Säälilammella

Ruijan reissun jälkeen tuli koettua pienimuotoista kalastuskrapulaa, lähivedet eivät jostain kumman syystä hirveästi houkutelleet.. Alkuviikosta käväistiin Pekan kanssa Evolla, olotila oli jokseenkin flegmaattinen, eikä kolmen tunnin lupaakaan jaksettu heittää kokonaan. Taisi olla edellisestä istutuksestakin aikaa yli kuukausi. Tänään oli sitten vuorossa jokavuotinen "pervokalastusreissu" Havulammelle, joka myös Säälilampena tunnetaan perhokalastajien keskuudessa.

Kalaa tuli tuttuun tyyliin reilusti. Alussa heitin hieman leechejä, pienet nymfit ja kuulapääpupat antoivat kuitenkin niitä paremmin kaloja. Parin tunnin jälkeen siirryin kokonaan pintureiden heittoon, hieman yllättäen kirjolohet ottivatkin niihin kaikista parhaiten. Pinkki murkku, caddis ja klinkhämer olivat kovaa valuuttaa. Siikoihin ei tällä kertaa saatu kontakteja, kirjolohet olivat pieniä (0,5-1kg), mutta todella virkeitä. Yksi kilon pulikka veti jopa pohjasiimoille asti. Ihan hauskaahan tällainen kalastus on aikansa, mutta kun killejä on väsytetty useampi kymmenen, on jo aiheellista miettiä, voiko touhua kutsua enää lainkaan kalastukseksi..


Yksi hauska tapaus reissulla sattui. Yleensä kirjolohien vatsasta on kalastusvälineistä totuttu löytämään lähinnä tahnaonkijoiden kolmihaarakoukkuja, toisin kävi tänään erästä ruokalaksi otettua killeä peratessa. Kalan vatsalaukusta löytyi Goddard Caddis katkenneen siimanpätkän kera. Perho haisi ties kuinka kauan kalan vatsassa olleena sen verran pahalle, ettei tullut laitettua omaan rasiaan :)

Killen syönnösnäyte