Vaihteeksi ahvenpilkillä

Talvella perhokalastuskauden olleessa pienellä tauolla, on minulla ollut tapana käydä muutaman kerran vuodessa ahvenpilkillä. Ja mikäs siinä, kun olen lähes koko ikäni asunut Vääksyssä Vesijärven rannalla, mikä on yksi Suomen parhaista pilkkivesistä, järjestetäänpä tämän vuoden SM-pilkitkin taas siellä. Tulin perjantai-iltana Vääksyyn, ja faija kertoi saaneensa tasurilla noin kilometrin päästä rannasta hyvänkokoisia ahvenia, yksi komea kuhakin oli päässyt aivan avannon reunalla. Kuoreparvi oli tullut paikalle ja perässä tietysti hyvänkokoiset ahvenet mellastamaan.

Lauantaina hieman ennen puoltapäivää ukko näkyi kököttävän jäällä, joten päätin kävellä katsomaan miten vanha äijä vetääkään ahventa, mukaan otin myös pystypilkillä varustetun pilkkivavan. Heti kun pääsin paikalle, faija veti komeaa ahventa jäälle sellaista tahtia, että oli se itsekin koitettava. Pystypilkkiin isommat ahvenet eivät käyneet yhtä haankasti kun ukon tasariin, kun vielä toukkiakaan ei ollut niin käytin syöttinä pikkuahvenen silmää. Noin tunnin jaksoin kököttää jäällä, kunnes syönti hiipui ja lähdimme kävelemään rantaa kohti. Pussissa oli komeita ahvenia, suurimmat ukon saamat olivat puolen kilon tietämissä. Normaalisti tähän aikaan vuodesta jäät ovat kestävimmilään, mutta nyt ei voinut edes ajatella menevänsä moottorikelkan kanssa jäälle. Jäätä oli noin kymmenen senttiä, ja sohjoa sekä loskaa reilusti.

Illalla fileerasin ahvenet ja kierittelin jauho-pippuri-yrttiseoksessa ennen paistamista reilun voin kanssa. Kyllä ahven on yksi parhaimmista kaloista, mielestäni peittoaa maultaan kirjolohet sun muut mennen tullen! Tästä syntyikin ajatus mennä samalle paikalle seuraavana päivänä, jos vaikka saisi vietyä Jyväskylään opiskelijaruoaksi puhdasta ahvenfilettä.

Tarkoitus oli lähteä tänään aamulla kymmenen pintaan jo liikkeelle, sillä paras syönti tuntui olevan yhdentoista kieppeillä. Nukuin kuitenkin sen verran pitkät yöunet, että lähdin jäälle vasta yhdentoista jälkeen. Heti ensimmäisestä avannosta alkoi nousemaan komeaa ahventa tasurilla. Syöntiä kesti noin viitisentoista minuuttia, kunnes kalantulo hiljeni selvästi. Olin vielä vajaan tunnin paikalla, ja hyvänkokoiset ahvenet täräyttelivät pilkkiin enää harvakseltaan. Olisi pitänyt olla paikalla aikaisemmin, mutta sainhan nytkin vietyä puolisentoista kiloa ahvenfilettä Jyväskylään, huomenna siis tiedossa jälleen voissa paistettua ahventa :)

Viimeisen kuukauden aikana en ole jaksanut perhojakaan enää kovin paljoa sitoa. On niitä nyt kuitenkin viisi suht täyttä rasiaa, ja onhan tässä vielä aikaa sitoa ennen kuin kausi pyörähtää kunnolla käyntiin. Maaliskuun lopussa on paljon erilaista ohjelmaa, joten saa nähdä kuinka paljon kerkiää käymään sumariaikaan kalassa. Se kausi kun menee aina yhtä huomaamattoman nopeasti ohi. Kuitenkin polttelut ovat kovat jo nyt, tuskin moneen vuoteen olen odottanut näin malttamattomasti kesän ja parhaimman perhokalastuskauden alkua.