Harjuksenkalastusta Finnmarkissa 15.-16.7.2014

Kuluvan vuoden Finnmarkin reissu on nyt ohi. Takana on kahdeksan päivää kalastusta, joista kaksi päivää pyysimme harjusta, neljä taimenta ja kaksi lohta. Jokaisella joella viihdyimme kaksi päivää, mikä oli varsin passeli ohjelma, eikä homma päässyt kyllästyttämään. Julkaisen reissurapsat kolmessa eri osassa sitä mukaa kun kirjoitusintoa riittää. Kuvagalleria seuraa perästä, kunhan jossain vaiheessa saamme reissukuvat jaettua.

Jokien nimistä en mainitse näissä raporteissa kun ilmiselvimmät tienvarsipaikat. Tähän on muutamiakin syitä, osa paikoista on kavereilta kuultuja ja osasta myös paikalliset ovat toivoneet, että nimiä ei laiteta reissuraportteihin.

Tiistai 15.7.2014

Maanantai oli melko raskas päivä, lähdimme ajamaan kohti pohjoista vähin yöunin aamulla kuuden aikaan. Mukana reissussa olivat Strandmanin veljekset Juho ja Ville. Olimme Kautokeinossa alkuillasta ja lähdimme suoraan vaeltamaan kohti harjusjokea. Melko raskaan taipaleen jälkeen olimme leiripaikalla aamuyöstä. Kävimme nopeasti onkimassa leirin edestä pari tikkuharria, jotka loimuttelimme ennen nukkumaanmenoa.


Tiistai oli sitten ensimmäinen varsinainen kalastuspäivä. Aamupalan jälkeen kävimme Juhon kanssa kopaisemassa leirin alapuolisen loppuliu'un. Harjusta tuli paljon nymfaamalla, tosin pääasiassa 35cm silppua. Koukutin kuitenkin pari kiloharria, joista toinen kävi haavissa ja toinen irtosi ennen aikojaan.

Lähdimme lyhyen aamusetin jälkeen kävelemään kohti varsinaista päiväreissun kohdetta. Patikoimisen jälkeen kohtasimme pienimuotoisen pettymyksen, kun paikalla oli pari useamman henkilön leiriä. Paikat olivat siis valmiiksi piikattuja, mikä tulisi näkymään kalantulossa. Löysin kuitenkin yhden paikan, mitä ei oltu taidettu onkia vähään aikaan. Paikasta tuli heti nymfeillä 53cm ja 50 harrit sekä muutama pienempi. Juho saapui paikalle ja luovutin vuoron hänelle. Montaa uittoa ei tarvinnut tehdä, kun 51cm harjus taivutti Juhon vapaa.



Siirryimme pikkuhiljaa ylemmäs, kaloja saimme kohtalaisesti, kilon ylittäjiä tosin vain aina silloin tällöin. Harjusten lisäksi vapautettavana kävi myös useampia siikoja. Eräässä nivassa törmäsimme oikeastaan ainoan kerran koko reissulla jonkinlaiseen pinturihätsiin. Päikkäreitä kuoriutui ja kalat aktivoituivat hetkeksi niiden perään. Saimme Juhon kanssa pintureilla pari puolen metrin ylittäjää, itse lisäksi sössin useamman isomman harrin. Pinturilla ei ole tänä vuonna tullut paljoa kalastettua ja vastaiskut olivat hieman ruosteessa.

Pinturiharri
Pinta-aktiivisuuden hiivuttua pidimme sitten ruokatauon. Ongimme vielä hetken näillä paikoilla. Ukkonen jyrisi lähellä uhkaavasti, muttei kuitenkaan tullut päälle. Paikat tuntuivat sen verran ruoskituilta, että päätimme kävellä leiriin jo iltayhdeksän aikoihin.

Ruokatauko
Kalastelimme vielä illalla hetken leirin yläpuolella. Saimme kyllä ison tukun harjuksia, mutten nyt muista ylittikö yksikään näistä kaloista kilon rajaa. Itse kyllästyin kohtuullisen nopeasti ja kävelin leiriin istuskelemaan sekä tulia tekemään.

Yön pimeimpiä hetkiä.

Keskiviikko 16.7.2014

Toisena kalastuspäivänä päätimme tehdä pidemmän patikan toivottavasti vähemmän kalastetuille alueille. Ilma oli sankan usvainen, mutta kävelyyn tällainen viileämpi keli sopi oikein hyvin. Oli melko omituista nähdä pitkän hellejakson keskellä tunturissa isot määrät lunta, pulkkamäkeäkin olisi voinut laskea jos into olisi riittänyt.


Perille päästyämme tuli heti selväksi, ettei näitä paikkoja oltu ihan äsken piiskattu. Harjusta alkoi nimittäin tulla heti alkuun melkoisia määriä, jossain vaiheessa oli vaikeaa tehdä tyhjää uittoa. Isompiakin kaloja oli seassa, itse koukutin heti alkuun 52 ja 53cm kalat, Ville paranteli myös harjusenkkaansa 52cm purjeselällä.


Uusi harjusenkka hymyilyttää Villeä
Kalantulo jatkui hyvänä, harjukset purivat suorastaan raivona nymfeihin. Yhdestä virranreunasta sain peräkkäin 55cm, 51cm ja 50cm harjukset sekä vajaa 40cm taimenen. Isoin harri oli jo olemukseltaan melko vanhan näköinen kala, saattaa olla aika maksimimittoja mitä harjus näissä vesissä saavuttaa.

55cm harjus
Välillä kolkkasimme pari 40-45cm harjusta, pidimme ruokatauon paistamalla ne pannulla ja syömällä perunamuusin kera. Kalastus jatkui ruokatauon jälkeenkin tapahtumarikkaana, kalaa tuli paljon ja kilon raja  paukkui jälleen useita kertoja. Pääasiassa kaikki kalat tulivat nymfillä, yhden kiloisen sain sokkona pinturilla heittämällä. Hienoa kalastusta, mutta tässä vaiheessa itselleni alkoi jo hieman nousta pintaan perinteinen kyllästyminen harrinkalastukseen. Kolme päivää on itselläni melko maksimi, mitä jaksan reissulla keskittyä pelkkään harjuksen ongintaan.

Vapa taipui tiuhaan tahtiin
Ongimme koskijaksoa iltaan asti. Vesi oli nyt sen verran lämmintä, että isoa harria oli aivan koskikuohuissakin. Perinteisestihän ne asuttavat lähinnä niskoja ja loppuliukuja. Yhden harjuksen väsytyksessä tapahtui mielenkiintoinen episodi. Väsyttelin mittauksessa 51cm pituiseksi osoittautunutta harjusta syvässä kuopassa. Väsytyksen lopussa sitten iso hauki alkoi hyökkimään harjuksen kimppuun, mutta sain juuri vedettyä kalan hauen nenän edestä haaviin. Harvemmin tulee käytettyä puolimetristä harria hauen syöttinä.

Kerroin Juholle haukiepisodista ja mies laittoi samointein innosta piukeana tinselin perukkeeseen. Hauki iskikin siihen melko nopeasti kiinni. Väsytys sujui siihen asti hyvin, kunnes hauki pääsi kovaan päävirtaan, ampaisi kauas alas ja katkaisi lopulta siimat.

Viimeinen kiloharri
Takastulomatkasta kohti leiriä tulikin sitten melkoinen tuskien taival. Sankka usva kadotti kaikki maamerkit, mikä muutti ilman kompassia suunnistamisen todella vaikeaksi. Teimme useampia virhelenkkejä ja takastulomatka leiriin kesti yli kolme tuntia. Porukka oli nukkumaan mentäessä aivan rättiväsynyt ja jalat maitohapoilla.
Juhon olemus kertoo raskaasta taipaleesta
Seuraavana aamuna pakkasimme leirin ja lähdimme patikoimaan takaisin tielle. Villellä olisi riittänyt intoa onkia harreja vielä pidempäänkin, mutta Juhon kanssa koimme purjeselkiä tulleen jo ihan tarpeeksi. Vielä kun joella oli useampia muitakin leirejä, niin taimenet alkoivat väkisinkin vilkkua jo mielessä.

Kommentit

miksu83 sanoi…
mikko moro!teillä ollut upea reissu!sinulta kysyisin vähän apua,kun suunnitellaan tässä ensi kesän kalareissua.eli pohjoisiin kalaan missä olisi tunturijärviä ja kalaisia jokia.niin taimenta,harjusta kuin lohiakin.osaat varmaan neuvoa mihin kannattaisia suunnata?ja mihin aikaan olisi parasta kesällä mennä?suomen lappiin,ruotsin vai norjan puolelle?kiitos vinkeistä etukäteen!
Pietu sanoi…
Nyt on sen verran laaja kysymys, että siihen on melkein mahdotonta vastata. Kaikkien noiden maiden pohjoisosista löytyy mainitsemiasi tunturijärviä ja kalaisia jokia, joista kyseisiä kalalajeja löytyy. Tietoa eri maiden tunturialueista löytyy kyllä runsaasti vaikkapa keskustelupalstoilta. Paras aikakin riippuu pitkälti vuodesta ja vesitilanteista. Jos saisin itse valita jonkun ajankohdan pohjoisen reissulle, niin se olisi varmaankin elokuun alku.
miksu83 sanoi…
mikäs paikka tämä on missä te olitte?finnmark joo,mutta missä tämä paikka sijaitsee.saitteko muuten taimenia/lohia yhtään?puriko kalat ihan perus nymfeihin mitä keski-suomen koskillakin uitellaan?tuleeko sinulla mitään hyvää paikaa mieleen suomen lapin pohjois osista?pitäis löytää semmoisia paikkoja missä ei nyt ihan hirvee kalastuspaine olisi ja et pääsisi autolla suht lähelle.
Pietu sanoi…
Kuten tekstin alussa mainitsin, niin paikat joiden nimiä ei ole kerrottu on ihan syystäkin jätetty mainitsematta. Kaikkea tietoa ei pidä saada valmiiksi pureskeltuna, mäkin olen tuolla 12 vuotta kiertänyt ja paikkoja on löytynyt etsimisen ja erehtymisen kautta. Saatiin myös taimenia ja lohia, kirjoittelen niistä omat rapsat kunhan ehdin. Pieni kalastuspaine ja autolla paikan lähelle pääseminen on aika mahdoton yhtälö, käytännössä kaikissa hyvissä tienvarsipaikoissa on myös kovempi kalastuspaine. Jos Suomesta pitäisi joku hyvä tienvarsipaikka heittää, niin sanotaan nyt vaikka Könkämäeno.

Suosittuja blogijuttuja