Punaposkisia lohia ja kevättulvan tynkää

Viime blogijutussa ennakoin, että seuraava kalastuskerta tulee ajankohtaiseksi vasta, kun järvien jääkansi on historiaa tältä keväältä. Viikolla Juho kuitenkin soitteli varanneensa Muuramelle luvat lauantaiaamupäiväksi. No, harvoinpa sitä tulee kieltäydyttyä kun kalalle pyydetään..

Vesi oli joessa noussut viikon takaisesta olleen väriltään edelleen ruskeaa, tosin hieman viime viikkoista selkeämpää. Kuuleman mukaan vesi oli tosin edellispäivinä ollut ajoittain todella synkän väristä.. Tankkiauto oli tuonut jokeen täydennystä alkuviikosta, joten odotettavissa oli tällä kertaa edellistä tapahtumarikkaampi reissu.

Keli oli aamusta melkoisen kylmä, vaparenkaista saikin rapsutella jäitä pois jatkuvasti. Jätkät koukuttivat palolaitoksen tuntuman virtapaikoilta jokusen kalan, mutta itse palokunnan suvanto oli oudon kuollut. Tämä tarkoitti siis sitä, että kalat olivat todennäköisesti uineet alemmas, josta lähdimme niitä Juhon ja Jyrkin kanssa etsimään. Viimein kirjolohet löytyivät ison suvannon alaosista, jossa vuorottelimme niin, että yksi heitti ja muut seurasivat tilannetta vierestä. Oranssi leech toimi ei-niin-yllättäen hyvin, kun kalantulo osoitti hiljenemisen merkkejä, vaihdoin boobyihin, joilla koukutin oikean uittotekniikan löydyttyä vielä muutamia kaloja.

Nyt sitten vain järvikauden avausta odottelemaan. Ensi viikonloppuna olisi Perhomessut, sitten alkaakin kohta jo kisarumba. Opiskelukiireitäkin riittää, myös perhoaskit kaipaavat viimeisiä täydennyksiä ennen kesäkauden alkua.

Lopuksi vielä muutama tunnelmapala aamupäivän varrelta: