Hieman maltaanhuuruista kalastelua

Noniin, yökeikka Sysmän Tainiolle tuli sitten tehtyä. Kalastelua ei otettu kovin vakavasti, vaan rennolla otteella oheisviihdykkeiden kera.

Padon yläpuolella tuntui killejä olevan ihan tarpeeksi, kovia olivat kyllä kalat junnaamaan, mutta eihän tuota killenkalastusta kovin kauaa jaksa. Mielenkiintoinen huomio oli, että kaikki killet ottivat jälleen mustaan boobyyn oranssilla silmillä, vaikka toisena perhona oli jatkuvasti peruskillekone, oranssi leech. Olen vaihdellut niiden paikkoja perukkeessakin, mutta aina vaan booby kerää kalat, luotto perhoon alkaakin olla jo melko kova.


Killenkalastuksen jälkeen siirryttiin padon alle heittelemään. Tai no, kovin paljoa ei tullut kalasteltua, aika paljon aikaa sujui ölviä litkiessä ja nuotiolla istuessa. Yhden pienen taimenen ja muutaman ahvenenkörmyn kuitenkin padon alta koukutin. Pari muuta kalamiestä vetivät padon alta ihan komeat kuhatkin, meitä ei kuitenkaan onnistanut. Aamulla lyhyiden unien jälkeen ei enää kalastus huvittanut.

Aamupäivä joella

Pekan kanssa oli suunniteltu yökalastusta Sysmässä, mutta kun Jossu tuli aamusella herättelemään ja kysymään kalalle lähijoelle, lähdin pienen empimisen jälkeen mukaan. Kalastelimme lyhyehkön tuokion kauniina kesäaamupäivänä.

Pääsimme useampaan kertaan kontaktiin myös parempien taimenten kanssa, yksikään näistä ei vaan tullut haaviin asti, pieniä kylläkin. Muutaman paremman taimenen säikyttelimme, pari jäi tärpeiksi ja kahden kanssa Jossu onnistui jollain ilveellä katkottamaan piuhat. Kirjolohen kalastus suvanto-osuuksilla päätyi tuloksellisesti noin puolen tunnin heittelyn jälkeen, kun musta oranssisilmäinen booby kelpasi jälleen.


Hieman alempaa spottasin myös pintovan killen, joka ui melko laajaa rataa. Pinturin kanssa meni jo hermo, kun en koskaan saanut heitettyä sitä ympäriinsä surffailevan kalan eteen, niinpä vaihdoin muut perhot kiinni. Silloin juuri kala kävi pinnassa aivan edessäni, onneksi olin juuri kerennyt sitomaan boobyn perukkeeseen, jonka heitin veteen kellumaan. Kala haki välittömästi Boobyn pintakalvosta, mutta irtosi muutaman sekuntin räpellyksen jälkeen. Syykin selvisi pian: koukun pää oli taittunut.

Haukiputki jatkui myös, ihme kyllä, ettei perhoa kitusiinsa asti vetänyt poranokka onnistunut katkomaan 0,20mm piuhoja. Lopussa Jossu kuvaili matalalla sorapohjalla möllöttänyttä harjusta. Käskystä heitin sille pinturia hyvien tärppikuvien toivossa, kerran kala nousikin siihen, mutta Jossu ei onnistunut kunnon kuvaa ottamaan. Juuri kun Jossu lopetti perhon seuraamisen kamerallaan, harjus sitten nousi uudestaan perhoon. Niinpä tietysti. Ilta ja yö olisi tarkoitus viettää Sysmässä rennosti kalastellen, raporttia sitten huomenissa.

Lähijoella

Edellisestä kalastuskerrasta oli vierähtänyt jo yli viikko aikaa, ensin oli juhannusriennot ja sitten säät olivat huononpuoleiset, joten nyt alkoi kalaan tehdä mieli jo melkoisesti. Pekan kanssa lähdimmekin muutaman tunnin visiitille lähijoelle.

Ensimmäiselle kalastuspaikalle saavuttuamme naureskelimme jälleen paikallisten pikkuruuneperien ajatuksenjuoksun helmille, nyt oli jo ihan pakko näpätä kuvakin tuosta sähköpömpelistä... Tuossa oikeallahan se on nyt kaikkien ihailtavana. Ensimmäinen kopaisemamme paikka oli yllättävän hiljainen, vaikka ennen se oli aina lähes pomminvarma kalapaikka. Yksi taimen pyörähti perhon perässä, mutta muuten ei juurikaan tapahtumia alussa ollut, joten siirryimme puusillan kohdille.

Laitoin pintaperhot kiinni ja kävelin matalalle niskalle mahdollisimman varovasti, mutta niin vaan taas näin ainoastaan isot pakovanat, ennen kuin pääsin heittämään. Alapuolisessa pienessä välisuvannossa kuitenkin tuikki vielä taimen, pinturia joutui pariin kertaan vaihtamaan, ennen kun kala hairahtui. Taimen ei ollut mikään jättiläinen, mutta sitäkin kauniinpi ja terhakampi. Sain vielä paikasta pari pienehköä taimenta lisää, Pekka karkuutti pinturista kirjon ja paremman taimenen. Sitten olikin aika siirtyä killejahtiin.



Killejä lähdimme jallittamaan alempaa miedomman virran alueelta. Ei muuta kun boobylla ja leechillä varustettu litka veteen, heti ensi heitoilla boobya kävi ihmettelemässä nätti taimen, olipa ihmeen kirjomaisessa paikassa. Sama toistui hetken kuluttua uudestaan, kunnes taimen sai ilmeisesti tarpeekseen. Kohta boobyyn tarttui kuitenkin kala rivakan syöksyn kera. Kalan kanssa sai jonkun aikaa pelata ohuilla siimoilla, mutta lopulta haavissa makasi päälle kuusikymmensenttinen täplätakki, luonnonkala kaiken lisäksi. Oli vaan ihmeen pitkänokkainen taimeneksi.. No, ukko syö haukea kuin hullu puuroa, joten ruokakalaksihan tuo päätyi.

Pekka oli tällä välin saanut yhden killen, lähdimme koittamaan vielä toista paikkaa hieman alempaa. Pekalle nappasi kille kiinni välittömästi, kun saavuimme paikalle. Kala irtosi sitä lumpeiden seasta maalle vedettäessä, mutta niin vaan Pekka vielä sen haaviin sohi rantavedestä. Itse olin juuri vetämässä siimaa takaheittoon, kun hyvänkokoinen kille hyppäsi kiinni mustaan boobyyn perhon ollessa jo ilmassa. Väsytys oli melko hankalaa, kun joka puolella oli lumpeikkoa ja risuja, mutta lopulta nätti 54 senttinen ja parikiloinen kille päätyi kuitenkin haaviin. Se sai riittää kirjolohen kalastuksesta, ja oli aika suunnata kohti uusia paikkoja.


Kävimme ensin läpi yhden pienen koskipätkän, pari parempaa tuikkia näkyi, mutta emme näitä kaloja onnistuneet huijaamaan. Pintaperhoon erehtyi yksi pikkutaimen. Lopuksi kävimme vielä pellon keskellä virtaavalla pitkällä nivapätkällä. Tämä paikka tuntui olevan aivan tupaten täynnä pikkutaimenta, joissain paikoissa ei viitsinyt edes heittää, kun pikkutaimenet kävivät jatkuvasti ravistamassa perhoja. Isoimmatkin koukutetut taimenet jäivät täältä hieman yli kolmekymmensenttisiksi, yksi raju tukistus kuitenkin oli, liekö ollut isompi taimen, vai istutusten jälkeen alavirtaan vaeltanut kille.. Joen taimenkannan tila näyttää kuitenkin hyvältä, sen verran runsaasti pieniä taimenia paikoittain löytyy.


Taimenten lisäksi koukutin jälleen pari pirteää harjusta. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten harjus alkaa menestymään joessa, sopivaa nivamaista elinympäristöä ainakin joesta löytyy. Lisäksi viime vuoden pikkuharrit ovat jo kasvaneet varsin mallikkaasti, nyt suurimmat harjukset rikkovat kuitenkin jo 30cm rajan. Ehkä jo parin vuoden päästä täälläkin voi nauttia nelikymppisten harjusten pinturikalastuksesta, ken tietää...

Reissu ihan mukava kaikinpuolin, nyt sitä pitäisi taas muistaa käydä kalassa kun kausi on parhaimmillaan. Lapin reissulle on lähtö näillä näkymin 19. päivä heinäkuuta, jokunen tuokio pitää vielä viettää sidontapenkinkin ääressä, että kasassa on kahden viikon reissulle tarvittava arsenaali. Ja mukaan lähtevät Topias ja Hannu täytyy vielä pitää perhoissa, niin spigotti viihtyy lähiaikoina pakostikin ahkerasti kädessä.

Keski-Suomen koskilla

Oli taas aika perinteisen kesäkuisen Keski-Suomen koskikierroksen. Mukaan lähti Tampereelta Hannu, ja Mikko oli seurana ensimmäisen kitusilla heitetyn luvan ajan. Seuraavassa pientä raporttia reissusta.

Kituskoski



Kotalan koskien vehmaskosken alueella olen aikaisemmin pari lupaa heittänyt, mutta kituskosket oli täysin uusi paikka. Tulin alueelle ennen Mikkoa ja Hannua, joten aluksi oli hyvää aikaa pystyttää teltta ja valmistaa ruokaa.

Hannunkin piti ottaa harvoin hänen kädessään harvemmin viihtyvä perhovapa käteen, sillä Kitusilla on ainoastaan perhokalastus sallittu. Paikka oli todella hieno, ja toinen toistaan herkullisempia kiventakusia täynnä. Silti ilta oli ihmeen hiljainen, yksi kala oli hetken kiinni tinselissä, ja toinen kävi pyörähtämässä sen perässä. Toki koukutin komean ahvenen spuddleriin.Hannu oli karkuuttanut simpusta yhden paremman kalan, sekä saanut jokusen alamitan. Muillakin tuntui olevan hiljaista, sillä seitsemästä kalastajasta ainoastaan yksi oli onnistunut saamaan mittakalan.

Aamulla yhdeksän aikoihin menimme koittamaan uudelleen, nyt oli jo hieman enemmän tapahtumia. Kaloja kävi tinselin perässä pyörähtämässä, hyppimässä ja tukistamassa, mutteivät tahtoneet tarttua. Yksikin taimen hyppäsi perhoon viidellä peräkkäisellä heitolla, joista ainoastaan kerran oli parin ravistuksen verran kiinni. Ainoastaan yksi komevitonen jäi kiinni. Kovin kauaa ei enää kalasteltu, eikä tapahtumiakaan kyllä enää juurikaan ollut. Ei muuta kuin nokka kohti Heijosta, Mikko suuntasi puolestaan Viinikalle.

Heijostenkosket

Heijosille on aina mukava tulla, täältä löytää yleensä mukavaa juttuseuraa ja koskenrannasta löytyvä "leirintä-alue" on hyvin hoidettu ja idyllinen. Paikkanahan Heijonen on varsin haastava näin koskella harvemmin vierailevalle, koskialue on pitkä ja paikallistuntemuksesta on varmasti hyötyä. Päätimme hyödyntää yöksi luvatun sateen takia edullisen aittamajoitusmahdollisuuden, aitasta kun on sadeyön jälkeen huomattavasti mukavampi herätä kun kosteasta teltasta..

Kalastelimme ensin alkuillasta parin tunnin pianeenpäästelyrupeaman, Hannu sai jonkun alamittaisen sekä kovemman tällin. Tepalla oli sen sijaan tärähtänyt kovempaa. Mies oli heittänyt kakkosen vavalla sokkona pinturia heijostenkosken yläosan peiliin, kun siihen oli noussut 67cm/3,6kg taimen. Tepalla ei ollut edes haavia, mutta niin vain kala kohtasi voittajansa noillakin välineillä. Mahtoi olla jännä väsytys. Ihastelimme hetken Tepan kalaa, ennen kuin aloitimme illan ja yön kalastusrupeaman.

Alkuillasta oli todella runsaita vesiperhoskuoriutumisia, mutta kalat eivät kuitenkaan innostuneet pintomaan. Yölläkään ei tullut odottamaani pupahätsiä, syynä lienee varsin kylmä ilma. Yölä sain pari pienempää taimenta simpulla ja pinturilla, toinen hiukan alta neljäkymppinen roteva ja tumma kosken oma jutikka.

Puolenyön jälkeen saavuin Rakinkoskelle, jonka loppuliu'ussa Hannu oli kiusannut poranokkia, viime vuonna paikalla olleita kuhia ei ollut kuitenkaan näkynyt. Hannu lähti ylös nuotiopaikalle, mutta itse laitoin ison tinselin siimaan ja lähdin loppuliukuun poranokkajahtiin. Pian irroittelinkin jo vajaan kilon puikkaria, ja kohta siiman päässä temmelsi jo selvästi kookkaampi kala. "Hauki" käytäytyi oudon rauhallisesti, vaikka tuntuikin painavalta, uiskenteli vain molemmille sivuille, eikä juuri syöksynyt. Kun sain kalan lähelle, selvisi ettei se olekaan hauki. Kuha, ja iso sellainen! Lähellä kala alkoi teutaroimaan sitten pinnassa raivokkaasti ja irtosi. Harmi, ei sitä joka päivä saa mahdollisuutta useamman kilon kuhaan perhovälinein.. En jaksanut kävellä enää ylös, joten soitin Hannun hakemaan Rakilta, jonka jälkeen menimme väsyneinä nukkumaan.

Seuraavana aamuna nukuttiin pitkään, ja puolenpäivän jälkeen heitimme parin tunnin session. Itse kalastelin Heijostenkoskea, jonka sivu-uoman purkautumiskohdasta sain reilun kilon istukkaan tinselillä, tulipahan vihdoinkin ruokakala.. Heitin vielä yhden heiton paikkaan, ja tinselin nappasi reilu kolmevitonen nätti paikan oma kala. Sitten vaan istarin savustukseen ja suunta kohti Kalmukoskea.



Kalmukoski

Kalmulle saavuttuamme laitoimme teltan kasaan ja suuntasimme ennen iltaseitsemää itse kalmukoskeen kalalle. Hannu sai nopeasti koskesta yhden killen, lienee taas karannut kasvattamolta.. Itselläni oli yksi raju tukistus streamerissä, kun puhuin Hannulle ylävirtaan päin ja perho vain möllötti paikallaan pinnassa.. Niinhän siinä yleensä käy.



Suuntasimme sahille yökalaan, parina viime vuonna kesäkuun alussa viettämiemme öiden aikana sahilla on ollut varsin kookkaita taimenia pupaa syömässä. Nyt ei erikoista pupahätsiä tullut, pintakivien eteen heitetty pinkki murkku oli kuitenkin liian houkutteleva muutamille harjuksille ja pikkutaimenille suurimman harjuksen ollessa n.40cm kokoluokkaa. Toki yksi neljäsataagrammainen ahvenkin puraisi streameriä ja päätyi savulaatikkoon killen seuraksi. Hannu sai reilu nelikymppisen kirkkaan taimenen ja jokusen poranokan. Koska yö näytti varsin hiljaiselta, lopettelimme kalastuksen jo yhden maissa.



Aamulla heräsimme puoliväkisin seitsemän aikaa kalaan. Nyt kalastelimme lyhyehkön session kalmun alaosan koskialuetta. Karkuutin yhden nätin taimenen muutaman potkun kontaktin jälkeen hypyssä, sekä toinen kävi pyörähtämässä perhon perässä. Hannu käytti haavissa nättiä vajaan kilon reitin omaa kalaa yhden poranokan lisäksi. Lähdimme kalmulta jo hyvissä ajoin kohti reissun päätöstä ja Riekonkoskea.

Riekonkoski

Riekolle oli sitten viime visiitin rakennettu hieno iso laavu, telttaa ei tarvinnutkaan alkaa ähkiä kokoon, kun tilava yöpymispaikka oli jo valmiina. Savustelimme aluksi kalat, ja kolmen aikoihin aloitimme kalastuksen.



Kokosin tällä kertaa larvavavan, ja heiti kolmannella uitolla kävi nätti taimen potkuttelemassa siiman päässä riekonkosken saaren alapään syvässä montussa. Hannu viestitteli saaneensa alakosken loppuliu'usta reilu viisikymppisen istarin. Heitin yläkosken tinselillä läpi, ja tulin ylös larvastellen. Hieman kosken keskivälin alapuolella siima kiristyi. Aluksi luulin perhon jääneen pohjaan, mutta lopulta kala lähti liikkeelle ja syöksyi alavirtaan, jonka jälkeen takaisin ylävirtaan ennen haaviamista. Oliiviin larvaan haukannut kala oli noin viisikymppinen paksu rasvaevällinen jutikka. Valitettavasti en saanut kalasta tarkkaa mittaa enkä kuvia, kun taimen päätti ponkaista vedenrajassa olleesta haavista takaisin koskeen kameraa ja mittaa liiveistä kaivaessani. Jatkoin larvastusta, ja sain vielä yhden hyvän kalan tarttumaan, mutta se ryntäsi suoraan kovimpaan koskeen ja katkoi 0,22mm piuhat teräviin koskikiviin. Hannukin oli karkuuttanut hyvän kalan kosken loppuliu'usta.

Pieni tauko oli paikallaan, tapahtumia tuntui riekolla riittävän varsin hyvin, Hannu oli saanut toisen istukkaan yläkosken loppuliu'usta. Istukkaita oli kuulemma kipattu noin viikko takaperin, mutta kyllä kunnon kalaakin tuntui koskeksta löytyvän.. Siirryin alakosken kimppuun, alaspäin tinselin kera ja ylävirtaan takaisin larvastellen. Yhden parin potkun kontaktin sain larvalla, muuten oli hiljaista. Vastarannalla tosin kalaa väsyteltiin..



Illalla lähdimme kopaisemaan muittarinkoskea, josta istukkaita tuntui löytyvän melkoisen reilusti. Ensimmäisen 10 min aikana kerkesin karkuuttaa 2 istukasta ja pari kävi tavoittelemassa perhoa. Karkuutukset alkoivat jo riepoa, tässä vaiheessa päivää olin saanut kuudesta kiinni olleesta kalasta ainoastaan yhden ylös.. Kosken alaosasta Hannu väsytteli reilu viisikymmpisen istukkaan ylös. Itsekin sain hetken kuluttua vajaa puolitoistakiloisen istukkaan haaviin asti ja toisen hieman pienemmän heti perään. Sitten paikka hiljenikin ja siirryimme takaisin Riekolle. Taimenen savustuksen lomassa kävin yöllä heittämässä niskaa, missä hyppäsi pikkukalojen perässä melkoinen mörssäri kerran ilmaan. Sai se kummasti vapakäden heilumaan, vaikkei tärähtäytkään.. Sitten nukkumaan.

Aamulla heräsin seitsemän jälkeen reissun viimeiselle parin tunnin kalastustuokiolle. Tinseli siiman päähän ja niskalle, josta sain siihen yhden kovan tällin. Päätin koittaa uittaa perhoa muutaman metrin levyiseen sivu-uomaankin, josta joka väitti saaneensa ihan mittakalan. Kas kummaa, tinseliä vietiin ja hetken päästä haavissa kävi nätti 43cm rasvaevällinen kala. On siinä näköjään muitakin kuin pikkupoikasia.. Karkuutin tämän jälkeen saaren lopun montusta muutamien potkujen kontaktin jälkeen yhden kalan tinselistä. Kävin vielä kosken alaosan larvalla läpi, tuloksena yksi alamitta. Sitten alkoikin tämän vuoden Keski-Suomen kierros olla päätöspisteessä.



Kalantulollisesti reissu ei mikään huippu ollut, vaikka sekin parani kyllä loppua kohden. Riekonkoskelle tekisi varsinkin mieli mennä uudestaan vielä tänä kesänä. Ihan mukavia nämä Keski-Suomen kierrokset kuitenkin ovat, ja hyvää "lämmittelyä" sitä vuoden päätavoitetta eli Lapin reissua varten..

Päivä hammonjoella

Parina viime vuonna Hammonjoella käyminen on jäänyt vähemmälle, vaikka aikanaan melkein asuin siellä. Talkoissa ja muuten vaan katsomassa olen kyllä käynyt usein, mutta kalalla nykyään harvemmin. Tänään lähdinkin pitkästä aikaa Hammolle puro-ongelle.

Reissu ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, kun olin saanut auton parkkiin, niin huomasin volvon takarenkaan puhjenneen parkkipaikan lasinsiruun. Voi helvetti.. Kalastuksellisesti päivästä tuli kuitenkin varsin mainio. Heittelin alaosan läpi melkein kokonaisuudessaan, ja tapahtumia riitti- aluksi keskityin onkimaan killejä, jonka jälkeen siirryin kokonaan onkimaan puronieriöitä pintaperholla. Alaosalta koukutin 6 killeä, joista 4 kävi haavissa asti. Osa killeistä ei ottanut kuin leecheihin, toiset eivät taas hyväksyneet leechejä, mutta kelpuuttivat kyllä pikkuperhot. Huomasi kuitenkin selvästi, että killetkin olivat nyt arempia, kuin miltä ne viime perjantaina ennen kisoja näyttivät. Ovat varmasti saaneet tosin jo melkoisesti leuoilleenkin kisan aikana ja sen jälkeen.





Puronieriöitä tuli myös melkoinen kasa, paria vauraampaakin pääsin jallittamaan. Toinen näistä oli hetken kiinni, toinen lähti pakoon kun viereisellä tiellä jyräsi joku helvetinmoinen rekka. Muutaman ihan nätin nieriän sain toki vapautettavaksikin. Uutena lajina näin joessa myös ravun. Mukavasti temmelsi eteenpäin pohjia pitkin. Makkaroita paistellessani alkuillasta Janne tuli paikalle , vaihdettiin autoon uusi rengas ja lähdettiin yläosille heittämään.


Ylhäällä tuli heiteltyä lyhyehkö rupeama putken alapuolista aluetta. Tuloksena muutama nieriä, ja pari killeä (toinen viime torstain steelheadeja, toisella mittaa hätäseen 15cm). Sain myös kauniin keltaisen n.25cm taimenen, alaosilta sain myös samanmoisen, mutta väriltään täysin kirkkaan. Mukava nähdä taimenenkin menestyvän vielä hammolla.

Yläosan mahtikille

Kyllä Hammo on vaan mukava paikka käydä kalassa, taas päivä vierähti ihan huomaamatta pusikoissa tetsatessa ja kaloja väijyessä. On se palattava tänne vielä uudestaankin kuluvana kesänä, syksyllähän onkin tiedossa neljän seuran kilpailut hammolla..

Iltakalassa lähijoella

Viikonloppuna aikana ei vielä kerinnyt hammon karsintojen takia kalalle. Sunnuntai-iltana asia oli sitten korjattava, joten suuntasimme Pekan kanssa koskelle iltakalaan.

Ensimmäisestä paikasta kylän kohdilta tuli kyllä kalahavaintoja, muttei yhtään ylös asti, ellei Pekan saamaa hauenpulikkaa lasketa. Itse sain sentään yhden saappaan, oli muuten kokoa 36. Pekka totesi tosin saappaan olevan alamittainen..

Yksi paikalla pyörähtänyt virppamies kertoi saaneensa alempaa killen, joten päätimme pyörähtää siellä. Näin suvantoalueella kuusen alla pintakäynnin, joten laitoin caddiksen siimanpäähän. Heti ensiheitolla sitä vietiinkin todella rivakan kirjolohen taholta, joka kuitenkin irtosi lopulta. Pistin leechit kiinni ja karkuutin heti perään kaksi killeä lisää. Näemmä tankkiauto pyörähtänyt täälläkin kuluvan kevään aikana. Astelin alemmas, josta Pekka olikin saanut pari killeä, ja pian käytti kolmattakin ylhäällä. Itsekin sain hetken päästä pari killeä ylös asti, ottivat muuten tosi rivakoita syöksyjä ja viihtyivät paljon ilmassa. Eivät kuitenkaan tainneet olla sentään ihan eilen istutettuja, sillä molemmilla oli maha täynnä risukoppia, toisella jopa aikuisia vesiperhosia. Kun ruokakalat oli saatu, oli aika taas keskittyä taimenenpyyntiin.


Kalastelimme alempaa ensin yhden koskipätkän nopeasti läpi, yksi kolmekymmentäsenttinen taimenentappi kävi vapautettavana. Sitten siirryimme pitkälle nivapätkälle, jossa kalastus oli varsin hauskaa, vaikkei kaloja pahemmin tullutkaan. Tärppejä tuli todella paljon, mutta ainoastaan yksi harjus kävi räpeltämässä siiman päässä. Puoli kymmenen aikoihin pakkasimme kamppeet ja lopettelimme kalastustuokion tältä illalta.