Pintovia kaloja etsimässä

Eilen olin iltaan asti opiskelujen tiimoilta töissä Aivomyrsky-nimisessä nuoryrittäjyystapahtumassa. Kun vielä kalavälineet olivat Vääksyssä, näytti siltä, että tämän viikonlopun kalastukset jää väliin. Seistessäni narikassa puhelin piippaili kuitenkin vähän väliä ja lukiessani viestejä Pekan ja Hannun saamista kaloista mieli muuttui. Joten tänään ennen viittä ylös, kuuden linkulla Jyväskylästä Vääksyyn ja siitä Pekan kanssa lähijoelle kalalle.

Pinturirasiakin oli ensimmäistä kertaa tänä vuonna mukana reissussa, odotinkin jo pääseväni tarjoamaan pintaperhoa tuikkiville kaloille. Pinturit saivat kuitenkin olla rauhassa, sumareita kömpi jonkin verran hangilla, mutta joessa näkyi päivän aikana vain yksittäisiä kappaleita pörräämässä. Kalat eivät vielä aktivoituneet syömään kuoriutuvia korreja. Tällä joella on muutenkin sumariaika selvästi myöhemmin kuin esim. Tainionvirralla, viime vuonnakin sain nauttia hyvästä sumukorentokalastuksesta vielä huhtikuun puolessavälissä.


Joen vesi oli noussut selvästi viime käyntikerrasta, vaikka se silloinkin oli jo korkealla. Nyt joen voisi sanoa olevan melkein tulvakorkeudella. Tämä vaikeutti osaltaan kalastusta, kylän kohdilta aloituspaikasta pieneen mustaan boobyyn tarttui pikkutaimen, joka kuitenkin nopeasti irtosi. Kävimme läpi vielä pari seuraavaa paikkaa, kyllä riittää nättiä potentiaalisen näköistä sumarinivaa/suvantoa kaislikkoineen, viikon päästä uskoisin kalojen jo aktivoituvan täälläkin korrien perään, onhan ensi viikolle kuitenkin luvattu lämpimiä ilmoja. Kalastus jatkui varsin hiljaisissa merkeissä, yhden pikkutaimenen karkuuttelin jälleen. Sitten olikin aika mennä tutulle ottisuvannolle.

Tuttu ja turvallinen kylmän veden ottisuvantokin tuntui ihmeen kuolleelta, liekö noussut vesi sitten muuttanut virtauksia niin, etteivät kalat olleet enää tutuilla paikoilla. Perhomenekki oli taas melkoinen, kun pohjaan oli päästävä vaikka vesi korkealla olikin. Luulin pienen oliivin leechini jääneen jälleen pohjaan kiinni, josta aloin sitä riuhtoa. Samointein komea taimenenkylki nousi pintaan, muutama muljahdus ja irti, perkele! Kyllä osaa olla kylmänveden aikaan taimenen ottikin joskus huomaamaton, nytkin tuntui aivan kun perho olisi vain töksähtänyt pohjaan. Alajuoksulla näkyi pari saukkoa sukeltelevan, siinäpä selitys myös viimeksi tästä paikasta tulleiden kalojen ruhjeille. Olimme lähdössä jo pois, kun kymmenisen metriä alavirtaan näkyi komea "tuikki". Pekka alkoikin jo virittelemään nymfejään, kunnes saukon selkä tuli pintaan. Olisihan siinä ainakin rulla huutanut, jos tuikin aiheuttaja olisi perhon ottanut :).

Kopaisimme läpi aloituspaikkamme, mutta kovin hiljaiselta vaikutti. No, ei sitä kalaa väkisin oteta, joten kotiinpäin oli lähdettävä.

Pikaisesti Päijänteellä

Pääsiäislomalla oli tarkoitus kalastella pinturilla sumareita napsivia kaloja, mutta kipakat pakkaskelit pistivät suunnitelmat uusiksi. Tänään oli kyllä tarkoitus ensin mennä joelle, mutta pakkanen sai mielen muuttumaan, joten suuntasin aamulla pilkille Vesijärvelle. Helmikuiset isomman ahvenen paikat antoivat nyt vain muutamia hassuja pikkuahvenia ja kiiskiä. Jäältä takaisin tarpoessa Pekka soitteli, päätimme sitten lähteä pikaiselle reissulle Päijänteelle. Tämän kauden yksi tavoitteistani on saada Päijänteeltä perholla mittataimen, joten pakkohan sitä on joskus yrittääkin, että saa lääniluvalle vastinetta.

Kun saavuimme paikalle keli oli mukavan aurinkoinen, pakkanen ja navakka tuuli vain haittasi kalastusta. Sitten rupesikin jo tulemaan lunta ja puolentoista tunnin heittelyn jälkeen olimme jo melko kypsiä koko touhuun. Tällainen kalastus on kuitenkin melkoista hakuammuntaa, voi olla että jokusen reissun joutuu vielä heittämään ennen kuin Päijänteen taimen haavissa sätkii. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole, sen ovat tietyt kalamiehet tuossakin paikassa osoittaneet.


Takastulomatkalla kävimme vielä heittämässä muutaman heiton Karisalmen sillan alla siian toivossa, mutta sitten tuuli ja lumipyry kävi niin sankaksi, että tämä piipahdus oli aika lopettaa. Ensi viikonloppuna en kalalle pääse, joten itseäni ei haittaa yhtään vaikka pakkaset jatkuisivat vielä viikon verran :). Tämän vuoden sumarireissuni jäänevätkin parin viikon päähän, toivottavasti edes jonkun pinturikalan kerkiäisi saamaan.

Sumariajan kynnyksen mietteitä.

Parin viikon päästä sumariaika lienee Etelä-Suomessa jo parhaimmillaan, sen verran lämmintä ilmaa on pidellyt ja plussaa lupaa jatkossakin. Eilen tuli värjöteltyä SM-pilkissä kaloja seulomassa ennen punnitusta. Melkoisen määrän ahvenensinttiä sai voittaja nostaa 4 tunnin aikana yli 16 kilon saaliiseen.. Olipa eräs pilkkijä saanut komean reilu parikiloisen kirkkaan taimenenkin. Päivän jälkeen käsiin pinttynyttä ahvenenhajua sai pestä pois kertaan jos toiseenkin, ennen kuin kehtasi astua bussiin kohti Jyväskylää.

Tänään tuli valmistettua lauantainen taimen, yhden paistetun fileen vetäisinkin jo naamaan perunoiden kera, eipä ollut maussa valittamista. Parin viikon päästä olisi muutto, siinä hässäkässä mennee jonkin aikaa, kun muuttoautokin pitäisi vielä jostain hommata.Pitäisi varmaan jo lähiaikoina varata luvat Langinkoskelle joksikin huhtikuiseksi viikonlopuksi, jos vaikkapa kirkas meritaimen eksyisi perhoon. Sumariajan jälkeen kalastuskohteet monipuolistuvat muutenkin, kun jokien lisäksi Evon järvet avautuvat, heti jäidenlähdön jälkeinen aika tuntui ainakin viime vuonna olla vuoden parasta kalastusaikaa Evolla. Päijänteen taimentakin pitäisi yrittää muutamasta tiedossa olevasta paikasta.

Perhoja on syntynyt penkistä verkkaiseen mutta tasaiseen tahtiin. Kohta perhokalastuskausi pyörähtääkin jo todenteolla käyntiin, into on myös se mukainen. Erehtyisiköhän se kolmen kilon taimen vaikkapa allaolevaan perhoon?

Vuoden ensimmäinen mitallinen

Tänä viikonloppuna tulin Vääksyyn jälleen käymään, sillä olin lupautunut sunnuntaiksi Vesijärvellä järjestettäviin SM-pilkkeihin toimitsijaksi. Pilkille piti tänäänkin alun perin mennä, mutta suunnitelmat muuttuivat kun Pekka soitteli eilen illalla lähtemään koskelle. Edellislauantain Hartolan reissu suijui tyylipuhtaassa MP-meiningissä, joten vuoden ensimmäinen mittakala antoi vielä odottaa itseään.

Pari ensimmäistä koluamaamme paikkaa eivät antaneet minkäänlaisia kalatapahtumia, eikä kalastusmotivaatiokaan ollut aivan huipussaan. Talvipäivä oli kuitenkin hieno, ja metsän siimeksessä hennon lumisateen keskellä virtaava joki näytti kauniilta. Harmi, että kamera jäi kotiin. Erään kosken alussuvannolta koukutimme Pekan kanssa tälle joelle tyypilliset, noin 30-35 senttiset ärhäkät taimenet.

Ennen lähtöä päätimme vielä kopaista jo aamulla kalastamamme kosken alapuolisen suvannon, joka viime reissulla vaikutti yllättävän hiljaiselta. Kyseessä on kuitenkin eräs tämän joen parhaista kylmän veden paikoista. Pelkät kumisaappaat jalassa kahlasin rannassa olevan virtapaikan yli keskelle suvantoa, josta paikka on hyvä kalastaa. Jonkun ajan päästä kymppikoon mustaa boobya vietiin, mielessä kävi kyseessä olevan killen, mutta ilmahyppy paljasti kalan mukavankokoiseksi taimeneksi. Jostain ihmeen syystä kala ryntäsi yläpuoliseen koskeen, vaikkei vesi varmasti astetta lämpimämpää ole. Kaaduin koskessa ja löin polveni, lisäksi sain kirota täynnä vettä olevia saappaitani. Kun 48 senttinen koirastaimen möllötti haavissa, päätin papittaa sen, vaikkei tapoihini olekaan yleensä kuulunut tällä joella taimenten pamputtaminen. Kamerakin oli jäänyt matkasta, joten kuvaaminen jäi kotiin. Myöhemmin kalan kolkkaaminen alkoi hieman kaivertaa, kyseessä kun oli vielä normaalia tummempi kala tämän joen asukiksi. Taimen oli kuitenkin punalihainen, joten eiköhän se hyvällä ruokahalulla siirry ravintoketjussa eteenpäin. Kala oli syönyt mahan täyteen pieniä simpukoita, mitä on ollut usein syönnöksenä myös tämän joen kirjolohilla.

Molemmat jalkani olivat litimärät, joten lähdimme ajelemaan takaisin kohti Vääksyä. Reissu oli vaihteeksi varsin lyhyt, usein tulee talvella piiskottua liiankin kauan, jolloin olotila muuttuu helposti sellaiseksi, ettei kalastus ole enää kovin nautinnollista.




Nämä vuoden ekat reissut ovat tehneet ainakin selväksi, että vaikka rasiat suht täyteen sidoinkin, ei se riitä. Talvella jos haluaa saada kaloja, on perhot saatava pohjan tuntumaan, joten perhokato on melkoinen. Ei muuta kun spigotti sauhuamaan taas.Sumariaikakin alkaa olla ihan hollilla, Hartolassa on kuulemma ensimmäiset korrit jo kuoriutuneet. Itselläni on tosin muutto juuri ehkä parhaimpana sumariviikonloppuna (29-30.3). Tosin tuo ei juuri haittaa, jos toiseen asuntoon muutto lopettaa tämän yli puoli vuotta jatkuneen mystisen sairastelun minkä epäilen olevan nykyisessä asunnossa olevan homeen aiheuttamaa, ei yhden kalastusviikonlopun menettäminen paina yhtään missän. Elämässä on muutakin kuin perhokalastus.. Tai niin ne ainakin väittää..