Pettymystä ja riemua

Kulunut ilta Keski-Suomen koskella tarjosi vaihtelevia tunneskaaloja.

Reissun aluksi pikkuperhosta monen hypyn jälkeen karannut todella komea taimen aiheutti kiroamista ja jopa turhautumista. Tämän jälkeiset hetket sujuivat pikkutaimenia onkien, mutta reissun lopuksi streameriin rouhaissut kala korjasi tilanteen.

Ja taas hymyilytti!

Ystävien seurassa

Tänään ei ollut alunperin tarkoituksena lähteä ongelle, mutta kotiin tullessani olo muuttui sen verran levottomaksi, ettei siinä muukaan auttanut.

Koskelle päästyäni tajusin, että olin unohtanut ottaa hyttysmyrkyn mukaan. "Ystäviä" sitten riitti senkin edestä. Välillä piti aina kastella kädet ja naama vedellä, mikä helpotti hyttysten invaasiota hetkeksi. Siltikin kasvot ja kädet ovat nyt aivan paukamilla.

Onneksi myös evälliset kaverit kävivät välillä maistamassa perhoja. Jokusen harjuksen ja pienempien taimenien lisäksi koukuttelin kaksi oikein komeaa täplätakkia. Ensimmäinen heti reissun kärkeen tullut taimen solahti haaviin asti, toinen puolestaan katkoi lopulta piuhat alettuaan jo näyttää hieman väsymisen merkkejä. Mieleenpainuvia kokemuksia kuitenkin ja hienoja vääntöjä kolmosen kepillä!

Kalat tulivat jälleen pikkuperhoilla. Reissun lopuksi heitin myös kosken nopeasti läpi surffilaudalla, mutta tapahtumat jäivät yhteen ohilyöntiin.

Iltapisto Muuramenjoelle

Tänäänkin tuli sitten käytyä kalalla, kun kävimme heittämässä pikaisen kolmen tunnin iltapiston Muuramenjoelle. Mukana ongella olivat Rysä, Jussi ja Jussipekka, joten koko joki oli meidän "käytettavissämme". Kesäaikaanhan Muuramella on neljän kalastajan kiintiö.

Vettä oli vieläkin paljon, vaikkei se enää rantapolkuja huuhtonutkaan. Kuitenkin koskikohdissa vesi kuohuaa edelleen siihen malliin, ettei niitä pysty vielä mielestäni aivan optimaalisesti onkimaan.

Kalatilanne vaikutti olevan ihan hyvä. Itse sain erilaisilla pikkuperhoilla muutamia kirjolohia, yhden harjuksen sekä pikkusiian(!). Myös Jussipekka sai samasta paikasta (puusillan yläpuolinen kosken alunen) pienen siian. Jokunen vuosi takaperin Otto sai myös siian kyseisestä paikasta, joten on niitä siinä ajoittain. 

Nyt taitaa olla edessä lyhyehkö kalastustauko, kun Juhannuskin on tuloillaan. Onhan sitä viime aikoina tullut aika aktiivisesti ongittuakin.

Huopanankoski 17.-18.6.2012

Kalastustahti jatkui kiivaana, kun eilen illalla oli vuoro suunnata KSPK:n seurareissulle Huopanankoskelle.  Saavuimme noin puoli kuuden maissa vanhan sillan tuntumassa sijainneeseen majoitukseemme. Kyseistä paikkaa voi suositella muillekin koskella kalastaville, asialliset majoitustilat keittiöineen, taulutelkkareineen ja pihasaunoineen aivan kosken partaalla.

Vesi oli koskella laskenut kohtuullisesti edellisviikonlopusta, ollen silti vielä korkealla. Nyt kuitenkin esim. kuninkaanväylää pystyi jo kalastamaan.

Ilta ja yö

Kuuden jälkeen aloittelimme illan kalastusrupeamaamme, samoihin aikoihin säänhaltija aloitteli myös illan saderupeamaansa. Vettä tuli siis koko illan ja yön erittäin runsaasti ja kamppeet kastuivat lopulta vääjäämättä.

Itselläni pari ensimmäistä tuntia sujuivat pikkutaimenia koukutellessa, tosin mukaan mahtui yksi noin 40cm harjus. Jokilahden Mikko oli saanut Kuninkaanväylästä streamerilla 58cm kalan ja vinkkasi Kuninkaanväylän yläosan riutalla näkyneen jonkin kalan. Sainkin tästä heti larvastelemalla kirkkaan noin nelivitosen vanhan istarin. Hetken päästä kuninkaanväylän niskalta tarttui kala, jota sai jo hieman vääntää larvakepillä. Puolimetrinen istukas sai kunnian päätyä ruokakalaksi. Tähän mennessä päivän kaikki kalat olivat tulleet samalla keskiperhona olleella kuulapääpupalla, joka olikin tässä vaiheessa jo hieman riekaleina.  

Lähdin seuraavaksi Ramin kanssa pitämään hieman taukoa ja ottamaan apetta naamaan. Ramikin oli käyttänyt pari mittataimenta ylhäällä. Joelle takaisin tallustellessa katselimme kun Mikko mittaili jälleen komeaa streamertaimenta, tällä kertaa 55cm mittaista. Aloitin yön kalastuksen välisuvannosta, jonka alaosasta sain nymfillä yhden reilu nelikymppisen taimenen. Rami käytti Saarensalmesta puolimetristä taimenta ylhäällä, Masilla oli puolestaan möyrähtänyt parempi kala mustassa streamerissa.

Tämän jälkeen tapahtumat tuntuivat kuitenkin kaikilla hiljenevän, joten suuntasimme Ramin kanssa majoitukseen kahvia juomaan ja odottamaan, että hämärän aika loppuu.

Aamu

Pari tuntia taukoa pidettyämme suuntasimme jälleen Ramin kanssa ongelle noin kolmelta aamuyöllä. Ensimmäisenä kopaisimme kuninkaanväylän, josta itse tiputin yhden mittakalan, Rami käytti puolestaan oman kalansa haavissa asti.

Tämän jälkeen kalastin vanhan sillan yläpuolisen peilin, josta tuli tällä kertaa pelkkiä alamittaisia taimenia.   Saarensalmesta sain taas samalla kuulapääpupalla alamittaisten lisäksi myös pulskan mittakalan ylös asti. Saarensalmen yläosalle kävellessäni Rami jo perkasi larvaan ottanutta istaritaimenta.

Kopaisin vielä välisuvannon ja viime reissulla hyvin tapahtumia antaneen uuden sillan lähistön, joka oli nyt kummallisen hiljainen. Alempaa tuli pieniä taimenia, mutta kellon ollessa seitsemän pintaan alkoi väsy painamaan ja suuntasin majoitukseen nukkumaan.

Iltapäivä

Muutaman tunnin unien jälkeen lähdin ennen puoltapäivää jälleen tallustelemaan koskelle. Tällä kertaa otin pelkän surffilaudalla varustetun streamervavan mukaan, larvasetti sai jäädä. Heittelin surffilautaa välisuvannon ison peilin yläosaan, josta tiesin pari viikkoa takaperin nousseen kookkaan kalan. Pelästyinkin melkoisesti, kun todella iso taimen ponkaisi surffilaudan perässä korkealle ilmaan, ei tarttunut kuitenkaan.

Pienen piiskauksen jälkeen jätin paikan hetkeksi rauhaan, ennen kuin menin tarjoamaan surffilautakyytiä uudelleen peilin isomukselle. Jäätävän kokoinen kala möyräisi jälleen surffilautaan, nyt kalan paino tuntui jo vavassa, mutta muutaman potkun jälkeen paine vavan päässä hellitti. Kädet tärisivät ja kirosanat raikuivat, olihan kala!

Lähdin päivittelysoiton jälkeen hilpaisemaan majoitukseen hakemaan larvavavan. Päästessäni uudelleen paikalle tarjoilin french leaderilla varustettua larvasettiä 0,23mm fluoropiuhoilla kalan lymypaikkaan, jo ensi uitolla tärähti! Kala sai samointein hepulin, syöksyi yhdellä vedolla päävirran yli joen toiselle puolelle, sotki ilmeisesti sivuperhon johonkin ja katkaisi perukkeen. Kädet tärisivät jälleen, ei mitään mahdollisuuksia pidätellä tuollaista möykkyä tällä vesitilanteella nelosen larvakepillä!

Istuin hetkeksi tulipaikalle miettimään syntyjä syviä, jonka jälkeen hamusin jälleen surffivavan käteeni ja aloin heittää peilin alempia osia. Melkein heti täältäkin pomppasi surffin perään todella komea kala, vaikkei tosin edellisen kokoluokkaa. Tein larvakeppiin uudet perukkeet ja aloin heittää sillä, ensimmäinen uitto kohdille ja ruskeaa larvaa vietiin jälleen.

Kala veteli välisuvantoa eestaas hyppien välillä korkeita kynttiläloikkia, yritin antaa sille vavalla painetta niin paljon kuin uskalsin. Sainkin taimenen pysyttelemään päävirran omalla puolella. Lopulta taimen meinasi painaa Saarensalmen niskaa kohti. Sain kalan hieman itseni alapuolella pintaan, jolloin loikkasin sitä kohti. Jalat lähtivät irti pohjasta ja kahluuhousut hörppäsivät reilusti vettä, mutta samalla vedessä räpiköidessäni onnistuin kauhaisemaan taimenen haaviin.

Olipa melkoinen porsas, todella hieno taimen näin korttikoskelta saatuna! Olin yksin kalassa ja mittailin haavissa venkoilevaa kalaa rantavedessä. Sainkin suurpiirteisen mittauksen hoidettua, tuloksena hieman yllättävästi "vain" 58cm. Kaivoin digipuntarin esille, joka näytti haavin kanssa tälle todella paksussa kunnossa olleelle kalalle painoksi 3550g. Tuosta kun vähentää märän haavin painon, niin tulokseksi tuli noin 3kg. Pari pönökuvaa kalasta itselaukaisimella ja sen jälkeen vedessä, sitten ei muuta kuin taimen takaisin larvoja syömään!

Kello oli vasta puoli kaksi, mutta laitoin kamat jo kasaan. Olihan melkoinen päätös reissulle, suuremman möykyn tiputuskaan ei enää kaihertanut mieltä niin pahasti. Olihan tämä kelpo lohdutuskala!

Kävelin majoitukseen vaihtamaan uintireissun jäljiltä kastuneita vaatteitani kuiviin, jonka jälkeen aloimme pikkuhiljaa laittaa kamppeita kasaan ja suunnata kohti Jyväskylää.

Yökalassa

Tänään oli vuorossa vuoden ensimmäinen yökalastuskeikka. Saavuimme koskelle hieman iltakahdeksan jälkeen, tutusta ottipaikasta nappasi pian perhoon reissun ensimmäinen harjus.

Jostain syystä noin puolen tunnin kalastelun jälkeen kosken vesi sameni todella paljon. Pikkuperhoilla kalastamiseen meni usko sameassa vedessä, joten aloin viskomaan tinseliä. Jotenkin sameassa vedessä kalastus ei nyt oikein maistunut. Lisäksi pitkäksi venähtänyt edellispäivän terassikeikka verotti vielä voimia.

Onneksi kuitenkin jäimme paikalle, sillä parin tunnin päästä vesi alkoi jälleen kirkastumaan. Tämän jälkeen onnistuin saamaan pt-nymfillä vielä harjuksen ja komean taimenen. Kaveri sai tätä ennen vielä paremman kokoisen taimenen ylös streamerilla. Yhden aikoihin yöllä ukkonen alkoi jyrisemään siihen malliin, että näimme paremmaksi luikkia takaisin autolle ja suunnata kotia kohti.

Joella se on oltava..

..kun kausi alkaa olla parhaimmillaan.

Tänään tuli taas piipahdettua vapoja ulkoiluttamassa taimenten ja harjusten toivossa. Pääasiassa tuli jälleen uitettua nymfejä sekä larvoja, jotka päätyivätkin muutaman nätin harjuksen suupieliin. Nousi pikkuperhoilla myös jokusia täplätakkeja, tosin näistä vain yksi oli lakisääteisen alamitan täyttävä (toki sekin jatkaa edelleen uiskenteluaan joessa).

Päivän komein taimen tuli kuitenkin reissun lopuksi kun päätin vielä kokeilla heittää hieman tinseliä kosken kuohuihin. Olikin kokoisekseen tosi äkäinen pulskassa kunnossa ollut taimen, jonka perässä sai juosta jopa alavirtaan melko ripeästi otin jälkeen.

Kesä on tullut

Sen verran vehreää jokivarressa on, että viimein voi sanoa kesän todella tulleen. Asian varmisti viimeistään se älytön hyttysarmeija, joka vaani pahaa aavistamatonta nymfikalastajaa tänään veden äärellä.

Onneksi hyttyset eivät olleet ainoita jotka olivat syönnillään, sillä harjukset sattuivat otilleen ja nymfikalastus oli erittäin hauskaa. Nyt on se aika vuodesta, kun virtaavan veden äärelle kannattaa täällä Keski-Suomessa mennä aina kun vain mahdollisuus koittaa.

Huopanankoski 8.-10.6.2012

KSPK:n menneen talven ja kevään aikana järjestämä perhokalastuksen peruskurssi päättyi viikonloppuna kurssilaisten Huopanankosken kalaretkeen.

Kurssiporukka oli jaettu kahtia, ensimmäiset tulivat paikalle perjantaina ja toiset lauantaina. Molemmille porukoille vedettiin aluksi rastikoulutuksena pintaperho-, larva- ja streamerkalastuksen opastusta. Itse hoidin välisuvannolla pidettyä streamer-rastia. Rastien lisäksi kävimme ottamassa potkuhaavilla joesta hyönteisnäytteen, jonka varsin larvapitoista sisältöä tutkittiin sitten huolella. Loppuaika kurssilaisilla oli vapaata kalastusta, tietysti tarvittaessa vielä opastimme ja autoimme heitä koko viikonlopun ajan.

Hyönteisnäytteen tutkimista

Huopanankosken vesi oli todella korkealla, mikä varsinkin kurssilaisten kannalta oli valitettava asia. Valitettava siksi, että näin korkealla vedellä kyseinen koski ei ole varsinkaan aloittelijalle mikään helpoin kalastettava. Kuninkaanväylä oli käytännössä pelkkää valkoista kuohua ja vanhan sillan alapuolen kalastuskaan ei korkean veden vuoksi oikein onnistunut. Kuitenkin moni kurssilaisista sai ensimmäiset perhotaimenensa, osa jopa mitan täyttävät. Toivottavasti käteen jäi muutenkin uusia oppeja perhokalastukseen liittyen.

Sitten rapsa omista viikonlopun kalastuksistani, jotta niistäkin jää jälki tänne "kalapäiväkirjaan.

Perjantai 8.6

Rastikoulutuksen pidon jälkeen aloittelin omaa kalastustani hieman ennen iltayhdeksää vanhan sillan alapuolelta. Vettä oli niin paljon, että kalastus ei tuntunut onnistuvan kunnolla. Niinpä siirryin sillan yläpuolisen peilin ronkkimiseen.

Peilissä tuntui olevan kala hyvin otillaan, sillä kauaa ei tarvinnut perhoja liottaa kun mittataimen puraisi kuulapääpupaa. Hetki tästä ja hieman alamittainen taimen kävi vapautettavana. Seuraava kala meinasi vetää sillan alle kuohuihin, josta sain kiskottua sen pois. Kala tuli pintaan, onpa iso harjus! Purje-evä samointein haaviin, mittauksen ja punnituksen jälkeen tämän todella pullean harjuksen strategisiksi mitoiksi selvisi 47cm/1010g. Kuva ja kuparikuulaisen hares eariin napannut kala takaisin uimaan.

Loppuilta sujui kosken eri osia ronkkien. Koski oli hieman vaikea kalastettava tällä vesitilanteella, lisäksi potentiaalinen kalastettava alue oli normaalia pienempi, kun Kuninkaanväylää eikä oikeastaan vanhan sillan alapuoltakaan pystynyt kunnolla onkimaan. Vanhan sillan alapuolelta sain tosin taas hauen streamerilla, tällä kertaa painoltaan vain noin kiloinen.

Hollow Deceiveriä purrut hauki

Illan aikana sain pienempien lisäksi koukutettua vielä yhden mittataimenen seka noin 40cm harjuksen. Lähdimme jo hieman puolen yön aikaan ajamaan majoitukseemme Tarvaalan tilalle.

Lauantai 9.6

Tilalla nautitun runsaan aamiaisen jälkeen olimme kalalla noin yhdentoista aikaan aamupäivällä. Ehdimme kalastaa ensimmäisen kurssiporukan kanssa muutaman tunnin setin ennen kuin toinen porukka tuli paikalle.

Itselläni iltapäivä meni karkuutuksien parissa. Alamittaisia tosin sain kasan, mutta kaikki paremmat kalat tippuivat. Ensin tartutin uuden sillan alta kioskin puolelta larvaan hyvänkokoisen kalan, joka oli hetkessä kovien kuohujen edessä. Sinne ei saanut kalaa päästää, joten laitoin liinat kiinni ja arviolta parikiloinen taimen tuli pintaan räyhäämään samalla irroten.

Hetken päästä kalastelin saman sillan toisella puolella nymfiseteillä ja karkuutin melkein putkeen kaksi melko hyvänkokoista kalaa. Molemmat juoksuttivat minua sillan alle ennen irtoamistaan. Sama toistui hieman ylempänä vielä neljännen kerran putkeen. Oli kyllä pirullinen paikka väsyttää kaloja noin kovassa virranpaineessa. Hieman alkoi luonnollisesti jo neljännen karkuutuksen jälkeen turhauttamaan.

Strandmanin Ville oli tässä välin koukuttanut 47cm harjuksen välisuvannosta ja eräs kurssilainen päätti reissunsa hienosti elämänsä ensimmäisiin perhokaloihin: kaksi taimenta ja yksi harjus Saarensalmesta.

Uuden kurssiporukan tultua paikalle ja rastien päätyttyä aloitin oman kalastukseni tuttuun tapaan vanhan sillan yläpuolelta. Sainkin peilistä heti alkuun karkuutusputken poikki pirteästi hyppineellä nelivitosella taimenella. Heti perään tosin karkuutin noin samankokoisen kalan, joka veti sivuperukkeet pohjarytöihin.  Kyseisestä paikasta tuli vielä muutama pienempi taimen.

Nätti taimen vanhan sillan kohdilta

Uuden sillan alta sain sitten hieman kookkaamman hoikan vanhan istukkaan koukutettua kuulapääpupalla. Painetta sai antaa tällekin kalalle melkoisesti, jotta sen sai pois kuohujen niskalta. Sillan alla vavan asennon kanssakin piti vielä temppuilla, kun sitä ei pystynyt nostamaan pystyyn.

Sillan alapuolen asukki 

Loppuilta oli suhteellisen hiljaista, välisuvannosta onnistuin tosin larvastelemaan yhden mittakalan. Samaisessa suvannossa kävi kookas taimen pyörähtämässä Jussipekan streamerin perässä kuitenkaan tarttumatta.

Välisuvannon taimen

Sunnuntai 10.6

Sunnuntaiaamuna pahimmat kalastushimot olivat ainakin itseltäni karisseet, eikä kalaan tarvinnut enää kiirehtiä. Aloittelin onkimalla uuden sillan tienoota, josta sainkin larvalla yhden kirkkaan eväleikatun taimenen ylös. Päätin ottaa kyseisen kalan ruokakalaksi. Taimenen mahalaukku oli aivan pullollaan larvoja.

Painolarvaan ottanut yllättävän kirkas istari

Hetki tämän jälkeen katselin Villen väsyttävän kookasta taimenta välisuvannossa. Vääntöä jatkui hyvän aikaa ja kala ui suvantoa eestaas, mutta lopulta kala vei voiton. Itse sain myös uuden sillan yläpuolelta tartutettua kookkaan kalan. Luulin ensin nymfisettien jääneen pohjaan, mutta sitten pohja alkoi liikumaan. Kala juroi syvällä välillä päätän puistellen, eikä noussut tai liikkunut juuri mihinkään. Yritin antaa kalalle lisää painetta, jolloin se irtosi. Vaikea sanoa kalan kokoa kun en kyseistä eväkästä nähnyt, muttei se ihan pieni ollut.

Tämän jälkeen käytin tutusta harripaikasta n. 40cm purje-evän ylhäällä ennen makkaranpaistotaukoa. Hetkeä myöhemmin Jussipekka karkuutti pintaan melskaamaan tulleen mukavankokoisen taimenen.

Saatuamme makkarat syötyä ongimme vielä hieman päälle tunnin rupeaman. Heti aluksi Ville sai jälleen välisuvannon möykyn koukutettua larvaan. Kala oli hypännyt väsytyksen alussa ja Villen silmämääräisen arvion mukaan kyseessä oli selvästi yli 60cm kala. Harmi vaan, ettemme päässeet mittaamaan kalaa tälläkään kertaa, sillä taimen veti perukeet poikki.

Hieman ennen neljää ongin uuden sillan yläpuolta, josta olin reissun aikana karkuuttanut ties kuinka monta kalaa. Nymfisettejä vietiin jälleen, hypyssä kala paljastui mukavan kokoiseksi. Nyt olin päättänyt pitää kalan vaikka puoliväkisin montussaan. Virranpaine oli paikassa niin kova, että yhtään löysää ei saa antaa. Olin vaihtanut nymfisettien perukkeet paksummiksi (0.21mm fluorocarbon), joka notkealla nelosen kymppijalkaisella vavalla kestää kyllä melko raakaakin vetoa. Niin vain sain tämän kalan aisoihin ja lopulta haaviin asti.

Rannassa oli syvää, joten laitoin kalan haavin päällä pikaisesti nurmelle ja suoritin nopean mittauksen: 54cm, eli reissun suurin taimen. Samassa otin kalasta myös ns. "alibikuvan". Tarkoitus oli ottaa ajastimella pönökuva, mutta kun laitoin ajastimen päälle ja noukin kalan haavista käsiini, ponkaisi se välittömästi kouristani takaisin veteen. Jäi sitten ottamatta.

PT-nymfiä purrut taimen pikaisessa kuvassa

Tähän pystyi kuitenkin hyvillä mielin lopettamaan opastus- ja kalastusreissun Huopanankoskelle. Seuraavan kerran pitäisi kalastella samassa paikassa jo viikon päästä (ma-su) KSPK:n reissulla. Siihen mennessä vesitilanne tulee tuskin radikaalisti muuttumaan, joten vettä tullee riittämään. Tosin eiköhän sitä tule jossain muualla käytyä vielä iltakopaisun merkeissä ennen kyseistä reissua..

Hilmonjoki 3.6.2012

Karsintarumban jälkeen polte koskikalaan oli melkoisen kova. Tulihan viimeinen kuukausi ongittua pelkästään kirjolohta järvillä kisoissa ja niihin treenaten. Tietysti viime viikonlopun Hammon puronieriäkisaa lukuunottamatta.

Vettä virtaa tällä hetkellä joka puolella Keski-Suomea ajankohtaan nähden todella paljon. Lisäksi kiintiöityjen koskien luvat olivat suurilta osin jo menneet, joten valitsimme kohteeksi Hilmonjoen. Täällä kun kuuleman mukaan vesitilanne olisi siedettävä. Jälleen yksi uusi tuttavuus itselleni, aiemmin en ole siis paikalla käynyt. 

Saavuimme Toukon ja Jussipekan kanssa paikalle jo hyvissä ajoin aamulla, Otto tuli myös ongelle noin tuntia myöhemmin. Alku näytti lupaavalta, kun ensiuitoilla nymfiin otti alamitta ja muutaman minuutin päästä pitelin jo päivän ensimmäistä mittakalaa. Tämä täplätakki kuitenkin karkasi. Hyvä alku hämää usein, niin nytkin. Seuraavat puolitoista tuntia olivat nimittäin aivan kuolleita.

Parin tunnin kalastuksen jälkeen haavitsin sitten päivän ensimmäisen paremman taimenen. Noin puolen tunnin päästä tästä terhakka useasti ilmaan hyppinyt 43cm rasvaevällinen taimen käväisi haavin ja kuvauksen kautta vapautettavana. Molemmat kalat ottivat vihreään kuulapääpupaan, ns. Pietun Pupaan. Alamittaisia taimenia ja harjuksiakin alkoi nyt pyristellä tasaisesti siiman päässä, joten joki oli selvästi herännyt eloon.

Kohta Otto tartutti mittataimenen streameriin joka tuli ylös ja istarina päätyi myös ruokakalaksi. Hetki tästä ja Touko käytti tinseliin ottaneen mittataimenen haavissa.

Päivä ei ollut kuitenkaan kalastuksellisesti mitenkään helppo, parempia kaloja joutui nimittäin todellakin "kaivamaan" joesta. Hilmonjoen pohja oli melkoista kivikkoa ja kaikenkarvaista tukkiakin oli melkoisesti. Nymfisetillä onkineelle tämä tiesi melkoista perhokatoa, tätä menoa nymfejä ja larvoja tarvitsee alkaa kietomaan pikapuoliin taas lisää.

Kyllästyinkin hieman jatkuvaan uusien perukkeiden värkkäämiseen kun pikkuperholitkoja jäi pohjaan tämän tästä. Niinpä kasasinkin myös streamervavan. Streameriin (kultainen tinseli) tulikin päivän hienoin otti, kun istaritaimen haki eräältä virran niskalta tinselin kynttilähypyllä. Jäi vielä ihme kyllä myös kiinni! Kiitokseksi tästä kyseinen kala sai kunnian päätyä savupönttöön. Hetki kului ja koukuttelin vielä yhden perusistarin larvalla hieman edellisen ottipaikan alapuolelta kiventakusesta.

Kalastelimme vielä pari tuntia, alamittakaloja kävi varsin ahkeraan vapautettavana. Otto ja Touko käyttivät myös melko nätit harjukset ylhäällä, Oton kalalla mittaa 42cm.

Ehkäpä päivän mielenkiintoisin tapahtumasarja sattui itselleni, kun uittelin tinseliä erääseen kosken virranreunaan. Ensimmäisellä heitolla raskaan tuntuinen kala kiinni, irti perhana! Seuraava heitto ja pam, kiinni on! Kohta kuitenkin suuren hauen pää nousee pintaan ja peruke katkeaa. Uutta perhoa tilalle, nyt kuuluu enää pelkkä napsaus kun hauki vie tinselin. Lyhennän peruketta niin, että sidon perhon noin 0,60mm paksuiseen tyveen ja uusi tinseli tilalle. Uskomattoman ahne limatuubi hyökkää vielä neljännenkin kerran perhon kimppuun, mutta pysyy kiinni enää muutaman sekunnin.

Heittelin perhoja kyseiseen paikkaan vielä hetken ajatuksenani saada streamerini takaisin ja jänkäkoira ylös, mutta enää ei rouhaissut. Viskasin perhoni n. 15m alemmaksi ja taas vietiin streameriä, tällä kertaa Hollow Deceiveriä. Olisikohan jälleen sama kala? Hauki haaviin, näyttää kyllä pienemmältä kuin aiempi pinnassa mellastanut krokotiili, eikä suustakaan löydy niitä kaipaamiani tinseleitä tai merkkejä koukutuksista. Tälläkin mittaa kuitenkin 73cm. Hauki lähti muuten mukaan, on nyt fileoitu nahattomaksi ja ruodottomaksi fileeksi. Ne kun pyörittelee mausteseoksessa sekä jauhossa ja lyö pannulle runsaasti voita, niin maukasta ruokaa saa hauestakin.

Kesäkuu jatkunee pitkälti samoissa merkeissä, eli taimenen ja harjuksen koskikalastuksen parissa.