Lohenkalastusta Finnmarkissa 21.-23.7.2014

Sisävesikalastuksen jälkeen siirryimme meille kaikille huomattavasti oudompaan osa-alueeseen, lohenkalastukseen. Itse en ollut ikinä kalastanut lohta, Juhon ja Villenkin lohenkalastuskokemus oli aivan minimissä. Ville olikin koko porukasta ainut, joka oli aiemmin saanut lohen. Kavereiden kokemukset lohen nymfikalastuksesta saivat kuitenkin pienen mielenkiinnonkipinän syttymään.Valkkasimme sopivan pikkujoen johon nousee tittiä sekä lohijalkaa, ostimme kahden vuorokauden luvat ja lähdimme koittamaan onneamme.

Maanantai 21.7

Paikan päälle tultuamme söimme ja laitoimme leirin pystyyn, jonka jälkeen oli vielä tunnin verran aikaa tarkkailla jokea ennen lupien alkamista. Vesi oli matalalla sekä kirkasta ja tittejä näkyi parkissa aivan leirin edessäkin. Olimme kaikki kuin tulisilla hiilillä ja odotimme, että pääsemme heittämään perhoja näille kaloille.

Lupa alkoi ja pääsimme vihdoin onkimaan. Pohjassa möllöttävät kalat eivät vaan reagoineeet oikein mitenkään pyytöihimme. Yritimme aluksi pintureilla, perinteisillä pikku lohiperhoilla, liitseillä, streamereilla ja nymfeillä eri tavoin uittaen, mutta ei. Ensimmäisen kolmen tunnin aikana sain yhden hennon puraisun ja Juholla kävi yksi kala kääntymässä pinturin alla. Tärppiholistisilla kilpakalastajilla alkoi olla jo usko koetuksella.

Juho ja Ville lähtivät alemmas, itse jäin leirin nurkille. Kävin jututtamassa paikalla ollutta norskia joka lillutteli pikku lohiperhoja alavirtaan. Kuollutta oli hänelläkin. Muutama päivä aiemmin kyseinen kaveri oli saanut hyvin kaloja, mutta nyt vesi oli kuulemma laskenut ja lämmennyt tehden kaloista passiivisia. Lähdin nymfaamaan koskea ranskalaisperukkeella, ja ihmetyksekseni titti otti vapaasti uitettuun nymfiin kiinni. Ilo jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, kala irtosi jo ensimmäisessä hypyssä. Koitin nymfata vielä muutamaa muuta näkyvää kalaa ilman mainittavaa menestystä ja menin leiriin hakemaan lisää motivaatiota.

Hiljaista oli ollut jätkilläkin, pienen motivaatiotauon jälkeen menimme Juhon kanssa taas ongelle. Istuskelin kalliolla, kun Juho heitteli hieman turhautuneena nymfiä muutamalle näkyvälle kalalle. Mies manasi: "V***n ****lohi, ota nyt se perho!". Samassa siima kiristyi ja #3/4 nymfivapa taipui. Lohi oli hyväksynyt perhon ja lähti lujaa ylävirtaan päin. Pienen ylösalasjuoksun jälkeen haavin Juholle kalan. Kyseessä oli tälle joelle varsin mukavankokoinen kala, 74cm/3,4kg lohi, joka ilmeisesti luokitellaan lohitermein jo jalaksi. Mietimme hieman, että saisimmeko tätä kalaa syötyä leirioloissa, vai odottaisimmeko pienempää tittiä. Kalantulosta ei kuitenkaan voi lohijoella olla varma, joten ensimmäinen kala sai pappia.

Ensimmäinen lohi hymyilyttää Juhoa

Ensimmäinen rantautettu lohi toi selkeästi lisää uskoa touhuun. Jonkin ajan päästä minunkin vapa niiasi, kun lohi hyväksyi #8 hares earin. Tämä kala oli selkeästi koko reissun vihaisin ja juoksutti melkoisella kyydillä pikkujokea ylös alas. Lohella oli kaikki mahdollisuudet karata, lopussa se veti perukkeenkin jumiin kivenkoloon. Kun kahlasin irroittamaan peruketta, niin kala olikin yhä kiinni. Ensimmäinen lohi oli ylhäällä ja olo aika helpottunut, pari kuvaa ja kala takaisin uimaan. Kala oli hieman Juhon lohta pienempi. Hetki tästä tartutin pienemmän titin nymfiin, joka kuitenkin irtosi.

Ensimmäinen loheni, hoikka mutta äkäinen

Teimme tämän jälkeen leiriin tulet ja laitoimme osan Juhon kalasta paistumaan heti tuoreeltaan hiillokseen. Pyrstöosat menivät suolaan ja loput säästettiin huomiselle. Kello oli jo aika paljon ja arvoimme, että menisimmekö jo nukkumaan vai kävisimmekö vielä tekemässä piston kalapaikoille. Päädyimme jälkimmäiseen.

Nyt olimme päässeet jo hommasta hieman jyvälle. Mikäli lohia näkyi samassa paikassa useampia ja niiden seassa oli pientä liikettä, niin otin todennäköisyys oli suurempi. Yksittäisenkin kalan sai kyllä tiukalla yrityksellä ottamaan, mutta se vaati lohen hermojen koettelemista pidemmällä kaavalla. Kaikki kalat ottivat vapaasti uitettuihin nymfeihin, viistättäminen ei toiminut eivätkä passiiviset kalat hakeneet perhoja pinnasta. Juho sai ensin yhden lohen, jonka jälkeen minä koukutin peräjälkeen kaksi kalaa mustalla nymfillä. Ensimmäinen oli pienempi alle 60cm titti, toinen taas hieman isompi 68cm kala. Luovutin paikan Villelle, joka saikin siitä reissun ensimmäisen lohensa, pienehkön titin. Ylös tulleiden kalojen lisäksi karkuutimme jokusen lohen.

Aamuyön kaloja

Yökalastus venähti aika pitkäksi, kello oli jo kuusi aamulla kun menimme nukkumaan. Aamuherätys oli ollut kahdeksalta, joten uni maittoi pitkän päivän jälkeen.

Tiistai 22.7

Seuraava päivä oli poikkeuksellisesti kylmempi, eikä teltan muuttuminen saunaksi päässyt näin ollen keskeyttämään uniamme. Juho nousi jossain vaiheessa tokaisten, että enää ei nukuta, mitäköhän kello on? No, kello oli puoli kuusi illalla. Nukuimme siis melkein kellon ympäri. Söimme graavilohileipää "aamupalaksi" ja menimme pikkuhiljaa onkimaan eilisiä ottipaikkoja.

Kaloja näkyi edelleen hyvin ja niitä otti myös perhoihin. "Alkuillan aamusession" aikana nymfasin itse kolme lohta, Ville kaksi ja Juho sai yhden. Omista kaloistani kaksi otti Princeen ja yksi Pietun Pupaan. Kalojen kokoluokka oli pääosin +-65cm, seassa jokunen alle 60cm titti. Ville ja Juho taisivat tiputtaa myös muutaman kalan. Sovimme, että ottaisimme sopivan pikkutitin ruokakalaksi eilisen jo melkein syödyn lohen jälkeen. Haavimme Villen kanssa käytännössä samaan aikaan pienet n. 55cm titit, jotka näyttivät hyviltä ruokakaloilta. Villen kala sai pappia ja oma tittini vapautettiin. Tyhjän luvan heittänyt norski seurasi ylempää touhujamme ja ihmetteli, että miksi vapautamme kaloja.

Tuplatitit

Juhoa hymyilyttää

Ruokatauon jälkeen menimme jälleen onkimaan samaa paljon kaloja antanutta koskipätkää. Nyt kaloja näkyi huomattavasti vähemmän, suurin osa lienee jatkanut matkaansa ylöspäin. Keskityin onkimaan yhtä rantamatalasta bongattua lohta, jonka hermot menivät noin kymmenen minuutin tahkoamisen jälkeen ja kala hyväksyi Hares Earin. Pari kuvaa ja kala takaisin uimaan. Törmäsimme leirin kohdilla saksalaiseen perhokalastajaan, joka oli onnistunut saamaan pinturilla kaksi tittiä.

Loppuillan sessio olikin sitten aika hiljainen, kaloja ei näkynyt enää samaan malliin tutuilla paikoilla ja niitä muutamaa bongaamaamme emme saaneet ottamaan. Menimme nukkumaan jo hyvissä ajoin puolenyön jälkeen, jotta jaksaisimme seuraavana aamuna herätä aikaisemmin ja kalastaa vielä loppuluvan.

Keskiviikko 23.7

Aamuherätyksen jälkeen suuntasimme onkimaan taas ensimmäisen luvan ottipaikkoja. Kalat olivat edelleen hieman kateissa, mutta Ville onnistui saamaan yhden näppärän pikkutitin, josta tuli kolmas ja viimeinen kolkkaamamme lohi. Kala otettiin matkaan ja syötiin illalla takastulomatkan aluksi.

Ville vääntää tittiä ylös

Kun aiemmilla ottipaikoilla ei enää näkynyt kaloja, niin lähdimme etsimään niitä alemmas. Bongasin erään kiven kupeesta neljän lohen rykelmän ja aloin tarjoilemaan nymfiä kaloille. Hetken ajan päästä yksi kaloista nappasi Princen suuhunsa, mukavan väännön jälkeen haavi heilahti nätin titin muodossa. Taisi pikku tuuletuskin päästä ilmoille, kala lämmitti mieltä jonkin aikaa jatkuneen tyhjän heittämisen jälkeen.

Ville tuli paikalle seuraamaan omaa väsytystäni ja luovutin paikan hänelle. Kohta Villenkin vapa taipui, aiemmin täältä lähinnä pikkutittejä rantauttanut mies sai nyt ylös hieman paremman kokoisen titin.

Hiippailin alavirtaan seuraamaan sinne suunnanneen Juhon touhuja. Paikalle päästyäni mies vapauttelikin toista lohtaan samasta poolista. Kysäisin, että voinko minä vuorostani tarjoilla nymfiä pooliin. Montaa uittoa ei tarvinnut tehdä, kun lohi hyväksyi nymfin. Kala näytti aluksi pysyvän kiltisti poolissaan, mutta lopulta jouduin kuitenkin seuraamaan sitä hieman alavirtaan ennen haavin heilahdusta. Oli Villen vuoro onkia poolia, hänkin koukutti ja vapautteli siitä pian lohen larvalla.

Alempia ottipaikkoja

Kävimme tässä välissä paistamassa päivälliseksi tittiä pannulla. Laitoimme samalla leirin jo valmiiiksi kasaan, jotta voisimme lähteä viimeisen kalastuspiston jälkeen suoraan liikkeelle.

Titti käristyy

Lupaa oli vielä hetki jäljellä ja suuntasimme taas aamupäivän paikoille. Juho ja Ville viipottivat alavirtaan lohipoolia kohti, minä jäin tarkkailemaan ylempiä kiventakusia. Yhden kiven kyljestä bongasinkin seitsemän lohen parven. Kaloista yksi oli selvästi muita isompi ja yksi pienempi, muut normaalia +-65cm kalaa.

Tartutin ensin yhden parven normikaloista, joka veti siimat poikki. Tosin liikkeistä ja tuntumasta päätellen kala taisi olla kiinni jostain muualta kuin suusta. Muu parvi oli edelleen paikoillaan, muutaman uiton jälkeen parven pienin kala hyväksyi kumijalkaisen Hares Earin. Kohta haavi heilahti monesti ilmassa käyneen 53cm pikkutitin muodossa, joka oli myös pienin saamamme lohi.

Reissun viimeinen kala

Muu parvi oli tämän mekkaloimisen jälkeen siirtynyt hieman ylemmäs, iso kala oli edelleen passissa. Eipä aikaakaan kun tämä hyvänkokoinen lohijalka otti vapaasti uitettuun nymfiin. Kala pisti melkoisen rallin pystyyn nymfikepin päässä. Ensin ylävirtaan, sitten alavirtaan, muutama ilmahyppy ja lopuksi usean kiven välistä rynnännyt kala katkoi tapsit terävään kivenreunaan. Kohta Juho ja Ville kävelivätkin ylävirrasta kohdalle. Juho oli saanut yhden lohen ja Ville tiputtanut pari. Oli aika laittaa kimpsut kasaan ja suunnata pitkälle kotimatkalle kohti etelää.

Reissupoppoo

Lohenkalastusosuus onnistui jopa yli odotusten, vaikka alussa meinasikin olla hieman ongelmia. Passiivisten lohien pyytäminen muistutti mielestäni lähinnä stressaantuneiden istarikirjolohien tai taimenien kalastamista. Kalat möllöttivät pohjassa, eivätkä nousseet tai hakeneet perhoa kaukaa. Ne piti ärsyttää ottamaan uittamalla perho vapaalla uitolla mahdollisimman moneen kertaan nokan edestä. Aloimme saamaan kalaa heti, kun rupesimme onkimaan niitä aivan samalla tavalla kuin taimenia, kirjolohia tai harjuksia. Yhteensä saimme kahteen lupaan 22 lohta, itse käytin kymmenen kalaa haavissa, Juho ja Ville kuusi lohta mieheen.