Vuoden 2008 ottiperhot, osa 3

Pistetään näkyville vielä viimeiset kuluneen kauden luottoperhot. Tällä kertaa esittelyssä pari pinturia, sekä booby.



Caddis on pitkäaikainen luottopinturini, eikä se asema muuttunut tänäkään vuonna. Pinturikalastusta ei tänäkään vuonna liikaa tullut harrastettua, mutta caddis toimi niin taimenille, harreille kuin kirjolohillekin. Ehkä mieliinpainuvin caddiskokemus menneeltä suvelta oli Ruijan pikkujoelta, jossa näin niskalla pari tuikkia. Kaksi heittoa caddiksella, ja molemmat tuikkijat kävivät haavissa pirteän taistelun jälkeen.



Pinkki creplamurkku on ollut aina ehdottomia suosikkipintureitani, tänäkin vuonna useampi kala hairahtui siihen. Pistetään tähän kuitenkin pinkki cdc-pinturi, jota aloin käyttämään vasta menneenä kesänä. Tämä oli vuoden paras harjuspinturi, erehtyipä päijänteestäkin yksi yllätysharjus . Nopea kyhättävä, kuvan perho on käynyt useamman harrin suussa, ja näin jo melkoisesti osumaa ottanut.



Itse aloin käyttämään boobyja vasta tänä vuonna, hyvällä menestyksellä. Kauden ensimmäinen mittataimen erehtyi mustaan boobyyn maaliskuun alussa, joka loi luottamusta perhoon. Mustasta boobysta tulikin kauden paras kirjolohiperhoni. Myös valkoinen ja oranssi booby toimi hyvin. Mielenkiintoisena seikkana voisi mainita, että booby-leech litkalla kalastaessa lähes jokainen kala (pääosin killejä) valitsi boobyn. Hauetkin tuntuivat hermostuvan herkästi mulkosilmiin. Kuvan booby on melkoinen karvaturri, mutta hoikka kokonaan siivetön booby ohuella pyrstöllä toimi ehkä jopa paremmin. Ei vain ollut rasiassa enää yhtään jäljellä kuvaa varten.

Siinäpä viimeinen satsi menneen kauden ottiperhoja. Ensi kauden ottipelien sidonta pitäisi pikkuhiljaa aloittaa, täytyy tunnustaa, että viime aikoina sidontapenkki on ollut melko koskemattomana. Varmaan sitä joku paineenpäästelyreissu tulee vielä tämän vuoden puolella tehtyä, mutta jotenkin tuntuu nyt olevan takki hieman tyhjänä. Edes rauhoituksen loppuminen ei innosta samalla tavalla kuin yleensä, voikin hyvin olla, että rauhoituksen jälkeiset viikonloput sujuvat muissa merkeissä, kun joenrannoilla palellen. Kemijoella viime kuussa kahlatessa palellutin itseni niin, ettei heti innosta mennä hyiseen veteen jäpittämään. No, ensi vuonna siten taas uusin kujein!