Viikolla tuli varattua Kettusen Antin kanssa luvat sunnuntai-aamupäiväksi Muuramelle, eilinen Esan puhelinsoitto tosin pienensi melkoisesti odotuksia. Sulamisvesien myötä joen vesi oli samentunut, eikä jätkillä kalahavaintoja juurikaan ollut.
Vesi tosiaan oli väriltään kuin Vantaanjoessa, näkösyvyyttä ehkä parikymmentä senttiä. Aamun kolmannella heitolla tosin kille räpisteli heti muutaman potkun siiman päässä ennen kuin perho irtosi suusta ja sinkoutui takana olevaan puuhun. Ensimmäisen puolituntisen aikana oli pari muutakin hieman epävarmaa tärppiä, Antilla oli myös jokunen tapahtuma. Siihen kirjolohihavainnot sitten jäivätkin. Kalastelimme Palokunnan suvannon lisäksi isoa suvantoa melkein koko matkalta mutta kaloja emme tavoittaneet. Kuukausi takaperin tehdyn ensimmäisen istutuksen jälkeen ei kirjolohia ole jokeen laitettu, kun vesi on vielä samentunut, niin tällä hetkellä Muuramenjoen kalastuksessa riittää haastetta.Kun kirjolohia ei kuulunut, niin rupesin heittämään pinturi/nymfi-yhdistelmää harjusten toivossa. Muutaman harjuksen onnistuinkin huiputtamaan, pienenpuolisia vaan olivat. Kolme kaloista oli vain reilu parikymmensenttisiä, hieman eri paikasta pinturiin noussut suurin kala sentään jokusen sentin päälle lakisääteisen alamitan. Olivatpahan kuitenkin kauden ensimmäiset pinturikalani.
Isoa suvantoa tuli pienellä uhkarohkeudella heiteltyä myös jään päältä, tosin sellaisissa paikoissa, missä tiesin vettä olevan suhteellisen vähän. Takaisin rantaan kävellessäni tipahdin sitten kerran jään läpi, onneksi vettä oli vain hieman yli vyötäröön asti.
Tämä kalastusrupeama noudatti siis edellisreissujen kaltaista nihkeän kalantulon linjaa. Seuraava pisto kalalle taitaa olla ajankohtainen sitten, kun järvet ovat sulaneet siihen kuntoon, että perhokalastus onnistuu,..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti