari Sipponen 2.vsk

Slangin määritelmä

Slangi määritellään kieleksi, joka rakentuu uusista ja nopeasti vanhentuvista sanoista. Slangia käyttävät erityisesti nuoret sekä erilaiset sosiaali- ja ammattiryhmät sisäiseen viestintäänsä. Yksi kielimuodon erityispiirteistä on se, että sillä pyritään pitämään muut ryhmän viestinnän ulkopuolella. Jos henkilö silloin tällöin maustaa puhettaan slangisanoilla, se ei tee hänen puheestaan vielä slangia. Slangi on ryhmän oma ilmaisukieli, jonka avulla erottaudutaan muista ja ilmaistaan kuuluvuutta johonkin kiinteään ryhmään.

Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä ja slangisanoissa tämä pitää paikkansa. Slangissa on paljon lainasanoja, ja näiden lainasanojen lainalähtöisyys on usein tarkoituksellisen silmiinpistävä. Suosituimmista aiheista, kuten esimerkiksi alkoholin juomisesta, on keksitty lukuisia aihetta kuvaavia slangisanoja. Usein slangia puhumalla ilmaistaan kuuluvuus johonkin muuhun kuin vallitsevaan yhteiskuntajärjestelmään. Slangi voikin toimia kanavana sovinnaisuuden rajojen kokeilemiseen ja uuden etsimiseen.

Perhokalastuksen slangi


Perhokalastusta harrastavat henkilöt käyttävät rakkaaseen harrastukseensa liittyvistä asioista termistöä, joka voi olla vaikeata ymmärtää henkilöille, jotka eivät lajia tunne. Perhokalastajat ovat antaneet lukuisia erilaisia nimityksiä niin saaliskaloilleen, kalastusvälineilleen kuin erilaisille tapahtumille ja sattumuksillekin. Usein nämä nimitykset heijastavat kalastajan asennetta nimettyyn kohteeseen. Perhokalastajien harrastukseensa liittyen antamien nimityksien ja sanontojen voidaankin perustellusti sanoa muodostavan kokonaisen lajikohtaisen slangin.

Kalojen nimitykset

Ehkä eniten lajiin liittyviä slanginimiä on annettu perhokalastajien saaliskaloille. Nämä kaloille annetut nimitykset heijastavat usein kalastajan asennetta kyseistä kalaa kohtaan. Yleensä varsinkin vanhemman polven perhokalastajien mielestä saalistaan kunnioittava kalastaja ei kutsu saalistaan mitä kummallisimmilla slangisanoilla.

Kirjolohi on kala, jolla on annettu lukuisia slanginimityksiä. Kirre, kille, kirjo, kilpuri, kirbeli, evämakkara, jokibroileri, kirri, kirjosieppo ja mäskisäkki ovat vain osa nimistöstä, joilla perhokalastajien kuulee kirjolohia nimittävän. Osasta näistä nimityksistä paistaa halveksunta tai ainakin vähättely lajia kohtaan saaliskalana. Osa on taas ns. tuttavallisia nimityksiä kalalle, joka on varsinkin etelän urbaaneilla alueilla eläville perhokalastajille pääasiallinen saaliskala. Kirjolohi on Suomen vesistöissä lähes aina pyyntikokoisena istutettu kala, ja sen takia on usean perhokalastajan mielestä vain jokibroileri, evämakkara tai mäskisäkki. Edellämainittuja nimityksiä kuulee usein käytettävän myös pyyntikokoisena istutetuista taimenista. Näillä nimillä halveksutaan pyyntikokoisina istutettuja kaloja ja korostetaan luonnossa syntyneiden ja eläneiden kalojen paremmuutta.

Evämakkara, jokibroileri vai kirjolohi? (Kuva: Jyrki Hiltunen)
Perhokalastajien yleisimmälle tavoitekalalle, taimenelle, on annettu myös liuta slanginimiä. Tane, tanttu, tammuliini, täplätakki, tauno, tamaani, tanteroinen ja taneli ovat yleisimmästä päästä. Meritaimenta kutsutaan lähes poikkeuksetta mertsariksi. Näitä tuttavallisilta kuulostavia nimityksiä käytetään yleisimmin istutetuista taimenista. Luonnossa syntyneitä taimenia arvostetaan usein niin korkealla, että niistä puhutaan oikeilla nimillä. Esimerkiksi Kuusamon Kitka- Oulanka- ja Kuusinkijokeen vaellukselle nousevia taimenia kutsutaan yleensä vain kolmella eri nimellä. Yleensä näitä kaloja kutsutaan taimeniksi, mutta usein koiraskalan kohdalla käytetään lisänimitystä kojamo, naaraskalan kutsumanimen ollessa marjas. Nämä nimitykset pätevät myös meriloheen ja niiden katsotaan olevan saalista kunnioittavia.

Täplätakki
Hauki on perhokalastajalle usein epämieluisa saaliskala. Monet perhokalastajat ovat kuvitelleet väsyttävänsä elämänsä taimenta, kunnes pitkän taistelun jälkeen on petytty kalan paljastuessa haueksi. Jotkut ajattelevat koskipaikoissa elelevien haukien myös verottavan liikaa vesistöjen arvokalakantoja. Tästä syystä hauesta keksityt slangisanat ovat usein myös lajia jollain tavalla halveksuvia tai vähätteleviä. Osa niistä myös kuvaa hauen petomaisuutta ja varsin julmannäköistä ulkomuotoa. Perhokalastajien käyttämiä nimityksiä hauesta ovat mm. luupää, pitkänokka, krokotiili, jänkäkoira, poranokka, maastotakkinen taimen, vihernieriä, limatuubi, siimaleikkuri ja jokirosvo. 

Muista saaliskaloista lohelle on annettu kohtuullisen vähän lajia kuvaavia slanginimityksiä. Tämä saattaa johtua suuresta loheen kohdistuvasta kunnioituksesta, monet ajattelevat sen olevan kalojen kuningas. Lohta kuvaavia slangi-ilmaisuja ovat laksi ja lohnake. Pieniä lohia kutsutaan titeiksi tai kosseiksi, keskikokoisia puolestaan  jaloiksi. Järvilohta kuulee hyvin usein kutsuttavan järväriksi. Myös harjukselle on keksitty vähänlaisesti slanginimityksiä, vaikka se onkin perhokalastajien suosima saaliskala. Harri esiintyy harjuksen toisena nimenä useissa kalakirjoissakin, joten sitä ei voine sanoa slangisanaksi. Joskus harjusta kuuluu nimitettävän hartsaksi. Muista tärkeistä saaliskaloista siialla ja nieriällä eli raudulla on hyvin vähänlaisesti slanginimityksiä. Vesistöön istutetun kalan yleisnimitykseksi on puolestaan vakiintunut istari.

Perhokalastusvälineiden slangi

Myös perhokalastusvälineille on annettu moninaisia slangi-ilmauksia. Vapaa kutsutaan usein tikuksi, kepiksi tai pahlaksi. Perhosiimaa kuulee puolestaan nimitettävän liinaksi tai naruksi. Perhoperukkeen kärjen siimaa, johon perho sidotaan kutsutaan latvaksi, kärjeksi, piuhaksi tai sen ollessa huomattavan paksua vaijeriksi. Uppoavaa perhosiimaa sanotaan synkäksi siimaksi. Kalan tainnutuskalikkaa kutsutaan papiksi, se siunaa kalalle viimeisen tuomion. Perhoista käytettäviä slangisanoja ovat hörhö ja suti. Näitä käytetään erityisesti silloin, kun perho on hieman epämääräinen karvasuttura. Pintaperhojen yleisiä kutsumanimiä ovat pinturi ja pintis. Streamereita eli kalanpoikasjäljitelmiä sanootaan striimuiksi tai termereiksi.

Eri kalastajatyypit

Jotkut perhokalastajat suhtautuvat vieläkin koskilla virvelillä kalastaviin henkilöihin hieman ennakkoluuloisesti. Tätä kuvastaa virvelikalastajille annettu nimitys lusikanpaiskoja. Toinen virvelillä kalastavia henkilöitä kuvaava sana on virppamies. Heti tankkiauton istutusvierailun jälkeen koskelle istutettuja kaloja kalastamaan ryntääviä henkilöitä kuvataan vähättelevällä ja hieman humoristisella termillä tankkimasa. Kaikki saaliskalansa, myös alamittaiset, tappavaa henkilöä kutsutaan ryöstökalastajaksi tai ämpärintäyttäjäksi.

Lusikanpaiskoja, virppamies?
Paikat

Etelä-Suomen humuspitoisissa vesissä kalastavat henkilöt vähättelevät usein kalapaikkojaan kutsumalla niitä paskaviemäreiksi tai kuraojiksi. Jos koskella on vielä yksinomaan pyyntikokoisena istutettua saaliskalaa, saatetaan sitä kutsua bordelliksi. Tämä nimitys kuvaa sitä, kuinka maksamalla tietyn määrän kalastusluvasta on tiedossa kohtuullisen varmaa lihaa istutetun kalan muodossa, mutta sen ei koeta kuitenkaan olevan kovinkaan laadukasta. Samaa nimitystä kuulee käytettävän myös parista kohteesta, joissa kaikki saaliskalat on sääntöjen mukaan laskettava takaisin ja ne kiertävät usean eri kalamiehen siiman päässä. Kaikki edellämainitut nimitykset korostavat perhokalastajien kaipuuta luonnonkalojen asuttamille erämaisille ja kirkasvetisille virroille.

Tapahtumat

Perhokalastaessa sattuville tapahtumille on myös annettu lukuisia eri nimityksiä. Hetkeä, jolloin kala ottaa perhoon kuvaavat sanat otti, tälli, tärppi, kopaus, nykäys, veto, imu ja nyky. Kalan päästessä irti perhokalastajat kuvaavat tapahtunutta ilmaisuilla karkuutus, tiputus, pudotus, kämmäys tai sitten kala vain yksinkertaisesti otti hatkat. Kalan rantauttamista tai haaviin ottamista kutsutaan suoraan englannista johdetulla sanalla ländäys. Jos kalareissulla ei tule ylös yhtään merkittävää kalaa, kutsutaan tapahtunutta termeillä vetää munat pataan, vetää mp:t tai blänkätä. Jos perhokalastaja puolestaan saa jatkuvasti kalaa, niin silloin hän röytää. Kalan tappamista kutsutaan kolkkaamiseksi tai papittamiseksi.

Juho röytää
Slangin käytöstä perhokalastuksessa

Slangin käyttö perhokalastuksessa on yleisintä nuorten kalastajien keskuudessa, kun taas vanhemmat perhokalastajat saattavat kokea slangi-ilmausten halventavan lajia ja antavan sille epämääräisen kuvan. Tämä tulee esiin lainauksessa Jouko Kedon artikkelista "Mikä on kirre?" (Perhokalastus 4/1999). Kedon tekstissä mainitsema oppimestari on kirjailija Juhani Aho, jonka intohimona oli taimenen perhokalastus Viitasaaren Huopanankoskella.

"Entä mitä tapahtuu sille kielelliselle perinnölle, jonka siirrämme tuleville polville? Vääntäytyykö oppimestarimme lyhyt runonsäe: 'Täss on kala kaverille, lohi lahjalle luvattu, tavotettu teevonilla, hopealla Huopanasta' muotoon: ' Täss on sulle mäskisäkki, järväri jonka lupasin, tavotettu kirrehörhöllä, ruskealla runkkukoskesta'"

Lähteet:
Kaarina Karttunen: Stadi on hervoton pleisi
Perhokalastus 4/1999

Arvosana: 9+

Opettajan kommentit

- Käsittelet aihetta asiantuntevasti, hyvä. Ehkä slangin sananmuodostustapoja voisi myös tutkia.
- Perhokalastuksen sanaston erittely on erinomaista. Teillähän on aivan oma kieli.
- Hyvä asiatyyli, muutamia kielivirheitä
- Looginen rakenne
- Tekstistäsi puuttuu yläotsikko ja alaotsikoiden alla pitää olla ainakin kaksi kappaletta.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Vuoden 2014 parhaat kirjolohiperhot


Yksi kalastusvuosi on jälleen paketissa, ainakin kirjolohen onkimisen osalta. Pidin jälleen vuoden aikana perinteistä tukkimiehen kirjanpitoa eri perhoilla nousseista kirjolohimääristä. Killeä tuli tänäkin vuonna kalastettua suhteellisen paljon, suurimmaksi osaksi järvillä, mutta myös useilla jokireissuilla.

Kuten olen jo aiemmissa listauksissani todennut, niin näitä listoja ei kannata ottaa kovin vakavana ohjenuorana mihinkään suuntaan. Muuttujia on niin paljon. Hauskahan sitä on kuitenkin seurata, että millä perhoilla on kulloinkin tullut kalastettua ja saatua kirjolohia.

Kerrankin listaan tuli myös vaihtelua, sillä jokaisena edellisenä vuonna musta leech on antanut eniten kirjolohia ja oranssi leech toiseksi eniten. Nyt ei näin ollut, sillä valkoisella leechillä tuli vuoden aikana selvästi eniten kirjolohia. Oranssi leech puolestaan menetti vuoden aikana asemansa "ykkösketjun" perukkeessa ja mahtui hädintuskin vuoden killeperhojen kärkikymmenikköön.

Yhteensä kärkikymmenikköön mahtui viisi eriväristä leechiä, kolme nymfiä ja kaksi boobya. Alla vielä lista kymmenestä kuluvana vuonna eniten kirjolohta antaneesta perhostani.


1. Valkoinen Leech (62 kirjolohta)
2. Musta Leech (38 kirjolohta)
3. Musta Härpäke (29 kirjolohta)

4. Pinkki Leech (24 kirjolohta)
5. Musta Nymfi (15 kirjolohta)
6. Valkoinen Härpäke (13 kirjolohta)
7. Diawl Bach (10 kirjolohta)
 7. Oliivi Leech (10 kirjolohta)
9. Oranssi Leech (9 kirjolohta)
10. Hares Ear (8 kirjolohta)