Viikonloppu Huopanalla

Perjantai

Edessä oli taas perinteinen perhoseuran kevätreissu Huopanankoskelle, tällä kertaa vielä kaksipäiväinen. Viime vuonna samoihin aikoihin tehty reissu oli kalantulollisesti yllättävän heikko, joten parempaa sopi nyt toivoa. Olimme Pekan ja Tapsan kanssa ensimmäisinä paikalla puoli viiden aikaan illalla. Ei muuta kun kamat niskan taloon, yksi neuvoa antava auki ja illan kalastusta suunnittelemaan. Vedenkorkeus ainakin lupaili hyvää, vesi oli selvästi alempana kuin viime vuonna samaan aikaan. Hieman otti päähän, kun Suomen välierä jäi näkemättä, mutat Pete lupasi soitella tilannetietoja.

Kuuden jälkeen aloitin kalastuksen larvoilla välisuvannosta, kauaa ei tarvinnut larvaa uittaa, kun noin nelikymppinen harjus haksahti siihen ja kävi vapautettavana. Jotkut Huopanan harrit ovat kyllä aika lohduttoman näköisiä kaloja, tältäkin puuttui molemmat yläleuat. Välisuvannossa hetken heiteltyäni siirryin Kuninkaanväylän alapäähän, ja näin sillalla Pekan tyytyväisen näköisenä. Syykin tähän selvisi, sillä Pekka oli saanut sillan alapuolen loppuliu'usta noin 60cm taimenen. Hetkeä myöhemmin Pekka nosti vanhan sillan alapuolelta hauen, jota jätkät jahtasivat ensin taimenena. Lopulta illalla hauki paistettiin fileoituna nuotiolla foliossa tillin ja suolan kera. Täytyy sanoa, että oli
yllättävän hyvää.

Itselleni päivän huippukohta osui kahdeksan jälkeen, kun uuden sillan yläpuolella tuli tinseliin tuima tärppi, ja siimaa alkoi katomaan kelalta. Tämän jälkeen taimen lähinnä junnasi ja juroi pohjassa, sen haaviin saamisessa menikin tovi, vaikka annoin kalalle jatkuvasti melkoisesti painetta. Haavissa makasi nätti rasvaevällinen taimen, jonka painoksi haavin puntarivaaka näytti hieman alle kahta kiloa. Pituutta en mitannut ennen takaisinpäästöä, mutta lienee ollut 55cm kieppeillä.



Suurimmat kalastuspaineet olivatkin hävinneet, enää kävin heittämässä vain hetken aikaa nappaskengissä. Peten puhelut kertoivat Suomen ottaneen Venäjältä kuokkaan, no, ei se tässä tilanteessa niin paljoa enää vituttanut. Ilta sujui saunoessa ja tulilla istuessa varsin riemukkaasti. Juttujen taso nuotioringissä ei totusti taaskaan päätä huimannut, sitäkin hauskempaa kyllä oli retki-isäntä imitaatioineen. Lopulta hieman ennen kolmea kömmin nukkumaan.






Lauantai

Katkonaisesti nukutun yön jälkeen heräilin kahdeksan aikaan ja aloin etsimään apetta naamaan. Hieman vielä hapotti, mutta kasailin silti streamervavan kuntoon. Ensin kalastelin yläsillan alapuolisen kosken, kunnes siirryin alemmas kuninkaanväylän kimppuun. Kalastelin kuninkaanväylän tinselillä läpi melko tarkasti, pääsin myös vapauttelemaan pari 40cm molemmin puolin olevaa taimenta, joista molemmat oli selkeästi rasvaeväleikattu pienempinä. Tärppejä ja ohilyöntejä oli melko runsaasti, tapahtumien määrä näyttikin varsin lupaavalta. Miikka oli saanut n. 45cm harjuksen vanhan sillan tienoilta.

Seuraavaksi heittelin välisuvantoa kioskin puolelta tinselillä. Sain peräkkäisillä heitoilla kontaktit kalaan, joka oli jo hetken aikaa kiinnikin. Kolmannella heitolla taimen otti perhon kurkkuun asti, ja väsyttelin kalan haaviin. Taimen oli 46cm varsin kirkas ja solakka vanha istukas, jonka päätin ottaa eräksi. Syönnöksenä kalalla oli mahalaukun täydeltä larvoja. Puoli kahdentoista aikaan marssin niskan talolle syömään, väsy iski päälle se verran kovana, että päätin ottaa muutaman tunnin päivätorkut samaan syssyyn.



Makoisten unten jälkeen aloittelin noin neljän aikoihin illan kalastusrupeamaa tällä kertaa larvaongen kera. Heti ensitöiksi katselin välisuvannolta, kun Janne juoksi kuninkaanväylää alas taimenen perässä. Välisuvannolta larvaan tarttu vain yksi taimenenpentu, joten siirryin kuninkaanväylän kimppuun. Kävin kuninkaanväylänkin melko tarkasti larvalla ja streamerillä läpi, tuloksena vain yksi alamittainen taimen. Tällä välin Rane oli saanut pari killeä kioskin kohdilta, mistäköhän olivat koskeen joutuneet, eivät ainakaan miltään kovin kauaa joessa olleilta näyttäneet.

Olin heitellyt jonkin aikaa tyhjää ja olotilakin alkoi jo olemaan melko flegmaattinen, kunnes yläsillan yläpuolen virranreunasta tuli tuima tärppi tinseliin. Kala oli erittäin terhakka, ja kävi heti alkuun varmaan viidesti ilmassa. Hyvin jaksoi taimen vääntä, ennen kuin haavi heilahti. Kauniin pullea 49cm rasvaevällinen taimen palasi hetken päästä kiventakuseensa yhtä kokemusta viisaampana.





Hirveän pitkään en enää jaksanut tämän kalan jälkeen heittää, loppuillasta seurailin vain muiden kalastusta, vaikka aika olisikin ollut kenties otollisin isomman taimenen kalastamiselle.


Sunnuntai

Sunnuntai-aamuna oli tarkoitus herätä jo kuudelta kalaan, mutta uni vei voiton. Lopulta kömmin makuupussista kahdeksan jälkeen aamulla, todetakseni että ulkona sataa lunta! Koko viikonlopun ilmat olivat olleet varsin kylmiä, ensimmäisenä yönäkin oli pakkasta, mutta lunta ei ollut sentään vielä tullut. Kasasin sekä streamer- että larvavavat, aluksi kalastelin torikoskea ja välisuvantoa ilman tapahtumia, kunnes siirryin vanhan sillan alle. Olin tähän asti keskittynyt taimenen ongintaan, joten nyt aloin ronkkimaan larvalla vanhan sillan alapuolen hyviä harjuspaikkoja. Eikä kestänytkään kauaa, kun 3 harjusta kävi vapautettavana. Harjuksen onginnan sivutuotteena larvan haukkasi myös yksi pirteä karvan alta 40cm taimen. Markkukin oli saanut välisuvannosta kivikopalla 40cm harrin ja 50cm taimenen. Käväsin vielä syömässä ennen viimeistä rutistusta.

Päätin käydä vielä läpi vanhan sillan alapuolista aluetta larvalla, kun siinä kerran kalaa tuntui olevan. Kovin kauaa ei larvaa pitänyt heittää, kun sitä vietiin ja melkoisen kookas purje-evä välkähti pinnassa. Sain harjuksen haaviin, ja se oli selkästi edellisiä isompi. En mittanut kalaa, mutta kyllä se oli reilusti yli nelikymppinen. Tähän oli hyvä lopettaa kalastus, puolenpäivän jälkeen aloinkin pakkaamaan kamoja kasaan ja valmistautumaan kotiinlähtöön.




Viikonloppu sujui varsin mukavasti sekä kalallisissa että muissakin tunnelmissa. Kaikki yli 40cm taimenet tulivat tinselillä, larvalla tuli harjusten lisäksi pelkästään alamittaisia taimenia. Muitakin streamereita kuin tinseliä tuli toki heiteltyä, mutta niin vaan taas kalat ihastuivat tuohon joulukuusenkoristeeseen. Vedenlämpö oli alta 10 asteen, joten pinnasta ei kalat vielä tinseliä hakeneet, vaan piti päästä uittamaan perho virranreunojen alle.

Jyväskylään päin ajaessamme muistin, että unohdin ruokakalani niskan talon pakkaseen. Ei kun soittoa niskan talon emännälle, että hakee kalan itselle ruokapöytään, eipähän jää sinne pakkaseen möllöttämään.. Olin myös lähtökiireissä jättänyt kotiavaimeni kämpään sisälle, jouduinkin tilaamaan isännöitsijältä ovenavauspavelun, josta köyhdyin 26€. Sellaista sattuu.