Arkistojen kätköistä - Perhokalastuksen slangi
Viikonloppuna käsiini osui kymmenen vuotta vanha lukion äidinkielen teksti, jonka tehtävänantona oli määritellä slangi sekä analysoida omavalintaisen aihepiirin slangisanastoa. Aiheeksi olin tietysti valinnut perhokalastuksen slangin. Jotenkin vanhaa tekstiä lukiessani alkoi edelleen hymyilyttää, ulkopuolisten on vieläkin lähes mahdotonta ymmärtää meidän perhokalastajien kieltä. Julkaisen tässä postauksessa kyseisen analyysin sellaisenaan muutamalla kuvalla höystettynä. Slangianalyysi on kirjoitettu lukuvuonna 2004-2005, jolloin en liene ollut edes tietoinen, että mitä sana "blogi" tarkoittaa.
Kalojen nimitykset
Ehkä eniten lajiin liittyviä slanginimiä on annettu perhokalastajien saaliskaloille. Nämä kaloille annetut nimitykset heijastavat usein kalastajan asennetta kyseistä kalaa kohtaan. Yleensä varsinkin vanhemman polven perhokalastajien mielestä saalistaan kunnioittava kalastaja ei kutsu saalistaan mitä kummallisimmilla slangisanoilla.
Kirjolohi on kala, jolla on annettu lukuisia slanginimityksiä. Kirre, kille, kirjo, kilpuri, kirbeli, evämakkara, jokibroileri, kirri, kirjosieppo ja mäskisäkki ovat vain osa nimistöstä, joilla perhokalastajien kuulee kirjolohia nimittävän. Osasta näistä nimityksistä paistaa halveksunta tai ainakin vähättely lajia kohtaan saaliskalana. Osa on taas ns. tuttavallisia nimityksiä kalalle, joka on varsinkin etelän urbaaneilla alueilla eläville perhokalastajille pääasiallinen saaliskala. Kirjolohi on Suomen vesistöissä lähes aina pyyntikokoisena istutettu kala, ja sen takia on usean perhokalastajan mielestä vain jokibroileri, evämakkara tai mäskisäkki. Edellämainittuja nimityksiä kuulee usein käytettävän myös pyyntikokoisena istutetuista taimenista. Näillä nimillä halveksutaan pyyntikokoisina istutettuja kaloja ja korostetaan luonnossa syntyneiden ja eläneiden kalojen paremmuutta.
Perhokalastajien yleisimmälle tavoitekalalle, taimenelle, on annettu myös liuta slanginimiä. Tane, tanttu, tammuliini, täplätakki, tauno, tamaani, tanteroinen ja taneli ovat yleisimmästä päästä. Meritaimenta kutsutaan lähes poikkeuksetta mertsariksi. Näitä tuttavallisilta kuulostavia nimityksiä käytetään yleisimmin istutetuista taimenista. Luonnossa syntyneitä taimenia arvostetaan usein niin korkealla, että niistä puhutaan oikeilla nimillä. Esimerkiksi Kuusamon Kitka- Oulanka- ja Kuusinkijokeen vaellukselle nousevia taimenia kutsutaan yleensä vain kolmella eri nimellä. Yleensä näitä kaloja kutsutaan taimeniksi, mutta usein koiraskalan kohdalla käytetään lisänimitystä kojamo, naaraskalan kutsumanimen ollessa marjas. Nämä nimitykset pätevät myös meriloheen ja niiden katsotaan olevan saalista kunnioittavia.
Perhokalastusvälineiden slangi
Eri kalastajatyypit
Etelä-Suomen humuspitoisissa vesissä kalastavat henkilöt vähättelevät usein kalapaikkojaan kutsumalla niitä paskaviemäreiksi tai kuraojiksi. Jos koskella on vielä yksinomaan pyyntikokoisena istutettua saaliskalaa, saatetaan sitä kutsua bordelliksi. Tämä nimitys kuvaa sitä, kuinka maksamalla tietyn määrän kalastusluvasta on tiedossa kohtuullisen varmaa lihaa istutetun kalan muodossa, mutta sen ei koeta kuitenkaan olevan kovinkaan laadukasta. Samaa nimitystä kuulee käytettävän myös parista kohteesta, joissa kaikki saaliskalat on sääntöjen mukaan laskettava takaisin ja ne kiertävät usean eri kalamiehen siiman päässä. Kaikki edellämainitut nimitykset korostavat perhokalastajien kaipuuta luonnonkalojen asuttamille erämaisille ja kirkasvetisille virroille.
Tapahtumat
Perhokalastaessa sattuville tapahtumille on myös annettu lukuisia eri nimityksiä. Hetkeä, jolloin kala ottaa perhoon kuvaavat sanat otti, tälli, tärppi, kopaus, nykäys, veto, imu ja nyky. Kalan päästessä irti perhokalastajat kuvaavat tapahtunutta ilmaisuilla karkuutus, tiputus, pudotus, kämmäys tai sitten kala vain yksinkertaisesti otti hatkat. Kalan rantauttamista tai haaviin ottamista kutsutaan suoraan englannista johdetulla sanalla ländäys. Jos kalareissulla ei tule ylös yhtään merkittävää kalaa, kutsutaan tapahtunutta termeillä vetää munat pataan, vetää mp:t tai blänkätä. Jos perhokalastaja puolestaan saa jatkuvasti kalaa, niin silloin hän röytää. Kalan tappamista kutsutaan kolkkaamiseksi tai papittamiseksi.
Pietari Sipponen 2.vsk
Slangin määritelmä
Slangi määritellään kieleksi, joka rakentuu uusista ja nopeasti vanhentuvista sanoista. Slangia käyttävät erityisesti nuoret sekä erilaiset sosiaali- ja ammattiryhmät sisäiseen viestintäänsä. Yksi kielimuodon erityispiirteistä on se, että sillä pyritään pitämään muut ryhmän viestinnän ulkopuolella. Jos henkilö silloin tällöin maustaa puhettaan slangisanoilla, se ei tee hänen puheestaan vielä slangia. Slangi on ryhmän oma ilmaisukieli, jonka avulla erottaudutaan muista ja ilmaistaan kuuluvuutta johonkin kiinteään ryhmään.
Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä ja slangisanoissa tämä pitää paikkansa. Slangissa on paljon lainasanoja, ja näiden lainasanojen lainalähtöisyys on usein tarkoituksellisen silmiinpistävä. Suosituimmista aiheista, kuten esimerkiksi alkoholin juomisesta, on keksitty lukuisia aihetta kuvaavia slangisanoja. Usein slangia puhumalla ilmaistaan kuuluvuus johonkin muuhun kuin vallitsevaan yhteiskuntajärjestelmään. Slangi voikin toimia kanavana sovinnaisuuden rajojen kokeilemiseen ja uuden etsimiseen.
Slangi määritellään kieleksi, joka rakentuu uusista ja nopeasti vanhentuvista sanoista. Slangia käyttävät erityisesti nuoret sekä erilaiset sosiaali- ja ammattiryhmät sisäiseen viestintäänsä. Yksi kielimuodon erityispiirteistä on se, että sillä pyritään pitämään muut ryhmän viestinnän ulkopuolella. Jos henkilö silloin tällöin maustaa puhettaan slangisanoilla, se ei tee hänen puheestaan vielä slangia. Slangi on ryhmän oma ilmaisukieli, jonka avulla erottaudutaan muista ja ilmaistaan kuuluvuutta johonkin kiinteään ryhmään.
Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä ja slangisanoissa tämä pitää paikkansa. Slangissa on paljon lainasanoja, ja näiden lainasanojen lainalähtöisyys on usein tarkoituksellisen silmiinpistävä. Suosituimmista aiheista, kuten esimerkiksi alkoholin juomisesta, on keksitty lukuisia aihetta kuvaavia slangisanoja. Usein slangia puhumalla ilmaistaan kuuluvuus johonkin muuhun kuin vallitsevaan yhteiskuntajärjestelmään. Slangi voikin toimia kanavana sovinnaisuuden rajojen kokeilemiseen ja uuden etsimiseen.
Perhokalastuksen slangi
Perhokalastusta harrastavat henkilöt käyttävät rakkaaseen harrastukseensa liittyvistä asioista termistöä, joka voi olla vaikeata ymmärtää henkilöille, jotka eivät lajia tunne. Perhokalastajat ovat antaneet lukuisia erilaisia nimityksiä niin saaliskaloilleen, kalastusvälineilleen kuin erilaisille tapahtumille ja sattumuksillekin. Usein nämä nimitykset heijastavat kalastajan asennetta nimettyyn kohteeseen. Perhokalastajien harrastukseensa liittyen antamien nimityksien ja sanontojen voidaankin perustellusti sanoa muodostavan kokonaisen lajikohtaisen slangin.
Kalojen nimitykset
Ehkä eniten lajiin liittyviä slanginimiä on annettu perhokalastajien saaliskaloille. Nämä kaloille annetut nimitykset heijastavat usein kalastajan asennetta kyseistä kalaa kohtaan. Yleensä varsinkin vanhemman polven perhokalastajien mielestä saalistaan kunnioittava kalastaja ei kutsu saalistaan mitä kummallisimmilla slangisanoilla.
Kirjolohi on kala, jolla on annettu lukuisia slanginimityksiä. Kirre, kille, kirjo, kilpuri, kirbeli, evämakkara, jokibroileri, kirri, kirjosieppo ja mäskisäkki ovat vain osa nimistöstä, joilla perhokalastajien kuulee kirjolohia nimittävän. Osasta näistä nimityksistä paistaa halveksunta tai ainakin vähättely lajia kohtaan saaliskalana. Osa on taas ns. tuttavallisia nimityksiä kalalle, joka on varsinkin etelän urbaaneilla alueilla eläville perhokalastajille pääasiallinen saaliskala. Kirjolohi on Suomen vesistöissä lähes aina pyyntikokoisena istutettu kala, ja sen takia on usean perhokalastajan mielestä vain jokibroileri, evämakkara tai mäskisäkki. Edellämainittuja nimityksiä kuulee usein käytettävän myös pyyntikokoisena istutetuista taimenista. Näillä nimillä halveksutaan pyyntikokoisina istutettuja kaloja ja korostetaan luonnossa syntyneiden ja eläneiden kalojen paremmuutta.
 |
| Evämakkara, jokibroileri vai kirjolohi? (Kuva: Jyrki Hiltunen) |
 |
| Täplätakki |
Hauki on perhokalastajalle usein epämieluisa saaliskala. Monet perhokalastajat ovat kuvitelleet väsyttävänsä elämänsä taimenta, kunnes pitkän taistelun jälkeen on petytty kalan paljastuessa haueksi. Jotkut ajattelevat koskipaikoissa elelevien haukien myös verottavan liikaa vesistöjen arvokalakantoja. Tästä syystä hauesta keksityt slangisanat ovat usein myös lajia jollain tavalla halveksuvia tai vähätteleviä. Osa niistä myös kuvaa hauen petomaisuutta ja varsin julmannäköistä ulkomuotoa. Perhokalastajien käyttämiä nimityksiä hauesta ovat mm. luupää, pitkänokka, krokotiili, jänkäkoira, poranokka, maastotakkinen taimen, vihernieriä, limatuubi, siimaleikkuri ja jokirosvo.
Muista saaliskaloista lohelle on annettu kohtuullisen vähän lajia kuvaavia slanginimityksiä. Tämä saattaa johtua suuresta loheen kohdistuvasta kunnioituksesta, monet ajattelevat sen olevan kalojen kuningas. Lohta kuvaavia slangi-ilmaisuja ovat laksi ja lohnake. Pieniä lohia kutsutaan titeiksi tai kosseiksi, keskikokoisia puolestaan jaloiksi. Järvilohta kuulee hyvin usein kutsuttavan järväriksi. Myös harjukselle on keksitty vähänlaisesti slanginimityksiä, vaikka se onkin perhokalastajien suosima saaliskala. Harri esiintyy harjuksen toisena nimenä useissa kalakirjoissakin, joten sitä ei voine sanoa slangisanaksi. Joskus harjusta kuuluu nimitettävän hartsaksi. Muista tärkeistä saaliskaloista siialla ja nieriällä eli raudulla on hyvin vähänlaisesti slanginimityksiä. Vesistöön istutetun kalan yleisnimitykseksi on puolestaan vakiintunut istari.
Myös perhokalastusvälineille on annettu moninaisia slangi-ilmauksia. Vapaa kutsutaan usein tikuksi, kepiksi tai pahlaksi. Perhosiimaa kuulee puolestaan nimitettävän liinaksi tai naruksi. Perhoperukkeen kärjen siimaa, johon perho sidotaan kutsutaan latvaksi, kärjeksi, piuhaksi tai sen ollessa huomattavan paksua vaijeriksi. Uppoavaa perhosiimaa sanotaan synkäksi siimaksi. Kalan tainnutuskalikkaa kutsutaan papiksi, se siunaa kalalle viimeisen tuomion. Perhoista käytettäviä slangisanoja ovat hörhö ja suti. Näitä käytetään erityisesti silloin, kun perho on hieman epämääräinen karvasuttura. Pintaperhojen yleisiä kutsumanimiä ovat pinturi ja pintis. Streamereita eli kalanpoikasjäljitelmiä sanootaan striimuiksi tai termereiksi.
Jotkut perhokalastajat suhtautuvat vieläkin koskilla virvelillä kalastaviin henkilöihin hieman ennakkoluuloisesti. Tätä kuvastaa virvelikalastajille annettu nimitys lusikanpaiskoja. Toinen virvelillä kalastavia henkilöitä kuvaava sana on virppamies. Heti tankkiauton istutusvierailun jälkeen koskelle istutettuja kaloja kalastamaan ryntääviä henkilöitä kuvataan vähättelevällä ja hieman humoristisella termillä tankkimasa. Kaikki saaliskalansa, myös alamittaiset, tappavaa henkilöä kutsutaan ryöstökalastajaksi tai ämpärintäyttäjäksi.
 |
| Lusikanpaiskoja, virppamies? |
Paikat
Etelä-Suomen humuspitoisissa vesissä kalastavat henkilöt vähättelevät usein kalapaikkojaan kutsumalla niitä paskaviemäreiksi tai kuraojiksi. Jos koskella on vielä yksinomaan pyyntikokoisena istutettua saaliskalaa, saatetaan sitä kutsua bordelliksi. Tämä nimitys kuvaa sitä, kuinka maksamalla tietyn määrän kalastusluvasta on tiedossa kohtuullisen varmaa lihaa istutetun kalan muodossa, mutta sen ei koeta kuitenkaan olevan kovinkaan laadukasta. Samaa nimitystä kuulee käytettävän myös parista kohteesta, joissa kaikki saaliskalat on sääntöjen mukaan laskettava takaisin ja ne kiertävät usean eri kalamiehen siiman päässä. Kaikki edellämainitut nimitykset korostavat perhokalastajien kaipuuta luonnonkalojen asuttamille erämaisille ja kirkasvetisille virroille.
Tapahtumat
Perhokalastaessa sattuville tapahtumille on myös annettu lukuisia eri nimityksiä. Hetkeä, jolloin kala ottaa perhoon kuvaavat sanat otti, tälli, tärppi, kopaus, nykäys, veto, imu ja nyky. Kalan päästessä irti perhokalastajat kuvaavat tapahtunutta ilmaisuilla karkuutus, tiputus, pudotus, kämmäys tai sitten kala vain yksinkertaisesti otti hatkat. Kalan rantauttamista tai haaviin ottamista kutsutaan suoraan englannista johdetulla sanalla ländäys. Jos kalareissulla ei tule ylös yhtään merkittävää kalaa, kutsutaan tapahtunutta termeillä vetää munat pataan, vetää mp:t tai blänkätä. Jos perhokalastaja puolestaan saa jatkuvasti kalaa, niin silloin hän röytää. Kalan tappamista kutsutaan kolkkaamiseksi tai papittamiseksi.
 |
| Juho röytää |
Slangin käytöstä perhokalastuksessa
Slangin käyttö perhokalastuksessa on yleisintä nuorten kalastajien keskuudessa, kun taas vanhemmat perhokalastajat saattavat kokea slangi-ilmausten halventavan lajia ja antavan sille epämääräisen kuvan. Tämä tulee esiin lainauksessa Jouko Kedon artikkelista "Mikä on kirre?" (Perhokalastus 4/1999). Kedon tekstissä mainitsema oppimestari on kirjailija Juhani Aho, jonka intohimona oli taimenen perhokalastus Viitasaaren Huopanankoskella.
Lähteet:
Kaarina Karttunen: Stadi on hervoton pleisi
Perhokalastus 4/1999
Arvosana: 9+
Opettajan kommentit
- Käsittelet aihetta asiantuntevasti, hyvä. Ehkä slangin sananmuodostustapoja voisi myös tutkia.
- Perhokalastuksen sanaston erittely on erinomaista. Teillähän on aivan oma kieli.
- Hyvä asiatyyli, muutamia kielivirheitä
- Looginen rakenne
- Tekstistäsi puuttuu yläotsikko ja alaotsikoiden alla pitää olla ainakin kaksi kappaletta.
Slangin käyttö perhokalastuksessa on yleisintä nuorten kalastajien keskuudessa, kun taas vanhemmat perhokalastajat saattavat kokea slangi-ilmausten halventavan lajia ja antavan sille epämääräisen kuvan. Tämä tulee esiin lainauksessa Jouko Kedon artikkelista "Mikä on kirre?" (Perhokalastus 4/1999). Kedon tekstissä mainitsema oppimestari on kirjailija Juhani Aho, jonka intohimona oli taimenen perhokalastus Viitasaaren Huopanankoskella.
"Entä mitä tapahtuu sille kielelliselle perinnölle, jonka siirrämme tuleville polville? Vääntäytyykö oppimestarimme lyhyt runonsäe: 'Täss on kala kaverille, lohi lahjalle luvattu, tavotettu teevonilla, hopealla Huopanasta' muotoon: ' Täss on sulle mäskisäkki, järväri jonka lupasin, tavotettu kirrehörhöllä, ruskealla runkkukoskesta'"
Lähteet:
Kaarina Karttunen: Stadi on hervoton pleisi
Perhokalastus 4/1999
Arvosana: 9+
Opettajan kommentit
- Käsittelet aihetta asiantuntevasti, hyvä. Ehkä slangin sananmuodostustapoja voisi myös tutkia.
- Perhokalastuksen sanaston erittely on erinomaista. Teillähän on aivan oma kieli.
- Hyvä asiatyyli, muutamia kielivirheitä
- Looginen rakenne
- Tekstistäsi puuttuu yläotsikko ja alaotsikoiden alla pitää olla ainakin kaksi kappaletta.
Kommentit