lauantai 24. huhtikuuta 2010

Messutunnelmaa haistelemassa

Tämä viikko oli kalastuksen osalta hengähdystaukoa, ensi viikonlopusta lähtien alkaa sitten viimein se kunnon kalastuskausi. Lauantaipäivä kului Perhomessuilla, mitään ihmeempiä hankintoja ei ollut suunnitteilla, vaan tarkoitus oli tavata tuttuja ja haistella messutunnelmaa.

Päivä sujuikin mukavasti enemmän ja vähemmän tuttujen hengenheimolaisten kanssa turinoidessa. Jotain hankintojakin tuli toki tehtyä, mutta noin satasella selvisin kuitenkin. Enempään ei tosin olisi ollut oikeastaan varaakaan.. Sidontapuolen tavaroista ostin koukkujen lisäksi lähinnä blobimatskuja, sillä niitä olisi sidottava ennen kisakauden alkua. Aiemmin en ole blobeilla pahemmin kalastellut, joten kotiin tultua piti heti muutama suttura vääntää, ennen kuin väsy yllätti. Yllättävän koville tuollainen päiväreissukin Tampereelle otti kaikkine autossa istumisineen.

Ensi viikonloppuna on edessä kisakauden avaus leikkimielisellä Liekkilammen kisalla, seuraava viikonloppu kuluu Merikarvianjoella, sitten alkaakin jo karsintarumba. Talven pitkä odotus alkaa siis vihdoin päättymään..

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Mainoksen paikka

Kevään aikana olemme Strandmanin Juhon kanssa tuotteistaneet Kapeenkoskella järjestettäviä perhokalastuskursseja yritysten virkistyspäivien yhteyteen.


Oikealta löytyvää pienempää banneria klikkaamalla pääset tutustumaan esitteeseen kokonaisuudessaan. Kursseista saa tietysti levittää vapaasti sanaa eteenpäin, tai vaikkapa vinkata omalle esimiehelleen vaihtoehtoista tapaa viettää virkistyspäiviä!

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Punaposkisia lohia ja kevättulvan tynkää

Viime blogijutussa ennakoin, että seuraava kalastuskerta tulee ajankohtaiseksi vasta, kun järvien jääkansi on historiaa tältä keväältä. Viikolla Juho kuitenkin soitteli varanneensa Muuramelle luvat lauantaiaamupäiväksi. No, harvoinpa sitä tulee kieltäydyttyä kun kalalle pyydetään..


Vesi oli joessa noussut viikon takaisesta olleen väriltään edelleen ruskeaa, tosin hieman viime viikkoista selkeämpää. Kuuleman mukaan vesi oli tosin edellispäivinä ollut ajoittain todella synkän väristä.. Tankkiauto oli tuonut jokeen täydennystä alkuviikosta, joten odotettavissa oli tällä kertaa edellistä tapahtumarikkaampi reissu.

Keli oli aamusta melkoisen kylmä, vaparenkaista saikin rapsutella jäitä pois jatkuvasti. Jätkät koukuttivat palolaitoksen tuntuman virtapaikoilta jokusen kalan, mutta itse palokunnan suvanto oli oudon kuollut. Tämä tarkoitti siis sitä, että kalat olivat todennäköisesti uineet alemmas, josta lähdimme niitä Juhon ja Jyrkin kanssa etsimään. Viimein kirjolohet löytyivät ison suvannon alaosista, jossa vuorottelimme niin, että yksi heitti ja muut seurasivat tilannetta vierestä. Oranssi leech toimi ei-niin-yllättäen hyvin, kun kalantulo osoitti hiljenemisen merkkejä, vaihdoin boobyihin, joilla koukutin oikean uittotekniikan löydyttyä vielä muutamia kaloja.

Nyt sitten vain järvikauden avausta odottelemaan. Ensi viikonloppuna olisi Perhomessut, sitten alkaakin kohta jo kisarumba. Opiskelukiireitäkin riittää, myös perhoaskit kaipaavat viimeisiä täydennyksiä ennen kesäkauden alkua.

Lopuksi vielä muutama tunnelmapala aamupäivän varrelta:

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Haastavaa kevätkalastusta

Lumet saavat tällä hetkellä kovaa kyytiä ja pikkuhiljaa jäätkin alkavat sulamaan. Seuraava odottelun kohde onkin, että pääsee kalastamaan järviltä ja lammilta kirjolohta. Muutaman viikon päästä starttaa sitten jo kisakausikin.

Viikolla tuli varattua Kettusen Antin kanssa luvat sunnuntai-aamupäiväksi Muuramelle, eilinen Esan puhelinsoitto tosin pienensi melkoisesti odotuksia. Sulamisvesien myötä joen vesi oli samentunut, eikä jätkillä kalahavaintoja juurikaan ollut.

Vesi tosiaan oli väriltään kuin Vantaanjoessa, näkösyvyyttä ehkä parikymmentä senttiä. Aamun kolmannella heitolla tosin kille räpisteli heti muutaman potkun siiman päässä ennen kuin perho irtosi suusta ja sinkoutui takana olevaan puuhun. Ensimmäisen puolituntisen aikana oli pari muutakin hieman epävarmaa tärppiä, Antilla oli myös jokunen tapahtuma. Siihen kirjolohihavainnot sitten jäivätkin. Kalastelimme Palokunnan suvannon lisäksi isoa suvantoa melkein koko matkalta mutta kaloja emme tavoittaneet. Kuukausi takaperin tehdyn ensimmäisen istutuksen jälkeen ei kirjolohia ole jokeen laitettu, kun vesi on vielä samentunut, niin tällä hetkellä Muuramenjoen kalastuksessa riittää haastetta.

Kun kirjolohia ei kuulunut, niin rupesin heittämään pinturi/nymfi-yhdistelmää harjusten toivossa. Muutaman harjuksen onnistuinkin huiputtamaan, pienenpuolisia vaan olivat. Kolme kaloista oli vain reilu parikymmensenttisiä, hieman eri paikasta pinturiin noussut suurin kala sentään jokusen sentin päälle lakisääteisen alamitan. Olivatpahan kuitenkin kauden ensimmäiset pinturikalani.

Isoa suvantoa tuli pienellä uhkarohkeudella heiteltyä myös jään päältä, tosin sellaisissa paikoissa, missä tiesin vettä olevan suhteellisen vähän. Takaisin rantaan kävellessäni tipahdin sitten kerran jään läpi, onneksi vettä oli vain hieman yli vyötäröön asti.



Tämä kalastusrupeama noudatti siis edellisreissujen kaltaista nihkeän kalantulon linjaa. Seuraava pisto kalalle taitaa olla ajankohtainen sitten, kun järvet ovat sulaneet siihen kuntoon, että perhokalastus onnistuu,..

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Sumua, ei korentoja

Reisille meni sitten tämäkin sumukorentosesonki. Viime viikonloppuna Äsyllä oltiin jokunen päivä liian aikaisessa, tänään taas Virtaalla liian myöhässä. Kävimme siis Hannun kanssa heittämässä iltapäivällä lyhyehkön setin Sysmän puolen Tainiolla. Keli oli kovin sumuinen ja tihkusateinen, eikä korentoja juurikaan näkynyt.


Siimoja lioittelimme padon alla ja Rännikoskella. Rännikosken saaressa olikin porukkaa varsin runsaasti. Hattusen Pekka oli bongannut muutaman pintovan kalan, pinturiin eivät olleet ottaneet, mutta yhden killen oli Pekka saanut nymfillä höynäytettyä. Tämä taisikin olla päivän ainut ylös tullut kala. Menin samoille paikoille heittämään, yhden pintakäynnin näin, mutta pinturi ei kalalle kelvannut. Aikani syvemmältä nymfillä ruoppaamalla sain ensin nymfiini kirjolohen suomuja, hetken päästä oli kala muutaman potkun jopa kiinni.

Aiemmin tällä viikolla oli paikalla ollut ihan hyvää pinturikalastusta ja korrejakin riittänyt. Tietyllä tapaa siis nukuin onneni ohi, koska en parina viime päivänä lämpimästä auringonpaisteesta huolimatta lähtenyt kalalle. Pinturikala taisi jäädä siis saamatta tälle keväälle.

Takaisin Vääksyyn ajaessamme näytin Hannulle Päijänteen puolelta yhden potentiaalisen taimenpaikan, missä muutaman heitoin viskoimmekin. Nyt onkin väistämättä edessä kalastuksellisesti varsin ankea aika, kun sumarikausi alka olla ohi, kevättulvat nousevat pikkuhiljaa, eivätkä järvetkään ole vielä sulaneet. Samalla viimeinen mahdollisuus sitoa askit täyteen ottiperhoja kesän koitoksia varten.