torstai 28. helmikuuta 2013

Ilmoittautuminen karsintoihin

Tänään on viimeinen päivä ilmoittautua kevään ja kesän SM-karsintakilpailuihin. Itse täytin lomakkeen ensimmäistä kertaa jo tammikuun puolella, mutta muokkailin kisoja aina silloin tällöin ja loppujen lopuksi ruksin ilmoittautumislomakkeeseen seuraavat kisat:

09.05.2013 Ylöjärvi, Julkujärvi
11.05.2013 Kuopio, Iso-Valkeinen
12.05.2013 Keuruu, Valkeisjärvi
18.05.2013 Lestijärvi, Vakeisjärvi
26.05.2013 Jyväskylä, Kuusikkolampi
08.06.2013 Hollola, Hammonjoki
15.06.2013 Vekaranjärvi, Risulampi
16.06.2013 Vekaranjärvi, Ahvenlampi



Aikalailla vanhan kaavan mukaan siis menin, Hammonjoki ainoa jokikisa ja Lestijärven Valkeinen ainoa itselleni uusi kisa lapussa. Harkinnassa oli kyllä muutama muukin jokikisa, jotka jäivät lopulta pois aikataulujen tai muiden syiden takia. Lisäksi jostain piti karsia, sillä onhan tuossakin listassa jo kahdeksan eri kisaa. Nyt vain sitten odottelemaan, että mihin kisoihin arpa osuu tänä vuonna..

Kyllä muuten meinasi tänään aamupäivällä olla vaikeaa keskittyä töihin, ulkona oli sen verran hieno keli ja ilma reilusti plussan puolella. Kalaan olisi tehnyt mieli.. Viikonloppuna on edessä kilpaperhokalastajien pilkkikisatapahtuma, perhokalastuskausi alkanee osaltani toden teolla tämän jälkeen. Mikäli siis kelit vain viikonlopuisin sallivat.

Kalapoltteet alkavat olla pinnassa, joten selailin tuossa aikani kuluksi vanhoja kuvia alkukevään reissuista. Hieman hymähtelin, kun eteeni osui alapuolinen "vahinkovideopätkä". Tarkoituksena oli siis ottaa pönökuva kalasta, mutta kamerassa olikin videokuvaus päällä.



perjantai 22. helmikuuta 2013

Ilmapallolarva

Kekseliäs perhokalastaja löytää tunnetusti hyviä sidontamateriaaleja mitä eriskummallisemmista paikoista. Esimerkiksi larvoja voi vääntää vaikkapa kumihanskoista tai uimalakeista. Esittelen tässä yhden perhon, jonka päämateriaali on hieman tavallisesta poikkeava, nimittäin ilmapallo.

Muutamia vuosia takaperin Tiimiakatemialla opiskellessani toimistollamme pyöri vapun jälkeen ilmapalloja, joita tekemisen puutteessa heittelin ympäriinsä. Puhkoin yhden pinkin ilmapallon ja sitä katsellessani tuli mieleen, että tästähän saisi tehtyä hyviä larvoja. Olen vääntänyt tuosta yhdestä ja samasta puhkotusta ilmapallosta vuosien varrella jo ties kuinka monta larvaa. Tämä ilmapallo on ollut siitä hyvä materiaali, että kumi on erittäin ohutta eikä lainkaan läpinäkyvää. Larva ei siis tule turhan paksuksi ja mitään alusrunkoja ei tarvita, vaan ilmapallosuikaleen voi kiertää suoraan lyijylangan päälle.

Vaaleanpinkki sävy on toiminut kaloille erityisen hyvin näin kylmän veden aikaan. Esimerkiksi viime reissulla kaikki kolme kalaa purivat tällaiseen yläperhona olleeseen larvaan. Käytänkin pinkkejä larvoja lähes aina yläperhoina, alempana roikuu sitten pari luonnollisemman väristä larvaa tai nymfiä. Kesällä tykkään taasen käyttää pinkeissä larvoissa hieman räikeämpiä sävyjä.

Imapallolarvan sitomiseen tarvittavat materiaalit

Koukku: #10 TMC 2499SP-BL
Painotus: Lyijylankaa yksi kierros koko rungon matkalle. Lyijylangan kiertämisen jälkeen sivellään pikaliimaa, joka pitää lyijylangan paikoillaan ja sen päälle kierrettävä ilmapallosuikale jämähtää samalla pitävästi kiinni.
Runko: Ilmapallosta leikattu ohut suikale kierrettynä koko rungon matkalle. Etuosa värjätään yläosasta mustalla permanenttitussilla.
Kuula: 3,5mm kuparinvärinen volsukuula.


Vastoin yleistä käsitystä pinkit larvat eivät todellakaan ole pelkkiä istariperhoja, ne kelpaavat erinomaisesti myös luonnonkaloille. Tietysti kaikilla ei luonto anna periksi laittaa tämmöisiä pinkkejä matosia siiman päähän. No, kukin onkikoon sellaisilla perhoilla millä itse haluaa. 

Ilmapallolarva taimenen suupielessä
Seuraava perhoreissuni saanee nyt odottaa ainakin pari viikkoa. Tämä viikonloppu menee Iisalmessa Juhani Ahon Perhokerhon vieraana Finnmarkin sekä Kuolan kalastuksesta kertoessa, seuraavana viikonloppuna on taas pilkkikisatapahtuman vuoro.

Tein eilen pienimuotoisen inventaarion perhorasioihini, kun Wychwoodin "jättijärvirasia" tuli postissa. Aiemmin omat järviperhoni olivat olleet useissa erillisissä rasioissa. Vaikka tuo nimenomainen rasia veti yli 500 perhoa, niin huomasin, ettei siihen siltikään mahtuneet edes kaikki järviperhoni. Inventaarion jälkeen kaapeista löytyy tällä hetkellä 12 täynnä olevaa perhorasiaa ja lisäksi kaappien pohjilla lojuu epämääräisiä perhokasoja. Vaikka olen vuosittain jakanut ns. ylijäämäperhoja ympäriinsä aloitteleville kavereille, niin kyllä perhoja on silti yhä varastossa melkoiset arsenaalit. Ja lisää syntyy koko ajan, minkäs sille voi. Tosin joillekin muille tuo tusina täyttä perhorasiaa lienee vain murto-osa perhoarsenaalista. Ollaan me hulluja!

lauantai 16. helmikuuta 2013

Koettelemusten kalapäivä

Viimeisen viikon aikana kalastuspoltteet ovat taas alkaneet nousta, osasyynä ehkäpä kaverien sosiaaliseen mediaan postaamat kalakuvat. Niinpä päätin lähteä lauantaiajelulle katsomaan, josko joki olisi jo sulana. Olin jo alunperin asennoitunut siihen, että joki voisi hyvinkin olla jäässä ja kalastus ei onnistuisi. Paikalla tullessani huomasin virran olevan kuitenkin kokonaan sulana, jes!

Autoa pysäköidessä meinasi tulla pienoisia ongelmia, kun normaalisti käytetty parkkipaikka oli lumen peitossa. Yrittäessäni ajaa autoa parkkiin se jäi pohjastaan kiinni lumeen, eikä enää liikkunut. Pientä takapakkia siis alkuun. Kävelin läheiselle mökille, jonka isäntä kävi Volvollansa kiskaisemassa autoni pois ja lainasi lumilapiotaan, jotta sain tehtyä parkkitilaa autolle. Kiitokset!

No, vihdoin päästiinkiin jo kalaan. Oli muuten melko raskasta tarpoa lähes polveen yltävässä suojalumessa, jalat olivat äkkiä hapoilla ja ukko yltäpäältä hiessä.



Vajaan tunnin tyhjänpyytämisen jälkeen indikaattori sukelsi ja larvaa vietiin. Mukavan väännön jälkeen haaviin solahti pienen tuuletuksen kera vuoden ensimmäinen paremman kokoinen taimen, joka lähti parin kuvan jälkeen luonnollisesti takaisin elementtiinsä.


Sain myös streameriin yhden rivakan tärpin samasta paikasta, mutta siimat liuskahtivat käsistä ja kala jäi tartuttamatta. Kopaisin vielä kaksi paikkaa, joista jälkimmäisestä käytin pari harjusta haavissa. Kolmisen tunnin lyhyen kalastussetin jälkeen pakkasin kamat ja lähdin ajamaan kotiin. Kotiin ajaessa ajattelin, että olipa yllättävän mukava talvinen piipahdus ongella, alun pientä hinausepisodia lukuunottamatta tästä ei saisi ainakaan jatkoa parin viikon takaiselle avautumispostaukselle. Olin kuitenkin väärässä..

Reissun jälkeiset koettelemukset

Takastulomatkalla kävin tankkaamassa ennen kuin ajoin autoni pihaan. Välineet kasaan ja syömään! Eiku hetkinen.. Missä helvetissä mun kotiavaimet on? Taskussa ei ainakaan. No, kaikki kamat autosta maahan ja tarkka tsekkaus. Ei löydy, ei kamojen seasta eikä autosta. Ajoin auton pois parkkipaikalta, jos avaimet olisi tippuneet johonkin autosta noustessa. Eipä niitä näkynyt, tosin olin onnistunut peruuttamaan maahan heittämieni vapaputkien päälle. Onneksi en lähtiessä ollut laiskuuttani jaksanut laittaa vapoja putkiin, joten tappiolistalle tulivat pelkät putket.

No, tässä vaiheessa oli pakko tilata Total-kiinteistöpalveluiden edullinen (43 euroa) ovenavauspalvelu, jotta saisi kamat ylipäätään heitettyä sisälle. Elättelin vielä pieniä toiveita, että olisin vain lähtiessä unohtanut avaimet kämpän sisälle. Turhaan, ei ollut avaimia täälläkään. Jätin kerrostaloasuntoni oven auki ja lähdin vielä tsekkaamaan bensa-aseman jossa olin takastulomatkalla käynyt tankkaamassa. Ei ollut avaimia sielläkään.

Tässä vaiheessa oli ratkaisujen paikka, lähtisinkö ajamaan takaisin paikalle, jossa olin kamani purkanut. Ihan siis vain tsekkaamaan, että onko avaimet jääneet parkkipaikan viereen. Matkaa tulisi kuitenkin yhteensä toistasataa kilometriä. Pienen pohdinnan jälkeen jätin asuntoni oven auki ja lähdin ajamaan takaisin kalapaikalle avaimia etsimään.

Viimein pääsin perille ja totesin, että ei ne avaimet perkele ole täälläkään. Lähdin ajatuksissani käyrä otsassa ajamaan metsätietä ja yhtäkkiä tajusin, että oikea eturengas haukkasi lumipenkkaan. Rellu oli puoliksi ojassa, eikä liikkunut enää mihinkään. Ei helvetti, tämä vielä puuttuikin..


Rellu penkassa
Ei auttanut muu kuin kävellä läheisiin taloihin kyselemään hinausapua. Ekassa mökissä oli porukkaa paikalla, mutta autossa ei vetokoukkua. Kolmessa seuraavassa ei taas ollut ketään paikalla. Olin kävellyt varmaan tunnin, kun viimein löytyi talo, jossa oli traktori ja väkeä paikalla. Isäntä ystävällisesti hinasi autoni pois ojasta ja pääsin ajamaan takaisin kotiin. Tämmöisinä hetkinä osaa kyllä oikeasti arvostaa avuliaita ihmisiä.  Kotona kerrostalon alaovella piti sitten taas hetki odotella, että joku tulisi sisään tai lähtisi ulos ja pääsisin taloon sisälle.

Edessä taitaa siis olla lukkojen uudelleensarjoitus  mikäli avainta ei löydy. Jos kalastusosuudesta olisi vielä vetänyt mp:t, niin koko päivä olisi ollut jokseenkin täydellinen katastrofi. Tätä kirjoittaessa kittaan olutta kotona. Tarkoitus oli kyllä lähteä baariin pyörähtämään, mutta taidanpa jättää sen väliin ilman kotiavaimia, ettei tule taas lisää avautumisen aihetta. Positiivista päivässä oli kuitenkin se, että kalastusosuus meni mukavasti. Se pelastaa jo itsessään aika paljon..

Edit. Avaimet löytyivät lopulta seuraavana päivänä autopaikan vierestä lumihangesta, kun kävin lumilapiolla tarkasti alueen läpi.

maanantai 4. helmikuuta 2013

Viikonloppu Helsingissä

Mennyt viikonloppu sujui kokonaisuudessaan Helsingissä alkuvuodesta ovensa avanneen Ruoto Shopin toimintaan tutustuessa. Kyseinen liikehän on myös uuden seuramme FFC JKL:n yhteistyökumppani.

Pakko sanoa, että yrittäjinä toimivat Joonas ja J-P ovat saaneet luotua liikkeestä todella viihtyisän kokonaisuuden. Jokaisena viikonpäivänä auki olevassa kaupassa on tarjolla ilmaiseksi kahvia ja leivoksia, sohvalla voi istahtaa vaikka katselemaan perhokalastusfilmejä ja liikkeessä on myös sidontapöytä, jonne mahtuu useampi henkilö kerrallaan kietomaan ottikoneita. Pelkän perinteisen perhokalastuskaupan lisäksi liike on siis samalla ikään kuin perhokalastajan olohuone. Monet asiakkaat näyttivätkin tulleen paikalle pidemmäksi ajaksi tapaamaan muita alan harrastajia, juttelemaan niitä näitä, sitomaan perhoja ja siinä sivussa tietysti myös tekemään ostoksia. Liikkeessä oli juuri avajaisviikonloppu meneillään, perjantaina vieraana oli Mika Vainio ja lauantaina Heikki Turunen.

Juhon kanssa perhoja sitomassa liikkeen sidontapöydällä
Kun oheisviihdykkeiden lisäksi myös ne tärkeimmät eli tuotevalikoima ja hintataso ovat kunnossa, niin liikkeen on helppo ennustaa ottavan oman jalansijansa maamme perhokalastuskauppojen joukosta. Itse olen esimerkiksi yrittänyt jo jonkin aikaa etsiä isokokoisia solmuttomalla kumihavaksella varustettuja McLeanin Weighnet-puntarihaaveja, joka tarttui nyt heti mukaan kun löysin sellaisen käsiini. Myöskään esimerkiksi Ortliebin laadukkaita vedenpitäviä laukkuja ei taida juuri muissa maamme kivijalkaliikkeissä päästä hypistelemään.

Ruodon nettisivuille lähipäivinä avattavassa blogissa tullaan julkaisemaan säännöllisesti seuran jäsentemme artikkeleita niin kilpakalastukseen kuin muihinkin lajin osa-alueisiin liittyen, käykäähän seuraamassa.

Toki kävimme viikonlopun aikana pelkän Ruoto Shopissa notkumisen lisäksi myös pyörähtämässä pääkaupunkiseudun yöelämässä. Tulevatkin viikonloput ovat sen verran täynnä muuta ohjelmaa, että seuraava reissu perhovavan kanssa taitaa siirtyä pitkälle maaliskuulle kilpaperhokalastajien pilkkikisan jälkeiseen aikaan.