Passiivisia kaloja ja menetetty perhosiima

Eilen illalla tuli sitten pitkästä aikaa käytyä myös tuulastamassa, kun Jossun kanssa käytiin nopeasti katsastamassa rantakaislikon tilanne. Tuuli häiritsi melkoisesti, mutta löytyihän sieltä kuitenkin pienellä kopaisulla yksi ruokakalaksi kelpaava hauki. Tänään oli kuitenkin aika mennä taas perhokalaan, kun suuntasimme Pekan kanssa Sysmään.

Kaloja näkyi paikalla kyllä olevan, mutta varsin passiivisella päällä olivat. Naistenkoskelta ei pahemmin kontakteja tullut, joten suuntasimme yläkoskelle. Hiljaista tuntui olevan sielläkin, kunnes Pekka tartutti killen, joka pääsi pian autuaammille uiskentelumaille. Itse menin samaan paikkaan, ja lirutin siimoja pohjien puolelle loppuliukuun, kun pohjasiima yhtäkkiä katkesi! Sinne meni vitosen multi, pohjasiima oli ilmeisesti hankautunut johonkin kiveen, ja katkesi siten erittäin helposti. Onneksi siima oli jo muutenkin varsin kulunut ja kovia kokenut, pitää ensi viikolla hakea uusi naru perhokolmiosta..


Takaisin naistenkoskelle, ja hiljaista oli sielläkin. Yhden kalan tosin tartutin niskalta, mutta se irtosi nopeasti. Olin loppuliu'ussa jo kelaamassa siimoja sisään ja lähtemässä, kun vihreään kuulapupaan sitten täräytti pirteä kirjolohi, jota voisi jonkinlaiseksi työvoitoksikin kutsua.. Suuria kalastushaluja ei enää ollut, kävimme pikaisesti padon alla taimenten toivossa, mutta kun kalastaminen ei enää tunnu kovin mielekkäältä, on aika lähteä.


Syksy meneekin pitkälti kilpakalastuksen merkeissä, ensi viikonloppuna olisi joukkue-SM kisat, 20.9 perinteiset neljän seuran kisat ja 11.10 Vekaran karsinta. Täytyy vielä miettiä ensi vuoden karsintoihin hakemista, toki jos tuo Vekaran karsinta menee putkeen, niin silloin se on jopa todennäköistä. Ensi viikolla pitää joka tapauksessa sitoa perhoja joukkuekisoja varten, sen verta tyhjiksi askit ovat taas päässeet luottoperhoista.

Syksyn merkkejä

Opiskelut ovat taas alkaneet, mutta viikonlopuksi tulin käymään Vääksyssä, joten lähdin pitkästä aikaa katsastamaan lähijoen tilannetta. Taisin tosin olla melkoisen ajatuksissani, sillä joelle ajaessani käännyin ikään kuin vanhasta muistista väärästä risteyksestä, joka vie eräällä toiselle pikkujoelle.. No, ei pieni harhalenkki aina pahaa tee..

Syksy tekee selvästi jo tuloaan, vedessä on jo melko paljon kellastuneita lehtiä, eikä ilmakaan ollut tänään kuin hieman kymmenen asteen paremmalla puolella. Pienet taimenet tuntuivat olevan melkoisen innokkaalla syönnillä, mutta kookkaammista ei tällä kertaa ollut juurikaan havaintoa, kuten ei myöskään kirjolohista. Toki taas tuli myös pari harjusta, sekä järkyttävä peto, hädin tuskin 10cm hauki.. Toki yksi isompikin luupää kävi perhoa puremassa. Haukia onkin tullut täältä tänä vuonna varsin runsaasti, vaikkei niitä ole ikinä edes tullut yritettyä. Onneksi myös pieniäkin taimenia tuntuu riittävän varsin hyvin.

Pikapisto Päijänteelle

Elokuu on mennyt hyvin vähillä kalastelulla, tänään päivän Olympialaisia katsellessani alkoi sitten tehdä mieli kalalle.. Istukkaiden onkiminen ei kuitenkaan napannut yhtään, joten päädyin tekemään pikaisen piston Päijänteen siikapaikoille.



Jonkun aikaa olin heitellyt ja yhden tärpinkin saanut, kun näin rannan vieressä melko matalassa pintakäynnin. En jaksanut pinturia laittaa kiinni, vaan uitin kuulapäät tuikkilinjalle, ja siika hyväksykin vihreän kuulapään ensiuitolla. Muutaman sekunnin kuluttua tosin tämä ihan nätti siika jo onnistui rimpuilemaan itsensä irti perhosta.

Reilun tunnin heittelyn jälkeen olin jo lähdössä pois, kun näin taas pintakäynnin. Pieni cdc-pinturi siimanpäähän, ja kala nousikin perhoon heti kun se vain kohdalle tuli. Yllätys seurasikin sitten, kun kala tuli ylös. Siian sijasta perhossa rimpuili noin 30cm harjus, enpä ole ennen Päijänteestä harria perholla saanut.. Tämän jälkeen aloin jo epäilemään ensiksi kiinni olleen isomman kalan lajia, siialta se tosin näytti. Niin tai näin, paikalla pitää piipahtaa syksyn mittaan useamminkin.

Säälilammella

Ruijan reissun jälkeen tuli koettua pienimuotoista kalastuskrapulaa, lähivedet eivät jostain kumman syystä hirveästi houkutelleet.. Alkuviikosta käväistiin Pekan kanssa Evolla, olotila oli jokseenkin flegmaattinen, eikä kolmen tunnin lupaakaan jaksettu heittää kokonaan. Taisi olla edellisestä istutuksestakin aikaa yli kuukausi. Tänään oli sitten vuorossa jokavuotinen "pervokalastusreissu" Havulammelle, joka myös Säälilampena tunnetaan perhokalastajien keskuudessa.

Kalaa tuli tuttuun tyyliin reilusti. Alussa heitin hieman leechejä, pienet nymfit ja kuulapääpupat antoivat kuitenkin niitä paremmin kaloja. Parin tunnin jälkeen siirryin kokonaan pintureiden heittoon, hieman yllättäen kirjolohet ottivatkin niihin kaikista parhaiten. Pinkki murkku, caddis ja klinkhämer olivat kovaa valuuttaa. Siikoihin ei tällä kertaa saatu kontakteja, kirjolohet olivat pieniä (0,5-1kg), mutta todella virkeitä. Yksi kilon pulikka veti jopa pohjasiimoille asti. Ihan hauskaahan tällainen kalastus on aikansa, mutta kun killejä on väsytetty useampi kymmenen, on jo aiheellista miettiä, voiko touhua kutsua enää lainkaan kalastukseksi..


Yksi hauska tapaus reissulla sattui. Yleensä kirjolohien vatsasta on kalastusvälineistä totuttu löytämään lähinnä tahnaonkijoiden kolmihaarakoukkuja, toisin kävi tänään erästä ruokalaksi otettua killeä peratessa. Kalan vatsalaukusta löytyi Goddard Caddis katkenneen siimanpätkän kera. Perho haisi ties kuinka kauan kalan vatsassa olleena sen verran pahalle, ettei tullut laitettua omaan rasiaan :)

Killen syönnösnäyte

Ruijan päiväkirjat

Kesän pääreissu on nyt sitten takana, kirjasin reissuilla fiiliksiä ja tapahtumia päivittäin päiväkirjamaisesti, julkaistakoon nuo sitten nyt täällä minkään jälkistoorin sijaan.. Kuvia tuli räpsittyä melkoisesti, kuvagalleriasta löytyykin vajaa parisataa otosta reissulta.

Pe 18.7

Yhdeksältä aamulla lähdettiin liikkeelle Vääksystä, auto ja asuntovaunu pistettiin parkkiin Muonionjoen varrelle puoli yhdeltätoista illalla. Vettä näyttää väylässä virtaavan melkoisesti. Tästä se alkaa, saas nähdä..

La 19.7 Taimenjoki

Yllättävän vaikea aloitus, muutama kovempi tälli streameriin, mutteivät tarttuneet. Ylös vain pikkutaimenia. Hannu sai kumiveneestä heittelemällä nelikymppisen taimenen, ja Topias yhden reilu puolikiloisen. Paikalle tyypillistä pupahätsiä ei tullut lainkaan. Varmasti hiljaisin täällä viettämäni kalastuspäivä. Ilma oli ihan OK, vedet aika korkealla.


Su 20.7 Taimenjoki ja yläpuolinen järvi

Iltapäivällä käytiin tutkimassa uusia alueita, herkulliselta niskalta paukkasikin oliiviin zonkeriin pari ihan nättiä taimenta, joista toinen ruokakalaksi. Kalastelimme koskea alkuiltaan, pienempiä taimenia tuli, ja Hannulla oli kontakti isompaan kalaan.

Yöksi menimme Mikon ja Topiaksen kanssa yläpuolisen järven kapeikkoon, josta Kautokeinon desinfiointiaseman pitäjä oli paria päivää aiemmin saanut 8kg taimenen ruohosuojatulla minnow spoonilla... Siikaa oli paikalla julmetusti, välillä oli joka heitolla tapahtumia. Yhdessä vaiheessa tosin karkuutin yli 10 siikaa putkeen.. Todella nautittavaa kalastusta valoisassa kesäyössä, vaikka suurimmat siiat olivat vain reilu puolikiloisia. Sekä pinturilla että nymfillä tuli hyvin kaloja. Ilma kaunis ja aurinkoinen.

Ma 21.7 Gievdneguoikka

Aamulla nukuttiin herroiksi ja savusteltiin kaloja ennen lähtöä Gievdneguoikalle. Tänän tuli kalasteltua vain muutaman tunnin rupeama illalla, jos sitten huomenaamulla jaksaisi herätä taimenta koittamaan.. Siikaa tuli totuttuun tyyliin taas paljon ja helposti, suurin ylös tullut 800g. Taimenen suhteen hiljaisempaa yhtä puolen kilon poikkeusta lukuunottamatta. Keli muuttui epävakaiseksi, pojoistuuli puhaltaa kovaa ja vettä ripottaa. Kautokeinoelvassa vesi korkealla.


Ti 22.7 Gievdneguoikka

Suunnitelmista huolimatta ei tullut lähdettyä aamukalaan. Sade rummutti asuntovaunun kattoon ja pohjoistuuli vihmoi sellaisella voimalla, että lämmin makuupussi vei voiton. Päivällä ensin nopea kopaisu leirin vierestä, tuloksena yksi pikkutaimen. Kolmen jälkeen lähdin sitten tallustelemaan yläkoskelle vastarantaa pitkin. Kolmannella heitolla tärähti niskalta taimen kiinni simppuun, ja lähti samointein koskea alaspäin. Vesi oli sen verran korkealla, että seuraaminen oli vaikeaa. Kaaduin kahdesti koskessa, mutta kala pysyi silti kiinni. Lopulta sain kosken alta voimakkaan jutikan haaviin, mitat 47cm/1,3kg ja todella voimakas kala! Hannu oli hetkeä aiemmin saanut 47cm/1,15kg taimenen ja karkuuttanut toisen alemman kosken niskalta.

Sain yläkoskesta vielä karvan alta kilon taimenen ja lähdin tallustelemaan leiriin. Illalla yritin heittää keskikoskea vastarannalta, mutta vesi oli niin korkealla, ettei sitä pystynyt kuohuista järkevästi streamerilla kalastamaan. Sillan yläpuolella oli sitten parempaa perhovettä, josta sain nopeaan tahtiin 43cm ja hieman alta nelikymppisen taimenen simpulla. Kauaa ei tänään tullut heitettyä, mutta taimentapahtumia ihan mukavasti. Keli epävakainen, sadetta ja pohjoistuulta.

Ke 23.7 Masi

Päivä valkeni sateisena ja todella tuulisena, Kautokeinoelvan vesi noussut entisestään, joten pieniä käynnistysvaikeuksia ilmeni. Iltapäivällä pienen tuumaustauon jälkeen siirrettiin leiri Masille. Masilla sitten pähkäiltiin illan kalastusta.. Kovan pohjoistuulen ja Kautokeinoelvan vedenpaisumuksen myötä päätimme Mikon ja Topiaksen kanssa patikoida Masijoen ylemmän osan harripaikoille, Hannu jäi Kautokeinoelvalle. Ennen iltakuutta aloitimme kävelyn Masijoen harripooleille. Pääsimme selvästi korkkaamaan muutaman kalastamamme poolin, sillä harjusta nousi runsaasti. Vesi oli tosin täälläkin korkealla, eikä kaikkia ottipaikkoja pystynyt kalastamaan. Larvastelemalla kaloihin sai kuitenkin hyvin kontakteja, kyllä Masijoki on kanjoneineen hieno harjusjoki, vaikkei mikään suurharrijoki olekaan. Tuollaisia 40-45cm harjuksia nousi kuitenkin mukavasti, ja yhden kiloluokan harrin karkuutin hetken väsyttelyn jälkeen.

'

Jossain vaiheessa Hannu soitteli, Kautokeinoelvan puolelta oli noussut 65cm/3,1kg taimen. Tämän lisäksi Hannu oli parin tunnin heittelyllä karkuuttanut haavin vierestä n.55cm taimenen ja saanut yhden nelikymppisen, taimenta siis tuntuu olevan liikkeellä elvassa. Hannulla vuosi on mennyt varsin mukavasti isompien taimenten merkeissä, kun keväisen 4,4kiloisen seuraksi nousi nyt päälle kolmonen. Leiriin tultuamme ihastelimme kalaa hetken, Mikon kanssa kävimme vielä muutaman heiton heittämässä Kautokeinoelvan puolella, mutta Masijoen jalkapatikka ja kiipeily oli vienyt mehut niin, että kauaa ei jaksettu. No, huomisen suunnitelma on ainakin selvä, isoa taimenta lähdetään yrittämään elvalta, kun niitä kerran tuntuu liikkeellä olevan.


To 24.7 Masi

Eilisen Masijoen patikoinnin jälkeen uni maistui, ja kuorsaus raikui pitkälle iltapäivään. Illalla puoli kahdeksan aikoihin aloittelimme kalastusta Kautokeinoelvan puolella isompi taimen mielessä, Hannu piti välipäivän. Isoon streameriin paukkasi pari nelivitosta harjusta, jotka pitivät vireyttä yllä. Hetken päästä karkuutin ison rauhallisen kalan, todennäköisesti hauen. Tätä olettamusta tuki seuraava samoilta sijoilta ottanut kala, jota sai jo sitten hetken väsyttää.. Lopulta 87cm pullea poranokka kävi poistuttamassa streamerin suupielestä, oli perkele purrut zonkerin aivan hajalle.. No, olipahan suurin perhokalani..

Streameriin ei tullut mitään taimentapahtumia, mutta eväitä syödessä alkoi niskalla pupaa kuoriutumaan ja kalat aktivoituivat. Pari heittoa pupalla ja taimen kiinni, juoksua alaspäin, kala veti voimakasvirtaiseen sivu-uomaan, josta sitten puoliväkisin haaviin. Solakan punertavavatsaisen taimenen mitat 51cm/1,25kg. Pupalätinää jatkui vielä aikansa, nättejä päälle nelikymppisiä harreja kävi vapautettavana. Aamulla ennen nukkumaanmenoa syötiin Hannun eilisestä taimenesta tehtyä keittoa, maukasta oli.

Pe 25.7 Masi

Aamu venähti eilisyön kalastelun jälkeen pitkäksi. Siinä sitten mietittiin illan kalastussuunnitelmia, kello oli jo niin paljon, että päätettiin pitää huoltopäivän tapainen ja jäädä vielä Masille. Illalla käytiin heittämässä Kautokeinoelvan puolella, vesi on jo aivan tulvakorkeudessa, joten seuraavat päivät on keskityttävä muihin jokiin. Streameriin otti vain yksi puolen kilon taimen, joten menin Masijoen lasku-uomien väliin yrittämään harreja larvalla. Harrien tilalla paikassa oli nyt siikoja, myös muutama +- 40cm taimen hakkasi larvoihin kiinni, joista yksi 41cm ruokakalaksi. Lopulta tuli toki pari nättiä harjustakin. Huomenna siirrytään pienempien jokien kimppuun, Kautokeinoelvan vesi kun on melkein metrin normaalia korkeammalla..

La 26.7 Metsäjoki

Tänään aamulla kiukuttelin, kun toimet myöhästyi taas, kun jätkiä ei meinannut saada kirveelläkään hereille ennen kahta. Tulvaisen Kautokeinoelvan sijaan lähdettiin koluamaan erästä pienempää jokea. Asuntovaunulta lähdöstä kesti noin tunti, ennen kuin päästiin laittamaan telttaleiriä pystyyn joen lähistölle, seitsemän jälkeen sitten kalaan.. Heti alussa sain muutaman noin puolen kilon siian. Joki oli todella maukkaan näköinen, mutta parin tunnin streamerinheittelyn jälken olin saanut vain yhden pienen taimenen tarttumaan. Hannu oli saanut nelivitosen taimenen, Topias puolestaan kävi uimasilla. Safkaa naamaan, ja uudestaan joelle.. Oliiviin zonkeriin tarrasi 44cm siika, oli niellyt perhon kurkkuunsa asti..

Ihmettelin taimentapahtumien vähyyttä, kunnes zonkeria vietiin putouksen alla. Kala lähti alavirtaan, ja sitä sai nelosen vavalla käskeä tosissaan, ettei mennyt vastarannan isojen terävien kivien takaa. Perhosiima jumitti kahluukenkiin, joten jouduin juoksemaan alavirtaan kalan kanssa helvetinmoista kyytiä, kun löysiä ei saanut. Kala veti kovavirtaiseen pikku-uomaan, josta vedin sen väkisin haaviin.

Kyllä on Ruijan kaloissa voimaa! Urostaimenen mitat 54cm/1,7kg. Vasta väsytyksen jälkeen huomasin perhovapani olevan poikki n.5cm kärjestä. Varmaan ottanut osumaa johonkin pusikkoon kalan perässä tetsatessa. Kahluukenkiin jumittunut perhosiimakin oli kivikossa katkennut, onneksi kala tuli sentään ylös.. Sitten ei muuta, kuin olut käteen ja tulille. Hannu ja Mikko sai vielä pari +40cm taimenta, joista toinen loimutettiin yöllä siian kanssa.

Su 27.7 Metsäjoki

Eilen mentiin vasta viiden aikoihin nukkumaan, joten herääminenkin venyi iltapäivään. Trangialla kaurapuuroa naamaan ja patikoimaan ylöspäin. Niskalla kävi pari kertaa kala pinnassa, joten ei muuta kuin caddista kehiin.. Kaksi heittoa pinturilla, ja 43cm & 38cm kauniit taimenet kävivät haavin kautta vapautettavina. Streamerilla ei koskiosuuksilla juuri tapahtumia tullut. Kun saavuin alaniskalle, näin vaahtolautan kohdilla käyvän hyvänkokoisia siikoja jatkuvasti pinnassa, evät vain vilkkuivat.. Pieni #18 rasvattu nymfi kiinni, ja aivan pintakalvon alta uittamaan. Siiat kävivät hyvin kiinni, ensin sain muutaman 500-800g kalan, kunnes nymfiin paukkasi isompi, joka kävi haavissa punnittavana. 1,1kg lihava si(i)ka. Hetken päästä oli kiinni vielä isompi, mutta irtosi hieman ennen haavia.

Illalla taas streamerin heittoa, aluksi oli hiljaista, mutta kun laitoin muddler minnowin siimanpäähän, tuli ensin pikkutaimen ja loppuliu'usta tämähti tukevammin. Pitkiä syöksyjä tehnyt kala paljastui solakaksi 48cm taimeneksi.Alueella näkyi myös puoliksi mädäntynyt ~70cm taimen. Kauan vaivannut kestostauti tuntui ottavan taas otetta, joten lopetin kalastuksen puoleenyöhön. Tämän takia mitään pidempiä patikoita tuskin tulee reissulla tehtyä, muutaman kilometrinkin huhkiminen saa jo olon melko heikoksi.

Ma 28.7 Siebejokka

Aamulla pistettiin leiri kasaan ja suunnattiin kohti uusia paikkoja. Kautokeinossa käytiin päivällä kaupassa, ja camping-alueella sikahintaisessa suihkussa pesemässä leirielämän hiet pois. Suunnattiin sitten koittamaan Siebejokkaa, jota on aina ohi mennessä tullut katseltua, vaan ei ikinä kalasteltua. Vesi oli täälläkin korkealla, pari tunnin kalastuksen jälkeen aloin jo epäillä, onko joessa taimenia lainkaan. Sitten tinseliin nasahti, ja väsyttelyn jälkeen karvan alta kilon taimen kuunteli papin kolkuttelua, suolakalaksi.. Leiriin vetämään safkaa naamaan ja alemmalle koskelle kalaan.


Jo jokea ylittäessämme virrassa lilluneeseen tinseliin nappasi kaunis n.43cm taimen, joka pääsi takaisin uiskentelemaan. Heti perään vapauttelin alakoskesta 45cm & 38cm taimenet, sekä sain yhden lujan tällin. Syönti tuntui olevan kohdillaan. Tinseliin en aiemmin reissulla ollut juuri tapahtumia saanut, mutta nyt näytti toimivan. Topiaksenkin tinselin perässä mesosi taimen niskalla, mutta jäi tarttumatta. Sitten tuli sankka usva joen ylle, ja syönti katkesi. Hannu oli tetsannut elvan puolelle ja kiusannut isoja ahvenia ja poranokkia, sekä nähnyt yhden mörkötaimenen pintovan.

Ti 29.7 Pikefossen


Eilinen aurinkoinen päivä näytti jäävän yksittäistapaukseksi, tänään jatkui taas pilvinen ja epävakaa sää. Iltapäivällä käytiin Kautokeinossa kaupassa ja tankilla. Käytiin kopaisemassa nopeasti avzejokkaa ilman suurempia tapahtumia, jonka jälkeen Pikefossenille. Kautokeinoelvan vesi laskenut kolmessa päivässä n.30cm, ollen siti vielä korkealla. Heti alussa larvaan haksahti nelikymppinen taimen, ja paljon kirjavankokoista harjusta, suurimmat päälle 40cm. Hannu sai illalla solakan peilikirkkaan 52cm/1,2kg taimenen. Itse sain puolenyön aikoihin putouksen alapuolen akanvirrasta lihavan 46cm/1,2kg taimenen oliivilla larvalla. Huomenna täytyy mennä kumiveneellä vastarannalle ja kopaista paikat sieltä. Taimenia on noussut reissulla kyllä varsin mallikkaasti olosuhteisiin nähden.

Ke 30.7 Pikefossen + lähiympäristö

Aamupäivällä tetsattiin Topiaksen kanssa rautupaikalle, raudut eivät olleet järin yhteistyöhaluisia, mutta yksi pikkurautu tuli lopulta mallikalaksi. Täällä löin myös polveni, ja nyt käveleminen ontuu. Iltapäivällä kävin lähistön järvellä ja sen laskupurolla. Järvellä näkyi kyllä tuikkeja, mutta heittokantaman ulkopuolella. Purosta sen sijaan pirteät pikkutaimenet kävivät kiventakusista äkäisesti perhoihin, suurimmat nättejä puolikiloisia.



Illalla mentiin kumiveneellä Piken vastarannalle, tavoitteena isompi taimen. +-40cm harjukset kävivät äkäisesti kiinni isoihinkin streamerehin, ja niitä sai vähän väliä vapautella. Lopulta sain lyhyen, mutta sykähdyttävän kontaktin isomukseen. Jäätävä tärppi koskesta tinseliin, ja kaikki siimat lipesivät samlointein käsistä. Ei vain tarttunut, perkele.. Hannu oli könynnyt ylemmäs ja saanutkin nättejä rautuja, joista neljä ruokakaloiksi. Kalastusmotivaatio alkaa päälle kymmenen reissupäivän jälkeen hieman rakoilla, vaikkei pitkiä päiväsessioita olekaan tehty. Huomenna kalaan vasta myöhemmin illalla, tavoitteena isompi rautu.

To 31.7 Pikefossen + ympäristö

Sää oli jälleen tänään todella kylmä, ja pohjoistuuli tuiversi taas. Jotain hyvää tästäkin, sääsketkään eivät liikkuneet näin kylmällä. Illalla kävin nopeasti kopaisemassa putouksen alapuolen, harjusta nousi jatkuvasti, sekä muutama pienehkö taimen. Parhaimillaan molemmissa perhoissa temmelsi +40cm harjus. Yöksi patikoimme rautupaikalle, liekö hyinen keli sitten pistänyt rauduilta suut kiinni, sillä vaikeaa oli. Aluksi karkuutin yhden raudun, sitten puolen kilon siika säikäytteli raudunkuvat silmissä heittänyttä perhomiestä, lopuksi yksi pikkurautu irtosi vielä rantakivillä. Hannu sai yhden 37cm raudun ja vajaan kilon siian, Topias yhden pikkutaimenen. Täältä palattua kävin vielä putouksen alla harjuksia kiusaamassa. Vesi on koko ajan laskussa, kohta alkaa olla jo normikorkeudella.Huomenna reissun lopetus Cabardaksella, missä Mikko on ainakin viime päivinä onnistunut varsin hyvin..

Pe 1.8 Taimenjoki

Joelle tuötaessa keli oli helvetin kylmä, ja pohjoistuuli oli tuiversi niin, että asutovaunukin tuntui heiluvan.. Kalastus alkoi hyvin, kun niskalta paukautti heti tinseliin 45cm & 42cm pirteät taimenet, jotka viihtyivät suurimmaksi osaksi ilmassa.. Hannun kanssa käytiin alempana heittelemässä, Hannu tartuttikin heti melkoisen taimenen, joka veti lähes sata metriä siimaa suvantoon, josta yli 50m yhdellä syöksyllä ennen irtoamistaan. Koosta on vaikea sanoa muuta, kuin että iso...


Illalla menin jälleen niskalle, josta aloin etenemään tinseliä heitellen alaspäin ennen pupahätsiä. Eräästä virranreunasta tinseliin paukauttikin tasan kiloinen nätin punapilkkuinen pomppukala ja hieman ylempää pullea kolmevitonen. Sitten vaan pupapeiliin odottelemaan kuoriutumista. Silkkipupaan täräyttikin melkein heti vahva kala, joka haaviin tultuaan paljastui 48cm/1,25kg todella kauniiksi taimenyksilöksi. Melkein heti perään sain vielä vapautella pupasta kaksi n.43-45cm vahvaa pohjoisen taimenta. Sitten vain juttelemaan muiden kalastajien kanssa ja fiilistelemään, enää ei ollut pakonomaista tarvetta heittää, vaan pystyi vain rauhassa istuskelemaan ja katselemaan. Oli mukavaa kokea kunnon pupakalastustakin, sitä kun ei tällä reissulla aiemmin liiemmin päässyt harrastamaan. Kävin vielä heittämässä hyvästit joelle koskijakson alaosissa, jossa yksi pikkutaimen kävi vapautettavana. Hieno päätöspäivä reissulle, huomenna kohti etelää.