lauantai 26. maaliskuuta 2011

Eteläsaari Part. 2: Upper Grey River

Ti 1.3 Upper Grey River

Trevorilta edellisiltana saamiemme vinkkien perusteella päätimme suunnata Upper Grey Riverille. Sääennustus lupaili iltapäivästä alkaen sadetta ja kovaa keliä, mutta Trevor arveli, että aamulla lähtiessämme ehtisimme kalastaa kuitenkin useita tunteja vielä hyvissä olosuhteissa. Noin yhdeksän aikaan aamulla lähdimme ajelemaan jokea kohti Miksun ja J-P:n kanssa, JiiHoo jäi tällä kertaa pitämään välipäivää.

Saavuttuamme hienolle joelle lähdimme J-P:n kanssa tallustelemaan ylävirtaan päin samalla yrittäen bongailla kaloja, Miksu puolestaan lähti alaspäin. Melko nopeasti bongasimme ensimmäisen kalan, joka kävikin tutkimassa J-P:n nymfiä, ennen kuin otti hatkat. Itse pääsin myös heittämään yhdelle hyvänkokoiselle kalalle, mutta tulos oli täsmälleen sama. Kalastelin kuulapäänymfillä ja indikaattorina käytin isoa cicada-pinturia. J-P sai eräästä syvän virran reunasta useita tärppejä, mutta kalat eivät tarttuneet kunnolla.

Olimme olleet joella ehkä pari tuntia, kun heittelin perhojani sokkona eräässä poolissa, koko ajan katseellani tiukasti katsoen indikaattorina toimivaa Cicadaa. Pelästyinkin melkoisesti, kun näin hyvänkokoisen taimenen ahmaisevan cicadan pinnasta, sillä olin koko ajan kuvitellut kalojen ottavan ennemmin kyseisen monsteripinturin alla roikkuvaan nymfiin. Olin väsytellyt tätä mukavankokoista taimenta jo jonkin aikaa, kun se vain yksinkertaisesti irtosi lähelläni. Tilanne otti tietysti päähän, kun otti vielä huomioon edellispäivien vaikean kalastuksen. No, ei auttanut kuin heittää uudestaan. Kaksi heittoa myöhemmin cicadaa vietiin jälleen pärskäysten kera ja siimaa hävisi kelalta. Perhohan toimii! Jouduin könyämään kalan perässä alavirtaan hyvän matkan, ja oman haavini jumiutuminen pidensi myös väsytystä. Lopulta J-P lainasi omaa haaviansa, johon nappasin kalan. Kyllä tuntui messevältä kolmen tyhjän päivän jälkeen! Taimenella oli mittaa 60cm, väsytys oli hieman venynyt, joten kalaa joutui hetken aikaa elvyttelemään ennen vapautusta.

Kuvat: J-P Pohjola

Kalan saannin jälkeen en enää juurikaan kalastanut, vaan katselin lähinnä J-P:n ongintaa. J-P sai samasta paikasta kolmannenkin kalan nousemaan cicadaan, mutta kala ei tarttunut. Iltapäivällä keli muuttui senm verran kovaksi tuulineen ja sateineen, että lähdimme tallustelemaan kohti autoa. Miksu odottelikin jo autolla, hän oli saanut ison kasan pieniä taimenia sekä yhden reilu puolimetrisen. Illalla tuli vettä siihen malliin, että seuraavana päivänä ei varmasti kannattaisi perhovapoja hirveästi ulkoiluttaa.

Ke 2.3

Päivä sujui majoituksessa letkeästi perhoja sitoen ja pyykkäillen. Kaikista penkeistä syntyi muiden perhojen lisäksi tiuhaan tahtiin cicadoita, olihan kyseinen perho näyttänyt eilen toimivuutensa.

Illalla kävimme nopealla ajelulla lähistön joilla, joissa virtasi moninkertainen määrä sameaa vettä edellispäiviin verrattuna. Trevor arveli Upper Greyn olevan seuraavana iltapäivänä kuitenkin kalastuskunnossa, joten huomisen suunnitelmat olivat sitä myöten selvät.

To 3.3 Upper Grey River

Aamulla Upper Greylle ajellessamme muut joet näyttivät jo laskeneen ja kirkastuneen suhteellisen nopeasti. Upper Greylle päästyämme joen vedenväri olikin pienoinen pettymys, sillä se oli vieläkin sameahkoa. Otin samointein Cicadan ja nymfin pois perukkeesta ja laitoin perukkeeseen "kansallisperhomme" tinselin. Muut jatkoivat kuitenkin vielä pikkuperhoilla.

Eräästä virranreunasta sain nopeasti kolme hyvää tälliä tinseliin. Perho siis toimii täälläkin, minkä olin tosin jo aiemmalla Uuden-Seelannin matkallani huomannut. Huikkasin myös Miksulle tinseliin tulleen hyvin tapahtumia, pian hän laittoikin siiman päähän kiiltelevän hopeisen tappajan. Miksu katkotti melkein heti alkuunsa siimat tällistä, meidän paksuimmat mukana olleet perukkeet olivat 0,25mm, mikä ei ollut aivan riittävä streamerkalastuksessa kivisissä koskissa. Eräässä akanvirrassa sama kala kävi neljä kertaa tukistamassa tinseliä, olisi tarttunutkin, mutta tärpissä siimat lähtivät käsistäni. Melkein samassa paikassa perhon vieressä pyörähti todella kookas kylki, ylös asti sain kuitenkin vain yhden hieman alta kiloisen taimenen. Kävelin ylöspäin juttelemaan Miksun kanssa, jolloin hänen mustaan streameriin tärähti kala kiinni. Miksulta lähti vavasta kärkiosa irti kalaa väsytellessä, mutta lopulta sekä kärkirengas että 61cm taimen tulivat turvallisesti ylös.

Menin heittämään hieman Miksun yläpuolelle, kun kovan virran reunasta tärähti ja lujaa. Todella raskaan tuntuinen taimen ui virranreunaa eestaas. Huikkasin Miksulle ison kalan olevan kiinni, jolloin hän juoksi haavin kanssa paikalle. Kala veti alavirtaan ja seurasin perässä. Lopulta sain taimenen melko lähelle ja näin kalan koon, iso pullea koirastaimen, jolla oli tinseli syvällä kurkussa, ei siis mitään hätää. Olin vetämässä taimenta Miksua ja haavia kohti, kunnes kala irtosi, mitä helvettiä?! Tarkistaessani perhoa huomasin, että #4 Knapekin streamerkoukku oli katkennut sellaisessa paikassa, missä sitä ei saisi ikinä tapahtua. Ennätystaimenen menettäminen koukun katkeamisen takia otti rajusti päähän ja painokelvotonta tekstiä pääsi ilmoille.

Miksu jäi heittämään samaa paikkaa katkottaen taas piuhat ison taimenen kanssa. Seuraavat pari tuntia kalastelin ylävirrassa, mutten oikein pystynyt keskittymään kalastukseen kunnolla. Säikähdin jokaista tälliä odottaen koko ajan sitä seuraavaa isoa kalaa. Sain pari noin puolimetristä taimenta, jotka lohduttivat vain vähän, sen verran tuo koukun katkeaminen kaihersi edelleen mieltä.

Lopulta kävelin alaspäin paikkaan, jossa taimen oli koukkuni katkonut. Heittelin jo lähes kosken niskalla, kunnes miltei jaloistani perhoon ampaisi kiinni jälleen todella kookas taimen. Näin valtavan kyljen ja pyrstön kun kala otti perhon, sitten taimen lähti syöksyyn ja katkaisi piuhat. Ei voi olla totta. En pystynyt kuin hiljaa istumaan rannalla ja tuijottamaan jokea apaattisena. Miksu saapui ylävirrasta paikalle, hän oli katkonut siellä jo kolmannen kerran kyseiselle päivälle siimat kookkaan taimenen kanssa. Päätimme yksissä tuumin etsiä JiiHoon alavirrasta ja kysyä paksumpia perukkeita. JiiHoolta löytyi 0,38mm perukesiimaa, jonka nyt ei ainakaan pitäisi katketa. Rasiassani ei ollut enää tinseleitä, joten otin sieltä surffilaudan josta revin selkäfoamit pois. Alempaa perhoon räpsi useita noin puolimetrisiä taimenia muutaman potkun verran, taisi pari kalaa olla hetken kiinnikin irroten hypyssä. Jotenkin vaisto kehotti kävelemään vielä kerran ylävirtaan paikkaan, jossa isot taimenet olivat tänään pitäneet meitä pilkkanaan.

Kävelin tuttuun paikkaan aloittaen heittämisen hieman ylempää, kuin missä aiemmat tapahtumat olivat olleet. Ensimmäinen heitto, pari vetoa siimasta ja perhoa vietiin taas. Nyt tiesin koukun ja perukesiiman kestävän, joten pidin kalaa todella tiukoilla. Jonkun verran jouduin kuitenkin rämpimään sen perässä alavirtaan, ennen kuin taimen solahti haaviin. Onnenhuuto kajahti heti muutaman toiston kera ilmoille. Tuijotin haavissa olevaa kalaa ja otin sen veteen mitattavaksi: 68cm. Pönökuvien ottaminen kalasta itselaukaisulla ei meinannut onnistua, yhdessäkään kuvassa ei näkynyt koko kalaa. Pari kohtalaista kuvaa sain kuitenkin, jonka jälkeen vapautin kalan ja katselin sen lipumista takaisin kohti koskea. Enää ei tehnyt mieli heittää, joten lähdin kävelemään alavirtaan etsimään jätkiä.

Löysin JiiHoon ja J-P:n tutusta paikasta, J-P käytti vähän väliä tinselillä ylhäällä n. 40cm taimenia, mutta isoja kaloja ei paikassa tuntunut juurikaan olevan. Pian lähdimmekin tallustelemaan kohti autoa. Olihan päivä! Tapahtumia oli todella paljon ja kaikki tunnetilat tuli koettua läpi katkerien karkuutuksien aiheuttamasta vitutuksesta viime hetken onnistumisen tuomaan mielihyvään.

Ei kommentteja: