keskiviikko 26. joulukuuta 2007

Tapaninpäivänä Tainiolla

Joulunpyhät ovat niin pirun tylsiä möllöttää kotona sohvan pohjalla, että pakko oli taas keksiä hieman aktiviteettia. Pekka tuli aamulla hakemaan suuntana mighty Tainio river Sysmän puolella. Hieman kymmenen jälkeen aamulla kasasimme kamoja padon yläpuolisen virtapaikan, rännikosken, äärellä. Tarkoitus oli ensin testata kirjolohien yhteistyöhalukkuutta, ennen siirtymistä padon alapuolelle taimenten kimppuun. Tästä saattaisi tulla viimeinen Sysmän reissu vähään aikaan, sillä vuosiluvasta oli vielä muutama päivä jäljellä, eikä aikeissa ole ostaa uutta ensi vuodeksi. Välineet saatiin viritettyä, ja siirryimme puusiltaa pitkin saareen.

Aloitin kalastuksen helmiäs ice-wing siipisellä perholla, joka on toiminut hyvin kylmän veden aikaan. Heittelin saaren alakärjessä aikani ilman tapahtumia, kunnes päätin siirtyä virran niskalle. Olin heittänyt jonkin tovin niskalla, kun keskellä niskaa matalassa vedessä siima kiristyi ja vavassa tuntui potkuja, hitto, siellähän on kala. Kala lähti varsin virkeästi alavirtaan päin, ja jouduin kahlaamaan perässä. Lopulta koppasin kuitenkin haaviin nätin noin kiloisen kirjolohen, taisi sitten kauden päätöskala olla siinä. Kesällä istutettu kille oli kerennyt polttamaan jo turhat rasvat pois, mahalaukusta löytyi kaisla- ja risukoppia.



Heittelimme vielä jonkin aikaa Rännikoskella, kunnes päätimme siirtyä padon alle.
Padon alapuolella ison tien puolelle mennessämme saimme jälleen tutun kalaka
verin. Yläpuolisen talon vielä pentuiässä oleva koira juoksenteli villinä ympäriinsä, tuli välillä nuuhkimaan kahluuhousuja ja pienenkin liikkeen jälkeen lähti vauhkona säntäilemään ympäriinsä. Koira seurasi jopa veteen kun astui itse kahlaamaan. Sisukkaasti, vaikkei kovin menestyksellisesti, tämä vesseli yritti syödä jäätä. Siirryin nopeasti vanhan voimalan tienoille, ja vanhan voimalan virranreunasta sainkin peräkkäin pari alamittaista taimenta. Tämän jälkeen parempi taimen tavoitteli perhoani, mutta kontakti jäi vain nykäykseen sekä kirkkaalta näyttäneen kyljen väläykseen. Kalastelimme vielä hetken aikaa, mutta kova tuuli ja todella synkkä keli sai lopettamaan tämän muutaman tunnin reissun jo kahden aikoihin. Tapahtumia oli kuitenkin vuodenaikaan nähden ihan mukavasti, sainpa myös ensimmäisen kalani syksyllä ostamallani seiskaluokan VPS:llä. Tämä saattoi hyvinkin jäädä vuoden 2007 viimeiseksi kalareissukseni, ellen sitten saa huomenna motivaatiota lähteä jälleen vispaamaan vaikkapa Hartolan puolen Tainiolle.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No onhan se kala purassu sysmän päässäkin.Meinaatko mennä hartolan puolelle mä vähän suunnittelin perjantaina mennä killejä narraamaan.

Pietu kirjoitti...

Pekka tossa soitteli, sai lopulta ylipuhuttua lähtemään Hartolaan huomenaamulla. Saas nähdä miten puree, vai pureeko lainkaan :).

Janne Erämies kirjoitti...

no joki on ainakin saanut olla melko rauhassa,ei oo kyl hirveesti kävijöitä ollu,aina tietysti jotain..risukoppia vaan tai simppua ni kyllä se siitä.