Muuramenjoki 21.8.2012

Sovimme Jussipekan kanssa viikonvaihteessa iltareissusta Muuramenjoelle, jonne sitten tänään töiden jälkeen suuntasimme. Joen vesi oli laskenut melkoisesti viime aikoina ollen nyt mielestäni aikalailla optimaalisella kalastuskorkeudella.

Etukäteen oli jo tiedossa, että mitään röytöjuhlia tuskin tulisi. Viimeisestä istutuksesta kun oli kulunut jo jonkin aikaa. Ihan hyvä niin, sillä kirjolohen ongintakin on mukavampaa, kun niitä saa hieman etsiä ja onkia muillakin kuin räikeillä leecheillä.

Ongin koko illan normaalista poiketen kahdella perholla. Ensi viikolla käytävien SM-finaalien jokijaksoilla perhojen määrä on rajoitettu kahteen, niin pitihän kahdella perholla kalastusta etukäteen hieman palautella mieleen.

Keskitin kalastuksen pääosin paikkoihin, joissa kalastuspaine ei ole normaalisti niin suuri. Sainkin illan aikana näistä paikoista kolme kirjolohta siiman päähän, joista kaksi tuli haaviin asti ja yksi tippui ennen aikojaan.

Kirjolohien lisäksi pienet taimenet purivat koskipaikoissa varsin ärhäkästi perhoihin. Kävipä vapautettavana myös yksi korkeita ilmaloikkia tehnyt noin nelikymppinen taimen. Lisäksi yksi reilu kolmevitonen harjus puri larvaa. Pakko sanoa, että Keski-Suomen hontelot ja taistelutahdoltaan melko laiskat harjukset ovat  kuin eri maailmasta pohjoisen lajitovereihinsa verrattuna.

Tämä muutaman tunnin iltavisiitti jäi todennäköisesti viimeiseksi kalastuskerraksi ennen Kuusamossa 1.-2.9 käytäviä SM-finaaleja. Ensi viikon loppupuoli ja seuraavan viikon alku menee pitkälti muuttohässäkän sekä kisailun parissa. Kuusamoon asti en treenaamaan lähtenyt, joten hieman kylmiltään suuntaan tällä kertaa finaaleihin.

Rauhoituksen alkamisen jälkeen katseet suuntautuvat jälleen lampihommiin. Ohjelmassa on finaalien jälkeen kilpailua joukkuekisojen ja syyskarsintojen merkeissä sekä varmasti myös normi kalareissuja järvikohteisiin.

Kuivat kahluukengät

Olen käynyt kuluvana kesänä melko säännöllisesti kalassa. Ehkä parhaana indikaattorina tähän ovat toimineet kahluukenkäni, jotka eivät olleet kuivaneet kunnolla koko kesänä. Tänään kuitenkin Simmsin monot olivat kuivat, joten takana oli yli viikon kalastustauko.

Käväisin siis iltakalassa töiden jälkeen. Odottelin tietysti veden olevan todella korkealla, kuten muillakin suuremmilla Keski-Suomen reittikoskilla. Tämän kosken vesi ei kuitenkaan ollut hirveän korkealla, mikä oli kyllä jonkin sortin yllätys. Harmi, että pinturirasia  jäi kokonaan kotiin.

Ilta alkoi pienempiä kaloja koukutellen. Alamittaisten taimenien vapauttamisen ohessa ihmetystä aiheuttivat useammat perhoihin purreet pienet kirjolohet, jotka eivät kosken kalastoon normaalisti kuulu. Lopulta sain sitten kontaktin parempaan taimeneen ja kuvattavana kävikin todellinen valioyksilö.

Tartutin vielä kosken loppuliu'usta streameriin suuren kalan, joka ei edes seiskan kepillä käskyttämällä tahtonut tulla millään ilveellä pintaan. Lopulta kala vei perhon ja ylös tuli vain karhea perukkeenpää, taisi siis olla useamman kilon hauki. Näin vielä yhden paremman taimenen läsäyttävän pinnassa, mutta ylös en enää saanut alamittaisia taimenia kummempia eväkkäitä. Yksi hyvänkokoinen harjus tosin irtosi ennen aikojaan.

Seuraava iltakalastuskeikka olisi vuorossa ehkä ensi viikolla. Kun vielä osaisi päättää, että minne sitä silloin suuntaisi..

Seurareissu tulvivalle Keskisenkoskelle

Pohjoisen reissun jälkeen olen palannut taas normaaliin päiväjärjestykseen ja muutama työpäiväkin on nyt loman jälkeen takana. Kalastuspoltteet eivät silti olleet perjantai-iltapäivällä vielä aivan huipussaan, kun suuntasimme Keski-Suomen Perhokalastajien seurareissulle kohti Keskisenkoskea. Toki vesitilanteellakin oli oma osuutensa asiaan. Käppyröiden mukaan Keskisellä on vettä normaalisti toukokuun tulvahuipun aikaan 70 kuutiota, nyt koskessa virtasi vettä 120 kuution verran! Tämä rajoitti tietysti kalapaikkoja melkoisesti, eikä juuri missään päässyt kahlaamaan yli 10 metrin päähän rannasta.

Aloitimme perjantai-illalla kalastuksen seitsemän maissa, aluksi suuntasimme Villen kanssa vastarannalle.  Ongin ensin yhden alamittaisen, kunnes larvaan puraisi hieman kookkaampi kala. Kovassa virranpaineessa kala tuntui aluksi kokoaan isommalta ja jouduin rymyämään sen perässä hyvän matkan alavirtaan. Lopulta ylös tuli pullea 52cm istaritaimen, joka sai pappia niskaansa ja päätyi mökin jääkaappiin odottamaan siirtymistään ravintoketjussa eteenpäin.

Alakosken kalastus oli todella haasteellista, vettä meni niin paljon, ettei normaalisti hyvin kaloja antavalle riutan reunalle ollut mitään asiaa. Ylemmästä koskesta ongin alamittaisten lisäksi vielä yhden nätin evällisen taimenen.

Kaloja tuntui alkukopaisun perusteella löytyvän rantojen läheltä melko hyvin, kauempaa ei oikein ollut asiaa kalastella. Illalla heitin vielä mökin puolella tunnin verran streameriä ja larvoja, yksi hieman alamittainen puri tinseliä ja taimenenpätkiä sai aina silloin tällöin irroitella larvoista.

Lauantaiaamuna en jaksanut herätä aikaisin kalaan vaan nukuin pitkään. Herätessäni Rami tallusteli mökille vastarannalta ottaneen puolimetrisen istarin kanssa. Rami oli käyttänyt myös evällisen mittakalan haavissa.

Niinpä päätin itsekin suunnata vastarannalle noin yhdentoista aikaan. Olin lainannut kamerani pohjoiseen lähteneelle Juholle. Tällä reissulla kameran virkaa toimittanut kännykkäni oli puolestaan kastunut illalla, eikä suostunut nyt käynnistymään. Lainasin siis tälle venevisiitille Ramin kameraa mukaani siltä varalta, että kuvaamisen arvoisia kaloja nousisi.

Niskan alapuolella olevan kiven edessä tuntui olevan melkoisen paljon kalaa. Koukutin siitä ensin pari alamittaista, jonka jälkeen 45cm istukas puri paikasta nymfiä. Hetken päästä paikalle tullut Ville koukutteli täysin samasta paikasta vielä nätin evällisen mittakalan.

Alempaa kahden puun välistä tartutin jälleen taimenen kiinni. Katsoin haavissa kalaa tarkastaakseni, että onko sillä rasvaevää. No, rasvaeviä löytyi kaksin kappalein! Eipä ole aiemmin tullut moiseen mutaatioon törmättyä.

Melkein heti seuraavalla heitolla tartutin paikasta vielä mittataimenen, jonka lopulta karkuutin kun en jaksanut juosta kalan perään, vaan yritin väkisin käskeä sen ylävirtaan. Jokusen alamittaisen jälkeen soudin takaisin mökin puolen rannalle. Pääsin nyt kahlaamaan niskalla pikkusaaren yläreunan kohdille, josta heittelin larvoja niskan virranreunoihin. Kohta larvaan täräytti hieman parempi kala, joka pohjassa juromisen jälkeen suostui haaviin saakka. Kaunis aavistuksen alle puolimetrinen eväkäs.

Aamupäivän lyhyt sessio antoi siis mukavasti kalaa vesitilanteesta huolimatta. Rami oli vielä saanut alakoskesta larvoilla yhden mittakalan. Kalastuspoltteet eivät olleet mitenkään järisyttävät. Mökille tullessani puhelimenikin suostui taas käynnistymään, tosin akun lataaminen ei onnistu vieläkään. Saattaapa hyvinkin tulla siis asiaa vakuutusyhtiölle..

Pidimme varsin pitkän ruokatauon loimuttamalla yhden kalan ja tekemällä toisen hiilloskalana foliossa metsästä poimittujen kanttarellien kera. Todella maukkaita olivat!

Ilta oli kalantulon suhteen hiljaisempi. Aluksi sain kyllä yhden mittakalan larvalla alakoskesta, mutta loppuilta sujui pikkutaimenia koukutellessa. Varsinkin alakosken kodan puoli oli aivan tupaten täynnä 20-30cm taimenta. Lienee joku 2-vuotisten istukassatsi valunut sinne. Koskessa oli tällä vedellä kalapaikkoja sen verran vähän ja ne tuntuivat iltaan mennessä jo niin pommitetuilta, että kalantulo ja samalla oma motivaatio hiipui.

Aamulla en enää itse jaksanut herätä kalaan, vaan rupesin laittamaan kamppeita kasaan. Ville ja Lauri kävivät vielä aamulla heittämässä, Ville olikin koukuttanut yhden 47cm rasvaevällisen kalan.