tiistai 17. kesäkuuta 2008

Keski-Suomen koskilla

Oli taas aika perinteisen kesäkuisen Keski-Suomen koskikierroksen. Mukaan lähti Tampereelta Hannu, ja Mikko oli seurana ensimmäisen kitusilla heitetyn luvan ajan. Seuraavassa pientä raporttia reissusta.

Kituskoski



Kotalan koskien vehmaskosken alueella olen aikaisemmin pari lupaa heittänyt, mutta kituskosket oli täysin uusi paikka. Tulin alueelle ennen Mikkoa ja Hannua, joten aluksi oli hyvää aikaa pystyttää teltta ja valmistaa ruokaa.

Hannunkin piti ottaa harvoin hänen kädessään harvemmin viihtyvä perhovapa käteen, sillä Kitusilla on ainoastaan perhokalastus sallittu. Paikka oli todella hieno, ja toinen toistaan herkullisempia kiventakusia täynnä. Silti ilta oli ihmeen hiljainen, yksi kala oli hetken kiinni tinselissä, ja toinen kävi pyörähtämässä sen perässä. Toki koukutin komean ahvenen spuddleriin.Hannu oli karkuuttanut simpusta yhden paremman kalan, sekä saanut jokusen alamitan. Muillakin tuntui olevan hiljaista, sillä seitsemästä kalastajasta ainoastaan yksi oli onnistunut saamaan mittakalan.

Aamulla yhdeksän aikoihin menimme koittamaan uudelleen, nyt oli jo hieman enemmän tapahtumia. Kaloja kävi tinselin perässä pyörähtämässä, hyppimässä ja tukistamassa, mutteivät tahtoneet tarttua. Yksikin taimen hyppäsi perhoon viidellä peräkkäisellä heitolla, joista ainoastaan kerran oli parin ravistuksen verran kiinni. Ainoastaan yksi komevitonen jäi kiinni. Kovin kauaa ei enää kalasteltu, eikä tapahtumiakaan kyllä enää juurikaan ollut. Ei muuta kuin nokka kohti Heijosta, Mikko suuntasi puolestaan Viinikalle.

Heijostenkosket

Heijosille on aina mukava tulla, täältä löytää yleensä mukavaa juttuseuraa ja koskenrannasta löytyvä "leirintä-alue" on hyvin hoidettu ja idyllinen. Paikkanahan Heijonen on varsin haastava näin koskella harvemmin vierailevalle, koskialue on pitkä ja paikallistuntemuksesta on varmasti hyötyä. Päätimme hyödyntää yöksi luvatun sateen takia edullisen aittamajoitusmahdollisuuden, aitasta kun on sadeyön jälkeen huomattavasti mukavampi herätä kun kosteasta teltasta..

Kalastelimme ensin alkuillasta parin tunnin pianeenpäästelyrupeaman, Hannu sai jonkun alamittaisen sekä kovemman tällin. Tepalla oli sen sijaan tärähtänyt kovempaa. Mies oli heittänyt kakkosen vavalla sokkona pinturia heijostenkosken yläosan peiliin, kun siihen oli noussut 67cm/3,6kg taimen. Tepalla ei ollut edes haavia, mutta niin vain kala kohtasi voittajansa noillakin välineillä. Mahtoi olla jännä väsytys. Ihastelimme hetken Tepan kalaa, ennen kuin aloitimme illan ja yön kalastusrupeaman.

Alkuillasta oli todella runsaita vesiperhoskuoriutumisia, mutta kalat eivät kuitenkaan innostuneet pintomaan. Yölläkään ei tullut odottamaani pupahätsiä, syynä lienee varsin kylmä ilma. Yölä sain pari pienempää taimenta simpulla ja pinturilla, toinen hiukan alta neljäkymppinen roteva ja tumma kosken oma jutikka.

Puolenyön jälkeen saavuin Rakinkoskelle, jonka loppuliu'ussa Hannu oli kiusannut poranokkia, viime vuonna paikalla olleita kuhia ei ollut kuitenkaan näkynyt. Hannu lähti ylös nuotiopaikalle, mutta itse laitoin ison tinselin siimaan ja lähdin loppuliukuun poranokkajahtiin. Pian irroittelinkin jo vajaan kilon puikkaria, ja kohta siiman päässä temmelsi jo selvästi kookkaampi kala. "Hauki" käytäytyi oudon rauhallisesti, vaikka tuntuikin painavalta, uiskenteli vain molemmille sivuille, eikä juuri syöksynyt. Kun sain kalan lähelle, selvisi ettei se olekaan hauki. Kuha, ja iso sellainen! Lähellä kala alkoi teutaroimaan sitten pinnassa raivokkaasti ja irtosi. Harmi, ei sitä joka päivä saa mahdollisuutta useamman kilon kuhaan perhovälinein.. En jaksanut kävellä enää ylös, joten soitin Hannun hakemaan Rakilta, jonka jälkeen menimme väsyneinä nukkumaan.

Seuraavana aamuna nukuttiin pitkään, ja puolenpäivän jälkeen heitimme parin tunnin session. Itse kalastelin Heijostenkoskea, jonka sivu-uoman purkautumiskohdasta sain reilun kilon istukkaan tinselillä, tulipahan vihdoinkin ruokakala.. Heitin vielä yhden heiton paikkaan, ja tinselin nappasi reilu kolmevitonen nätti paikan oma kala. Sitten vaan istarin savustukseen ja suunta kohti Kalmukoskea.



Kalmukoski

Kalmulle saavuttuamme laitoimme teltan kasaan ja suuntasimme ennen iltaseitsemää itse kalmukoskeen kalalle. Hannu sai nopeasti koskesta yhden killen, lienee taas karannut kasvattamolta.. Itselläni oli yksi raju tukistus streamerissä, kun puhuin Hannulle ylävirtaan päin ja perho vain möllötti paikallaan pinnassa.. Niinhän siinä yleensä käy.



Suuntasimme sahille yökalaan, parina viime vuonna kesäkuun alussa viettämiemme öiden aikana sahilla on ollut varsin kookkaita taimenia pupaa syömässä. Nyt ei erikoista pupahätsiä tullut, pintakivien eteen heitetty pinkki murkku oli kuitenkin liian houkutteleva muutamille harjuksille ja pikkutaimenille suurimman harjuksen ollessa n.40cm kokoluokkaa. Toki yksi neljäsataagrammainen ahvenkin puraisi streameriä ja päätyi savulaatikkoon killen seuraksi. Hannu sai reilu nelikymppisen kirkkaan taimenen ja jokusen poranokan. Koska yö näytti varsin hiljaiselta, lopettelimme kalastuksen jo yhden maissa.



Aamulla heräsimme puoliväkisin seitsemän aikaa kalaan. Nyt kalastelimme lyhyehkön session kalmun alaosan koskialuetta. Karkuutin yhden nätin taimenen muutaman potkun kontaktin jälkeen hypyssä, sekä toinen kävi pyörähtämässä perhon perässä. Hannu käytti haavissa nättiä vajaan kilon reitin omaa kalaa yhden poranokan lisäksi. Lähdimme kalmulta jo hyvissä ajoin kohti reissun päätöstä ja Riekonkoskea.

Riekonkoski

Riekolle oli sitten viime visiitin rakennettu hieno iso laavu, telttaa ei tarvinnutkaan alkaa ähkiä kokoon, kun tilava yöpymispaikka oli jo valmiina. Savustelimme aluksi kalat, ja kolmen aikoihin aloitimme kalastuksen.



Kokosin tällä kertaa larvavavan, ja heiti kolmannella uitolla kävi nätti taimen potkuttelemassa siiman päässä riekonkosken saaren alapään syvässä montussa. Hannu viestitteli saaneensa alakosken loppuliu'usta reilu viisikymppisen istarin. Heitin yläkosken tinselillä läpi, ja tulin ylös larvastellen. Hieman kosken keskivälin alapuolella siima kiristyi. Aluksi luulin perhon jääneen pohjaan, mutta lopulta kala lähti liikkeelle ja syöksyi alavirtaan, jonka jälkeen takaisin ylävirtaan ennen haaviamista. Oliiviin larvaan haukannut kala oli noin viisikymppinen paksu rasvaevällinen jutikka. Valitettavasti en saanut kalasta tarkkaa mittaa enkä kuvia, kun taimen päätti ponkaista vedenrajassa olleesta haavista takaisin koskeen kameraa ja mittaa liiveistä kaivaessani. Jatkoin larvastusta, ja sain vielä yhden hyvän kalan tarttumaan, mutta se ryntäsi suoraan kovimpaan koskeen ja katkoi 0,22mm piuhat teräviin koskikiviin. Hannukin oli karkuuttanut hyvän kalan kosken loppuliu'usta.

Pieni tauko oli paikallaan, tapahtumia tuntui riekolla riittävän varsin hyvin, Hannu oli saanut toisen istukkaan yläkosken loppuliu'usta. Istukkaita oli kuulemma kipattu noin viikko takaperin, mutta kyllä kunnon kalaakin tuntui koskeksta löytyvän.. Siirryin alakosken kimppuun, alaspäin tinselin kera ja ylävirtaan takaisin larvastellen. Yhden parin potkun kontaktin sain larvalla, muuten oli hiljaista. Vastarannalla tosin kalaa väsyteltiin..



Illalla lähdimme kopaisemaan muittarinkoskea, josta istukkaita tuntui löytyvän melkoisen reilusti. Ensimmäisen 10 min aikana kerkesin karkuuttaa 2 istukasta ja pari kävi tavoittelemassa perhoa. Karkuutukset alkoivat jo riepoa, tässä vaiheessa päivää olin saanut kuudesta kiinni olleesta kalasta ainoastaan yhden ylös.. Kosken alaosasta Hannu väsytteli reilu viisikymmpisen istukkaan ylös. Itsekin sain hetken kuluttua vajaa puolitoistakiloisen istukkaan haaviin asti ja toisen hieman pienemmän heti perään. Sitten paikka hiljenikin ja siirryimme takaisin Riekolle. Taimenen savustuksen lomassa kävin yöllä heittämässä niskaa, missä hyppäsi pikkukalojen perässä melkoinen mörssäri kerran ilmaan. Sai se kummasti vapakäden heilumaan, vaikkei tärähtäytkään.. Sitten nukkumaan.

Aamulla heräsin seitsemän jälkeen reissun viimeiselle parin tunnin kalastustuokiolle. Tinseli siiman päähän ja niskalle, josta sain siihen yhden kovan tällin. Päätin koittaa uittaa perhoa muutaman metrin levyiseen sivu-uomaankin, josta joka väitti saaneensa ihan mittakalan. Kas kummaa, tinseliä vietiin ja hetken päästä haavissa kävi nätti 43cm rasvaevällinen kala. On siinä näköjään muitakin kuin pikkupoikasia.. Karkuutin tämän jälkeen saaren lopun montusta muutamien potkujen kontaktin jälkeen yhden kalan tinselistä. Kävin vielä kosken alaosan larvalla läpi, tuloksena yksi alamitta. Sitten alkoikin tämän vuoden Keski-Suomen kierros olla päätöspisteessä.



Kalantulollisesti reissu ei mikään huippu ollut, vaikka sekin parani kyllä loppua kohden. Riekonkoskelle tekisi varsinkin mieli mennä uudestaan vielä tänä kesänä. Ihan mukavia nämä Keski-Suomen kierrokset kuitenkin ovat, ja hyvää "lämmittelyä" sitä vuoden päätavoitetta eli Lapin reissua varten..

Ei kommentteja: